Tampereen Tuurnankatua kävellessä se näyttäytyy valkoisen lauta-aidan ja isojen lehmusten ja vaahteroiden suojaamana huvilana pientaloalueella. Sen ympärillä on 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja kulmikkaita omakotitaloja. Myynti-ilmoituksessa tämäkin rakennus on luokiteltu omakotitaloksi. Kun taloa katsoo historian näkökulmasta, aukeaa yli puolen vuosisadan siivu Suomen ja Pirkanmaan historiaa.

Kaarilan kartanon päärakennus on rakennettu vuonna 1887, mutta kartanon historia yltää vuoteen 1540 asti. Kartanon ensimmäinen omistaja oli herra Erik vuosina 1540-1543. Tuolloin Kaarila kuului Pohjois-Pirkkalan pitäjään.

Kartanon kulta-aika osui 1700- ja 1800-luvuille. Tuolloin se oli Pirkkalan alueen suurin kartano. Vuonna 1728 kartano siirtyi Gaddin suvulle. Kruununvouti ja nimismies Jacob Gaddin pojasta Pehr Adrian Gaddista (s. 12.4.1727 Pirkkala ja k. 11.8.1797 Turku) kasvoi Suomen tärkeimpiin kuuluva tieteentekijä 1700-luvulla.

Pehr Gadd valmistui ylioppilaaksi Turussa vuonna 1742 ja sai valmiiksi pro gradun vuonna 1748. Vuodesta 1750 Gadd sai nimityksen Turun akatemian luonnonhistorian ja talousopin dosentiksi. Vuodesta 1755 Pehr Gadd hoiti sivuvirkoinaan myös Suomen salpietarikeittämöiden tarkastajan tointa sekä toimi myös Turun ja Porin läänin lääninlampurina Matthias Samstedtin jälkeen, joka oli joutunut eroamaan virastaan huonon hoidon seurauksena. Pehr Gadd nimitettiin vuonna 1758 Turun akatemian kemian, fysiikan ja talousopin professoriksi. Lisäksi hän oli kasvitieteilijä. Hänen johdollaan edistettiin erityisesti perunan, tupakan, hampun ja hedelmäpuiden kasvatusta Suomessa. Gaddilla oli koepuutarha Turun Kakolanmäessä ja toinen Kaarilan kartanon mailla. Siellä kasvoi hänen aikanaan noin kahdensadan puun hedelmätarha.

Pehr Gaddista jätti aika vuonna 1797. Hänestä muistutti pitkään kartanon pihalla kohoava todennäköisesti Gaddin itsensä istuttama, lähes 30-metrinen lehmus. Se kaadettiin vasta vuonna 2010. Silloin se oli sisältä ontto. Nykyisin Gaddin nimi tulee esiin enää Nokiantien varressa Raholassa, pusikon takana. Siellä seisoo lehvästön varjossa Tampereen toisiksi vanhin rakennus, vuonna 1785 rakennettu Gaddin kappeli. Sinne haudattiin vuoteen 1854 mennessä 28 Gaddin suvun jäsentä.

Gaddin kappelin vieressä kohoaa Tampereen kaupungin vuonna 1970 pystyttämä, Sisko Petäjän suunnittelema Gaddin obeliskimainen muistomerkki. Obeliskin laatassa tutkijan nimi on kirjoitettu muotoon Pietari Adrian Gadd. Laatassa häntä tituleerataan kasvitieteilijäksi, kemistiksi, talousoppineeksi ja päälle vielä kotiseutututkijaksi. Laatta myös kertoo, että tieteentekijä Gaddin hauta on Turussa. Kappelilla on outo tunnelma. Kappelin vierestä purettiin vuonna 1858 Harjun kappeliseurakunnan kirkko, mutta sen vieressä sijainneeseen Harjun hautausmaahan ei koskettu. Satojen vuosien ikäisien hautakivien jäänteet pilkistävät paikalla yhä nurmikosta.

Vuonna 1838 Kaarilan kartano siirtyi Thunebergien suvun omistukseen. Heidän aikanaan kartanon maihin kuului satoja hehtaareja nykyisen Raholan, Haukiluoman, Tohlopin, Ikurin, Kalkun ja Tesomajärven metsistä ja pelloista. Thunebergit viljelivät maita, tuottivat maitoa tamperelaisille ja myös hedelmiä kauppapuutarhassaan. Thunebergit jalostivat kartanossa myös hevosia ja harjoittivat ravivalmennusta.

Otto Albert Thuneberg (12.12.1865-15.4.1941) ja Fanny Elin Thuneberg, os. Selin (21.12.1867-29.1.1958). Otto Thuneberg oli senaatin ylimääräinen kopisti ja Suomen Pankin Tampereen konttorin ylimääräinen konttorikirjuri 1889, tullilaitoksen palveluksessa 1890-1891, maanviljelijä Pirkkalassa harjoittaen samalla puutarhanhoitoa 1891-1941, vt. nimismies, Suomen maanviljelys- ja teollisuuspankin Tampereen konttorin prokuristi 1898-1900, Suomen maanviljelys- ja teollisuuspankin Tampereen konttorin johtaja 1900-1901, Hämeen maanviljelyskauppa oy:n, myöh. Suomen maanviljelyskauppa oy:n johtokunnan pj 1899-1941, Saha oy Kurun Kähmän johtokunnan puheenjohtaja 1906-1914, oy Sahanterän johtokunnan puheenjohtaja 1910-1916, Suomen perunanjalostustehdas oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1910-1917, Epilän konepajan oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1911-, Akkunaverho ja paitatehdas oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1912-1923, Autokauppa oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1927-, Uusi tapettitehdas oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1927-, Rauta- ja rakennusaine oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1927-, Paitatehdas oy Tilhin johtokunnan jäsen 1919-1923, Nokian kutomo- ja värjäys oy:n johtokunnan jäsen vuodesta 1922. Thuneberg oli säätyvaltiopäivien talonpoikaisäädyn jäsen valtiopäivillä 1904-05 ja kansanedustajana (nuorsuomal.) 4.4.1917-31.10.1917 ja (kok.) 5.9.1922-30.4.1924.

Sisällissodassa keväällä 1918 kartanon lähistöllä Epilässä käytiin raskaita taisteluita tykistöllä, konekivääreillä ja jopa Porin rataa jyräävällä panssarijunalla. Aseet paukkuivat myös kartanon pihapiirissä. On ihme, että kartanon isäntä, kunnallisneuvos Otto Thuneberg (1865-1941) selvisi hengissä sisällissodasta.

Kartanon mailla levottomuudet olivat alkaneet jo vuoden 1917 marraskuun suurlakossa. Lauantaina 17. marraskuuta Epilän lakkokomitea vangitsi kartanon kuskin Kalle Laineen ja telkesi hänet putkaan Pispalassa. Kun Otto Thuneberg lähti Pispalaan vaatimaan Lainetta vapaaksi, lakkokomitea suuttui. Sunnuntaina Kaarilan kartanoon tuli kaksisataa aseistettua sotilasta Aatto Koivusen johdolla. He piirittivät kartanon, sulkivat väen yhteen huoneeseen ja alkoivat etsiä aseita. Kartanosta löytyi puolitusinaa metsästysasetta, yksi revolveri ja kaksi ruostunutta sapelia. Sotilaat eivät vieneet aseita.

Helmikuun 5. päivänä kartanoon tuli jälleen 200 aseistettua punakaartilaista, nyt viljoja vaatimaan. Otto Thuneberg ei suostunut luovuttamaan heille mitään. Thuneberg ja hänen poikansa vangittiin ja vietiin punakaartin eikuntaan Pispalaan. Edelleenkään ei Thuneberg suostuut vaatimuksiin. Hänet kuljetettiin poikansa kanssa Tampereelle telkien taakse. Kartanolle jäänyt rouva Thuneberg ei hänkään suostunut luovuttamaan punakaartille mitään. Lopulta punaiset tyhjensivät väkisin kartanon lihoista, leivistä, ruuista ja karjasta. Ryöstö kesti kuusi tuntia.

Epilän taisteluiden raivotessa raskaimmillaan punaiset lähtivät kuljettamaan isä ja poika Thunebergiä Tampereelta takaisin kartanolle. Kaarilan muinaisen käräjäkukkulan, Liittokallion, kohdalla punaiset pysähtyivät ja kehottivat Thunebergejä sanomaan hyvästit toisilleen. Thunebergeja kohti nostettiin jo kiväärit, mutta siinä kohtaa punaisten johtomies alkoi toppuutella: ”Antaahan olla. Joutaa olla muitakin näkemässä, kun tuommoiset lahtarit kaatuu”. Näin tapahtuman kirjasi kirjoittajanimimerkki S. L. Tampereen kirjapainon vuonna 1920 julkaisemassa Punakapina Pirkkalassa 1918-teokseen.

Kartanolla Thunebergit suljettiin huoneeseen sille puolen rakennusta, jolta valkoiset ampuivat punaisia. Punaisilla oli kartanon piharakennuksessa asemassa kaksi konekivääriä. Niille oli kasattu ampuma-alustoja kartanon kirjoista ja lakanoista. Sisälle osuneiden ammusten jälkiä näkyy päärakennuksenkin kakluuneissa yhä. Kartanoonsa teljetty Otto Thuneberg sai 31. maaliskuuta sääreensä luodin.berg onnistuttiin kuitenkin viemään hoitoon Tampereelle, ja hän säilyi hengissä Tampereen valtauksesta. Heinäkuussa 1918 hän jo nilkutti sauvojen varassa Pispalan työväentalolle Pispalan suojeluskunnan juhlaan puhetta pitämään.

Seuraava käännekohta Kaarilan kartanolla tapahtui vuonna 1963. Silloin Tampereen kaupunki käytännössä pakkolunasti kartanon 450 hehtaarin kokoset maa-alueet Tampereen läntisen puolen uusiksi asuntoalueiksi. Tätä ennen kartano oli jo luovuttanut 1950-luvulla maata mm. Ansiokalliolta ja Pispalan alueelta. Päärakennus ja sen vieressä oleva pirtti vuodelta 1785 ja molempien pihapiiri jäivät yhä Thunebergien omistukseen.