Hermann Karl Heinrich Kauffmann syntyi Ruotsin Göteborgissa 18.8.1840 ja on kuollut Viipurin lähellä Nurmissa 12.6.1908. Göteborgiin Kauffmannin perhe tuli isän työn perässä; isä oli Göteborgin kaupunginarkkitehti Heinrich Hieronymos Kauffmann, joka syntyi Saksan Eutinissa 1.6.1800 ja kuoli Ruotsin Göteborgissa 4.5.1860. Hermann Kauffmannin äiti, Juliana Charlotte Steure syntyi myös Saksan Eutinissa ja menehtyi 20.7.1874 Göteborgissa. Hermann Kauffmann aloitti opintonsa göteborgilaisessa Peterin yksityiskoulussa ja vuonna 1849 Hermann Kauffmann siirrettiin yksityiseen Ulman ja Bergin kouluun oppilaaksi.

Täältä Kauffmann pääsi lopulta kymnaasiin opiskelemaan ja päästötodistuksen hän sai vuonna 1855. Kesän 1855 Hermann Kauffmann vietti Holsteinissa, Saksassa, mutta syksyksi Kauffmann palasi Göteborgiin aloittelemaan teknillisiä opintoja Chalmersin (Chalmers tekniska högskola, CTH) opistossa. Yksityisen opiston perusti 5.11.1829 William Chalmers lahjoituksensa turvin. Yliopisto siirtyi Ruotsin valtiolle vuonna 1937, mutta jälleen vuodesta 194 lähtien yliopistoa on ylläpitänyt yksityinen säätiö. Hermann Kauffmann sai opistosta päästötodistuksen käteensä kahta vuotta myöhemmin ja hänet arvioitiin hyvin arvosanoin; kuudessa oppiaineessa hänet palkittiin erikoistunnustuksella, hopeamitalilla.

Isänsä, kaupunginarkkitehti Heinrich Kauffmannin, suhteilla nuori Hermann Kauffmann päätyi Nyköpingin konepajaan töihin; työt hän aloitti konepajalla piirtäjänä kesällä 1957. Parin vuoden päästä Hermann Kauffmann itse pyysi ja pääsi konepajan asennusosastolle saadakseen käytännön kokemuksia paremmin. Vuonna 1860 Hermann Kauffmannille tarjottiin isoa tehtävää; täytyi rakentaa suuri höyrysaha Waldemarsvikiin ja tämän vuoksi hän irtisanoutui tehtävistään Nyköpingin konepajalla. Konepajalle Hermann Kauffmann palasi kuitenkin elokuussa 1860 vielä saadakseen lisäoppia konepajan laivanveistämöllä.

Hermann Kauffmannilla oli tarkoitus toukokuussa 1862 matkustaa Englantiin seuraamaan höyrylaivojen rakennustekniikan kehitystä, mutta tämä suunniteltu matka ei koskaan toteutunut. Matkasuunnitelman sotki Kauffmannin ystävä, A. J. Lundahl, joka jo tuolloin toimi Tampereella konepajan johtajana. Lundahl sai houkutelluksi Hermann Kauffmannin Suomeen ja lopulta tarjosi vielä oman työnsäkin - Lundahl itse poistui takaisin Ruotsiin - vuonna 1866 Tampereella Hermann Kauffmannin hoitoon.

Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö oli vuoden 1867 alussa ostanut Helsingin laivatelakan ja Hermann Kauffmann nimitettiin tämän konepajan johtajaksi vuoteen 1870 asti. Koska Kauffmann joutui samanaikaisesti johtamaan ja valvomaan myös pellavatehtaan kehräämön ja kutomon rakentamishankkeita, hänen oli pakko luopua Helsingin laivatelakan vetämisestä; jo pelkästään Helsingin matkoihin tärveltyi tuon ajan kulkupeleillä kohtuuttomasti aikaa.

Vuosina 1862-1863 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n konepaja valmisti Hermann Kauffmannin piirustusten mukaisesti Näsijärvelle ensimmäisen rautaisen höyryaluksen, Ilmarisen, joka samalla oli myös ensimmäinen potkurialus Hämeen vesistöissä. Hermann Kauffmannin seuraava tilaus tuli sitten Venäjän hallitukselta; tilaus koski kanuunavenettä Suurruhtinas Wladimiria, joka valmistettiin samalla konepajalla vuosina 1863-1864. Vuosina 1864-1866 konepaja Tampereella valmisti siipirataslaiva Elias Lönnrotin sekä Tampereen ja Hämeenlinnan väliä kulkeneen Vanajan. Edellä mainitut höyryalukset hoitivat varsinkin tavaraliikennettä, kunnes vuonna 1876 raideliikenne Tampereelta Hämeenlinnaan oli mahdollista rautatien valmistuttua. Molemmissa laivoissa oli sekä matala- että korkeapaineiset sylinterit. Kanavien ahtaus rajoitti laivojen koon 100 jalkaan eli 30 metriin ja niiden höyrykoneet lämmitettiin haloilla; niiden koneista saatiin n. 120, korkeintaan 150 hevosvoimaa ulos. Hermann Kauffmannin ollessa konepajan johtajana konepajalla valmistui 33 höyrylaivaa. Tampereen konepaja valmisti laivojen ohella myös esim. höyrykoneita, erilaisia pumppuja, saharaameja, ventilaattoreita, puunjalostuskoneita.

Tampereelle oli Ruotsista siirtynyt Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n palvelukseen vuonna 1843 tehtaanpatruuna Johan Fredrik Gefwert (s. 4.11.1821 ja k. 11.1.1881) perheineen. Suku on vanhaa vallonilaista perua, ja suvun ensimmäiset jäsenet saapuivat jo Kaarle IX:n aikoihin asesepiksi Ruotsiin. Tampereen konepajan johtaja Hermann Kauffmann avioitui patruuna Johan Fredrik Gefwertin tyttären, Hilda Maria Gefwertin (s. 29.3.1848 Messukylä ja k. 1906 Viipuri) kanssa vuonna 1969. Vuonna 1862 alkanutta työtään Tampereen konepajalla Hermann Kauffmann hoiti yrityksen johtokunnan täydellä tuella aina vuoteen 1880 asti, jolloin Kauffmannille tarjosi työtä Pietarin paikallisen konepajan johtajana Ludvig Nobel. Hermann Kauffmann otti työtarjouksen vastaan ja erosi Tampereella konepajan johtajan paikalta.

Omissa muistiinpanoissaan Hermann Kauffmann kuvailee Pietarin konepajan aikojaan; Hermann Kauffmann toimi vuodet 1880-1900 Pietarin konepajan johtajana. Heti alusta asti hän laajensi konepajan tiloja aina niin paljon, kun konepajan tonttia oli käytössä. Onneksi alueita konepajallekin saatiin lisää laajennuksia varten. Konepajan työntekijämäärä kasvoi Hermann Kauffmannin kaudella runsaasti; hänen saapuessaan konepajalla oli 400 työmiestä ja kun hän jätti konepajan, siellä työskenteli jo 2 000 henkilöä. Suurimman osan ammattilaisista Hermann Kauffmann palkkasi Ruotsista ja Suomesta ja venäläiset kelpasivat ainoastaan aputöihin. Pietarin konepajan johtaja Hermann Kauffmannin oli todella vaikea hyväksyä venäläistä lahjusjärjestelmää, joka nosti lopputuotteen hintaa vääjäämättä. Hän ei tietysti voinut itse järjestelmälle mitään ja pakko oli hänenkin toimia järjestelmän ehdoilla. Hän ratkaisi tilanteen palkkaamalla sveitsiläisen, hyvin venäjää taitaneet insinöörin hoitamaan puolestaan lahjusasioita. Venäjän kieltä Hermann Kauffmann ei koskaan oppinut, ja Pietarissa työasiat aina hoidettiin tulkin välityksellä. Suomen hän oppi melko hyvin ja tuli puheissaan ymmärretyksi asioissaan.

Pietarin konepajan johtajan toimen Hermann Kauffmann jätti vuonna 1900, mutta toimi vielä hetken aikaa neuvottelevana johtajana. Lopulta hän palasi Suomeen viettämään eläkepäiviään ja kirjoittamaan erämaan rauhaan. Kalliola-nimisessä huvilassaan Viipurin lähellä hän viihtyi hyvin ja sai julkaistuksi vuonna 1902 tamperelaismuistojaan ruotsiksi kirjana, Muntra minnen från mellersta Tavastland. Kirjan ensimmäinen suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1939 nimellä Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä sarjassa Tampereen Historiallisen seuran julkaisuja IV. Kirjan toinen painos julkaistiin vuonna 1967 nimellä Hauskoja muistoja Tampereen tienoilta. Kirjan kolmas painos oli näköispainos vuoden 1939 kirjasta ja se julkaistiin vuonna 1998 Tampereella.

Hermann Kauffman oli kovin mieltynyt jostakin syystä juuri Tampereen seutuun ympäristöineen, joten vaimonsa kuoltuakin vuonna 1906 Kauffmann hankki heille hautapaikan Tampereelta. 12.6.1908 päättyi myös Hermann Kauffmannin elämä ja hänet laskettiin samaan hautapaikkaan vaimonsa viereen lepäämään Tampereelle. Hermann Kauffmannia kuvailtiin ystävällisenä ja vilkkaana ihmisenä, joka ymmärsi myös huumoria ja sai luontevasti ystävyksiä kumppaneikseen.