Taloustieteen professori Roope Uusitalo.

Professori Roope Uusitalon johtama talouspolitiikan arviointineuvosto antoi tuoreen vuosiarvionsa keskiviikkona 23.1.2019 hallituksen toteuttamasta talouspolitiikasta. Talouspolitiikan arviointineuvosto perustettiin jo vuonna 2014 arvioimaan talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen riippumattomuutta. Yhtenä tavoitteena arviointineuvoston toimissa on parantaa talouspolitiikan valmistelun ja päätöksenteon laatua. Tämän lisäksi arviointineuvoston tulisi tuoda riippumaton näkökulma talouspoliittiseen keskusteluun. Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtajana toimii valtiotieteiden tohtori, Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo. Muut arviointineuvoston jäsenet ovat professorit Torben M. Andersen, Anneli Anttonen, Kaisa Kotakorpi ja Mikko Puhakka.

Jo aikaisemminkin talouspolitiikan arviointineuvosto on kriittisesti arvioinut hallituksen harjoittamaa sosiaali- ja terveydenhuollon suurhanketta, sotea. Sote-hanketta hallitus yrittää epätoivon vimmalla ajaa lävitse vielä tällä hallituskaudella. Talouspolitiikan arviointineuvoston tämän hetkinen kritiikki kohdistuu siihen, että nykyinen hallitus ei väitteistään huolimatta ole kyennyt esittämään uskottavia toteutuskeinoja soten tavoitteeksi asetetun kolmen miljardin euron pitkäaikaisten säästöjen saamiselle. Talouspoliittinen arviointineuvosto lausuu suoraan sote-asiasta: ”Säästötavoitteesta kiinnipitäminen voi johtaa palveluiden laadusta tinkimiseen, mikäli tuottavuus ei kasva odotetulla tavalla. Koska kustannussäästöt ovat hyvin epävarmoja, niiden käyttäminen uudistuksen tärkeänä perusteena on kyseenalaista.”

Talouspolitiikan arviointineuvoston moite hallitukselle sote-asiasta ei ole laatuaan ensimmäinen; toukokuussa 2018 professori Roope Uusitalon johtama arviointineuvosto lausui arvion valtiosihteeri Martti Hetemäen esittämistä laskelmista, laskelmista, joilla uskotellaan soten säästöt saatavan aikaiseksi. Näissä esittämissään laskelmissa valtiosihteeri Hetemäki esitti arvion säästöpotentiaalista, joka nousi 4,6 miljardiin euroon. Talouspoliittisen arviointineuvoston kiinnitti tuolloin huomiota valtiosihteeri Hetemäen muistiossa siihen, että sote-uudistuksen vaikutukset ja uudistuksen tavoitteet näyttivät sekoittuneen siinä. Sote-hanke nousee talouspoliittisen arviointineuvoston juurijulkaistussa raportissa kovimman arvostelun kohteeksi, täysin aiheesta.

Arviointineuvosto jakaa kuitenkin hallitukselle myös kiitosta; työllisyystilastot näyttävät paremmilta. Arviointineuvosto ilmaisee positiivisen yllätyksensä työllisyysasteen suhteellisen nopeasta noususta 72,5 prosenttiin jo joulukuuhun 2018 mennessä. Lisätodisteita talouspoliittinen arviointineuvosto kaipaa lisää siitä, mitkä työllisyystilastojen parantumisessa ovat johtuneet sangen myönteisestä suhdannekehityksestä ja mikä on ollut osuus poliittisilla toimenpiteillä.

Pääasiassa talouspolitiikan arviointineuvosto katsoo kuitenkin hallituksen toimenpiteiden tapahtuneen jo edellisen hallituksen aikana, ei suinkaan nykyisen. Suurimmaksi työllisyyttä lisänneeksi yksittäiseksi toimenpiteeksi arviointineuvosto nostaa vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen. Edellisen hallituksen aikana vuonna 2014 sovittiin, että tämä uudistus nosti mm. eläkeikiä. Mitä talouspolitiikan arviointineuvosto arvostaa Juha Sipilän hallituksen merkittävimmäksi työllisyystoimeksi?

Arviointineuvosto kirjaa näin: ”Hallituskaudella tehdyistä uudistuksista kilpailukykysopimuksilla on todennäköisesti ollut suurin vaikutus työllisyyteen. Sopimus vähensi työvoimakustannuksia ja siten lisäsi työvoiman kysyntää.” Kilpailukykysopimuksen yhteydessä suomalaisten palkat ovat nousseet vain hyvin maltillisesti ja meikäläisten yritysten kilpailukyky parani, koska yritysten pakollisia työnantajamaksuja pienennettiin. Hallituksen toimenpiteillä on saatu myös lisättyä työvoiman tarjontaa ja vuonna 2017 leikattiin ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten enimmäiskestoa, kevennettiin työn verotusta sekä alennettiin varhaiskasvatusmaksuja. Työttömille asetettiin pakolliset ja toistuvat haastattelut käyttöön ja työttömien aktiivimalli tuli vuoden 2018 alusta voimaan; aktiivimallissa työttömän tulee olla aktiivinen tai muuten työttömyysetuutta leikataan. Talouspolitiikan arviointineuvosto kuitenkin lausuu: ”Valitettavasti luotettavia empiirisiä arvioita näiden uudistusten vaikutusten suuruudesta ei ole saatavilla.”

Hallitus on kehuskellut mm. työllistäneensä eri toimenpiteillään n. 100 000 työntekijää lisää. Talouspolitiikan arviointineuvosto katsoo kuitenkin hallituksen työllistämisvaikutuksen lähinnä kilpailukykysopimuksen myötä olleen korkeintaan 20 000 työpaikkaa. Valtiovarainministeriön korkeampia työllistymislukuja arviointineuvosto pitää epärealistisina. Suurimmaksi huolenaiheeksi talouspolitiikan arviointineuvoston nostaa tämän vuoden raportissaan sote-hankkeen.

Soten eteneminen eduskunnalla on kuin horjuvaa nuorallatanssia arviointineuvoston mukaan. Perustuslakivaliokunnan rooli voi olla merkittävä hankkeen etenemisessä, jos hallituksen esittämä sote kaatuu huonoon valmisteluun perustuslain kannalta. Hanke voi kaatua myös jossakin eduskunnan täysistunnon monista äänestyksistä, varsinkin kun hallituksen enemmistö on vielä ajan myötä kaventunut hankkeen vastustuksen ja puolueloikkauksien vuoksi. Empiirinen tutkimus eivätkä talousteoriat anna talouspolitiikan arviointineuvoston mielestä yksiselitteisiä vastauksia siihen, parantaako ja halventaako yksityinen terveyspalvelutuotanto laatua ja hintaa verrattuna julkisen puolen omaan palvelutuotantoon. Arviointineuvosto karsastaa hallituksen optimistista arviota siitä, että kilpailun kiristyessä tuottavuus paranisi. Hallitus ajaa hankkeeseen valinnanvapautta, jossa yksityiset palvelutuottajat pääsisivät julkisten tuottajien rinnalle tarjoamaan palveluitaan.

Sotessa on tarkoituksena, että perustettavat maakunnat maksavat sotekeskuksille kaikista asiakkaista kuukausittain kiinteän korvauksen, jota kutsutaan kapitaatiokorvaukseksi. Kuinka palveluiden tuottajille maksetaan korvaukset asiakkaiden hoidosta, siihen talouspolitiikan arviointineuvoston näkemyksestä puuttuvat vielä uskottavat mallit. Pelkona on, että jos korvaukset eivät vastaa kustannuksia, alkavat tuottajat valikoida asiakkaita ja harrastavat niin sanottua kermankuorintaa asiakkaita valitessaan. Tästä arviointineuvosto kirjaa: ”Kokemukset muista maista osoittavat, että kermankuorinnan ongelmat voivat olla merkittäviä ja pitkäaikaisia.” Talouspolitiikan arviointineuvosto kiinnitti huomiota varsinkin työterveyshuollon asemaan. Useat työssä käyvät ovat jo melko kattavasti työterveyshuollon piirissä ja tämän lisäksi monilla on vielä yksityisiä vakuutuksia sairaskulujen kattamiseksi. Silloin pelkona on, että soten kustannukset helposti kasvavat, jos nämä kaikki ihmiset listautuvat tuleviin sote-keskuksiin. Tämä olisi estettävissä, jos riittävästi huomioitaisiin se, että palveluilla on myös päällekkäisyyttä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) onkin tuoreessa tutkimuksessaan julkaissut ehdotuksenaan, että korvauskriteereihin sisällytettäisiin tieto, kuuluuko ihminen myös työterveydenhuollon piiriin. Lisäksi kriteerien piiriin täytyisi saada myös työterveydenhuollon kattavuus. Sukupuoli, sairastuvuus ja ikä tulisivat olemaan sote-korvauksien kriteereitä suunnitelmien mukaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on itse laskenut tarpeettomia maksuja maksettavan sote-keskuksille 50-80 miljoonaa euroa koko maassa, jos tälle epäkohdalle ei tehdä mitään. Sote-uudistuksen yhtenä päätavoitteena oli kuitenkin parantaa asiakkaiden pääsyä terveyspalveluiden ääreen.

”Mikäli markkinoille tulee uusia tuottajia riittävästi, uudistus todennäköisesti parantaa palvelujen saatavuutta jonojen lyhentyessä”, arvion talouspolitiikan arviointineuvosto, mutta samalla jatkaa omalla varoituksellaan: ”Uudistukselle asetettu tiukka säästötavoite voi vaarantaa saatavuuden parantumisen.” Tämän vuoksi talouspolitiikan arviointineuvosto suosittelee, että sotessa eteneminen tapahtuisi varovaisemmin ja enemmän asteittain. Tähän samaan asiaan on jo perustuslakivaliokunta kiinnittänyt ansaittua huomiota. Soten aikataulua onkin porrastettu alkuperäisistä suunnitelmista, mutta arviointineuvosto porrastaisi vielä lisää suunnitellusta ja laajentaisi soten valinnanvapautta yksittäinen palvelu kerrallaan.

Arvionsa lopuksi talouspolitiikan arviointineuvosto tukistaa Keskustan ja Kokoomuksen poliitikkoja syksyllä 2015 keskenään sopimasta politiikasta; puolueet sopivat tuolloin, että Keskusta saa soteen 18 maakuntaa ja Kokoomus asiakkaiden valinnanvapauden. Tämän suhmuroinnin tuloksena koko sote-hankkeesta tulee liian massiivinen ja vaikeasti hallittava uudistushanke, johon lisäksi liittyy liian paljon kokonaisuutta sotkevia hankkeita. Arviointineuvosto kirjaa moitteensa näin: ”Maakuntauudistuksen ja laajamittaisen valinnanvapauden yhtäaikainen toimeenpano on saanut alkunsa poliittisesta sopimuksesta, eikä sitä voida perustella yksinomaan terveydenhuoltosektorin kehittämisen edun näkökulmasta.”