Bedřich Smetana.

Bedřich Smetana oli tšekkiläinen säveltäjä, joka syntyi 2.3.1824 Itä-Böömissä (Litomyšl). Jo lapsena hän aloitti musiikinopiskelunsa viululla ja pianolla. Perheenjäsentensä kanssa he muodostivat mm. jousikvartetin musiikkituokioita varten. Ensimmäisen julkisen esiintymisensä Bedřich teki viululla viisivuotiaana ja pianolla vain vuotta myöhemmin. Ensimmäiset sävellyksensä häneltä syntyivät kahdeksanvuotiaana. Josef Proksch toimi Bedřich Smetanan musiikkiopettajana pianonsoitossa ja musiikinteoriassa Prahassa ja Josefin ohjauksesta Smetana päätyi myös Franz Lisztin oppilaaksi. Pianisti Katherina Otilie Kolářová (s. 5.3.1827 Klatovy) – Smetanan tuleva puoliso – esitteli Smetanan Josef Prokschille.

Pianisti Katherina Otilie Kolářová.

Prahassa Bedřich Smetana toimi opiskellessaan myös kreivi Thunen perheessä musiikinopettajana. Opiskeluaikoinaan Bedřich Smetana tutustui myös Robert Schumanniin ja Hector Berlioziin. Heti musiikkiopintojensa jälkeen Bedřich Smetana lähti ensimmäiselle konserttikiertueelleen, joka valitettavasti osottautui taloudelliseksi katastrofiksi. Vuonna 1849 Smetana perusti Franz Lisztin tukemana pianoinstituutin Prahassa. Sangen pian tämä pianoinstituutti alkoi menestyä ja saada arvostusta Prahassa ja Bedřich Smetana tuli varsinkin oivilla Chopin-tulkinnoillaan myös hyvin tunnetuksi pianistiksi.

Säveltäjä Smetanan patsas säveltäjän syntymäkaupungissa.

Smetanalla oli myös vastoinkäymisiä elämässään, mm. vuonna 1855 hänen ensimmäisen tyttären, Bedřiskan, kuolema. Seuraavana vuonna eli 1856 Bedřich Smetana hyväksyi kutsun saapua Göteborgiin, jossa hän toimi Harmonisen seuran kapellimestarina, opettajana ja pianistina; omalla toiminnallaan hän oli keskeisesti vaikuttamassa Göteborgin kaupungin musiikkielämän tason nousuun. Smetana toi Göteborgissa musiikkiväen tietoisuuteen laajalti esim. Lisztin, Mozartin, Mendelssohnin, Schumannin, Gaden ja Wagnerin säveltämää laajaa kuoro- ja orkesterimusiikkia. Göteborgissa Bedřich Smetana sävelsi mm. Franz Lisztin innoittamat sinfoniset runoelmat Richard III (1858 Shakespearen testiin), Wallensteins Lager (1859 Schillerin tekstiin) sekä Hakon Jarl (1861 Oehlensschlägerin tekstiin). Mielellään hän esitteli sävellyksissään kaupunkilaisille tuohon aikaan uutta tšekkiläistä polkkaa eli paikallista seuratanssia, johon hän pääsi ujuttamaan tšekkiläistä melodiikkaa. Vuonna 1857 Smetanan ensimmäinen vaimo Katherina Kolářová sairastui ja halusi palata takaisin kotimaahansa, mutta valitettavasti kuoli tällä matkallaan kotiin Dresdenissä 19.4.1859. Vuonna 1860 Bedřich Smetana meni avioon Bettina Fernandin kanssa.

Bedřich Smetana palasi Böömin itsenäisyyspyrkimysten aikoihin vuonna 1861 takaisin Prahaan, jossa otti johtaakseen kuoroyhdistys Hlakolin sekä kirjoitti musiikkikriitikkona ja perusti jälleen täysin uuden musiikkikoulun vuosiksi 1863-1866. Innolla hän oli mukana ajamassa tšekkiläisen oopperanäyttämön perustamista Prahaan, joka sitten perustettiinkin vuonna 1862. Tätä hanketta varten Bedřich Smetana sävelsi ensimmäisen oopperansa Brandenburgilaiset Böömissä vuonna 1863, joka tuli kantaesitykseen vuonna 1866. Kun saksalaiset taas ottivat Prahan vuonna 1866 haltuunsa, tästä oopperasta muodostui ajankohtainen ja varsin vallankumouksellinen teos. Teos olikin Böömin miehityksen aikoihin vuosina 1939-1945 jopa esityskiellossa. Oopperaansa Myyty morsian – jonka ensiesitys oli Prahassa vuonna 1866 – Smetana sai loihdittua iloista tšekkiläistä kansanmusiikkia. Tämä ooppera oli Smetanalle varsinainen läpimurtoteos ja nyt säveltäjä nimitettiin myös Prahan oopperan ensimmäiseksi kapellimestariksi.

Vuonna 1868 Bedřich Smetanan seuraava ooppera, Dalibor, sai aikaan voimakkaita vastalauseita, sillä teos muistutti liikaa Wagnerin Lohengrinia. Vuodelta 1871 ooppera Libuše – teoksen Smetana oli säveltänyt Frans Josefin kruunajaisiin – ei lopulta menestynyt sekään, ja Frans Josefistakaan ei koskaan tullut Böömin kuningasta. Ooppera Kaksi leskeä vuodelta 1874 – ensiesitys Prahassa – floppasi sekin pahasti. Koettelemukset oopperamaailmassa söivät Bedřich Smetanan voimia väkevästi ja samaan aikaan hänen syfiliksen vuoksi pahasti heikentynyt kuulonsa pakotti hänet lopulta vuonna 1874 luopumaan oopperan kapellimestarin toimestaan. Näihin samoihin aikoihin ajoittuu Smetanan varmasti kuuluisin orkesteriteos, Isänmaani, joka kattaa kuusi sinfonista runoelmaa; joukossa ehkä kuuluisin teoksen toinen osa, Vltava eli Moldau. Tuolta ajalta on peräisin myös Smetanan omaelämäkerrallinen jousikvartetto e-molli, Elämästäni (Z mého života).

Oopperamusiikki sai Smetanan tuotannossa vielä jatkoa oopperoilla Suutelo (Hubička Praha 1876 ja konserttiesityksenä Helsingissä 1951) ja Salaisuus (Tajemstvi, Praha 1878), jotka yleisönkin keskuudessa otettiin riemulla vastaan. Vuonna 1881 Uuden Prahan kansallisteatterin avajaisissa nyt Libuše-ooppera sai jo vihdoinkin menestyneen vastaanoton. Bedřich Smetana oli tässä vaiheessa jo lyöty mies; hänen viimeinen teosluonnos jäi pahasti kesken vuonna 1884, kun hänet siirrettiin mielisairaalaan. Säveltäjä Bedřich Smetana kuoli mielisairaalassa Prahassa 12.5.1884 ja samana vuonna (1884) Prahaan perustettiin Smetana-seura ja yhdistys – Smetanan ystävät – joka mm. julkaisi säveltäjä Smetanan postuumit teokset.

Prahan Smetana-museo toimii tässä rakennuksessa.

Muusikkoja ja säveltaiteilijana Bedřich Smetana katsotaan kuuluvaksi Lisztin ja Wagnerin koulukuntaan; tähän viittaa ainakin hänen käyttämänsä värikäs harmonia ja oivallinen orkesterinkäsittelyn taito. Smetannalle oli tyypillistä myös melodioiden runsaslukuisuus ja tuoreus sekä täysin poikkeuksellinen kyky säveltää musiikkiaan aidosti ja luovasti kansanmusiikin henkeen liittyen. Bedřich Smetanaa pidetäänkin nykyään tšekkiläisenä kansallissäveltäjänä. Vuonna 1861 perustettiin Ruotsin Göteborgiin Bedřich Smetana-museo vaalimaan hänen muistoaan. Prahan keskustassa on toiminut myös vuodesta 1936 lähtien vanhassa renessassityylisessä rakennuksessa Bedřich Smetanan elämää ja työtä esittelevä museo.