Liikemies ja Töölön sokeritehtaan isännöitsijä Georg Gottfried Federley (s. 22.6.1850 ja k. 1.8.1920) oli senaattori, Vaasan ja Kuopion läänien kuvernööri, Berndt Federleyn (s. 22.12.1799 Sund ja k. 13.1.1863 Helsinki) ja Hedvig Fredrika Aurora Richterin (s. 10.1.1813 Turku ja k. 31.7.1893 Helsinki) poika. Georg Federleyn hyvä ystävä ja liikemiestuttava oli rautakauppias, suurlahjoittaja ja moninkertainen valtiopäivämies Karl Herman Renlund (s. 1850 Kokkola ja k. 18.2.1908), jonka vanhemmat olivat perämies Petter Renlund (Räihä) ja Brita Maria Skoglund. Ala- ja yläalkeiskoulut Kokkolassa käytyään Karl Renlund siirtyi vuonna 1864 Helsinkiin G. A. Herlinin rautakauppaan kauppapalvelijaksi. Neljä vuotta toimittuaan Stockmannin rautakaupassa hän siirtyi vuonna 1874 samana vuotena perustetun Parviainen & Winterin palvelukseen kauppamatkustajaksi. Tukkukauppias Anders (Antti) Parviaisen (s. 29.12.1848 ja k. lokakuussa 1887) vanhempi veli oli Jyväskylässä vaikuttanut kauppias ja teollisuusmies Johan Parviainen (s. 12.3.1834 Kiihtelysvaara ja k. 8.1.1900). Karl Renlund oli A. Parviainen & Co:n osakkaana vuosina 1878-1884, jolloin Renlund otti yrityksen jakauduttua sen rautakaupan hallintaansa.
Karl Renlund toimi itsenäisenä rautakauppiaana Mikonkadulla Helsingissä vuosina 1884-1905. Vuonna 1905 rautakauppa muuttui K. H. Renlund Oy-nimiseksi osakeyhtiöksi, jonka toimitusjohtajana Karl Renlund toimi vuodet 1905-1908. Renlundin rautakauppa kasvoi Suomen suurimmaksi rautakaupaksi. Vuonna 1959 Renlundin rautakauppa siirtyi Keskusosuusliike OTK:n omistukseen ja Eka-yhtymän konkurssin yhteydessä vuonna 1993 Renlund siirtyi Keskolle. Karl Renlund oli samoin useissa suomalaisissa yrityksissä osakkaan, esim. Suomen Höyrylaiva Oy, Paraisten Kalkkivuori Oy ja metalliteollisuusyritys Oy Ferraria. Karl Renlund takasi Karl Fazerille 250 000 markan lainan tämän aloittaessa konditoriotaan Kluuvikatu 3:ssa Helsingissä. Laina tulikin maksettua parin vuoden kuluttua. Karl Renlund osallistui valtiopäiville porvarissäädyn Helsingin edustajana vuonna 1888 ja myöhemmin useita kertoja Kokkolan edustajana. Valtiopäivämies Karl Renlund lahjoitti 500 000 markkaa testamentissaan K. H. Renluns Stiftelse för Finlands praktiskt geologiska undersökning-nimisen säätiön perustamiseen. K. H. Renlundin säätiö – nimi muutettu vuonna 1990 – tukee geologian tutkimusta Suomessa. Karl Renlund lahjoitti taidekokoelmansa Kokkolan kaupungille, ja Kokkolaan perustettiin Renlundin lahjoitusvaroin mm. lastenkoti ja lastentarhoja. Karl Renlundin testamenttilahjoituksella perustettiin Brita Maria Renlundin muistosäätiö, joka huolehtii mm. Kokkolan ruotsinkielisten lasten kouluruokailusta. Karl Renlundin taidekokoelma sijaitsee nykyään vuonna 1813 rakennetussa Roosin talossa, K. H. Renlundin taidemuseossa Kokkolassa.
Georg Federley ja Karl Renlund perustivat yhdessä insinööri Werner Hultin kanssa kiinteistöosakeyhtiön – Fastighets Aktiebolaget Klio - Helsingissä 21.11.1903. Kiinteistöosakeyhtiön vanhin asiakirja yhtiön arkistossa on Polón & Georg Wasastjernan arkkitehtitoimiston laatima uuden talon kannattavuusarvio, jonka on allekirjoittanut Werner Polón 4.11.1903. Samassa kokouksessaan perustajat yhdessä laativat kiinteistöosakeyhtiö Kliolle yhtiöjärjestyksen ja anoivat sitten Keisarilliselta Senaatilta yhtiöjärjestyksen vahvistamista. Klio (Kleio) oli kreikkalaisessa mytologiassa historian ja sankarirunouden muusa eli runotar, joka kuvataan usein pergamenttikäärön ja kirjojen kanssa. Klio oli Makedonian kuninkaan Pieroksen kanssa yksi poika, Hyakinthos. Kiinteistöosakeyhtiön osakepääoma, 200 000 markkaa, jaettiin kahteensataan tuhannen markan osakkeeseen, joka olisi mahdollista korottaa tarvittaessa kaksinkertaiseksi. Kiinteistöosakeyhtiö Klion yhtiöjärjestysehdotus piti sisällään viisitoista pykälää, joissa mm. tarkoin määriteltiin osakkeiden osto- ja maksutavat, hallituksen sekä isännöitsijän velvollisuudet ja oikeudet, tilintarkastus ja tilinpäätös sekä yhtiökokouksista ilmoittaminen. Keisarillinen Senaatti vahvisti Kiinteistöyhtiö Klion yhtiöjärjestyksen pari kuukautta myöhemmin, 22.1.1904.
Uusi kiinteistöosakeyhtiö rakennutti kivitalon Annankadun ja Antinkadun (nyk. Lönnrotinkadun) kulmaukseen, Kampin kaupungisosassa sijaitsevaan Paratiisilinnun kortteliin eli kortteliin nro 66 tontille nro 4. Asuintalon suunnitteli arkkitehti Georg Axel Wasastjerna (s. 23.4.1865 Hämeenlinna ja k. 1.12.1915 Helsinki). Uuden talon rakennustöiden ollessa vielä käynnissä kesäkuussa 1904 Helsingissä tapahtui kummia, kun aktivisti Eugen Schauman (s. 10.5.1875 Harkova ja k. 16.6.1904 Helsinki) ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin (s. 27.1.1839 Strelna ja k. 17.6.1904 Helsinki) venäläistämispolitiikan eli sortokauden aikana. Seuraavana vuonna taas vaikutti maassamme suurlakko. Rakennustyö saatiin onneksi valmiiksi ennen kuin yhteiskunta lamaantui suurlakon vuoksi. Rakennuksen lopputarkastus tosin onnistui vasta suurlakon päätyttyä. Huomauttamistakin lopputarkastuksessa löytyi: läikkiä rappauksessa ja värivirheitä kylpyhuoneiden laatoissa. Yhdestä asunnosta puuttui kynnys, toisen asunnon ruokasalista soittokello. Kolmannen asunnon herrainhuoneessa notkui parketti, ja neljännessä asunnossa parveke keräsi kosteutta.
Kiinteistöyhtiö Klion uusi asuintalo rakennettiin puutalojen paikalle niin sanottuun Paratiisilinnun kortteliin, jossa on asunut esimerkiksi filosofi Johan Vilhelm Snellman (s. 12.5.1805 Tukholma ja k. 4.7.1881 Kirkkonummi). Sittemmin tässä samassa korttelissa toimi vuonna 1886 perustettu Suomalainen yhteiskoulu. Sivistystyötä naapurissa harjoittaa yhä Ressun lukio eli entinen Helsingin suomalainen reaalilyseo. Tästä johtuen korttelia onkin kutsuttu koulujen ja suurmiesten kortteliksi.
Kiinteistöyhtiö Klion uusi asuinkerrostalo puolestaan sai lempinimekseen ”apteekkareiden talo”. Tämä johtuu ensimmäisistä uuden talon asukkaista, joista monet olivat apteekkareita. Yksi oli taloyhtiön nykyisen hallituksen puheenjohtajan Sebastian Björksténin isoisän isä Richard Björkstén (s. 5.1.1872 Lappeenranta ja k. 17.1.1968 Helsinki). Richard Björkstén alkoi apteekkialan jo vuonna 1889, mutta suoritti farmaseuttitutkinnon vuonna 1892 ja valmistui proviisoriksi vuonna 1898. Hän työskenteli Karhulassa apteekissa vuoteen 1900 saakka ja oli Yliopiston Apteekin vuokraaja vuoteen 1910 asti. Kemian assistenttina Björkstén toimi syksyllä 1910 lyhyen aikaa ja sen jälkeen vuosina 1911-1917 lääkintöhallituksen apteekkitarkastajana. Saatuaan uuden XIV eli Kallion apteekin apteekkioikeudet Helsingissä vuonna 1915 Richard Björkstén avasi oman apteekin Kolmannelle Linjalle vuonna 1918. Apteekkari Richard Björkstén osti joskus 1900-luvun alkupuolella uudesta talosta asuntoja, joissa asuu täällä nyt jo suvun viidettä sukupolvea. Talon pohjakerroksessa oli tilat muun muassa maito- ja siirtomaatavarakaupoille. Kiinteistöön kuului myös rohdosvarasto, renkitupa ja talli. Talon nykyisen hallituksen puheenjohtaja, Sebastian Björksténin serkkujen isoisä piti talossa lääkärin vastaanottoa.
Varakkaalle väestölle rakennetut talon asunnot edustivat oman aikansa ylellisyyttä. Jokaiseen asuintalon huoneistoon asennettiin parkettilattioiden lisäksi kaakeliuunit, vesijohdot, vessat, kylpyhuoneet, vedenlämmittimet, käsienpesualtaat ja pisuaarit. Keittiöihin tuli kaasuliedet, tiskipöydät ja astiakaapit. Talon suojeltua porrashuonetta koristivat Victor Långin lasimaalaukset. Asuinkerroksiin pääsee ajamalla ruotsalaisella Graham Brothersin valmistamalla hissillä, joka on tiettävästi Suomen vanhin henkilöhissi. Hissien tuotanto alkoi Graham Brothersilla vuonna 1887, vaikka itse yritys oli perustettu jo vuonna 1860. Suomalainen hissiyhtiö Kone Oy asensi ensimmäiset omat hissinsä Helsinkiin vasta vuonna 1918. Koneen edeltäjä oli vuonna 1905 perustettu Koneliike Tarmo, joka osti, myi ja korjasi käytettyjä koneita. Ab Gottfr. Strömberg Oy osti yrityksen vuonna 1910 ja siitä muodostettiin osakeyhtiö Kone Oy. Kone Oy toi maahan Graham Brothersin hissejä ennen omaa tuotantoaan. Vuonna 1924 insinööri ja teollisuusmies Bror Harald Herlin (s. 30.8.1874 Helsinki ja k. 25.7.1941) osti Kone Oy:n ja siitä lähtien yritys on ollut Herlinin suvun omistuksessa.
Aina elämä talon naapureiden kanssa ei ollut helppoa. Kiinteistöosakeyhtiössä on käyty riitoja, joita on ratkottu aina tuomioistuimissa asti. Korkeimman hallinto-oikeuden esimerkkitapauksissa on jopa viitattu kiinteistöyhtiö Klioon. Sodista ”apteekkarien” talo selviytyi aluksi vähäisin vaurioin, kunnes jatkosodan pommituksissa 21. maaliskuuta 1943 talon kaakkoiskulman torni sai osuman ja tuhoutui ensimmäisestä kerroksesta kattoon asti. Kun eräässä talon asunnossa tehtiin muutama vuosi sitten peruskorjausta, maalipinnan alta paljastui sodanaikaisia palojälkiä tiilistä. Rakenteita oli korjattu mm. rautatiekiskoilla.
”Apteekkarien” talon huonekorkeus on melkein neljä metriä. Talon valmistumisen aikoihin asuntoihin kantautui kadulta hevosten kavioiden kopse. Taloa vastapäätä tien toisella puolella on yhä vehreä Vanha kirkkopuisto ja arkkitehti Johan Carl Ludvig Engelin (s. 3.7.1778 Berliini ja k. 14.5.1840 Helsinki) suunnittelema kantakaupungin vanha kirkko, joka vihittiin käyttöön 17.12.1826. Vanha kirkkopuistikko on entinen hautausmaa, johon isovihan aikoihin syksyllä 1710 haudattiin toista tuhatta ruttoon kuollutta puiston Annankadun puoleiseen osaan; tämän vuoksi sitä kutsuttiin myös ”ruttopuistoksi”. Toisella vierustalla on Lönnrotin puistikko, jossa sijaitsee Kalevalan isän, kielentutkija ja lääkäri Elias Lönnrotin (s. 9.4.1802 Sammatti ja k. 19.3.1884 Sammatti) muistomerkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti