Ratsutilallisen, Otto Setälän, poikana syntyi Kokemäellä Emil Nestor Setälä (s. 27.2.1864 ja k. 8.2.1935 Helsinki) pahojen nälkävuosien aikoihin. Otto-isä kuoli lavantautiin vuonna 1867 ja Emil jäi kasvatettavaksi tätinsä ja tämän miehen perheeseen, jotka olivat Branderin sivistyssuvun jäseniä. Vuonna 1998 pystytettiin Kokemäelle kuvanveistäjä Lauri Astalan (s. 6.10.1958 Valkeakoski) tekemä Emil Nestor Setälän elämäntyötä symboloiva muistomerkki, Kielioppi. Se esittää maahan juurtunutta kirjaa, jonka juurista kasvaa kielioppiteosta kannattelevia joonialaisia pylväitä.
Kokemäen Setälöiden kantaisänä pidetään Kokemäen laamanninkäräjien lautamiestä, Heikki Sonnia, joka historian kirjoissa mainitaan vuonna 1455. Setälän suvun tunnuksena on vanhoista puumerkeistä muunneltu Z-merkki, jonka pohjalta suku otti 1940-luvulla käyttöön taiteilija Germund Paaerin piirtämän vaakunamerkin. Setälän suku viljeli Sonnin tilaa Sonnilan kylässä Kokemäellä.
Nuori Emil Setälä osoittautui hyvin lahjakkaaksi pojaksi ja hänet laitettiin opintielle vuonna 1873 perustettuun Hämeenlinnan normaalilyseoon. Koulussa ovat sittemmin opiskelleet mm. Eino Leino, Jean Sibelius, Veikko ”Vexi” Salmi ja Antti Hammarberg eli Irwin Goodman. Jo 16-vuotiaana Emil Setälä laati Suomen kielen lauseoppi-teoksensa opettajansa Arvid Oskar Gustaf Genetzin (s. 1.7.1848 Impilahti ja k. 3.5.1915 Helsinki) rohkaisemana. Arvid Genetz käytti kirjailijanimenään nimeä Arvi Jännes. Setälän teosta – sama koskee hänen myöhemmin kirjoittamaansa Suomen kielen oppikirjaa Kaarlo Niemisen ja Aulis Ojajärven uudistamana – käytettiin pitkälle 1900-luvun jälkipuoliskolle asti Suomen oppikouluissa äidinkielen kieliopin oppikirjana.
Emil Setälä opiskeli yliopistossa kielitiedettä ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1885. Hän sai arvosanan laudatur suomesta, latiasta ja sanskriitista sekä vertailevasta kielentutkimuksesta. Vuoden 1886 lopussa hän julkaisi väitöskirjansa suomen kielen modusten ja tempusten kehityksestä. Emil Setälä käytti väitöskirjassaan nuorgrammaattista tutkimusmetodia ensimmäisenä Suomessa. Setälä teki vuosina 1888-1890 tutkimusmatkoja liiviläisten, vepsäläisten ja vatjalaisten parissa ja matkoilta keräämänsä aineiston pohjalta Setälä ryhtyi valmistelemaan itämerensuomalaisten kielten vertailevaa äännehistoriaa, jonka konsonantteja käsittelevä ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1891.
Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen professori ja runoilija Karl August Engelbrekt Ahlqvist (s. 7.8.1826 Kuopio ja k. 20.11.1889 Helsinki) kuoltua Emil Setälä kilpaili Arvid Genetzin kanssa vapautuneesta Helsingin yliopiston suomen kielen professorin virasta. Tämä kaksikon kilpailu virasta myrkytti oppilaan ja opettajan välit. Vuonna 1893 professuuri jaettiin siten, että Arvid Genetz sai fennougristiikan professorin arvon ja Emil Setälästä tuli suomen kielen professori. Setälä oli miehistä kuitenkin se, joka määritteli Suomen kielitieteen ohjelman vuosikymmeniksi. Setälä alkoi ensimmäisenä käyttää suomen kieltä yliopiston konsistorin istunnoissa.
Emil Setälä luonnosteli laajan suomen kieltä ja suomalais-ugrilaisia kieliä koskevan keruu- ja julkaisuohjelman, joka sittemmin on hyvin pitkälle toteutunut. Mm aloitettiin Suomen murteiden sanakirjan, Suomen etymologisen sanakirjan ja karjalan kielen sanakirjan toimittaminen juuri Emil Setälän aloitteesta. Kielitieteilijä ja kansanrunouden tutkija Kaarle Leopold Krohnin (s. 10.5.1863 Helsinki ja k. 19.7.1933 Sammatti) kanssa Emil Setälä perusti tieteellisen aikakausikirjan, Finnisch-ugrische Forschungen ja toimitti sitä vuodesta 1901 lähtien. Setälä oli aloittamassa myös teoksen Suomen kansan vanhat runot – 34-osaista teosta – toimittamista.
Emil Setälän merkittävin tieteellinen ansio liittyy suomalais-ugrilaisten kielten äännesuhteiden selvittämiseen. Setälän toimittama Yhteissuomalainen äännehistoria on säilyttänyt asemansa fennougristiikan klassisena tutkimuksena. Siinä on ensimmäisenä annettu kohtuullisen luotettava kuva itämerensuomalaisten kielten ja tärkeimpien suomalais-ugrilaisten kielten konsonantistossa ilmenevistä äännesuhteista. Suomalais-ugrilaisten kielten vokaalihistoriaa Emil Setälä ei pystynyt selvittämään. Setälä kannatti pitkään virheelliseksi osoittautunutta astevaihteluteoriaa, joka oli saanut innoituksensa indoeurooppalaisten kielten tutkimuksesta. Emil Setälä oli mukana selvittämässä samojedikielten suhdetta suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kansanrunoudentutkimuksen alalta setälä julkaisi mm. teoksen, Sammon arvoitus vuonna 1932.
Nuorempana Emil Setälä kannatti Suomalaisen puolueen politiikkaa sekä avusti Uusi Suometar-lehteä vuosina 1891-1899. Setälä toimi vuosina 1880-1922 Söderströmin julkaiseman aikakausjulkaisu Valvojan toimittajana ja päätoimittajana vuosina 1897-1905. Routavuosiksi kutsuttujen sortovuosien (1899-1905) alkaessa Setälä liittyi perustuslaillisiin nuorsuomalaisiin, joiden puoluehallintoon Setälä kuului vuodesta 1902 lähtien. Emil Setälä oli Helsingin kaupaunginvaltuuston jäsen vuosina 1903-1906, valtiopäivillä pappissäädyn edustaja vuosina 1904-1906 sekä kuului eduskuntauudistusta valmistelevaan komiteaan. Setälä oli kansanedustajana vuodet 1907-1909, 1910-1911 ja 1917-1927. Setälä toimi eduskunnan perustuslakivaliokunnan ensimmäisenä ja moninkertaisena puheenjohtajana sekä edustajana kirkolliskokouksessa vuosina 1898, 1903 ja 1918.
Oskari Tokoin (sd) senaatti muodostettiin keväällä 1917 ja Emil Setälä tuli kirkollistoimikunnan johtoon (opetusministeriksi) siihen. Setälästä tuli kolmen kuukauden ajaksi virkaa tekevä puheenjohtaja, kun sosiaalidemokraatiti erosivat senaatista saman vuoden syksyllä. Emil Setälä jatkoi kirkollistoimikunnan johdossa myös itsenäisyyssenaattina tunnetussa Svinhufvudin senaatissa ja sitä seuranneessa Juho Kusti Paasikiven senaatissa. Emil Setälän katsotaan merkittäviltä osin kirjoittaneen tekstin Suomen itsenäisyysjulistukseen ja hän sommitteli myös sen yhteydessä eduskunnalle annetun hallitusmuotoesityksen, joka ei vielä siinä yhteydessä toteutunut. Kulttuuriliberaali Emil Setälä oli laittamassa liikkeelle mm. oppivelvollisuus- ja uskonnonvapauslakia, joiden toteutuminen kuitenkin viivästyi vuoteen 1921 saakka.
Emil Setälä järjesti Suomen ortodoksisen kirkon kansallistamisen eli sen erottamisen Moskovan patriarkaatin alaisuudesta vuonna 1917 ja kytkemisen Suomen toiseksi valtionkirkoksi. Roomalaiskatolisen kirkon asemaakin hän yritti järjestää, mutta tämä tapahtui huonommalla menestyksellä. Vuonna 1923 Suomen ortodoksinen kirkko liittyi Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen ja Emil Setälä edusti Suomen valtiota Konstantinopoliin matkustaneessa lähetystössä. Valtiomuotokiistan aikana vuonna 1918 Emil Setälä siirtyi monarkistien puolelle ja päätyi Kansalliseen Kokoomuksen; puolueen puheenjohtajana Setälä toimi vuosina 1920-1921. Setälä vaikutti arvovallallaan melkoisesti Suomen lainsäädäntöön itsenäisyyden alkuvuosina. Setälä oli keskeinen vaikuttaja luonnosteltaessa Suomen kielipolitiikan periaatteita ja hän vaikutti merkittävästi yliopistolakien ja tekijänoikeuslain syntyyn. Kokoomuksen oppositioasema siirsi Setälän syrjään päätöksenteosta, mutta hän palasi vielä opetusministeriksi Antti Agathon Tulenheimon (vuoteen 1906 Thulé, s. 4.12.1879 Kangasala ja k. 3.9.1952 Helsinki) hallitukseen vuonna 1925 ja sitä seuranneeseen Kyösti Kallion II hallitukseen ulkoministeriksi. Ulkoministerikautta seurasi lyhyt diplomaattiura Suomen lähettiläänä Kööpenhaminassa ja samanaikaisesti myös Budapestissa vuosina 1927-1930.
Emil Setälä omisti 1920-luvun alusta lähtien Toimela-nimisen 60-hehtaarisen tilan Tuusulassa; tila oli aivan Sibeliuksen Ainolan, Juhani Ahon Aholan ja Järnefeltien Suvirannan naapurissa. Tilan vanha nimi oli Lepola, tuolloin tila oli arkkiatri Otto Hjeltin omistuksessa. Setälä avioitui vuonna 1891 professori Julius Krohnin tyttären, kääntäjä, kirjailija ja toimittaja Helmi Krohnin kanssa. Tämä avioliitto päättyi kuitenkin avioeroon vuonna 1913. Heidän lapsiaan olivat toimittaja, valokuvaaja, tutkija ja tietokirjailija Vilho Setälä (s. 4.4.1892 Helsinki ja k. 11.4.1985 Espoo), arkkitehti Salme Setälä (s. 18.1.1894 Helsinki ja k. 6.10.1980 Helsinki), kirjailija Annikki Setälä (s. 29.7.1900 Helsinki ja k. 10.2.1970 Rovaniemi). Vilho Setälä julkaisi vuonna 1940 teoksensa, Valokuvaus tieteenä ja taiteena. Pian avioeron jälkeen Emil Setälä avioitui tanskalaisen professorin Vilhelm Thomsenin (s. 25.1.1842 Kööpenhamina ja k. 13.5.1927 Kööpenhamina) tyttären, Kristianen kanssa.
Emil Setälä valittiin vuonna 1926 Johan Richard Danielson-Kalmarin (s. 7.5.1853 Hauho ja k. 23.5.1933) seuraajana yksityisen suomenkielisen Turun yliopiston kansleriksi, missä toimessa hän jatkoi kuolemaansa asti. Vielä 1930-luvulla Setälää konsultoitiin asiantuntijana Helsingin yliopiston kielisuhteita uudistettaessa. Emil Setälä vihittiin kunniatohtoriksi vuonna 1909 Leipzigin, vuonna 1911 Kristianin, 1924 Tarton ja 1933 Budapestin yliopistoissa ja Setälä sai Suomessa valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1934. Emil Setälä kuoli junassa matkalla Helsingistä Järvenpäähän 8.2.1935 ja hänet on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti