Tohtori Josef Mengele.

Josef Mengele oli pienikokoinen, mustatukkainen ja tummapintainen mies, jonka vasen silmä karsasti lievästi ja jolla oli kolmikulmainen rako ylhäällä etuhampaiden välissä. Mengele oli 168 cm pitkä ja 53-vuotiaana hän alkoi kaljuuntua. Joseg Mengelellä oli tapana hienostella koreilla vaatteilla; hän käytti Auschwitzin keskitysleirillä aina hyvin silitettyjä univormuja, kiiltäviä saappaita ja valkeita hansikkaita.

Josef Mengele saapui kerran Auschwitzin lastenosastoon tarkoituksenaan mitata poikien pituuksia. Mengele raivostui huomatessaan, että monet pojat olivat liian lyhyitä varreltaan ikäisikseen. Josef Mengele mittasi poikia ovenpieltä vasten; ovenpieleen oli merkitty nauloilla merkit, jotka vastasivat eri ikäryhmien mittoja. Jos mitattavan pojan pää ei ulottunut määrättyyn naulaan, viittasi Mengele ratsupiiskallaan hänet sivuun. Nämä ”alamittaise” pojat vietiin välittömästi kaasukammioon. Tällä yhdellä kerralla vietiin kaasukammioon kaasutettavaksi yli tuhat poikaa.

Josef Mengele opiskeli Münchenin yliopistossa filosofian tohtoriksi. Hän luki Kantin ”Puhtaan järjen kritiikkiä” ja omaksui samalla hitleriläisen filosofin Alfred Rosenbergin roskapuheita ihmisroduista. Josef Mengele, joka oli opiskellut Frankfurtin yliopistossa lääketiedettä ja kirurgian tohtorin tutkinnon, uhrasi urallaan tuhansittain eri puolilta Eurooppaa keskitysleirille tuotuja kaksosia tutkimuksiinsa. Hän käytti mm. paljon tuskaa tuottavia ruiskeita koettaessaan muuttaa lasten ruskeat silmät sinisiksi. Myöhemmin molemmat yliopistot ovat riistäneet Josef Mengeleltä tälle antamansa akateemiset arvonimet.

SS-mies ja Auschwitzin keskitysleirin Kuoleman enkeli, Josef Mengele.

Josef Mengelellä oli teoria, että ihmisillä on sukupuu kuten koirilla. Mengele oli tyystin vakuuttunut tehtävästään; hänen tuli synnyttää täysin ylivoimainen sinisilmäisten, vaaleiden pohjoisten ihmisten rotu. Täysin varma hän oli myös velvollisuudestaan tappaa biologisesti ala-arvoiset yksilöt. Mengelen kirurginen osasto Auschwitzin keskitysleirillä oli moitteettoman puhdas; hänen käyttämänsä ruiskut olivat aina puhtaat. Mengele antoi ruiskuillaan usein uhreilleen fenolia, bensiiniä tai ilmaa ja uhri kuoli muutamassa sekunnissa. Josef Mengele oli täydellinen SS-mies. Hän saattoi hymyillä sieville tytöille lähettäessään heidät kuolemaan. Hänen on kuultu sanovan Auschwitzin krematorion edessä: ”Juutalaiset tulevat tänne portista ja lähtevät savupiipun kautta”.

Auschwitzin keskitysleirin varuskunnan päällikkö teki Josef Mengelestä ja tämän toiminnasta arvion 19.8.1944. Tämän raportin mukaan Josef Mengelen henkinen tila oli suorastaan erinomainen. Arviossa ylistettiin Mengelen ratkaisuja vankien lähettämisessä kaasukammioon ja kaksosilla suorittamia kokeita. Arviossa edelleen kiitettiin Mengelen päätöstä tuhota romaneja ja lavantautisia naisia. Raportissa Josef Mengelelle annettiin runsaasti tunnustusta hänen isänmaan eteen tekemästään tieteellisestä työstä. Josef Mengelen johtajaominaisuudet olivat raportin mukaan SS-upseerille kaiken tavoin sopivat.

Toisen maailmansodan päätyttyä Josef Mengele palasi kotiinsa Günzburgiin, jossa hänen ystävänsä ja sukulaisensa eivät tienneet Mengelen urasta Auschwitzin keskitysleirissä. Suku ja tuttavat ottivat Josef Mengelen vastaan hyvänä sotilaana, joka oli tehnyt oman velvollisuutensa sodassa. Ne, jotka tiesivät Josef Mengelen toimineen ”niillä leireillä”, eivät kuitenkaan kyselleet häneltä asiasta mitään. Vielä silloinkin, kun huhut Mengelen todellisista toimista olivat alkaneet levitä, kylän ihmiset pysyttelivät tiukasti vaitonaisina asiasta. Günzburg kuului sodan jälkeen Yhdysvaltojen valvomaan vyöhykkeeseen, mutta amerikkalaisilla ei ollut tietoa Josef Mengelen tekemisistä ja näin ollen häntä ei myöskään asetettu heti syytteeseen. Tämä tilanne kuvaa hyvin sodan jälkeistä sekasorron tilannetta Saksassa.

Josef Mengele pystyi rauhaisaan elämään noin viiden vuoden ajan hiljaisessa Günzburgissa; hän matkusti usein Müncheniin ja muullekin lähiympäristössä. Kukaan ei tullut häirinneeksi hänen seesteistä eloansa paikkakunnalla. Mutta vuonna 1950 Josef Mengelen nimi tuli esille natsioikeudenkäynneissä. Jotkut hänen entisistä virkatovereistaan ja alaisistaan, kuten hänen entinen SS-autonkuljettajansa, kertoivat Josef Mengelen tekemisistä Auschwitzin keskitysleirissä.

Viitisen vuotta sodan jälkeen Mengele vietti kotiseudullaan seesteistä elämää täysin rauhassa.

Tässä vaiheessa Josef Mengele tajusi, että hänen täytyy poistua ja kadota paikkakunnalta pian. Josef Mengelellä oli apunaan hyvin vaikutusvaltaisia SS-miehiä ja ystäviä ODESSAssa. Mengele pakeni Reschen-solan ja Meranon kautta Italiaan vuonna 1951 ja jatkoi sieltä matkaansa Espanjaan sekä myöhemmin vielä latinalaiseen Amerikkaan. Buenos Airesiin Josef Mengele saapui vuonna 1952 monien väärien henkilöpapereiden kanssa. Täällä hän alkoi harjoittaa lääkärin ammattia ilman virallista lupaa. Tuohon aikaan hän käytti nimenään Friedrich Edler von Breitenbachia ja asuinseudullaan hänellä oli paljon paikallisina ystävinään natseja. Diktaattori Juan Perónin poliisivoimien kanssa Mengelellä oli hyvät välit.

Juan Perónin valtakausi päättyi kuitenkin 16.9.1955 ja diktaattorin oli lähdettävä maanpakoon. Nyt myös natsiyhdyskunnan keskuudessa levisi levottomuus siitä, että he eivät saisikaan enää suojelua viranomaisilta. Natseja alkoi siirtyä pian joukoittain Paraguayhin ja Josef Mengelekin muutti näin maan pääkaupunkiin, Asuncioniin. Myöhemmin Josef Mengele muutti takaisin taas Buenos Airesiin, koska elämä oli siellä hänelle mukavampaa. Nyt hän ei enää uskaltanut toimia laittomana lääkärinä kaupungissa ja Mengele alkoi johtaa oman sukunsa perheyhtiön paikallista toimistoa Buenos Airesissa.

Josef Mengelellä oli paljon vaikutusvaltaisia ystäviä ja tukijoita.

Nyt oli kulunut jo kymmenen vuotta Josef Mengelen sadasta paluusta ja yksikään saksalainen tuomioistuin ei ollut nostanat oikeusjuttua Mengeleä vastaan. Mehgelestä tuntui jo siltä, että hänen ei tarvinnut enää piileskellä salanimien suojassa. Hän päätti asettua asumaan Buenos Airesiin aivan omalla nimellään. Vain pari vuotta myöhemmin natsien metsästäjät pääsivät hänen jäljilleen kaupungissa. Samaan aikaan länsisaksalainen tuomioistuin valmisteli oikeudenkäyntiä Auschwitzin keskitysleirin natsirikollisia vastaan ja tässä oikeudenkäynnissä Josef Mengelen nimi esiintyi tärkeimpien syytettyjen joukossa.

Saksassa asuneet Mengelen sukulaiset ilmoittivat Josef Mengelelle, että Freiburgissa oli julkaistu häntä koskeva pidätysmääräys. Toukokuussa 1959 – kahdeksan viikkoa ennen pidätysmääräyksen julkistamista – Josef Mengele oli matkustanut Paraguayhin, missä Mengelellä oli paljon ystäviä aikaisemmilta matkoilta. Paroni Alexander von Eckstein, Baltian venäläinen, oli eräs hänen paikallinen ystävänsä. Paroni oli läheinen ystävä Paraguayn presidentin, Alfredo Stroessnerin, kanssa ja presidentti taas oli saksalaista sukujuurta. Paroni tuki voimallisesti Mengelen ottamista Paraguayn kansalaiseksi. Saksalainen liikemies Werner Jung ja paroni von Eckstein todistivat valheellisesti, että Josef Mengele oli asunut Paraguayssa viisi vuotta, mikä aika vaaditaan maan kansalaisoikeuksien saamiseksi. Tämä tieto paljastui, kun Werner Jung joutui vuonna 1961 Frankfurtissa yleisen syyttäjän Hans Küglerin valaehtoiseen kuulusteluun. Väärin todistuksin Josef Mengelelle myönnettiin Paraguayn kansalaisoikeudet 27.11.1959 hallituksen päätöksellä n:o 809.

Pian Josef Mengele palasi jälleen Argentiinaan, jossa hän sai kuulla, että Länsi-Saksan hallitus oli esittänyt hänestä toisen, kiireellisen vaatimuksen hänen luovuttamisestaan Saksaan. Asia oli paikallisen valtionsyyttäjän hoidettavana, mutta hänellä ei ollut ilmeisesti mitään haluja tehdä asian suhteen yhtään mitään. Samoihin aikoihin natsien metsästäjät saalistivat todella ahkerasti Adolf Eichmania Argentiinassa ja lopulta saivatkin hänet saaliikseen ja kuljettivat tämän Israeliin saamaan tuomionsa. Josef Mengelen vaimo, Irene, joka ei ollut muuttanut miehensä mukana Etelä-Amerikkaan, erosi puolisostaan vuonna 1954. Josef Mengele taas solmi vuonna 1958 avioliiton edesmenneen veljensä, Karl nuoremman, Martha-lesken kanssa.

Josef Mengele ystäviensä seurassa.

Josef Mengele tunsi oman olonsa epävarmaksi kuitenkin Buenos Airesissa; hän ei ollut varma, suojelisiko Paraguayn passi häntä. Hän jätti kaupungin taakseen ja siirtyi Barilocheen, kauniiseen lomanviettopaikkaan Andien järvialueelle. Täällä monilla rikkailla entisillä natseilla oli loistavia huviloita ja isoja maatiloja. Bariloche oli myös hyvin lähellä Chilen rajaa ja tuolloin Chile oli myös hyvin suosittu entisten natsien pako- ja piilopaikka.

Josef Mengele pääsi aina karkuun etsijöitään.

Josef Mengele sai paljolti hyvien suhteidensa ansiosta elää loppuelämänsä vapaana, vaikka Israelin tiedustelupalvelu, Mossad, ja monet muut natsien metsästäjät tiesivät Mengelen piileskelevän Etelä-Amerikassa. Mossadin agentin Zvi Aharoni löysi Josef Mengelen vuonna 1962 Brasilian viidakosta; Mossadin agenttien päätehtäväksi laitettiin kuitenkin Yossele Schumacherin etsiminen ja näin Josef Mengele pääsi jälleen katoamaan. Josef Mengelen tiedetään käyttäneen henkilötodistusta vuodesta 1976 lähtien, jossa hänen nimekseen mainittiin Wolgang Gerhard. Josef Mengele vietti elämänsä viimeiset vuodet São Paulon lähellä Brasiliassa. Mengele sai aivohalvauksen ja hukkui uidessaan Bertiogan lähellä sijaitsevassa lomakohteessa 7.2.1979. Hänet haudattiin São Paulon esikaupunkiin Wolfgang Gerhard-nimisenä vainajana.