Arkkitehtiuransa aikana Bruno Ferdinand Granholm (s. 14.5.1857 Myrskylä ja k. 29.9.1930 Helsinki) ennätti Suomen rautatieasemarakennuksia suunnitella toistasataa kappaletta. Myrskylässä syntynyt Bruno Granholm opiskeli Helsingin Polyteknillisessä korkeakoulussa ja työskenteli opiskeluaikoinaan rautateiden mekaanisessa konepajassa sekä sitä myöhemmin vielä eri arkkitehtien toimistoissa. Vuonna 1882 hän valmistui Polyteknisestä korkeakoulusta ja tuli valituksi piirtäjäksi rautatiehallitukseen. Vielä samana vuonna hän sai nimityksen rautatiehallituksen arkkitehdiksi. Arkkitehti Bruno Granholm toimi vuodesta 1895 lähtien tie- ja vesirakennusten ylihallituksessa toimialueenaan asemarakennusten suunnittelu.
Bruno Granholmin aivan ensimmäinen suunnitelma rautateille oli Viipurin konepajan piirustus vuodelta 1893. Varsinkin 1890-1910-luvuilla Bruno Granholm suunnitteli suuren määrän asemien laajennuksia rautateille. Ensimmäiset Bruno Granholmin suunnittelemat asemarakennukset uudelle rataosuudelle olivat Haapamäki-Jyväskylä-Suolahti radan varren asemarakennukset vuosina 1895-1896, joiden piirustukset on päivätty vuonna 1896. Jyväskylän asema avattiin vuonna 1897, kun Jyväskylä liitettiin Suomen rataverkkoon ja rautatie Haapamäeltä Jyväskylään valmistui. Rautatie Jyväskylästä Suolahteen valmistui vuonna 1898. Jyväskylän asemarakennus edustaa kansallisromanttista puuarkkitehtuuria ja asemarakennusta on laajennettu vuosina 1923 ja 1968-1969. Asemarakennus on arkkitehtuuriltaan monimuotoinen, epäsymmetrinen ja rakennuksen koristelu keskittyi ovien ja ikkunoiden kehyksiin ja rakennuksen päätyihin. Rakennuksen koristeet tehtiin kaivertamalla ja loveamalla.
Arkkitehti Bruno Granholm suunnitteli asemarakennukset myös rataosuuksille Kuopio-Iisalmi-Kajaani (vuosina 1898-1902 ja 1902-1904), Oulu-Tornio (vuosina 1899-1904) sekä Savonlinna-Elisenvaara (vuosina 1905-1908). Punkaharjun asemarakennuksessa (vuodelta 1906) on Bruno Granholmin tyylissä näkyvissä selkeä muutos; tyyli muuttui enemmän jugendtyyliseksi, vaikka kansalliromantiikan piirteet ovat vielä selkeästi mukana kuvioissa. Bruno Granholmin kynän jälki näkyy myös esim. Nummelan, Rajajoen ja Terijoen asemarakennuksissa.
Vuonna 1891 valmistui Helsingin Esplanadin puistoon Ravintola Kappelin lasi- ja rautarakenteiset paviljongit, jotka suunnitteli väliaikaisten vuonna 1867 ja 1881 rakennettujen puupaviljonkien tilalle Bruno Granholm. Ravintolan eteen oli vuonna 1887 rakennettu simpukanmuotoinen soittolava, jolla yli 20 vuoden ajan esiintyi usein kapellimestari Aleksei Apostolin johtama sotilassoittokunta. Tästä samasta Kappelin ravintolasta tuli 1800-lopulla hyvin suosittu kulttuuriväen ja taiteilijoiden suosima paikka, jonka vakiovieraita olivat mm. Jean Sibelius, Oskar Merikanto, Akseli Gallen-Kallela, Juhani Aho ja Eino Leino.
Helsingin päärautatieaseman yhteyteen oli jo vuonna 1861 perustettu Helsingin konepaja, joka jo vuosisadan loppuun tultaessa oli käynyt ahtaaksi. Tuolloin kaupungin ulkopuolelta ostettiin entinen laidunalue, johon arkkitehti Bruno Granholm suunnitteli suuret tehdashallit ja ne valmistuivat vuonna 1901 Vallilaan ja konttorirakennus vuonna 1900 Aleksis Kiven kadun varrelle. Uusissa tiloissa toiminta käynnistyi lopulta vuonna 1903 ja suurin kokoonpanohalli alueella oli yli hehtaarin laajuinen. Enimmillään konepajalla oli henkilökuntaa 1950-luvun lopulla noin 1 500 henkeä. Toimintansa aikana konepaja valmisti pääosan Suomessa käytetyistä puisista matkustajavaunuista, ns. sinisestä kalustosta ja kaikki lähiliikenteen teräsvaunut. Konepajan toimintaa ajettiin alas asteittain 1990-luvun aikana. Nykyään Pasilan konepajan tiloissa on muuta toimintaa, mutta alueen kadunnimistössä on jäljellä Bruno Granholmin aukio ja Bruno Granholmin kuja.
Vuonna 1899 valmistuivat Helsinkiin Mannerheimintien varteen vastapäätä nykyistä Eduskuntataloa (valmistunun 1931) Bruno Granholmin suunnittelemat VR:n makasiinit, joita myöhemmin laajennettiin ja korjattiin moneen otteeseen. Kun VR vuonna 1988 siirsi tavaraliikenteen Pasilaan, makasiineihin tuli erilaisia vuokralaisia. Makasiinit päätettiin purkaa suunnitellun Musiikkitalon tieltä vuonna 2002 ja sopivasti toukokuussa 2006 juuri kolme päivää ennen aiottua purkua makasiinit tuikattiin palamaan.
Tampereen rautatieasemaa vastapäätä sijaitseva Rautatieläistentalo osoitteessa Hämeenkatu 2 on uusrenessassityylinen talo, jonka Bruno Granholm suunnitteli vuonna 1896. Talo oli alun perin kaksikerroksinen, mutta sitä korotettiin vuonna 1921 yhdellä kerroksella. Kun Hämeenkadun ja Rautatiekadun pintaa laskettiin Tampereen uuden päärautatieaseman rakennustöiden yhteydessä 1930-luvun alussa, muuttui Rautatieläisten talo nelikerroksiseksi, kun kellarikerros muutettiin liiketiloiksi vuonna 1936. Talo on rakennettu alkujaan rautatievirkamiesten asuintaloksi.
Morkku on Tampereella Tammelan kaupunginosassa sijaitseva vanha rautatieläisten seuratalo, joka valmistui talkootyönä vuonna 1907. Morkun suunnitteli arkkitehti Bruno Granholm ja talo kustannettiin rautatieläisten keräysvaroin. Taloa laajennettiin vuosian 1949-1951 ja 1960-luvun alussa talon julkisivu remontoitiin ja samalla tuhottiin sen alkuperäinen kansallisromanttinen ulkoasu. Vuonna 1966 talon lämmitysuunit purettiin ja rakennukseen asennettiin öljylämmitys. Morkun vieressä sijaitsee myös Tampereen vanha tavara-asema, joka valmistui vuonna 1907 Bruno Granholmin suunnitelmien mukaisesti. Tavara-aseman toiminta päättyi Viinikan ratapihalle valmistuneen uuden tavara-aseman myötä. Tavara-asemalla pidettiin sisällissodan Tampereen taistelun jälkeen punavankeja, joita on myös tiettävästi teloitettu tavara-asemalla. 2000-luvulla rakennuksessa on ollut mm. Tampereen Oopperan toimisto-, varasto- ja harjoitustiloja sekä toisessa kerroksessa teekkarien saunaosasto. Kolme tuntia kestäneessä siirto-operaatiossa Kreate siirsi tavara-aseman heinäkuussa 2020 28 metriä Tammelan suuntaan ja 9 metriä Itsenäisyydenkadun suuntaan. Rakennus on nykyisin suojelukohde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti