Keskiviikkona 13.10.2021 klo 19 vuonna 1907 valmistuneessa Tampereen tuomiokirkossa kajahti paikalla oleville kuultavaksi urkukonsertti, Osaavat kädet, auttavat kädet. Konsertin urkuri, Esa Toivola (s. 1976), kertoi valinneensa tähän urkukonserttiin kappaleita, jotka korostavat tuomiokirkon urkujen soinnin värikkyyttä ja onnistuneen kirkon urkujen peruskorjauksen myötä lisääntyneitä mahdollisuuksia. Urkukonsertilla kunnioitettiin Tampereen tuomiokirkon pääurkujen peruskorjausremonttia, joka vaati monipuolista ja poikkeuksellista kädentaitojen hallintaa. Tuomiokirkon keskiviikkoisessa konsertissa urkujenrakentaja, Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy:n toimitusjohtaja Heikki Autio kertoi hyvin vaativasta ja noin vuoden päivät kestäneestä sekä noin 250 000 euroa maksaneen urkuremontin eri vaiheista kuvin ja sanoin. Yli 5 000 urkupilliä, kolme sormiota ja jalkio sekä lähes 70 äänikertaisissa uruissa ilmeni hiljan valmistuneessa remontissa yllättäviäkin käänteitä, kun puretuissa uruissa havaittiin oletettua enemmän huonokuntoisia osia. Urkupillistöäkin haastavampana Heikki Autio piti kuitenkin soittopöydän kunnostusta. Pneumaattisesti (paineilmalla) toimivissa uruissa on lukemattomasti pieniä osia – esim. tuhansia nahasta tehtyjä palkeita -, jotka piti kaikki kunnostaa yksi kerrallaan käsin. Nahasta ja luista keitettyä liimaa kului restauroinnin aikana paljon.
Tuomiokirkon urkujen suunnittelija Kangasalan Urkutehtaalle vuonna 1929 oli Tampereen vanhan kirkon urkuri Aarne Wegelius (s. 29.4.1891 Tampere ja k 14.7.1957), joka ennätti hoitaa virkaansa Tampereella yli 40 vuotta. Vuoden 1929 urkuremontissa jätettiin alkuperäisestä saksalaisesta Walckerin urkutehtaan uruista jäljelle vielä 44 äänikertaa. Alkuperäiset Walcker-urut tuomiokirkkoon pystytti Juho Albanus Jurva (s. 9.6.1865 Turtola ja k. 4.7.1926 Yhdysvallat), joka oli oppinsa urkuammattilaiseksi saanut Bror Axel Thulén Kangasalan Urkutehtaalla (vuosina 1881-1886) ja Walckerin urkurakentamossa Saksassa (vuosina 1887-1893).
Tuomiokirkon urkukonsertin käsiohjelman tuotolla autetaan seurakuntien ruokapankin kautta vähävaraisia tamperelaisperheitä. Urkukonsertin yhteydessä jaettiin vuonna 1985 perustetun Riutun säätiön kädentaitajapalkinto urkujenrakentaja Heikki Autiolle. Palkinto on suuruudeltaan 5 000 euroa ja palkintoa on jaettu vuodesta 1990 lähtien. Tämän lisäksi Riutun säätiö jakoi kolme tunnustuspalkintoa erityisistä ansioista kädentaitojen ammateissa toimiville. Tunnustuspalkinnon suuruus on 500 euroa ja sen saivat kelloseppä Ville Santaharju (Pori), veneenrakentaja Miikka Karisjoki (Luvia) ja uistinrakentaja Lari Haapkari (Ylöjärvi).
Tamperelainen lapseton kelloseppäpariskunta Auno (1913-2002) ja Mauri (1917-1992) Riuttu menestyivät liiketoimissaan hyvin. Heidän jäädessä eläkkeelle 1980-luvun alussa oli kertakäyttökulttuuri valtaamassa yleisesti alaa erityisesti kellomaailmassa. Riutun pariskunta oli huolissaan käsityöammattien katoamisesta ja he halusivat perustaa säätiön, joka tukee käsityöalojen koulutusta ja ammattitaitoa. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan tukemalla taloudellisesti käsityö- ja taideteollisiin ammatteihin valmistuvien ja näissä ammateissa jo toimivien henkilöiden opintoja, työharjoittelua ja opintomatkoja sekä osallistumalla näihin ammatteihin liittyvän perinteen ja ammattitaidon tallentamisesta, tutkimisesta, julkaisemisesta ja opettamisesta aiheutuviin kustannuksiin.
Ennen Riuttu säätiön palkintojen jakamista ja urkurakentaja Heikki Aution esitelmää urkuri Esa Toivola soitti Hermann Schroederin (1904-1984) Kleine Präludien und Intermezzi, nro 6, op. 9/6. Varsinainen urkukonsertti käynnistyi Johann Sebastian Bachin (1685-1750) Preludilla G-duuri, BWV 541/1. Johann Sebastian Bachin Preludissa kuultiin tuomiokirkon pääurkujen vanhimpia, vuoden 1907 Walcker-Jurva-uruista peräisin olevia äänikertoja. Urkumusiikki jatkui englantilaisen urkurin ja säveltäjän, ”englannin Mozart”, Samuel Wesleyn (s. 24.2.1766 ja 11.10.1837) kappaleella Air. Urkukonsertin vanhempaa sävelantia edusti vielä Lyypekin Marian kirkon urkuri ja säveltäjä Dietrich Buxtehuden (1637-1707) Canzona G-duuri, BuxBWV 170.
Beirutissa syntyneen libanonilaisurkuri, säveltäjä ja improvisoijan, Naji Subhy Paul Irénée Hakimin (s. 31.10.1955) yhdeksänosaisella sarjalla Suite Norvégienne syvennyttiin urkukonsertissa säveltäjän tulisella ja rytmikkäällä sävelkielellä tutkimaan norjalaista kansanmusiikkia ja virsiä. Teoksen osat ovat: 1.) Langeleik, 2.) Dype, stille, sterke, milde, 3.) Kråkevisa, 4.) Mitt hjerte alltid vanker, 5.) Bånsull i vals, 6.) Håvard Hedde, 7.) Byssan lull, 8.) Litle fuglen ja 9.) Kjerringa med staven. Osista 3. on lastenlaulu, 5. ja 7. kehtolauluja ja 2.,4. ja 8. hengellisiä lauluja. Ensimmäinen ja viimeinen sävelteoksen osa ovat meneviä kansantansseja. Säveltäjä Hakim opiskeli ranskalaisen säveltäjän ja urkurin, Jean François-Hyacinthe Langlais’n (s. 15.2.1907 ja k. 8.5.1991) ohjauksessa ja seurasi Oliver Eugéne Prosper Charles Messiaenia (s. 10.12.1908 ja k. 27.4.1992) Èglise de la Sainte-Trinitén urkurina Pariisissa.
Urkuri Esa Toivolan urkukonsertin tuomiokirkossa päätti lopulta Andreas Petersenin urkusovitus Ludwig van Beethovenin Kohtalon Sinfonian nro 5 kaikille tutusta ensimmäisestä osasta, Allegro con brio, op. 67/I. Mutta ennen konsertin loppuhuipennusta urkuri Esa Toivola tulkitsi vielä Sigrid Karg-Elertin Cathedral Windows (op. 106) sarjasta osat Kyrie ja Ave Maria sekä urkuri ja säveltäjä Félix-Alexandre Guilmant (s. 12.3.1837 ja k. 29.3.1911) innosti Esa Toivolan esittelemään uusittujen urkujen kieliäänikertojen mahdollisuuksia Scherzolla, Urkusonaatista nro 5, op. 80. Suomalaista urkumusiikkia keskiviikon urkukonsertissa tuomiokirkossa edusti Väinö Raution (1891-1945) Legenda, op. 20 No. 1, joka on urkumusiikkia 1920-luvulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti