Itämeren rannalla, Pommerin Hansakaupungissa, Stralsundissa – kaupunki sai kaupunkioikeudet vuonna 1234 ja kaupunki oli kolmekymmenvuotisen sodan aikana pysyen aina Napoleonin sotien aikaan asti Ruotsin vallassa – syntyi Carl Wilhelm Scheele (s. 9.12.1742 ja k. 21.5.1786). Scheelen isä, Johann Christian Scheele oli viljakauppias ja äiti oli Margaretha Eleanore Warnekros. Vanhemmat olivat avioituneet 1730-luvun alussa ja heillä oli suuri määrä lapsia. Carlilla oli viisi sisarta ja poikalapsia oli seitsemäs, ja Carl oli veljeksistä viides. Carl Scheelen vanhempien ystävät opettivat poikaa reseptien lukemisessa sekä farmaseuttisten ja kemiallisten merkkien merkityksen. Neljäntoista vuoden iässä, vuonna 1757 Carl Scheele lähetettiin Göteborgiin oppipojaksi perhetuttavien ja hyvien ystävien apteekkiin. Martin Andreas Bauchin apteekissa Carl Scheele opiskeli kahdeksan vuoden ajan oppipoikana. Yöaikaan Carl Scheele teki kemiallisia kokeita ja luki Nicolas Lemeryn, Caspar Neumannin, Johann von Löwenstern-Kunckelin ja varsinkin Georg Ernst Stahlin teoksia.

Göteborgista Carl Scheelen tie vei Malmön kaupunkiin, jossa Scheele työskenteli taitavan farmaseutti ja apteekkari CM Kjellströmin ohjauksessa. Malmössä hän myös tutustui Anders Johan Retziusiin (s. 3.10.1742 ja k. 6.10.1821), ruotsalaiseen kasvitieteilijään, kemistiin ja entomologiin. Vuonna 1768 sekä Carl Scheele että Anders Retzius muuttivat yhdessä Tukholmaan, missä Carl Scheele alkoi työskennellä Korpenin apteekissa. Apteekki on yksi Tukholman vanhimmista apteekeista, sillä 15.12.1674 saksalaissyntyinen kemisti, Jürgen Brandt, sai privilegion kuningas Kaarle XI:lta perustaa apteekki.

Tukholmassa Carl Scheele ei kuitenkaan päässyt yhteyteen paikallisten kemistien kanssa eikä hänen annettu työskennellä kemianlaboratoriossa. Muutaman vuoden kuluttua Carl Scheele jatkoi matkaansa Uppsalaan, Uplands Wapenin apteekkiin. Uppsalassa opiskeli vuosina 1762-1770 myös Johan Gottlieb Gahne (s. 19.8.1745 Voxnabruk ja k. 8.12.1818 Falun), johon Carl Scheele tutustui. He saivat ohjausta ruotsalaiselta luonnontieteilijältä ja kemistiltä, Torbern Olof Bergmanilta (s. 9.3.1735 ja k. 9.7.1784), josta tuli professori vuonna 1767. Bergman opiskeli kasvitieteitä, matematiikkaa ja entomologiaa Uppsalan yliopistossa, jossa tutustui myös kasvitieteilijä, lääkäri, geologi ja eläintieteilijä Carl von Linnén (s. 13.5.1707 Råshult ja k. 10.1.1778 Uppsala) kanssa. Professori Bergmanin avulla Carl Scheele pääsi sujuvasti sisälle tiedemaailmaan.

Jätettyään aktiivisen opiskelun aloitti Carl Scheele johtaa apteekkia Köpingissä. Suurin osa Carl Scheelen tieteellisestä työstä julkaistiin Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian asiakirjoissa. Scheeleä pidetään monien orgaanisten ja epäorganisten kemiallisten aineiden löytäjänä. Vuosina 1772-1773 hän löysi aineen, joka myöhemmin nimettiin hapeksi. Tämä löytö julkaistiin vuonna 1778 hänen ainoassa kirjassaan Chemische Abhandlung von der Luft und dem Feuer. Carl Scheele ei itse käyttänyt vielä löydöstään hapen nimeä, vaan sen teki ranskalainen kemisti Antoine Laurent de Lavoisier (s. 26.8.1743 Pariisi ja k. 8.5.1794 Pariisi). Carl Scheele analysoi ja kuvasi ensimmäisenä monia muitakin aineita, joita kemistit alkoivat vasta myöhemmin kutsua alkuaineiksi. Näitä olivat esim. kloori (1774), mangaani (1774), molybdeeni (1778), volframi (1781) ja barium. Scheele tunnisti ensimmäisenä myös useita aineita, jotka myöhemmin ymmärrettiin yhdistelmämolekyyleiksi. Näitä olivat esim. Fluorivety ja fluorivetyhappo (1771), syaanivetyhappo (1782), glyseroli (1783), omenahappo, viinihappo ja sitruunahappo (1785), oksaalihappo, limahappo, maitohappo ja rikkivety. Hän havaitsi puuhiilen kyvyn absorboida kaasuja.

Carl Scheele sairastui ilmeisesti akuuttiin nivelreumaan vuonna 1785 ja tähän sairauteen liittyi lisäksi vielä sydänkomplikaatioita. Saattoi olla, että hän tutkijana ja empiirisillä kokeillaan omalla elimistöllään testata löydöksiään oli edesauttamassa vakavaa sairastumistaan. Kuolinvuoteellaan Köpingin apteekissa Carl Scheele vielä avioitui emäntänsä, leski Pohlin kanssa 18.5.1786 – vain kolme päivää ennen kuolemaansa – luovuttaakseen hänelle koko omaisuutensa. Tämän tahtonsa hän teki selväksi samoin testamentissaan. Sunnuntaina 21.5.1786 hän kuoli puoli yksitoista aamupäivällä ainoastaan 43-vuotiaana. Saksalaissyntyisenä – vaikka olikin Ruotsin kansalainen – hän hallitsi ainoastaan saksankielen ainoana kunnollisena kielenä kuolemaansa asti. Scheelen ystävä, rehtori Karl Johan Alhström suoritti hautajaiset 28.5.1786 ja Carl Scheele sai hautapaikan Köpingin hautausmaalta.

Aikalaiset ovat kuvailleet jälkimaailmalle Carl Scheelen hiljaisesta elämästä mm. näin: ”Hän oli keskimittainen, terve ja vahvarakenteinen, pyöreäkasvoinen ja punakka ja täynnä verta. Hänen rehti katsantonsa ei vaikuttanut ensi näkemältä mitenkään erikoiselta; mutta silmissä paloi tuli, puhe oli määrätietoista ja herätti huomiota ja luottamusta, mitä ei myöhemmin kuitenkaan helposti huomannut, ellei ollut hänen kanssaan lähemmässä tekemisessä. Hän puhui omista keksinnöistään miehisellä varmuudella, ei ärtynyt vastaansanomisista vaikka usein innostuikin. Hänessä ei ollut teeskentelyä; rehellinen ihmisrakkaus oli hänelle yhtä luonteenomaista kuin aito tieteellisyys.”