Viktoriaaninen yrittäjä, filantrooppi Thomas Holloway (s. 22,9,1800 Devonport, Devonshire ja k. 26.12.1883 Tittenhurst, Berkshire) menestyi miljonääriksi asti myymällä patentoimiaan pillereitä ja salvoja. Hän aloitti liiketoimintansa vuonna 1837. Aikalaiset pitivät Hollowayta aikakautensa suurimpana humpuukimestarina; hänen rohtojaan joko paheksuttiin tai niille naureskeltiin huvittuneena. Hän sai ihmisiltä lisänimen: pilleri-Holloway. Thomas oli kuitenkin sinnikäs ja päätti näyttää maailmalle. Hän laittoi oman veljensä kiertämään esittelijänä apteekista seuraavaan apteekkiin ja tekemään tilauksia. Itse Thomas saapui seuraavana päivänä toimittamaan asiakkaalle tilatut tuotteet. Jo vuonna 1839 Thomas aloitti maailmanlaajuisen mainoskampanjan tuotteilleen, mutta kampanja osoittautui tuolloin vielä liian kalliiksi ja hän joutui velkavankeuteen sen vuoksi joksikin aikaa. Mainonta nousi hänen yrityksensä kulmakiveksi ja vuonna 1863 hän käytti mainontaansa 40 000 puntaa.

Vuonna 1849 Thomas Holloway avioitui Jane Pearce Driverin kanssa. Yhdessä pariskunta päätti vihkiytyä myös hyväntekeväisyyteen. Kun Holloway oli hankkinut kasaan melkoisen omaisuutensa, hän ei ryhtynyt monien muiden äveriäiden tavoin mässäilemään yltäkylläisyydessä. Ensimmäinen hyväntekeväisyyskohde oli perustaa Itä-Lontooseen hoivakoti heikkomielisille naisille. Se maksoi hänelle 250 000 kultapuntaa ja sanatorio avattiin käyttöön vuonna 1885. Hoivakoti ei ollut valmis, kun Jane-vaimo visioi miehelleen jo uudesta ideasta.

Thomas Holloway oli pitkällisen kokemuksensa valossa huomannut matkoillaan, kuinka Englannissa naisten keskuudessa vallitsi suhteellisen riittämätön tietomäärä, myös ns. sivistyneisiin luokkiin kuuluvien joukossa. Hän päätti yrittää tehdä asialle jotakin ja pohdintojen lopputuloksena syntyi ajatus ainoastaan naisille perustettavasta yliopistosta. Yliopiston rakennuspaikaksi valikoitui kaunis metsää kasvava kukkula Eghamissa, lähellä Windsoria ja Runnymediä, jossa Englannin mahtimiehet 675 vuotta aikaisemmin kiristivät itselleen vapauskirjan. Tuohon vapauskirjaan, joka tunnetaan ”magna chartan” nimellä on ollut Eglannin valtiojärjestyksen perusta. Ajatus oli tuoda täysivaltaisten miesten rinnalle naisia, joiden näiden aseman ei tahdottu perustuvan millekään kuninkaan antamalle valtuuskirjalle, vaan sen haluttiin perustuvun valtaan, jonka vain tieto antaa.

Vuonna 1879 alkoi hanke yliopiston saamiseksi ja alkuperäinen budjetti oli 250 000 kultapuntaa. Suunnitelmat laajenivat koko ajan työn edetessä moneen kertaan ja lopulta rakennus tuli kalusteiden kanssa maksamaan 600 000 puntaa. Tämän lisäksi Thomas Holloway lahjoitti yliopistoa ylläpitävälle säätiölle 300 000 punnan edestä korkoa tuottavia arvopapereita. Yliopistorakennuksesta tuli suuri ja se varustettiin siihen aikaan kaikilla tunnetuilla laitteilla ja tarvittavilla tiloilla, joiden tarkoitus oli tuottaa mukavuutta ja hyötyä käyttäjilleen. Tietyiltä osin yliopsto sai jopa loistokkaan kalustuksen. Päärakennus oli 550 jalkaa pitkä ja 376 jalkaa leveä ja se rakennettiin tiilestä, joka verhoiltiin portlandinkivellä sekä koristeltiin runsaasti ranskalaiseen renessanssityyliin. Yliopistorakennus käsittää lähes 1 000 huonetta ja alkuperäisen suunnitelman mukaan yliopisto majoitti 250-400 opiskelijaa tiloihinsa täysihoidolla.

Jokaisella opiskelijalla oli oma huone ja aina kuuden opiskelijan ryhmälle varusteltiin yhteinen salonki käyttöön. Yliopiston luentosalien lisäksi kaikille opiskelijoille valmistuivat yhteiset, erikseen kalliisti sisustetut virkistyshuoneet, suuri kirjasto, museo, kirkko, ruokasali, erityinen yksinomaan ruoanlaiton opetukseen sisustettu keittiö, musiikkisaleja, voimistelusali, erilaiset pelikentät, jne. Valitettavasti sekä Thomas että Jane Holloway eivät ennättäneet nähdä uusia luomuksiaa valmiina eläessään, vaan Janen veli, George Martin, valvoi rakennusprojekteja hamaan loppuun asti. Alkujaan Thomas Holloway ei ollut suunnitellut yliopistoonsa taidegalleriaa, mutta hänet saatiin innostumaan maalausten hankkimisesta kokoelmaansa vuonna 1881. Taidekokoelmaa pidetään Englannin ensimmäisenä vain naisille suunnattuna kokoelmana ja se on monin tavoin hyvin poikkeuksellinen kokoelma. Kuningatar Victoriakin ylisti omassa päiväkirjassaan ainutlaatuista kokoelmaa.

Thomas Holloway ennätti ennen kuolemaansa laatia perusteet, joiden mukaan hän toivoi opetusta perustamassaan yliopistossa jaettavan. Perustajan ohjeen mukaan tulevaisuudessa yliopiston tuli hakea lupa antaa oppilailleen tohtorin arvonimi. Toistaiseksi opiskelijoiden täytyi suorittaa kokeensa jossakin toisess yliopistossa. Yliopisto-opetus oli järjestettävä niin, että kurssit ovat riippumattomia klassisista kielistä, niin ettei latinan tai kreikan taito oikeuta suurempiin etuihin kuin kyvykkyys muissa aineissa. Oppikurssien tuli olla nelivuotiaita ja oppilaiksi ei saanut hyväksyä alle 17-vuotiaita. Yliopisto hyväksyi kaikki uskontunnustukset, ja oppilaat olivat itse vastuussa töistään ja vastuistaan omille uskontokunnilleen. Yliopiston opetuksesta vastasivat naisopettajat perustajan toiveen mukaisesti. Vuonna 1900 Hollowayn yliopisto liittyi osaksi Lontoon yliopistoa. Royal Holloway on hyväksynyt myös miesopiskelijoita vuodesta 1945 lähtien, mutta alkuun kuitenkin vain jatko-opiskelijoiksi. Alempaa korkeakoulututkintoa tekemään on hyväksytty miehiä jo vuodesta 1965 alkaen.

Yliopistossa opiskelee noin 8 000 opiskelijaa, eli se on oppilasmäärältään Lontoon yliopiston pienimpiä collegeja. Royal Holloway yliopisto on hyvin kansainvälinen, sillä reilu 40 prosenttia sen opiskelijoista on ulkomaalaisia ja kotoisin yli 130 eri maasta.Times Higher Educationin maailmanlaajuisessa yliopistojen opiskelijaelämää ja tutkimustyön kansainvälisyyttä vertailevassa renkingissa vuonna 2014 Royal Holloway sijoittui viidenneksi maailmanlaajuisesti ja ensimmäiseksi Iso-Britanniassa. Royal Hollowayn taiteen ja humanismin tiedekuntaa pidetään yhtenä Iso-Britannian johtavista. Talven 2015 haussa yliopisto vastaanotti yli 16 000 hakemusta 2 500 opiskelupaikkaa varten. Näin ollen Royal Holloway yliopston keskimääräinen sisäänpääsyprosentti hakijoille on alle 15 prosenttia. Founder’s Building on Iso-Britannian suurimpia Viktoriaanisen aikakauden rakennuksia. Rakennus on Grade I-suojeltu. Yliopiston pääkampus sijaitsee Eghamissa Surreyssa, noin 40 minuutin junamatkan päässä Lontoon ydinkeskustasta. Kampuksen keskuksena toimii vuonna 1881 valmistunut uusgoottilaista tyyliä edustava Founder’s Building. Rakennuksessa sijaitsee osa yliopiston hallinnosta ja kirjastosta, kappeli, taidegalleria, baari ja ruokasali sekä noin 500 opiskelijan asuinhuoneet. Yliopistolla on tiloja myös Lontoon keskustassa Bedford Squarella ja Lontoon yliopston hallinnoimassa Senate Housessa. Vuosien vieriessä Royal Hollowayssa on opiskellut yli 65 000 alumnia.