Kangasalan Urkutehdas perustettiin Tammisaaressa 1843
Tammisaaren historia ulottuu ainakin 1500-luvulle pieneen kalastajakylään. Raaseporin linna Snappertunassa valmistui todennäköisesti jo 1300-luvulla. Tammisaaresta tuli vuonna 1528 Raaseporin läänin hallinnollinen keskus. Tämä kylä sai Ruotsin kuningas Kustaa Vaasalta (s. 12.5.1496 ja k. 29.9.1560) kaupunkioikeudet vuonna 1546, siis hieman ennen, kun sama kuningas perusti Helsingin kaupungin. Kaupungin sijaintipaikka oli tunnettu pitkään satamana ja kalastuspaikkana. Tammisaaren vanhan kaupungin katujen nimet kielivät satojen vuosien takaisesta elämästä ja siitä, miten kaupungin väki tuli toimeen. Vanhan kaupungin kadut ovat olleet sellaisenaan olemassa samalla paikalla jo 1500-luvulla. Katujen niminä on mm. Hatuntekijänkatu, Hansikkaantekijänkatu, Liinakankurinkatu, Nahkurinkatu ja Sepänkatu. Katujen nimet paljastavat, että kaupungissa asui paljon taitavia käsityöläisiä. Kaupungissa on myös omaperäisiä korttelinnimiä, kuten Valaskala, Salakka, Silli ja Willisika. Tammisaaren kaupankäynti kärsi 1600-luvulla merkantilismista eli valtion sääntelystä ja holhouksesta. Esim. vuonna 1614 ulkomaisten laivojen tulo kaupungin satamaan kiellettiin. Sittemmin vuonna 1636 ulkomaankauppa kiellettiin kokonaan Tammisaarelta. Vasta 1700-luvulla kaupankäynti helpottui. Tammisaaren kirkko rakennettiin 1600-luvulla. Kirkon rakennustyöt laittoi alulle ruotsalainen sotapäällikkö ja kreivi Gustaf Adolf Leijonhufvud (s. 24.2.1619 Vinäs, Kalmar ja k. 29.11.1656 Rautu) vuonna 1651. Kirkko sai nykyisen ulkoasunsa Tammisaaren kaupunkia vuonna 1821 tuhonneen tulipalon jälkeen. Tähän kaupunkiin kulki Anders Thulén tie myöskin.
Historiallisissa asiakirjoissa ensikerran vuonna 1392 mainittua Horsbäckin kartanoa omisti tuohon aikaan varakas ylihoviapteekkari, hovineuvos ja ritari Berndt Erik Inberg (s. 15.2.1779 Överby, Ahlainen), joka tunnettiin kulttuurin suosijana. Lähistöllä sijaitsevaan Snappertunan kirkkoon hovineuvos Berndt Inberg oli hiljan lahjoittanut alttaritaulun. Alkujaan Snappertunan kirkko valmistui vuonna 1689 ja se kunnostettiin perusteellisesti vuonna 1797. Lahjoittaja Inberg seurasi mielenkiinnolla myös Inkoon keskiaikaisen kirkon urkujen rakentamista. Näin hän tutustui siis Anders Thulén kanssa ja mieltyi Thulén työtapaan urkujenvalmistuksessa. Hovineuvos Berndt Inberg halusi nyt lahjoittaa myös urut Tammisaaren harmaakirkkoon. Tätä lahjoitusta varten hän testamenttasi varat Tammisaaren seurakunnalle uusiin urkuihin. Testamentti laadittiin sopivan väljänä, jotta varat oli mahdollista irrottaa Inbergin omaisuudesta jo lahjoittajan elinaikana, kunhan vain lahjoittajalle turvattiin vuotuinen neljän prosentin korko. Hovineuvos Berndt Inberg houkutteli Anders Thulén urkurakennustöihin Tammisaaren kirkkoon.
Tammisaaren uudet urut tilattiin 23-äänikertaisina ja Anders Thulé laski urkutarjouksensa hinnaksi 2 571 hopearuplaa. Tarjouksensa Anders Thulé allekirjoitti maininnalla, Orgelbyggare Elev, sillä hänellä ei ollut virallista urkujenrakentajan tutkintokirjaa. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että hänellä ei ollut oikeutta rakentaa urkuja itsenäisesti Ruotsin valtakunnassa Tukholmassa vuonna 1773 annetun kuninkaallisen asetuksen mukaan. Tämä asetus oli Suomessa edelleen voimassa, vaikka tuolloin elettiin jo Venäjän keisarin alamaisuudessa. Rakentamissopimus Tammisaaren kirkon uruista allekirjoitettiin 20.2.1843 ja tähän sopimukseen Anders Thulé merkitsi itsensä urkujenrakentajaksi. Urkujen oletettiin soivan sopimuksen mukaan ensimmäisenä adventtina vuonna 1844. Allekirjoituksen kanssa samoihin aikoihin sekä Anders Thulé että hänen uskollinen työkaverinsa, Oscar Hjerpe, siirsivät Tammisaaren seurakuntaan kirjansa ja asettuivat asumaan Tammisaareen.
Tässä vaiheessa urkujenrakentaja Anders Thulé ja Oscar Hjerpe irtisanoutuivat erokirjeellä Gustaf Anderssonin urkutehtaasta Tukholmasta. Mestari Gustaf Andersson raivostui, kun hänen ammatin saloihin kouluttama Anders Thulé aikoi ryhtyä Anderssonin kilpailijaksi Suomessa urkujenvalmistuksessa. Gustaf Andersson teki kantelun Turun tuomiokapitulille, että hänen oppilaansa, Anders Thulé, ei ole suorittanut itsenäisen urkujenrakentajan tutkintoa. Samassa kantelussa Andersson vaati, että Anders Thulén urkujenrakentaminen omissa nimissä olisi kiellettävä. Jo puolentoista kuukauden päästä Tammisaaren kirkon urkusopimuksen allekirjoituksesta Turun tuomiokapituli Ruotsin lain kirjaimeen vedoten kielsi 5.4.1843 Anders Thuléa ryhtymästä tehtävään Tammisaaressa; Tammisaaren seurakunnan kirkkoherra velvoitettiin valvomaan, että Anders Thulé ei aloita rakennustyötään Tammisaaren kirkossa.
Hovineuvos Berndt Inberg teki valituksen em. päätöksestä puolestaan Keisarilliseen senaattiin. Hovineuvos osoitti vastineessaan Anders Thulén varsin itsenäisesti – ilman, että mestari Gustaf Andersson oli työmailla tuskin käynytkään – rakentanut sekä Oulun että Inkoon kirkkoihin urut. Tarkoituksella hovineuvos ilmeisesti jätti tässä yhteydessä mainitsematta, että Gustaf Andersson oli kuitenkin soittanut Oulun vihkiäiskonsertissa suunnittelemiaan urkuja itse. Samoin jäi kirjeessä mainitsematta Gustaf Anderssonin oleskelu Turun tuomiokirkon työmaalla aivan työn loppuvaiheessa. Ruotsalainen urkuri ja urkujensoiton opettaja sekä Turun tuomiokirkon urkuri, J. A. Nyberg, vakuutti omassa lausunnossaan, että Anders Thulé oli ollut vankka ammattimies urkujenrakentajana ja mestari Gustaf Anderssonin taitavin työntekijä, jota ilman Gustaf Andersson ei yksinkertaisesti olisi pärjännyt. Keisarillinen senaatti ilmoitti 13.10.1843 asiakirjallaan päätöksen, jonka mukaisesti Tammisaaren seurakunta sai aloittaa kirkkonsa uusien urkujen rakentamisen Anders Thulén avulla. Tähän Keisarillisen senaatin päätökseen vedoten Anders Thulé alkoi kutsua itseään urkujenrakentajaksi ja samalla tuota päätöksen antopäivää voidaan pitää Kangasalan Urkutehtaan perustamispäivänä. Suomen Keisarillinen senaatti antoi 11.11.1843 päätöksen urkujenrakentajien oikeudesta rakentaa uusia urkuja sekä korjata vanhoja urkuja Suomessa. Näin Anders Thulén tapaukseen sovellettu poikkeuslupa sai lainvoiman lopullisesti.
Tammisaaren kirkon 23-äänikertaiset urut valmistuivat melkoisesti etuajassa, sillä Anders Thulé luovutti työnsä Tammisaaren seurakunnalle jo 29.8.1844. Tuolloin järjestettiin Tammisaaren kirkossa tarkastus ja koesoitto, jossa uudet urut todettiin erinomaisiksi soinniltaan. Vielä myöhemminkin näiden urkujen sointia on kuvailtu sanoilla ”tukeva, tumma ja vakaa”. Urkupillit oli valmistettu laadukkaista metalleista ja puista. Ebenpuu ja luu oli materiaalina sormioiden koskettimistossa. Urkujen julkisivu oli huomiota herättävä ja siinä oli huomionsa saanut myös hovineuvos ja lahjoittaja, Berndt Inberg, omalla muotokuvallaan. Luovutustilaisuuteen osallistuivat urkuri Nyberghin lisäksi mm. apupappi Johan Telenius, hovineuvos Berndt Erik Inberg, insinöörimajuri Johan Oldenburg, urkuri J. Fr. Möller, varakonsuli C. Fr. Hultman, tullipäällikkö C. Jung, pormestari ja ritari C. M. Kjellin, lääketieteen tohtori Elfving, kaupunginviskaali G. Martelin, kauppiaat Böning ja Stark sekä tehtailijat Wiberg, Eklöf ja Hartman.
Tammisaaren kirkon uusien urkujen valmistuttua ei seutukunnalla ollut tarjota uusia urkujenrakennustyömaita Anders Thulén tehtäväksi. Fredrika Wilhelmina Sandgren ja Anders Thulé olivat tässä vaiheessa päättäneet mennä avioliittoon, mutta Andersin täytyisi ensin löytää sopivaa työtä jostakin. Tässä vaiheessa elämää tuli Anders Thulén avuksi kaupunginsaarnaaja Johan Telenius. Telenius oli yli kymmenen vuotta aikaisemmin ollut Kangasalan apupappina ja mennyt avioon kirkkoherra ja lääninrovasti Aabraham Liljestrandin (s. 19.7.1773 ja k. 16.3.1837 Kangasala) 17-vuotiaan Emilia-tyttären kanssa. Johan Telenius oli hyvin tietoinen, että Kangasalan kirkko tarvitsi urut, joita sinne oltiin hankkimassa. Johan Telenius teki Thulén hyväksi tehokkaasti kulisseissa työtä, jotta Anders Thulé pääsisi Kangasalan kirkkoon rakentamaan uusia urkuja. Lopulta Kangasalan kappalainen, Johan Fredrik Färling tuli hevoskärryillä Tammisaareen ja 22.5.1844 allekirjoitettiin sopimus urkukaupoista Kangasalan kirkkoon, joka oli valmistunut vuonna 1767 kirvesmies Antti Piimäsen (s. 1712 Längelmäki ja k. 16.10.1775 Turku) rakentamana; lopullisesti kirkko torneineen valmistui syksyllä 1776. Johan Telenius hankki toisenkin urkutilauksen Anders Thulén tehtäväksi, nimittäin Ikaalisten seurakunta tarvitsi myös urut. Ikaalisten seurakunnalta tuli valtuutus Johan Teleniukselle tehdä sopimus Anders Thulén kanssa ja näin myös toimittiin. Nyt Anders Thulén hallussa oli kaksien urkujen valmistus ja töitä pariksi vuodeksi eteenpäin.
Siinä vaiheessa Anders ja Fredrika päättivät mennä naimisiin. Heidät vihittiin morsiamen kotona 29.12.1844 ja Tammisaaren ”kerman” läsnäollessa. Ennen joulua olivat Kangasalle matkanneet jo Anders Thulén työkaverit Oscar Hjerpe, Anders Nylund, mallipuusepän kisälli Bengt Breijder ja oppipoika Otto Svartström. Joitakin työmiehiä lisää tähän urkujenrakentajien joukkoon oli tarkoitus hankkia vielä Kangasalla. Pian häiden ja pyhien jälkeen myös Anders ja Fredrika Thulé matkasivat rekikyydillä luminietosten ja paukkupakkasten keskellä päiväkausien matkan Kangasalle. Yöpymiset matkan aikana tapahtuivat kievareissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti