Sir Thomas More.

”More is a man of an angel’s wit and singular learning. I know not his fellow. For where is the man of that gentleness, lowliness and affability? And, as time requireth, a man of marvelous mirth and pastimes, and sometime of as sad gravity. A man for all seasons.”

Näin kirjoitti agnostikko ja näytelmäkirjailija Robert Oxton Bolt (s. 15.8.1924 ja k. 21.2.1995) 1960-luvulla näytelmässään, A man for all seasons, joka vuonna 1966 sai samalla nimellä Fred Zinnemannin ohjauksen elokuvassa, jossa näyttelijä Paul Scofield esitti Sir Thomas Morea. Muita Boltin kirjoittamia käsikirjoituksia ovat mm. Lawrence of Arabia ja Tohtori Zhivago.

Aaron Zelman taas kirjoitti kirjassaan The State Versus the People vertaillen Thomas Moren Utopiaa ja Platonin Tasavaltaa. Aaron Zelman ei ollut täysin vakuuttunut oliko More ironinen vai kannattiko hän poliisivaltiota kirjoituksissaan. Zelman päätyi kuitenkin toteamaan, että Thomas More on ainut kristillinen pyhimys, joka on saanut Kremlissä oman patsaansa.

Mikä sitten oli miehiään tämä Sir Thomas More (s. 7.2.1478 ja k. 6.7.1535)? Hän oli englantilainen asianajaja, filosofi, kirjailija, humanisti ja valtiomies sekä liittokansleri kuningas Henrik VIII valtakaudella. Thomas Moren tunnetuin ja samalla kiistellyin teos on kirja Utopiasta, jonka hän kirjoitti latinaksi. Teologi, tutkija, katolinen pappi ja filosofi Erasmus Roterdamilainen (s. 28.10.1466 ja k. 12.7.1536) julkaisi tämän teoksen Leuvenissä vuonna 1516, mutta englanniksi käännettynä teos julkaistiin vasta vuonna 1551, 16 vuotta tekijänsä kuoleman jälkeen. Vuoden 1684 käännöksenä kirjasta tuli vasta kaikkein tunnetuin versio. Kirjan kertojahahmo on fiktiivinen matkamies, Raphael Hythlodaeus – sukunimi tarkoittaa kreikan kielessä hölynpölyn puhujaa. Kirjassa kuvataan Utopiaa (kreikkalainen puno ’ou-topos’ [ei paikkaa] ja ’eu-topos’ [hyvä paikka]), kuvitteellista saarivaltiota ja vertaillaan sen poliittisia järjestelyjä Euroopan kristillisten valtioiden elämään. Kuvitteellisessa Utopiassa ei ollut lakimiehiä, koska lait olivat niin yksinkertaisia, että niitä ei tarvinnut tulkita. Ihmisiä rohkaistiin osallistumaan julkisiin yhteiskunnallisiin kokoontumisiin ja käyttäytymään niissä hyvin. Yhteisöllinen omistaminen syrjäytti yksityisen omistuksen ja miehet ja naiset olivat koulutettuja sekä saarella vallitsi uskonnollinen savaitsevaisuus.

Vaikka Thomas More oli harras katolilainen, hän valitsi Utopia-teoksessaan lähestymistavaksi kuvitteellisen valtion saarella, jotta voisi kirjoittaa myös kielletyistä asioista vapaasti. Ei ole täysin selvää, mitä Thomas Moren poliittisen ajattelun suhde oli kuvitteelliseen Utopiaansa. Arvailtu kyllä on, että Utopian taustalla olisi ollut näkemys varhaiskristillisestä yhteisöelämästä, sellaisena, kun se välittyi Apostolien tekojen kautta.

Thomas More syntyi 7.2.1478 Milk Streetin varrella Lontoossa maineikkaan lakimiehen, King’s Benchin oikeusistuimen tuomarin, Sir John Moren, poikana. Thomas More opiskeli St. Anthonyn koulussa ja toimi sittemmin hovipoikana Englannin anglikaanisen kirkon tärkeimmän johtajan, Canterburyn arkkipiispa John Mortonin (s. 1420 ja k. 15.9.1500) apulaisena. Latinaa ja logiikkaa Thomas More opiskeli kahden vuoden ajan Oxfordin yliopiston Canterbury Hallin jäsenenä. Lincoln’s Inn-lakikouluun Thomas More hyväksyttiin vuonna 1496 ja hän valmistui asianajajaksi vuonna 1501.

Isänsä suureksi pettymykseksi Thomas More uumoili lakimiehen säällisen uran jättämistä ja aikoi ryhtyä munkiksi. Neljän vuoden verran Thomas More asusti Lontoossa Bruno Kölniläisen perustaman kartusaanien sääntökunnan rakennuksessa munkkien ja nunnien kanssa ja harkitsi samalla liittymistä fransiskaanien sääntökuntaan. Hänelle selvisi kuitenkin, ettei hän pysty elämään selibaatissa, joten hän päätti mennä naimisiin vuonna 1505 Jane Coltin kanssa. Avioparilla oli neljä lasta, mutta Jene-vaimo kuoli vuonna 1511. Melko pian tämän kuoleman jälkeen Thomas More avioitui uusiin naimisiin rikkaan lesken, Alice Middletonin kanssa; leski oli useita vuosia Thomasia vanhempia. Yhteisiä lapsia tästä uudesta liitosta ei enää syntynyt, mutta leskirouvan edellisestä liitosta syntyneen tyttären Thomas More kasvatti kuin oman lapsensa. Thomas More järjesti kaikille tyttärilleen klassisen koulutuksen, vaikka sellainen oli tuohon aikaan varattu vain miehille. Itse Thomas More eli harjoittaen monia askeettisia käytäntöjä, kuten itsekuritusta, läpi elämänsä. Hän piti esim. epämukavaa karvapaitaa joka päivä ja ruoski myös toisinaan itseään.

Vuosina 1510-1518 Thomas More toimi toisena Lontoon apulaisnimismiehenä. Vastuullisessa tehtävässään hän ansioitui tehokkaana ja rehellisenä virkamiehenä. Kuningas Henrik VIII:n palvelukseen Thomas More tuli vuonna 1517 valtuutettuna ja ”henkilökohtaisena palvelijana”. More teki diplomaattisen matkan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Kaarle V:n luokse ja tästä kiitoksena hänet aateloitiin ja tehtiin kuninkaan alivarainhoitajaksi vuonna 1521.

Kuningas Henrik VIII.

Kuningas Henrik VIII (s. 28.6.1491 ja k. 28.1.1547) hallitsi Englantia ja Irlantia vuosina 1509-1547. Henrik VIII oli Tudor-suvun toinen monarkki, joka seurasi valtaistuimelle isäänsä Henrik VII:tä. Yorkin suvun viimeinen hallitsija, kuningas Richard III sai vastustajan nuoresta walesilaisesta aatelismiehestä, Henrik Tudorista, joka oli elänyt maanpaossa Ranskassa. Henrik Tudor tajusi anoa Ranskan hallitukselta avustusta Englantiin tehtävää sotaretkeä varten; sotaretki alkoi elokuussa 1485. Henrik Tudor nousi maihin Walesin rannikolle, sai koottua armeijan itselleen ja marssi Englannin sisämaahan. Bosworthin kylän vaiheilla Richard III kohtasi Henrik Tudorin joukot eräänä syyskesän päivänä 1485. Richard III hävisi taistelun ja kaatui tuossa samassa taistelussa itsekin.

Henrik VIII muistetaan kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että oli luultavasti enemmän valtaa kuin kenelläkään muulla Englannin monarkilla. Hänen pyrkimyksensä saada avioero ensimmäisestä vaimostaan johti Englannin ja katolisen kirkon välirikkoon, itsenäisen Englannin kirkon perustamiseen ja luostareiden lakkauttamiseen, joka oli ensimmäinen vaihe Englannin uskonpuhdistusta. Henrik VIII:n valtakaudella myös Wales liitettiin pysyväksi osaksi Englannin valtakuntaa. Henrik VIII:n hallintokaudella Englanti kävi monia tarpeettoman kalliita ja tappiollisiakin sotia Manner-Euroopassa. Henrik VIII tunnettiin intohimoisena uhkapelurina ja varsinkin viime vuosinaan hän söi valtavasti ja lihoi erittäin ylipainoiseksi terveyden kustannuksella. Nuorena miehenä hän urheili menestyksellisesti, etenkin keskiaikaisessa tenniksessä. Hänet tiedettiin myös taitavaksi muusikoksi, runoilijaksi ja kirjailijaksi. Hän edistu myös monien tunnettujen rakennusten rakentamista ja laajentamista, kuten esim. Westminster Abbeyn.

Westminster Abbey.

Henkilökohtaisena neuvonantajana ja kuningas Henrik VIII:n sihteerinä Thomas More osallistui hallintoon ahkerasti; hän otti vastaan ulkomaisia diplomaatteja, luonnosteli virallisia dokumentteja sekä palveli välittäjänä kuningas Henrik VIII:n ja lordikansleri, Yorkin herttua, Thomas Wolseyn (s. n. 1475 ja k. 29.11.1530) välillä. Parlamentin alahuoneen puhemieheksi Thomas More valittiin vuonna 1523. Myöhemmin More palveli vielä Oxfordin ja Cambridgen yliopistoissa. Lancasterin herttuakunnan kansleriksi More tuli vuonna 1525; virkaan kuului pohjoisen Englannin hallinnollinen ja oikeudellinen johtaminen.

Hampton Court.

Kuningas Henrik VIII oli avioliitossa Katariina Aragonialaisen, veljensä, Arthurin lesken kanssa. Kun Henrik VIII ei kuitenkaan onnistunut saada Katariinan kanssa miespuolista perillistä kruununprinssiksi, kuningas Henrik VIII yritti saada avioliittonsa mitätöidyksi, väittäen avioliitoa laittomaksi. Lordikansleri Thomas Wolsey lahjoitti kuningas Henrik VIII:lle Hampton Courtin palatsin, joka sijaitsee noin 20 km Lontoosta lounaaseen Thames-joen partaalla. Vuodesta 1236 lähtien paltsin on toiminut Johanniittain ritarikunta. Kuningas Henrik VIII vaati kardinaali Wolseytä vetoamaan Rooman paaviin avioliiton mitätöimiseksi, mutta paavi ei Roomassa kuitenkaan suostunut hänen vaatimuksiinsa. Kuningas Henrik VIII pakotti kardinaali Wolseyn jättämään lordikanslerin virkansa ja nimitti Thomas Moren hänen paikalleen vuonna 1529. Pian kuningas Henrik VIII alkoi suosia protestanttista painotusta, jonka mukaan paavi oli vain Rooman piispa eikä hänellä ollut valtaa koko muuhun kristilliseen kirkkoon.

Thomas More – aina uskollisena ja omistautuneena kuninkaalle ja kuninkaallisten valtaoikeuksien asialle – hyväksyi myös aluksi kuningas Henrik VIII:n uuden politiikan. Wolsey irtisanottiin myös parlamentista ja Oxfordin ja Cambridgen teologien mielipiteitä suosittiin; näiden mukaan kuninkaan aiempi avioliitto oli ollut laiton. Mutta kun kuningas Henrik VIII kielsi paavin auktoriteetin, Thomas More alkoi epäillä toimintaa. Hän pelkäsi, että protestanttisuuden kasvu aiheutti ison uhan kristillisen Euroopan yhteiskunnalle ja sen poliittiselle järjestykselle. Lordikanslerina More kirjoitti monia teoksia, joissa hän puolusti katolisuutta ja tuki voimakkaasti vallitsevia harhaoppisuuden vastaisia lakeja. Suurin huolenaihe Morella oli kitkeä maanpakoon karkotetun luterilaisen William Tyndalen (s. n. 1494 ja k. 6.10.1536) sitkeät kannattajat. Tyndale telotettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisenä. Kuningas Jaakon raamatussa on osia William Tyndalen käännöksestä.

Thomas Moren uskotaan olleen kuningas Henrik VIII:n julkaiseman Defence of the Seven Sacraments-kirjan taustahahmo vuonna 1521. Paavi Leo X palkitsi kuningas Henrik VIII:lle tästä kirjasta nimityksen Fidei defensor (Uskon puolustaja) vuonna 1521. Valtaosa Thomas Moren varhaisemmasta uskonnollisesta tuotannosta on kirjoitettu tiettävästi kuningas Henrik VIII:n ja hänen uskollisimpien tukijoidensa toimeksiannosta, osana Henrik VIII:n luterilaisuuden vastaista kampanjaa. Lordikansleri Thomas More kieltäytyi allekirjoittamasta kirjettä, jossa kirkonmiehet ja aristokraatit anoivat paavia mitätöimään kuningas Henrik VIII:n avioliiton Katariina Aragonialaisen kanssa. More yriyyi erota virastaan vuonna 1531, koska hänet oli pakotettu vannomaan vala, joka julisti kuninkaan Englannin kirkon päämieheksi. Vielä vuonna 1532 More uudisti eropyyntönsä kuninkaalle väittäen olevansa sairas ja kärsivänsä rintakivuista. Tähän eropyyntöön kuningas jo suostuikin.

Vuonna 1533 Thomas More kieltäytyi osallistumasta Anna Boleynin kruunajaisiin Englannin kunigattareksi. Hyvin pian kruunajaisten jälkeen Morea syytettiin lahjusten ottamisesta, mutta nuo selkeästi tekaistut syytteet kaatuivat todisteiden puutteeseen. Thomas Morea syytettiin vuonna 1534 salaliitosta kuninkaan avioeroa vastaan profetoineen nunnan, Elisabeth Bartonin, kanssa. More pystyi kuitenkin esittämään kirjeen, jossa hän oli neuvonut Bartonia olemaan sekaantumatta valtion asioihin.

Thomas More kutsuttiin 13.4.1534 komission eteen vannomaan kuuliaisuutta perlamentin vallanperimysasetukselle. Hän hyväksyi perlamentin oikeuden julistaa Anne Englannin lailliseksi kuningattareksi, mutta samalla hän kieltäytyi vannomasta valaa, koska asetuksessa oli paavinvastainen johdanto, joka epäsi paavin auktoriteetin ja soi parlamentille luvan tehdä säädöksiä myös uskonnollisista kysymyksistä. Neljän päivän kuluttua hänet vangittiin Lontoon Toweriin; täällä vankilassa ollessaan hän kirjoitti hartaan teoksensa Dialoque of Comfort Against Tribulation.

Thomas More joutui oikeuteen 1.7.1535 ja oikeudenkäynnin tuomareina toimivat lordikansleri Sir Thomas Audley sekä Anne Boleyn isä, veli ja eno; häntä syytettiin vallanperimysasetuksen kieltämisestä. Thomas More luuli, ettei häntä voida tuomita, jos hän ei kiellä kuninkaan asemaa kirkon päänä. Sen vuoksi hän kieltäytyi vastaamasta mihinkään asiaan liittyvään kysymykseen.Kuninkaan vaikutusvaltainen neuvonantaja, Thomas Cromwell, toi oikeuden eteen asianajaja Richard Richin todistamaan, että More oli tämän läsnäollessa kieltänyt kuninkaan aseman kirkon päänä. Oikeudenkäynnin lopuksi tuomarit äänestivät Thomas Moren syylliseksi. Hänet tuomittiin kuolemantuomioon hirttämällä, vetämällä ja paloittelemalla, joka oli petturille varattu tuomio. Kuningas vaihtoi tuomio mestaustuomioksi, joka toteutettiin Towerin linnassa 6.7.1535.

Thomas Moren ruumis haudattiin Lontoon Toweriin St. Peter ad Vinculan kappelissa ja hänen päänsä oli näytteillä kuukauden London Bridgella. Pään korjasi talteen Moren tytär, Margaret Roper, ja kallon uskotaan lepäävän Roperin hautaholvissa St. Dunstanin kirkossa Canterburyssä.