Steven Siro Vai (s. 6.6.1960 Carle Place, New York) on yhdysvaltalainen säveltäjä, lauluntekijä, tuottaja ja kitaristi, jonka sinfonista säveltuotantoa Tampere Filharmonia levyttää kapellimestari Jukka Iisakkilan johdolla elokuussa Tampereella. Steven Vai on ollut 15 kertaa nominantti Grammy-palkinnon saajaksi ja kolme kertaa hän on sen myös saanut urallaan. Guitar World-lehti on noteerannut hänet maailman kärkikitaristeihin kuuluvaksi ja hänen levyjään on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Vai aloitti jo 18-vuotiaana musiikin tekemisen vuonna 1978, kun hän kirjoitti nuoteiksi Frank Vincent Zappan (s. 21.12.1940 Baltimore ja k. 4.12.1993 Los Angeles) kappaleita ja sooloja.
Tampere Filharmonia on yksi maamme kolmesta täysimittaisesta sinfoniaorkesterista – muut ovat Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri – jonka taso on noussut huikeasti viimeisten vuosien aikana. Tampere Filharmonian kotisali on Tampere-talon suuri sali vuonna 1779 perustetussa Tampereen kaupungissa. Nykyään orkesterin ylikapellimestarina toimii Santtu-Matias Rouvali (s. 5.11.1985 Lahti) ja orkesteri on perustettu vuonna 1930.
Steve Vai syntyi Carle Placessa, New Yorkissa roomalaiskatolisisten ja italialaisten maahanmuuttajien, John ja Theresa Vain, neljäntenä poikana. Jo viiden vuoden iässä Steve ymmärsi pianon ääreen päästyään, kuinka sävelet ryhmittyvät ja sijaitsevat pianossa. Samalla hän oivalsi, kuinka musiikkia tulee tehdä ja että hän myös haluaa sitä tehdä. Vuotta myöhemmin, kuuden vuoden iässä hän sai ensikosketuksen kitaraan, kun hän koki yhdeksänvuotiaan pojan soittavan kitaraa alakoulun auditoriossa. Tämän kokemuksen jälkeen hänelle oli täysin selvää, että hänen oma soittimensa tulee olemaan kitara.
Kotoa Steve Vai sai musiikillisia vaikutteita omien vanhempiensa kuuntelemasta musiikista, kuten esim. West Side Storysta. Rock ja progressiivinen musiikki uivat Stave Vain elämään hänen ollessa 11-vuotias. Hän päätti aloittaa kitaransoiton kuultuaan 12-vuotiaana Led Zeppelinin Heartbreaker-kappaleen kitarasoolon yhtyeen kakkosalbumilta. Vai alkoi ottaa vuonna 1973 kitaratunteja Joe Satrianilta (s. 15.7.1956). Satriani on myös 15-kertainen Grammy-ehdokas ja hän on kitaristina myynyt yli 10 miljoonaa albumia musiikkia. Artisteja, jotka Vai itse mainitsee eniten vaikuttaneen hänen soittoonsa esikuvina ovat mm. James ”Jimmy” Patrick Page (s. 9.1.1944), Brian Harold May (s. 19.7.1947 Hampton, Lontoo), Richard Hugh ”Ritchie” Blackmore (s. 14.4.1945), Jeff (Geoffrey Arnold) Beck (s. 24.6.1944 Wallington), James Marshall ”Jimi” Hendrix (s. 27.11.1942), Allan Holdsworth (s. 6.8.1946 ja k. 15.4.2017) ja jazzkitaristi Albert Laurence Di Meola (s. 22.7.1954).
Kolmetoistavuotiaasta lähtien Vai harjoitteli soittotekniikkaansa 10-15 tunnin harjoitusohjelman mukaisesti. Vuonna 1978 Steve Vai jatkoi Berklee College of Musicissa Bostonissa musiikin teorian ja sävellyksen opiskelua. Opiskelunsa aikana Vai alotti yhteistyön Frank Zappan kanssa toimien hänen transkriptionistina. Hieman myöhemmin Vai muutti vielä Kaliforniaan ja aloitti soittaa Frank Zappan sessio- ja kiertuemuusikkona. Berkleessä opiskellessaan Vai kohtasi myös tulevan puolisonsa, basisti Pia Maioccon, ja yhdessä heillä on kaksi lasta, Julian ja Fire. Steve Vaille myönnettiin vuonna 2003 musiikin kunniatohtorin arvo Berkleestä.
Frank Zappan orkesterissa Steve Vai soitti vuodet 1980-1983. Ensimmäisen oman sooloalbuminsa, Flex-Able, hän teki kotinsa yhteyteen rakennetussa studiossa Sylmarissa, Los Angelesissa vuonna 1984. Steve Vai perusti myös oman levy-yhtiönsä, Akashic Recordsin, jonka nimi myöhemmin oli Light Without Heat Records. Kaksi hänen omaa ensimmäistä bändiä olivat The Classifield ja 777. Vuonna 1984 Vai soitti hetken aikaa Alcatrazzin kitaristina, mutta siirtyi sitten pian David Lee Rothin bändiin soittamaan vuosiksi 1985-1989. Vain kitarointia kuullaan myös yhdellä Whitesnaken albumilla, Slip of the Tongue, jolloin hän korvasi loukkaantuneen Adrian Vandenbergin osuuksia; Vai oli mukana levyn julkaisun jälkeen Whitesnaken maailmankiertueella 13 kuukauden ajan. Whitesnaken jälkeen vuonna 1990 Vai suunnitteli Ibanezille seitsemänkielisen kitaran – Ibanez Universen. Seuraava soololevy oli nimeltään Passion and Warfare ja se julkaistiin 22.5.1990. Steve Vai opettaa esoteerisia periaatteitaan Alien Guitar Secrets-mestariluokillaan.
Siitä huolimatta, että Steve Vai tunnetaan ehkä parhaiten rock-musiikin soittajana, on hän myös täysin pätevä orkesterimusiikin säveltäjä ja sovittaja. Steve Vai kantaesitti Alankomaiden Metropole Orchestran kanssa toukokuussa 2004 kaksiosaisen tilausteoksen, The Aching Hunger. Säveltäjän taidoista puhuttaessa Steve Vai muistaa aina nostaa lukioaikaisen opettajansa, Bill Westcottin esiin. Westcottista Vain on sanonut mm. näin: ”Hän opetti minulle, kuinka kirjoittaa, säveltää ja arvostaa musiikkia. Elämässäni ei ole ollut suurempaa musiikillista vaikutusta.” Lokakuussa 2010 kaksi hänen alkuperäistä sinfoniaansa esitettiin Steve Vai-festivaaleilla Groningenissa, Alankomaissa ja esityksestä vastasi Pohjois-Alankomaiden orkesteri. Steve Vai on asunut 1990-luvun lopusta lähtien Encinossa, San Fernando Valley alueella Los Angelesissa, Kaliforniassa. Steve Vai on kasvissyöjä sekä mehiläishoitaja, joka hoitaa Encinon kiinteistönsä mehiläispesiä tunnollisesti.
Kapellimestari Jukka Iisakkila (s. 6.7.1972) on syntyjään Valkeakoskelta, jossa hän aloitti musiikkiopintonsa ensin pianolla ja otti lisäksi sivuaineeksi klassiset lyömäsoittimet. Iisakkila valmistuikin lyömäsoittajaksi Tanskan kuninkaallisesta musiikkikonservatoriosta vuonna 1995. Hän on myöhemmin työskennellyt mm. Jyväskylä Sinfoniassa ja Vaasan kaupunginorkesterissa. Vuonna 2005 Jukka Iisakkila valmistui kapellimestariksi Jorma Panulan luokalta Tukholman kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta. Sitä ennen hän oli ennättänyt valmistua filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1996 – pääaineena musiikkitiede – sekä kitaristiksi vuonna 2004 Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun jazzosastolta.
Vuosina 2006-2012 Jukka Iisakkila toimi Pori Sinfoniettan ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Vierailevana kapellimestarina Jukka Iisakkila on toiminut mm. Japanissa Nagoya Philharmonic Orchestrassa, Tanskan radion kamariorkesterissa sekä Tanskan radion sinfoniaorkesterissa, Stavangerin sinfoniaorkesterissa ja Metropole Orchestran kanssa vierailijana. Suomessa Jukka Iisakkila on johtanut mm. Helsingin kaupunginorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa, Avanti!-orkesteria, Turun filharmoniaa, Tampere Filharmoniaa sekä Oulu Sinfoniaa. Jukka Iisakkila työskentelee myös monien koti- ja ulkomaisten artistien kanssa sekä instrumentalistina että säveltäen ja sovittaen niin populaarimusiikkia, viihdemusiikkia, klassista ja jazz-musiikkia tarvittaessa.
Vuonna 2002 Jukka Iisakkila voitti ensimmäisen palkinnon Helsingborgin kapellimestarikilpailussa ja vuonna 2004 hän sai kolmannen palkinnon Jorma Panulan kapellimestarikilpailussa. Vuonna 2006 kapellimestari Iisakkila palkittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian kapellimestaripalkinnolla. Vuodesta 2019 lähtien kapellimestari Jukka Iisakkila on toiminut orkesterijohdon apulaisprofessorina Norjan Stavangerin yliopistossa. Hän on toiminut samoin orkesterijohdon opettajana Sibelius-Akatemiassa, Panula-akatemiassa ja Belgian Leuvenin musiikkiakatemiassa. Oman ensilevynsä, Clocks and Clouds, Jukka Iisakkila julkaisi vuonna 2018. Kapellimestarina Iisakkila on ollut johtamassa noin kymmenellä äänilevyllä. Jukka Iisakkilan aviopuoliso on viulisti Susanna Arminen ja pariskunnalla on kouluikäinen lapsi.
Toukokuussa 2022 kapellimestari Jukka Iisakkila äänitti Hollannissa Metropole Orkesterin kanssa neljä levyllistä kitaristi Steve Vain sinfonista musiikkia. Näissä äänityksissä säveltäjä oli tietysti myös itse mukana. Kapellimestari Jukka Iisakkilan ja säveltäjä Steve Vain yhteistyö alkoi jo vuonna 2018; tuolloin Jukka Iisakkilan johtama Tapiola Sinfonietta esitti Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltassa kymmenen Steve Vain sävellystä, joiden solistina oli luonnollisesti säveltäjä itse. Kapellimestari Jukka Iisakkila kuvailee arvostavansa äärimmäisen suuresti Steve Vain taitoja säveltäjänä, sillä hän kirjoittaa musiikkia taidolla suurellekin orkesterille. Kontrabassoa soittaneen isänsä hyllystä Jukka Iisakkila löysi ensimmäisen tärkeän äänilevynsä, joka oli Steve Vain ensialbumi Flex-Able. Tuolloin Jukka Iisakkila ei tietenkään voinut unelmoida siitä, että yksi kaunis päivä hän tekisi työtä säveltäjä Steve Vain kanssa yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti