Giovanni Battista Guadagnini (s. 23.6.1711 Bilegno Val Tidone ja k. 18.9.1786 Torino) oli taitava soitinrakentaja Italiassa. Hänet arvostetaan nykyisin kolmen arvostetuimman soitinrakentajan joukkoon heti Antonio Stradivarin (s. 1644 ja k. 18.12.1737) ja Giuseppe Guarnerin (s. 21.8.1698 ja k. 17.10.1744) jälkeen. Kaikkien kuuluisien italialaisten soitinrakentajien suuri oppi-isä ja esikuva oli Nicoló Amati (s. 3.12.1596 ja k. 12.4.1684), soitinrakentaja Cremonasta. Yleensä soitinrakentajat aloittivat uransa jo 12-vuotiaina oppipoikina mestarinsa valvonnassa. Guarnerin rakentamista soittimista alle 200 instrumenttia säilyi ja hänen viuluissaan on usein tummempi, vankempi ja voimakkaampi sävy kuin Stradivarin valmistamissa soittimissa. Kirkkaampisointisia Stradivarin valmistamia soittimia jäi toista tuhatta instrumenttia kiertämään maailmaa. Perjantaina 13.11.2020 Tampere Filharmonian kausisarjan konsertissa Tampere-talon suuressa salissa oli sanoinkuvaamaton nautinto aistia Felix Mendelssohnin (1809-1847) Viulukonsertto e-mollin op. 64 soittaneen ja vuonna 1976 Münchenissä syntyneen viulisti, Carolin Widmannin, hämmästyttävää viulunsoittoa, soittimella, jonka valmisti vuonna 1782 juuri Giovanni Battista Guadagnini.

Tampere Filharmonian perjantain kausikonsertti alkoi säveltäjä Richard Georg Straussin (s. 11.6.1864 München ja k. 8.9.1949 Garmisch-Partenkirchen) yhdeksänosaisella orkesterisarjalla, Porvari aatelismiehenä, op. 60. Melko pian Ruusuritarin jälkeen Strauss ja hänen yhteistyökumppani, kirjailija Hugo von Hofmannsthal, valmistivat kuusituntiseksi venyneen näytelmän ja oopperan yhteisteoksen, joka oli näytelmällinen sovitus Moliérin klassikosta, Les bourgeois gentilhomme (1670). Ensi-ilta vuonna 1912 Stuttgartissa oli floppi. Erilaiset kirjailijan muokkausyritykset myöhemmin eivät auttaneet teosta ja lopulta säveltäjä muokkasi teoksesta orkesterisarjan vuonna 1919 kamariorkesterille.

Carolin Widmann opiskeli Kölnissä viulisti ja pedagogi Igor Ozimin (s. 9.5.1931 Ljubljana) oppilaana ja häntä opetti myös pariisilainen viulistin ja opettajan Michéle Auclair (s. 16.11.1924 Paris ja k. 10.6.2005) Uuden Englannin Konservatoriossa, Bostonissa. Myöhemmin hän oli vielä David Takenon oppilaana Lontoossa. Lokakuusta 2006 lähtien Carolin Widmann on viihtynyt vuonna 1843 perustetussa ja nykyisin Felix Mendelssohnin nimeä kantavassa Leipzigin musiikin ja teatterin yliopistossa viulunsoiton professorina. Tähän korkeakouluun kuuluu myös kuuluisan urkurin, Karl Strauben, vuonna 1919 perustama kirkkomusiikkilaitos. Widmann on kiertänyt maailmaa viuluineen esiintymässä välillä kamarimusiikkikokoonpanoissa ja varsinkin sinfoniaorkestereiden edessä solistina. Hän on työskennellyt monien kuuluisien kapellimestareiden kanssa, kuten Daniel Harding, Esa-Pekka Salonen, Sakari Oramo, Sir Roger Norrington, Sylvain Cambreling, Sir Simon Rattle, Vladimir Jurowski, Heinz Holliger, Christoph von Dohnányi, François-Xavier Roth ja Riccardo Chailly. Viulusolistina Carolin Widmann on esiintynyt mm. Berliinin filharmonisen orkesterin, Orchester de Paris, Los Angelesin filharmonisen orkesterin, Dresdenin filharmoninen orkesteri, Lontoon BBC:n sinfoniaorkesterin, Sydneyn sinfoniaorkesterin ja Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin kanssa.

Widmann on urallaan saanut tunnustusta monien palkintojen muodossa, mm. Vuoden taiteilija-palkinnon klassisesta kansainvälisestä musiikista vuonna 2013, Mainzin kaupungin Schneider-Schott-musiikkipalkinnon vuonna 2014, Baijerin musiikkipalkinto vuonna 2017 ja Duisbugin musiikkipalkinto vuonna 2020. Hyvin mielellään Carolin Widmann esittää myös nykysäveltäjien hänelle omistamia teoksia; sellaisia säveltäjiä ovat esim. virolainen Erkki-Sven Tüür (s. 16.10.1959), ranskalainen Pierre Boulez (s. 26.3.1925 ja k. 5.1.2016), unkarilainen Péter Eötvös (s. 2.1.1944), saksalainen Wolfgang Rihm (s. 13.3.1952), italialainen Salvatore Sciarrino (s. 4.4.1947), saksalainen Enno Poppe (s. 30.12.1969) ja Lontoossa syntynyt ja Edinburgin yliopistossa viulunsoittoa ja säveltämistä opiskellut - nykyisin Berliinissä työskentelevä - Rebecca Saunders (s. 19.12.1967). Carolin esittää myös veljensä, klarinetisti, kapellimestari ja säveltäjä, Jörg Widmannin (s. 19.6.1973) viulukonserttoja.

Carolin Widmann on kunnostautunut myös ahkerana levyttäjänä; albumeita on tähän mennessä julkaistu jo toista kymmentä. Vuonna 2016 hän levytti Euroopan kamariorkesterin kanssa Mendelssohnin ja Schumannin viulukonsertot. Usein hän esittää mm. Mendelssohnin viulukonserttoa samalla itse johtaen orkesteria. Tampereella hän huomasi heti saapuessaan, että orkesterimme on erinomainen ja yhteistyö ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvalin (s. 5.11.1985) kanssa mutkatonta ja musikaalista. Mendelssohnin viulukonserton henkeäsalpaavan esityksen jälkeen Tampere-talon suuren salin silminnähden tyytyväinen konserttiväki puhkesi myrskyisiin aplodeihin seisaallaan, jotka eivät päättyneet, ennen kuin yleisö sai ylimääräisenä aistittavakseen Eugene Ysaÿen toisen sooloviulusonaatin päätösosan, Les Furies. Carolin Widmannin soittoa pääsee pian taas kokemaan Suomessa, kun hän 16.-17.12.2020 on Helsingin Musiikkitalossa kapellimestari Hannu Petteri Linnun (s. 13.10.1967 Rauma) johtaman Radion sinfoniaorkesterin solistina säveltäjä Karl Amadeus Hartmannin (s. 2.8.1905 München ja k. 5.12.1963 München) Concerto funébren, konserton viululle ja jousiorkesterille.

Jos inehmo ei keksi muuta tekemistä – ja vaikka keksisikin – hän voi aina ryhtyä pyyteettömäksi mesenaatiksi. Näin esimerkillisesti toimi eräässä konsertissa vanhempi rouva, joka ennen konserttia jo keskusteli Carolin Widmannin kanssa tuttavallisesti, häneen tutustuen. Konsertin väliajalla lämmin keskustelu musiikista jatkui ja rouva muisteli kuulleensa aiemmin Widmannin soittoa. Seuraavana päivänä rouva ilmoitti sähköpostilla Carolin Widmannille lahjoittavansa hänelle kaksi miljoonaa puntaa laatuviulun hankintaa varten.

Perjantain Tampere Filharmonian konsertissa saattoi kuulla kaikuja Leipzigistä, Johann Sebastian Bachin kotikulmilta; Jakob Ludwig Felix Mendelssohn Bartholdy (s. 3.2.1809 Hampuri ja k. 4.11.1847 Leipzig) – vaikka olikin romantiikan ajan säveltäjä – oli myös Johann Sebastian Bachin musiikin vankkumaton ihailija. Paitsi säveltäjä ja aikoinaan lapsinero, Mendelssohn oli myös loistava urkuri, pianisti ja kapellimestari. Hänellä oli tapana säveltää kaikki teoksensa ensin pianolle ja vasta sen jälkeen muokata teos sopivalle kokoonpanolle. Varakkaaseen juutalaiseen sukuun syntynen Felixin isä oli pankkiiri, Abraham Mendelssohn, ja isoisä kuluisa filosofi, Moses Mendelssohn (1729-1786). Kun perhe muutti vuonna 1812 Berliiniin kääntyen luterilaisuuteen, tuli sukunimeksi Mendelssohn-Bartholdy. Vuonna 1829 Mendelssohn johti Johann Sebastian Bachin Matteus passion Berliinissä vain 20-vuotiaana. Felix Mendelssohn oli naimisissa ja neljän lapsen isä. Hänen vanhimmasta pojastaan, Carl Wolfgang Paul Mendelssohn Bartholdysta (s. 7.2.1838 Leipzig ja k. 23.2.1897 Windisch, Sveitsi) tuli Freiburg im Breisgaun historian professori vuonna 1867. Carlin poika, Albrecht Mendelssohn Bartholdy (s. 25.10.1874 Karlsruhe ja k. 26.11.1936 Oxford), oli asianajaja, joka toimi professorina Leipzigissa ja Würzburgissa sekä Hampurissa. Natsien valtaantulon jälkeen Albrecht pakotettiin eläkkeelle juutalaisen syntyperänsä vuoksi.

Felix oli innokas ja utelias matkaaja Euroopassa, mutta vuonna 1835 hän hieman seestyi ja asettautui Leipzigin kaupunkiin Gewandhaus-orkesteria, mahdollisesti maailman vanhinta vielä toimivaa sinfoniaorkesteria johtamaan. Orkesterinsa konsertteihin hän keräsi esitettäväksi mm. J. S. Bachin, Georg Friedrich Händelin, Joseph Haydnin, W. A. Mozartin ja Ludwig van Beethovenin musiikkia. Mendelssohnin hyvä ystävä ja Gewandhaus-orkesterin konserttimestari oli Ferdinand Ernst Victor Carl David (s. 19.6.1810 ja k. 18.7.1873), jonka innoittamana ja tämän teknisiä neuvoja noudattaen Felix saattoi jo pitkään suunnitelleensa viulukonserton e-molli loppuun. Mendelssohnin viulukonsertto on Ferdinand Davidille omistettu ja tämä konserttimestari teoksen myös kantaesitti maaliskuussa 1845 Leipzigissa. Ferdinand David soitti vuonna 1742 Giuseppe Guarnerin valmistamaa viulua, joka hänen jälkeensä oli viulisti Jascha Heifetzin (s. 2.2.1901 Vilna ja k. 10.12.1987 Los Angeles) pääviuluna.