Tohtori Josef Mengele.

Natsit onnistuivat Saksassa aikoinaan sekaantumaan lähes kaikkien ammattien edustajien tehtäviin. Tästä osattomiksi eivät jääneet edes lääkärit, vaikka lääkärit olivatkin Hippokrateen valalla vannoneet puolustavansa ihmishenkiä. Hitlerin Saksa toteutti täysin omaa lääketiedettä. Varsinkin keskitysleireissä toimineet lääketieteen edustajat eivät edes yrittäneet parantaa potilaita, vaan toteuttivat sitä oppia, että tehokkain tapa parantaa päänsärky oli katkaista potilaan kaula. Invalidit ja muut työkyvyiltään vajavaiset lähetettiin yleensä kaasukammioihin. Vangit, joissa havaittiin tarttuvien tautien oireita, ammuttiin välittömästi ja samoin toimittiin myös heidän kanssaan tekemisissä olleiden ihmisten kanssa. Lääkärit mm. ruiskuttivat usein suoraan myrkkyä tai ilmaa uhriensa suoniin. Kun keskitysleireille saapui junalastillinen vankeja, lääkäri oli yleensä vastaanottamassa vankeja ensimmäisenä ja erotteli mielivaltaisesti terveeltä näyttävät vangit muista. Lääkärin jaottelun mukaan terveiltä näyttävät astuivat toiselle puolelle, mikä käytännössä tarkoitti tilapäistä lykkäystä kuolemantuomiosta, ja muut astuivat toiselle puolelle, mikä taas merkitsi joutumista välittömästi esim. kaasukammion kautta krematorioon. Julmimmat lääkärit käyttivät keskitysleirejä viheliäisinä laboratorioina, joissa nämä tiedemiehet testasivat mielipuolisia ideoitaan ihmiskokeissa. Näin tehdyistä kokeista on paljon kirjoitettu ja näitä kokeita tekivät lääkäreiden lisäksi tunteettomasti mm. apteekkarit ja saksalaisten lääketehtaiden asiantuntijat. Auschwitzin keskitysleirissä oli erityinen "kokeiluosasto", jossa vankien oli alistuttava monenlaisiin kokeisiin, joita yleensä tehdään vain eläimille.

Maailmassa ei ollut mikään salaisuus, että monet näistä natsilääkäreistä harjoituttivat vielä 1960- ja 1970-luvuilla omaa praktiikkaansa esim. Itävallassa, Saksassa, Egyptissä, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Varmasti pahin näistä tiedetyistä natsilääkäreistä oli tohtori Josef Mengele, entinen Auschwitzin ylilääkäri. Mengelen erikoisalaa oli - kuten hän itse sanoi - "kaksostiede" ja hän yritti keinotekoisesti saada aikaan lapsia, joilla olisi arjalaiset piirteet ja siniset silmät.

Varmasti kaikki keskitysleirivangit tiesivät tohtori Josef Mengelen nimen, vaikka nämä eivät olisi koskaan olleetkaan Auschwitzin keskitysleirillä. Josef Mengelellä oli tunnollaan tuhansittain lapsia ja aikuisia; hänen vallassaan oli päättää vuonna 1944 ketkä Auschwitzin keskitysleirin tuhansista juutalaisista tapettaisiin ja ketkä saivat vielä elää jonkin aikaa. Josef Mengele vihasi erityisesti romaneja - ehkäpä siksi, että hän näytti itse heikäläiseltä - ja Mengele määräsikin tuhansittain romaneja tapettaviksi.

Josef Mengele syntyi 16.3.1911 Günzburgin pittoreskissa 12 000 asukkaan keskiaikaisessa vanhassa kaupungissa Tonavan varrella Baijerissa ja hänellä oli kaksi nuorempaa veljeä, Karl Mengele nuorempi ja Alois Mengele. Josef Mengelen isä oli insinööri ja maatalouskonetehtailija Karl Mengele ja tämän puoliso oli Walburga Mengele. Josef Mengele varttui johtavan pikkukaupunkilaisperheen kruununprinssinä. Kaupunki tunnettiin kauniista renessanssilinnastaan, rokokookirkostaan, toristaan sekä suurimmasta liikeyrityksestään, maatalouskonetehtaasta, jonka nimi on Karl Mengele ja Pojat. Josef Mengelen isä perusti liikkeen vuosisadan vaihteen tienoilla; Mengelen suku on rikastunut tehtaan turvin ja Mengelet olivat pitkään kaupungin rikkaimpia ihmisiä. Merkittävä osa kaupungin ihmisistä sai suoraan tai epäsuoraan toimeentulonsa Mengelen liiketoiminnasta. Mengele ja Pojat sai sodan jälkeen haltuunsa puolet Buenos Airesissa sijaitsevan Fadro Farm KG S.A.:n osakekannasta. Tämä silloin uusi tehdas kokosi osista saksalaisia traktoreita. Tämä tehdas perustettiin miljoonan dollarin pääoman turvin. Vielä 1920-luvun lopulla Josef Mengele muutti Müncheniin ja alkoi opiskella filosofiaa. Hän tapasi jo nuorukaisena täällä Adolf Hitlerin natsipuolueen alkuaikoina olutkapakassa ja Josef Mengelestä tuli hyvin kiihkomielinen Führerin kannattaja. Mengelen tiedetään jo nuoruuden aikoihin kärsineen kovin ulkonäöstään; hän halusi näyttää arjalaiselta, vaikka ei näyttänyt.

Josef Mengele menestyi koulussa aina luokkansa parhaimpien joukossa ja hän oli kiinnostunut musiikista, taiteista, biologiasta, fysiikasta, eläintieteestä, luonnonfilosofiasta ja antropologiasta. Josef Mengele sai kotonaan tiukan katolisen kasvatuksen johtaen siihen, että hän teini-iässä alkoi halveksia kirkkoa ja kirkon juhlapyhiä. Nuoruudessaan Josef Mengele toimi mm. Punaisessa Ristissä ja isänmaallisessa nuorisoliikkeessä, Grossdeutscher Jugendbundissa. Huhtikuussa 1930 Josef Mengele suoritti ylioppilaskirjoitukset melko hyvin arvosanoin ja hän jatkoi opiskelua Münchenin yliopiston filosofian ja lääketieteen tiedekunnassa. Mengele opiskeli täällä ainakin antropologiaa, paleontologiaa ja lääketiedettä ja hän tuntui opinnoissaan kiinnostuneen sairauksien parantamisen sijasta enemmänkin ihmisen kulttuuriperinnöstä ja kehittymisestä. Maaliskuussa 1931 Josef Mengele liittyi entisten sotilaiden järjestöön, Stahlhelmiin, joka liitettiin Hitlerin määräyksestä vuonna 1934 puolisotilaalliseen Sturmabteilung-järjestöön eli SA:han

Münchenin yliopiston professori Theodor Molison hyväksyi vuonna 1935 Josef Mengelen väitöskirjan "Rotumorfologinen tutkimus neljän roturyhmän alaleuasta", jossa Mengelen johtopäätös oli, että eri roturyhmät oli mahdollista erottaa toisistaan tutkimalla ihmisten leukoja. Josef Mengele suoritti kesällä 1936 hyväksyttävästi Saksan valtion lääkärin lupaan oikeuttavan tutkinnon Münchenissä; nyt hän aloitti työskentelyn lääkärinä Leipzigin yliopiston lääketieteellisellä klinikalla. Leipzigissa Mengele tutustui yliopiston professorin tyttäreen, Irene Schönbeiniin, josta tulikin sitten Mengelen ensimmäinen vaimo huhtikuussa 1939.

Josef Mengele nimitettiin vuoden 1937 alussa professori Molisonin suosituksesta tutkimusapulaiseksi Kolmannen valtakunnan perinnöllisyystieteen, biologian ja rotupuhtauden laitokseen Frankfurtin yliopistoon. Täällä Josef Mengele liittyi jäseneksi genetiikan tutkijan, professori Otmar Freiherr von Verschuerin (s. 16.7.1896 ja k. 8.8.1969) tutkimustiimiin. Josef Mengelestä tuli pian professorin suosikkioppilas ja he työskentelivät yhteistyössä lopulta laatien tuomioistuimille raportteja, joiden mukaan juutalaiset tuomittiin, kun heidät oli tavattu asumasta Nürnbergin rotulakien vastaisesti arjalaisiksi määriteltyjen saksalaisten kanssa.

Josef Mengele jätti toukokuussa 1937 natsipuolueen eli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäsenhakemuksen ja hänet hyväksyttiin puolueen jäseneksi. Josef Mengele nousi nopeasti puolueen akatemiassa hierarkiassa ja historioitsija Andreas Hillgruberin mukaan Mengele oli täysin vakuuttunut palvelevansa suurta asiaa yrittäessään toteuttaa Hitlerin tahtoa estää ihmiskunnan rappiota.

Josef Mengele ilmoittautui sotaan jo aikaisessa vaiheessa liittyen Waffen SS:ään ja palveli lääkintäupseerina Ranskassa ja Neuvostoliitossa. Mengele liittyi Schutzstaffel-organisaatioon eli SS:ään heti sen jälkeen kun oli saatu varmuus, ettei hänen suvussaan ja perheessään ollut juutalaista tai ei-arjalaista perimää. Josef Mengele liittyi myös NS Arztebund-lääkäriliittoon, sillä jäsenyys tässä liitossa oli välttämättömyys urallaan etenemään halunneelle kansallissosialistiselle lääkärille. Todistuksen lääkäritutkinnon suorittamisesta Mengele sai Frankfurtin yliopistosta huhtikuussa 1938. Saman vuoden lokakuussa Mengele aloitti kolmikuukautisen pakollisen alokaskoulutuksen natsi-Saksan armeijassa, Wehrmachtissa. Elokuussa 1940 Josef Mengele liittyi SS-joukkojen aseistettuun siipeen Waffen SS:ään Untersturmführeriksi eli vänrikiksi.

Vuosien 1940 ja 1941 vaihteesta Josef Mengele toimi miehitetyssä Puolassa Rotu- ja uudelleensijoitusvirastossa Geneologian osastolla. Puolassa hän tutki muiden SS-lääkäreiden kanssa ihmisten rodullista sopivuutta Saksan juuri valloittamille alueille. Kesäkuussa 1941 Josef Mengele joutui itse mukaan Ukrainassa käytäviin taisteluihin; näistä taisteluista hänelle myönnettiin toisen luokan rautaristi. Tammikuussa 1942 siirtyi Waffen SS.n Wiking-divisioonan lääkintäjoukkoihin, mutta hän haavoittui rintamalla ja hänet todettiin palvelukseen kelpaamattomaksi. Vuoden 1942 lopulla Mengele siirtyi takaisin Rotu- ja uudelleensijoitusvirastoon, sen esikuntaan, Berliiniin. Täällä hänet ylennettiin Hauptsturmführeriksi eli kapteeniksi.

Natsit ryhtyivät järjestelmällisesti vuoden 1942 alussa toteuttaa ns. lopullista ratkaisua eli Euroopan juutalaisten joukkotuhoa. Josef Mengele oli jo alusta lähtien hyvin perillä suunnitelmista ja hän teki kaikkensa Berliinissä työskennellessään päästäkseen SS-lääkäriksi Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirille. Tällä leirillä hänellä olisi käytössä aivan valtava määrä ihmismateriaalia omia kokeita varten. Lopulta toukokuussa 1943 Josef Mengele nimitettiin Auschwitzin keskitysleirin lääkäriksi. Tähän toimeen Mengeleä tuki ja puolsi vanha kollega ja hyvä tuttava, professori von Verschuer. Kun Josef Mengele aloitti Auschwitzin keskitysleirillä, siellä toimi kaikkiaan noin 30 lääkäriä. Mengele työskenteli Auschwitzin keskitysleirin lääkärinä toukokuusta 1943 tammikuuhun 1945. Toisessa maailmansodassa saamiensa kunniamerkkien ja rautaristin turvin Josef Mengele asetti heti leirille tultuaan itsensä muita SS-lääkäreitä ylemmäksi. Hänet mainittiinkin usein leirin päällikkölääkärinä, vaikka tehtävää hoitikin varsinaisesti tohtori Eduard Wirths. Wirths nimitti Josef Mengelen vanhemmaksi lääkäriksi Auschwitzin keskitysleiriin kuuluneen Birkenaun alueen naisten leiriin. Mengelen apuna Auschwitzin keskitysleirillä työskenteli tiimi, johon kuului natsien vangitsemia lääkäreitä; heitä olivat mm. Olga Lengyel, Gisella Perl, Miklos Nyizl ja Martina Puzyna. Josef ja Irene Mengelen lapsi, poika Rolf Mengele syntyi maaliskuussa 1944.