Muusikko Juhani Antero Aaltonen.

Juhani Antero ”Junnu” Aaltonen synyi 12.12.1935 Kouvolassa, kaksi viikkoa ennen laskettua syntymäaikaansa. Syntymän piti oikeasti tapahtua Helsingissä, mutta Juhani vietti ensimmäisen vuotensa näin Kouvolassa. Juhanin lisäksi perheessä oli hänen vanhempiensa lisäksi kaksi vanhempaa veljeä. Marraskuussa 1939 Suomi joutui talvisotaan Neuvostoliittoa vastaan ja perheen äiti lähti isänmaallisena lotaksi. Perheen kaikki lapset joutuivat isoäitinsä hoivaan; isoäiti oli liikenainen, jolla oli kaksi yritystä hoidettavanaan lasten lisäksi. Juhani perheolot tulivat olemaan todella haasteellisia, tämä tosin odotti vielä toteutumistaan. Isäänsä Juhani ennätti tavata vain muutamia kertoja.

Kanttori ja urkuri Veikko Aaltonen.

Musikaalisuutensa Juhani Aaltonen katsoo perineensä kyllä isältään, Veikko Aaltoselta, joka oli kanttori ja urkuri. Veikko Aaltonen oli varsinaisessa virassaan vain tuokion aikaa, mutta elätti kuitenkin itsensä työtehtävillä, jotka olivat musiikin kanssa läheisissä tekemisissä. Veikko Aaltonen suoritti Helsingin Musiikkiopistossa musiikkitutkintonsa parhain mahdollisin arvosanoin; Helsingin Musiikkiopisto tunnetaan tänä päivänä paremmin Sibelius-Akatemiana. Veikko Aaltonen tunnettiin hyvin ystävällisenä miehenä, mutta myös tarkkakorvaisena ja kovin musikaalisena ihmisenä. Hän omisti myös absoluuttisen sävelkorvan, toimi mm. teatterikapellimestarina sekä perusti kuoroja. Hänen kohtalokseen koitui valitettavasti alkoholi, joka myös oli syy perheen rikkoutumiseen ja vanhempien avioeroon.

Nuoren Juhanin elämä sujui kiireisen isoäitinsä hoivassa Lahden torin laidassa; torin toisessa laidassa asui lasten isä, Veikko Aaltonen. Pian isoäiti sairastui syöpään ja Juhani Aaltonen joutui poikakotiin seitsemän vuoden ikäisenä. Näitä aikoja Juhani Aaltonen ei edes halua käydä muistoissaan läpi uudelleen. Poikakodin johtaja tiedusteli keväällä 1944 – sodan ollessa jo loppumaisillaan – Juhanin halukkuutta lähteä sotalapseksi Ruotsiin. Juhani oli heti valmis vaihtamaan maisemaa, ja kolme vuorokautta kestänyt junamatka Ruotsiin tapahtui pohjoisen kautta lappu kaulassa. Juhani Aaltonen päätyi Ruotsissa Uppsalaan; hän ennätti matkan aikana sairastua tuhkarokkoon, jonka vuoksi hän tutustui tuleviin vanhempiinsa sairaalan vuoteella Ruotsissa.

Elämän muuttuminen oli suuri murros Juhani-pojalle. Uudet sijaisvanhemmat asuivat maatilalla ja perheeseen kuului jo entuudestaan kaksi murrosikäistä tytärtä. Maatilalla oli myös eläimiä; lehmiä ja sikoja sekä hevonen. Joulupöytään teurastettiin aina syötäväksi omista tarpeista sika. Monin tavoin traumaattista Juhania kohdeltiin Ruotsissa lempeästi ja hän sai hyvää hoivaa uudessa kodissaan. Hän oppi uuden kielen vain muutamassa kuukaudessa ja suoriutui kahdesta koululuokasta vain yhden vuoden aikana. Juhani Aaltonen myöntää muuton Ruotsiin olleen aluksi hänelle sokki, mutta vielä suurempi sokki oli muuto takaisin Suomeen paikasta, jonne hän olisi kuitenkin halunnut jäädä asumaan. Paluun Suomeen tapahtui taas junalla ja Suomessa äiti oli vastassa Juhania asemalla. Suomenkieli oli ennättänyt unohtua ja äitinsäkin Juhani tunnisti vain vaivoin. Isä oli ennättänyt tällä välillä jo kuolla. Kansakoulu jäi Juhanilta kesken, mutta hän olisi halunnut oppikouluun jatkamaan opintojaan. Tähän ei kuitenkaan ollut varaa ja se jäi siis vain haaveeksi tällä kertaa. Koulun päästötodistuksen Juhani suoritti kuitenkin myöhemmin, mutta ennen sitä hän hakeutui töihin Tampellan sahalle.

Kolme vuotta sahalla työskenneltyään Ruotsin sijaisvanhemmat ottivat Juhaniin yllättäen yhteyttä ja houkuttelivat Juhanin takaisin Ruotsiin. Juhani lähti jälleen Ruotsiin; tällä kertaa sijaisperheen aikuistuneen tyttären suuren kartanon rengiksi. Jälleen muutamassa kuukaudessa ruotsinkielen taidot palautuivat nuoren Juhanin mieleen. Suomen vierailunsa vuosina Juhani oli oppinut kitaransoiton taidon ja hän vei soittimensa nyt mukana Ruotsiin, jonne soittimensa jossakin yhteydessä myöhemmin myös kauppasi.

Talveksi Juhani lähti töihin kahdeksan kilometrin päässä sijainneeseen tarjotintehtaaseen ja työmatkat Juhani lenkkeili. Tässä vaiheessa elämäänsä Juhani vietti muuten erakon elämää, pelkäsi kovasti muita ihmisiä, varsinkin tyttöjä. Kulttuurierot olivat Suomen ja Ruotsin välillä myös valtavat; Ruotsi tarjosi vauraanpana valtiona huomattavasti paremmat lähtökohdat elämälle tuohon aikaan. Suomessa Juhani Aaltonen ennätti kuulla Inkeroisissa Tauno Heinosen big bandia jo 1950-luvun alkupuolella. Ruotsin Uppsalassa taas kävi kuuluisia soittajia kouluissakin soittamassa jopa Amerikasta asti. Suomessa työväentalolla Juhani oli käynyt katsomassa jo elokuvaesityksissä esim. Glenn Millerin yhtyeen soitantaa. Radiosta hän oli tarkasti kuunnellut mm. Nat King Colea ja Louis Armstrongia. Tuolloin Juhani oli ensi kerran kiinnittänyt huomionsa saksofoninsoitantaan. Ruotsin Uppsalan ylopistossa Juhanin pääsi kuulemaan eläviä legendoja konserteissa, mm. Billie Holidayn laulua ja Charles Magnusin soittoa.

Tässä vaiheessa elämäänsä Juhani onnistui musiikkikaupan ikkunassa näkemään tenorisaksofonin. Hän osti sen itselleen ja samalla kertaan hän hankki soittimen mukana soitto-oppaan; hänellä ei ollut minkäänlaista aavistusta, kuinka puhallinsoitin kootaan kasaan, puhumattakaan lehdykän asentamisesta suukappaleeseen. Juhani asui tuohon aikaan työmaaparakissa Skutskärissä ja opiskeli innokkaasti itse uusia asioita, soiton lisäksi vielä kirjekursseilla ruosia ja saksaa. Myöhemmin hän opetteli vielä itsekseen englanninkielen. Suomesta Juhani sai ensimmäiseksi kiinnityksekseen soittotyöhön baritonisaksofonistin tehtävät Heikki Rosebdahlin kvintetissä, joka nyt paisui jo sekstetiksi. 23-vuotiaana Juhani soitti nyt ammatikseen kolmen blosarin ja kompin voimin yhtyeessä jo jazzia, West-coastia. Ruotsalaisen Gullinin monet soolot kopioituivat sutjakkaasti omaan soittoon ilman sen tarkempia pohdintoja musiikin olemuksesta. Kitaransoiton kautta soinnutus oli Juhanille kuitenkin avautunut sen verran, että hän pystyi itse kehittämään tavan liikkua soinnun sisällä.

Riitta ja Juhani Aaltonen.

Vaimonsa, Riitan, Juhani muistaa jo kuuden vuoden ikäisestä polkkatukkaisesta ja pisamanaamaisesta tytöstä samalta paikkakunnalta, molempien kotitalot sijaitsivat vierekkäin. Vasta armeijan jälkeen vuonna 1957 Juhani alkoi kiinnostua todella Riitasta, mutta tämä ei alkuun edes kiinnittänyt kummempaa huomiota Juhaniin; asia oli kiinni ainakin muuten hauskannäköisen Juhanin tanssitaidosta tai pikemminin sen puutteesta. Ujo Juhani kävi kyllä tansseissa, mutta ei tanssinut. Juhani hankki sittemmin itselleen tanssiopettajan taitojensa kartuttajaksi. Anjalan Paviljongissa Riitta sitten havaitsi Juhaninsa tanssataitoiseksi ja vuonna 1958 alkoi parin seurustelu. Kihlat vaihdettiin vuonna 1961 ja onnelliseen avioliittoon päädyttiin vuonna 1962.

Nuoripari asui aluksi vuokrayksiössä Haagassa ja Riitta kävi sieltä töissä Helsingin keskustassa bussilla. Samalla Riitta tutustui muusikoiden puolisoihin. Juhani kävi lähinnä viikonloppuisin keikoilla soittamassa. Soittoreissut alkoivat lauantaisin ja Juhani palasi reissultaa yleensä maanantaina. Pariskunta säästi asuntoa varten seitsemän vuotta ja ensimmäinen oma kerrostaloasunto löytyi Martinlaaksosta, Raivionsuonmäestä. Neljän vuoden kuluttua tämä kahdeksankymmentäneljä neliöinen asunto vaihtui jo sataneliöiseen huoneistoon Myyrmäessä. Soittaminen kerrostalossa on vaikeaa, suorastaan mahdotonta, ja lopulta pari löysi omakotitalon 1970-luvun lopulla Martinlaaksosta. Aluksi talonsa autotalliin Juhani varusti musiikkihuoneensa. Sittemmin Juhani rakensi omakotitalonsa toisen puolen uudelleen sekä lisäksi vielä yläkerran taloonsa. Yläkertaan hän rakensi myös musiikkistudionsa. Terhi-tytär Riitalle ja Juhanille syntyi vuonna 1972. Juhani kuljetti Terhiä ahkerasti päiväkerhossa ja seurakunnan kerhossa sekä musiikkikerhossa. Nykyään Aaltosilla on myös kolme kappaletta lapsenlapsia.

Juhani Aaltonen opiskeli ystävänsä jazzpianistin ja tuotteliaan säveltäjän, UMO:n perustajajäsenen ja taiteellisen johtajan, Heikki Veli Uolevi Sarmannon (s. 22.6.1939 Helsinki) kanssa Bostonissa Berkleen musiikkikoulussa. Vuonna 1945 Lawrence Berkin perustama opinahjo toimi aluksi Schillinger House of Musicin nimellä yksityisesti Massachusettsissa. Opiston tutkinnot ovat nelivuotisia ja neljäsosa koulun oppilaista tuli ulkomailta, samoin neljäsosa opiskelijoista oli naisia. Vuonna 1954 Berk muutti opistonsa nimen Berklee School of Musiciksi poikansa Lee Berkin mukaan ja opisto sai vuonna 1973 college-oikeudet ja otti nimekseen Berklee College of Musicin. Alusta alkaen tämä opisto on keskittynyt pop- ja rock- sekä jazzmusiikin opetukseen. Opisto on tuottanut musiikinystävien iloksi monia kuuluisia muusikoita, kuten Quincy Jones, Chick Corea, Jan Hammer, Gavin DeGraw, Aimee Mann, Al DiMeola, John Mayer, John Petrucci, Pat Metheny, John Myung, Howard Shore, Mike Portnoy, Joe Zawinul, Steve Vai sekä Eero Koivistoinen ja Jukka Syrenius.

Keväällä 1961 Juhani tapasi Kouvolan musiikkikaupassa huilisti ja säveltäjä Esa Kari Pethmanin (s. 17.5.1938 Kuusankoski), jonka kanssa pohdiskeli huilun ostoa. Esa Pethman antoi hyviä neuvoja huilunsoittoa varten Juhanille, ja taas alkoi ahkera opiskelu; tärkeää huilunsoitossa oli harjoitella pelkällä suukappaleella ja puhaltaa kuin puhaltaisi pulloon. Pääosin opiskelu tapahtui itseopiskeluna, mutta Kotkan musiikkiopistossa Juhani sai kaikkiaan neljä soittotuntia oppia huiluun. Opettaja oli tuolloin Kotkassa amatöörimuusikko, joka paljastui myöhemmin vielä poliitikoksikin, sillä hän istui sittemmin Helsingin valtuustossa. Eräällä Erkki Melakosken ja Laila Kinnusen keikkatauolla Esa Pethman tuli kertoneeksi Juhani Aaltoselle, että Sibelius-Akatemiaan voi pyrkiä myös syksyisin. Syksyllä 1961 Juhani hakeutui Sibelius-Akatemian huilulinjalle ja ”pruuveissa” hän soitti Mozartin G-duurikonserton ensimmäisen osan ja sai opettajat vakuuttuneiksi. Nuoteista laulaminen myös onnistui kelvollisesti ja pianosta löytyi tarvittavat soinnut, jotta ovet Sibelius-Akatemiaan avautuivat.

Valitettavasti opinnot Sibelius-Akatemiassa päätyivät seuraavaan kevääseen väärän opettaja vuoksi; nyt opiskelu sai jatkua taas omin neuvoin huilunsoitossa. Soittaminen keikoilla jatkui kuitenkin ja kuviot tällä puolella koko ajan kasvoivat suuremmiksi. Juhani Aaltonen pääsi soittamaan mm. Pentti Lasasen ja Raimo Henrikssonin kanssa. Yhtyeitä olivat esim. Veikko Ahvenaisen, Victor Klimenkon, Jorma Lyytisen, Onni Gideonin, Eila Pellisen ja Kai Lindin orkesterit. Sangen merkityksellisiä muusikoita Juhanin tapaleella olivat myös trumpetisti ja kapellimestari Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri), muusikko,säveltäjä ja toimituspäällikkö Erkki Olavi Melakoski (s. 5.1.1926 Turku ja k. 6.4.1997 Helsinki) sekä kapellimestari, sovittaja, säveltäjä ja pianisti Antti Keijo Hyvärinen (s. 20.6.1946 Kuopio).

Juhani Aaltonen soitti mm. Annki Tähden ja Pentti Tiensuun orkesterissa; tämä työmaa aukaisi Juhanille monta ovea studiosoittajaksi myöhemmin. Viimeisen lavakeikkansa Juhani Aaltonen teki Kai Lindin orkesterin kanssa Ruotsissa uudenvuoden aattona vuonna 1965. Tätä seurasi suuri elämänmuutos, kun ei enää tarvinnut matkustaa keikoille. Nyt alkoi studiomuusikon säännöllisempi elämä; viikot menivät studioilla soittaessa ja viikonloput olivat vapaita mm. omaan harjoitteluun. Gramex ry:n tilastojen mukaan Juhani Aaltosella on kolmanneksitoista eniten ääniraitojen tallennuksia äänitteille Suomessa. Ensimmäiset studionauhoitukset studiomuusikkona Juhani Aaltonen teki jo vuonna 1963; ensimmäiset nauhoitukset tehtiin haitarisitien kanssa ja pian Juhani Aaltonen huomasi työskentelevänsä jo George de Godzinskyn kanssa äänitysprojekteissa. Esa Pethmanin välityksellä Juhani Aaltonen pääsi yhteyksiin Radion Tanssiorkesteriin. Ossi Runne vei Juhanin mukanaan lisäksi television puolelle. Merkittäviä Juhanin uraan eteenpäin vieneitä kohtia olivat yhteistyöt Henrik Otto Donnerin (s. 16.11.1939 Tampere ja k. 26.6.2013 Pietarsaari) Treatmentin, säveltäjä, kapellimestari Rauno Väinämö Lehtisen (s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki) sekä kapellimestari, sovittaja ja tuottaja Jaakko Elias Salon (s. 22.2.1930 Viipuri ja k. 13.6.2002 Helsinki) kanssa. Jaakko Salolla oli taas yhteydet Scandialle ja Musiikki-Fazerille.

Samanaikaisesti studiotöidensä kanssa Juhani Aaltonen teki rinnalla töitä Heikki Sarmannon ja Martti Juhani ”Edward” Vesalan (s. 15.2.1945 Mäntyharju ja k. 4.12.1999 Yläne) kanssa lähinnä freejazzin parissa. Töitten määrää lisäsivät vielä erillaiset konsertit. Televisiotöiden vuoksi Juhani tutustui myös trumpetisti, sovittaja, säveltäjä ja kapellimestari Markku Henrik Johanssoniin (s. 22.3.1949 Lahti) ja pianisti, sovittaja, säveltäjä ja kapellimestari Olli Antero Ahvenlahteen (s. 6.8.1949 Helsinki). Markku Johanssonin ammatimuusikoksi luotsannut velipuoli oli sovittaja, säveltäjä, kapellimestari ja tuottaja Paul Mikael ”Nacke” Johansson (s. 26.6.1932 Turku ja k. 14.10.2007 Finström, Ahvenanmaa) ja isä oli ammattimuusikko (viulisti) sekä äitipuoli  opettajaseminaarin pianonsoiton opettaja.

Vuoden 1986 jälkeen studiotyöt ovat Juhani Aaltosella jääneet vähemmälle. Aaltonen sai 15-vuotisen valtion apurahan ja samoihin aikoihin ajoittui myös Juhani Aaltosen hengellinen herääminen. Ainakin kymmeneksi seuraavaksi vuodeksi soittopaikat vaihtuivat kirkoiksi. Levytyksiä syntyi tuonakin aikana, mutta paljon harkitummin. Paluu puhtaan jazzin pariin tapahtui vasta 2000-luvun alkuvuosina.

Jazzmusiikin esikuvat Juhani Aaltoselle alkoivat muodostua jo nuorena sekä Suomessa että varsinkin Ruotsissa. Ensimmäiset muistikuvat ovat elokuvamaailmasta, eivätkä aina edustaneet täysin puhdasta jazzmusiikkia. Näissä elokuvissa soittivat mm. Benny Goodman ja kitaristi Charlie Christian, joka kuoli vain kaksikymmentäkuusivuotiaana vuonna 1942. Kun Aaltonen vaihtoi kitaransa foniin, niin esikuvatkin muuttuivat sen myötä. Saksofonisteista ensimmäiset idolit olivat Stan Gets ja ruotsalainen Lars Gullin. Ruotsissa ollessaan Juhani Aaltonen tutki musiikkia-asioita ahkerasti Orkester Journalenista. Charlie Parkerin musisointi ei alkuun jaksanut innostaa Aaltosta, mutta hieman myöhemmin hän löysi Parkerin ja tämän ylivoimaisen tekniikan. Erittäin tärkeitä musiikin innoittajia ovat Aaltoselle olleet Louis Armstrong – paljon edellä omaa aikaansa – ja Lester Young sekä Dexter Gordon. Suvereeni oman tiensä kulkija, Miles Davis, jätti Juhani Aaltoseen myös pysyvästi jälkensä. Vielä listaan täytyy lisätä Sony Rollins ja Coltrane. Baritonin mukana esikuviksi pääsivät myös Gerry Mulligan ja Archie Shepp. Huilisteista Juhani Aaltonen muistaa vielä mainita Eric Dolphyn, jonka musiikki on alusta loppuun asti jazzia.