Ehkä kaikkein legendaarisin kieltolainaikaisista pirtun salakuljettajista oli Viipurissa syntynyt merikapteeni ja Viipurin merenkulkukoulun rehtori Ivar Alfred Niskan ja muusikko Hilda Niskan (o.s. Schlüter) nuorin poika, jalkapalloilija, perämies ja salakuljettaja Algoth Johannes Niska (s. 5.12.1888 Viipuri ja k. 28.5.1954 Helsinki). Kun perheen isä, merikapteeni Niska, kuoli 18.8.1903 vain 56-vuotiaana sydänhalvaukseen, muutti perhe seuraavana vuonna Viipurista Helsinkiin. Algoth Niska kävi koulunsa Nya svenska läroverketissä, mutta nuoruus oli Algothille hyvin levotonta aikaa; hän jäi usein kiinni varkauksista ja joutui välillä sukulaistensa luokse Raaheen käytöksensä vuoksi. Algoth Niskan tytär, Magda, on iskelmälaulaja Dannyn eli Ilkka Lipsasen äiti. Algoth Niskan sisaruksista tuli vahvoja taiteilijoita; Adolf Niska oli oopperabaritoni, Ester Niska sopraanolaulaja, Bror Niska operettilaulaja sekä Aina Niska päätyi tanssitaiteilijaksi.

Rautaisen fyysisen kuntonsa Algoth Niska hankki jo nuorena erityisesti harrastamalla jalkapalloa. Algoth Niska pelasi vuonna 1912 Tukholman olympialaisissa Suomen maajoukkueessa, joka tuolloin saavutti neljännen sijan kisoissa. Algoth Niska pelasi Suomen maajoukkueessa vasempana laitahyökkääjänä ja Suomi voitti jatkoajalla Italian 29.6.1912 pelissä, joka päättyi lukemin 3-2. Suoritus lienee yhäti kaikkien aikojen meikäläisten miesten paras maajoukkuesaavutus, sillä Suomen taakse jäivät tuolloin mm. Italia ja Venäjä. Algoth Niskan kansainvälinen jalkapalloura päättyi Tukholman kisojen pronssiotteluun, mutta kotimaassa hän oli vielä vuonna 1916 voittamassa Klifferin joukkueelle toista mestaruutta. Ensimmäisen avioliittonsa Algoth Niska solmi 11.9.1917 Helsingissä Magda Aufrichtigin kanssa, mutta avioliitto päättyi avioeroon vuonna 1924. Seuraavakin avioliitto – joka sekin päättyi eroon – kursittiin kokoon 21.7.1927 Maarianhaminassa parikymppisen Celia Anderssonin kanssa; tästä toisesta avioliitosta todistuksena on poika, Jack.

Isänsä viitoittamalla esimerkillä myös Algoth Niska opiskeli merenkulkua ja suoritti perämiehen tutkinnon. Vankan kokemuksen merenkäynnistä Algoth Niska hankki laajasti niin eurooppalaisilla merillä kuin Etelä-Amerikassakin; varsinkin kielien opiskelu oli hänelle helppoa. Suomessa kieltolain astuessa voimaan 1.6.1919 alkoivat Algoth Niskan liiketoimet salakuljetuksen parissa kukoistaa. Yli kaksi prosenttia alkoholia sisältävien aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus sekä varastointi oli laitonta ja alkoholin käyttö sallittiin ainoastaan lääkinnällisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Kieltolain aikana Suomessa alkoholin kulutus ei kasvanut ja absoluuttiseksi alkoholiksi muutettu keskikulutus oli tuolloin kaksi litraa henkilöä kohdet, kun se nykyään on n. kymmenen litraa henkilöä hohden. Algoth Niska salakuljetti pirtua Suomen rannikkoalueelle ankkuroiduista saksalaisista ja virolaisista laivoista ja myi sen edelleen Helsingin hienostopiireille.

Vielä myöhemmin Algoth Niska hankki viinaa salakuljettamalla Ruotsista, jossa ei säädetty kieltolakia. Pirtukauppa saattoi olla hyvin hohdotonta ja arkista kauppaa, jota usein harrasti köyhät työläiset vaikeina aikoina ja jopa naiset olivat myyjinä. Toisinaan Algoth Niska jäi toimistaan myös kiinni 1930-luvulla ja sai rangaistukseksi lyhyitä vankilatuomioita, mutta oman kertomansa mukaan Niska ei koskaan ampunut poliisia kohden eikä vastustanut poliisia. Salakuljettajien kuningas Algot Niska ennätti kirjoittaa elämäkertansa, Seikkailuni (Mina äventyr), vankilassa ollessaan. Vapauduttuaan vankilasta Algoth Niska palasi aina kieltolain aikana liiketoimiaan jatkamaan ja hänet lopulta etsintäkuulutettiin sekä Suomessa että Ruotsissa. Ruotsista Algoth Niska karkotettiin vihdoin vuonna 1932 ja tämän jälkeen Algoth Niska asuikin Riiassa, Tallinnassa ja Danzigissa, nykyisessä Puolan satamakaupungissa, Gdanskissa, josta myös tuotiin paljon viinaa Suomeen.

Smuglareiden nerokkain innovaatio oli aikanaan pirtutorpedo; kulmaraudoista valmistettuja kartiomaisia kehikkoja, joita trokarit vetivät nopeilla, lentokoneen moottoreilla varustetuilla pirtuveneillään köydellä tai vaijerilla sidottuna muutaman metrin syvyydessä veneen perässä. Yhteen torpedokehikkoon mahtui yleensä 92 kymmenen litraa vetävää pirtukanisteria eli 920 litraa pirtua ja kuivalla maalla tällainen lasti painoi tonnin, mutta meressä veneen perässä keveni lasti reiluun 50 kiloon. Torpedokehikon kylkeen sidottiin pitkällä narulla varustettu kangaspussi, joka täytettiin joko sokerilla tai suolalla.

Vaikka virkavalta toisinaa pääsi yllättämään smuglarin kesken toimiensa, pääsi kuljetusyrittäjä helposti lastistaan eroon katkaisemalla köydet tai vaijerin veneestään. Vain muutaman päivän jälkeen alkoi suola tai sokeri kangaspussissa sulaa ja pussi nousi meren pinnalle osoittamaan torpedon sijainnin pohjassa. Tässä vaiheessa smuglari yleensä kävi lastinsa taas sitomassa veneeseensä ja jatkoi matkaansa.

Isojen kanistereiden rinnalla nämä viina-alan todelliset ammattilaiset käyttivät myös muita astiakokoja, kuten esim. kekkua; astian nimi tuli ilmeisesti iloista humalatilaa kuvaavasta kekkulista. Suosittu oli myös noin puolilitraa vetävä pirtuastia, lahna, pläkkipellistä valmistettu litteä ja käyrähkö astia. Pläkkipellistä valmistettiin myös varttilitran vetoisia varpusia ja se sai nimensä aikansa suositusta Raittiuden ystävien laulukirjasta, sillä tiedettiinhän viinan kirvoittavan käyttäjänsä helposti vaikka laulusuorituksiin.

Toisinaan myös ammattismuglareilta kirposi pirtupulloja karkuun esim. pirtuverkon revettyä karille ja silloin todella nopeat rantojemme saalistajat vaikkapa puoshaalla tai uittokeksillä korjasivat ajelehtivia pirtupulloja parempiin turviin ja moni onnennoukkija teki kohtuullisia tilejä näillä saalispulloilla.

Suomen itsenäistyttyä Venäjästä varsinkin Seiskari saari itäisella Suomenlahdella nousi merkittäväksi pirtun salakuljettajien tyyssijaksi ja valkamaksi. Kalastus ja rannikkopurjehdus saivat väistyä Seiskarissakin pirtun salakuljetuksen jaloista. Saari oli kuin luotu salakuljettajien poukamaksi ja saarelaiset olivat vanhastaan oivallisia merenkävijöitä, joilla oli erinomaiset yhteydet esim. Viron suuntaan. Seiskari perheet ja suvut omistivat yhteisesti salakuljetuksessa käytössä olleet nopeat veneet, laivat ja verkot. Ensimmäisten nopeiden veneiden esikuvat saatiin Yhdysvalloista. Salakuljettajien varusteisiin lisättiin pian myös sukellusvarusteet lastien varastoimiseksi syviin vesiin. Mitä huonompi keli oli Suomenlahdella, sitä suurempia salakuljetusmääriä tuotiin kerralla. Kirkkaina ja valoisina öinä oli tulli hanakampi valvomaan salakuljetusta, ja silloin kuljetettavat lastit olivat pienempiä. Tulli oli kovin hampaaton salakuljettajien perässä pysymään ja vasta vuonna 1930 perustettu merivartiolaitos sai uudempaa kalustoa ja pääsi pureutumaan tarkemmin alaan.

Kieltolain idea perustui alkujaan 1800-luvun lopulla nousseeseen raittiusaatteeseen, ja odotukset ainakin olivat kieltolaista kovat; sen uskottiin täysin lopettavan alkoholin käytön Suomessa. Kun näin ei käynytkään, oli pettymys kieltolakiin suuri ja samalla sen arvostus suli jopa yhteiskunnan eliitin silmissä. Alkoholista oli tullut niin vahvasti osa tapakulttuuria kaikkialla. Kieltolaki julmensi juomatapoja ja siirsi kulutusta miedoista alkoholeista väkevämpiin viinoihin. Yleinen lainkuuliaisuus heikkeni kieltolain voimassa ollessa ja laki synnytti nyt ensimmäistä kertaa todellista järjestäytynyttä rikollisuutta Suomen maaperälle.

Kieltolain loppuaikoina Suomeenkin iski lamavuodet ja valtio olisi tarvinnut tarpeellisia verotuloja. Kaikkien puolueiden ohjelmissa laki kuitenkin mainittiin ja esuskunnan enemmistö seisoi kieltolain takana, joten lakia ei välttämättä ollut kovin helppo muuttaa. Joukko pääkaupunkiseudun aktiivisia naisia alkoi kerätä kansalaisadressia kieltolain kumoamisesta ja kansanäänestys asiasta järjestettiin joulukuussa 1931. Yli 70 prosenttia äänestäneistä kannatti kaikkien alkoholijuomien sallimisen ja näin selvällä enemmistöllä myös asian päätös eduskunnassa oli helppoa. No, mistä tulee kansakunnan muistiin tatuoitu numerosarja 5-4-3-2-1-0? Suomen eduskunta sääti uuden väkijuomalain helmikuussa 1932, jonka mukaan Oy Alkoholiliike Ab sai yksinoikeuden tuoda, valmistaa, viedä ja myydä alkoholijuomia. Ensimmäinen Alko aukaisi ovensa 5.4.1932 klo 10.

Entä miten kävi Algoth Niskan liiketoimille? Niska tutustui vielä vuonna 1938 natseja Suomeen paenneeseen Itävallan juutalaiseen liikemieheen Albert Amtmaniin. Tästä innostuneena Niska keksi liikeideakseen salakuljettaa juutalaisia Saksan hallitsemilta alueilta. Varsinainen liikeidea oli väärentää Suomen passeja ja myydä niitä uhreille. Tällä toiminnalla Algot Niskan arvellaan tienanneen n. 2,5 miljoonaa markkaa eli nykyisiä euroja n. 800 000 euroa. Algoth Niskalla todettiin aivokasvain, jonka vuoksi hän kuoli 28.5.1954 Helsingissä ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Lars Huldén ja Bengt Ahlfors kirjoittivat vuonna 1977 Algoth Niskasta kertovan musikaalin, jonka sävelsi Lasse Mårtenson. Suomeksi sitä esitettiin nimellä Pirtukuningas ja Vilgot Seikkailija.