Johtava ylilääkäri, Tommi Väyrynen, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä (YTHS) paljastaa, että heidän raporttien mukaan tarkkaivaisuushäiriöihin liittyvät asiakaskäynnit ovat heidän yksiköissään varsin dramaattisesti lisääntyneet viime vuosista. Asiakaskäyntien määrä on hyvin nopeasti lisääntynyt noin kaksinkertaiseksi. Asiakaskäyntejä tarkkaavaisuushäiriöiden vuoksi oli vuonna 2020 tuhatta opiskelijaa kohden 36,9 käyntiä, mutta vuonna 2021 vastaavia käyntejä oli tuhatta opiskelijaa kohden jo 70,6. Lisääntynyt tarve konkretisoituu varsinkin diagnostisen prosessin alkuvaiheen käynneissä. Muutos asiakaskäynneissä ei selity myöskään palveluresurssien lisääntymisellä.

Ylilääkäri Tommi Väyrysen mielestä tällainen muutos asiakaskäynneissä on peräti poikkeuksellista. Näin äkkinäinen ja valtaisa lisäys hoitoihin ja tutkimuksiin hakeutumisessa on yleensä tyypillistä ainoastaan tartuntatautiepidemioiden aikana. Potilaiden tarkkaavaisuushäiriöissä, kuten esim. aktiivisuuden ja tarkkaivaisuuden häiriössä ADHD:ssa (lyhenne englanninkielisestä nimityksestä Attention Deficit Hyperactivity Disorder) – oireyhtymä, joka liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen. Häiriö on tunnistettavissa jo lapsuudessa ja jatkuu osalla nuoruuteen ja aikuisikään saakka – ja pelkästään tarkkaavaisuuden vaikeutena ilmenevä ADD:ssä on kysymys keskushermoston rakenteellisista ja toiminnallisista ominaisuuksista. Näiden em. häiriöiden ei pitäisi lisääntyä, koska niihin eivät voi vaikuttaa myöhemmin elämässä esiin tulevat tapahtumat.

Koska Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön asiakkaat ovat jo korkeakouluopiskelijoita, vaikuttaa nykytilanne entistä omituisemmalta; nämä opiskelijat ovat nimittäin jo läpäisseet mm. esiopetuksen, peruskoulun sekä toisen asteen opinnot siten, että heillä ei ole havaittu tarkkaavuushäiriöitä. Nämä nykyiset korkeakouluopiskelijat ovat kuitenkin selvästi varttuneet sellaisena ajanjaksona, jolloin koulujen henkilökunta ja terveydenhoitojärjestelmä on omannut jo varsin hyvät resurssit tarkkaavuushäiriöiden varhaiseen huomaamiseen, ja nämä mahdollisuudet häiriöiden tunnistamiseen ovat heidän aikanaan olleet paremmat kuin koskaan aikaisemmin.

Ylilääkäri Tommi Väyrynen nostaa keskusteluun erääksi selitykseksi neuropsykiatristen tarkkaavuushäiriöiden räjähdysmäisestä lisääntymisestä siirtymisen etäopiskeluun koronapandemian kestäessä pitkään. Koronapandemian aikana useille opiskelijoille normaali opiskelu tutulla nopeudella on osoittautunut aivan liian haastavaksi toimenpiteeksi. Melko tuoreessa korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa on myös ylilääkäri Tommi Väyrysen mukaan selvästi havaittavissa, että erittäin merkittävällä osalla opiskelijoita on samoin suuria vaikeuksia aivan hyvinvoinnin perusasioiden, kuten mm. riittävän liikunnan, unen ja terveellisen ruokavalion kanssa. Nämä muutokset ovat tapahtuneet jo pitemmän ajan kuluessa opiskelijaelämässä.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ylilääkäri Tommi Väyrysen mukaan yhteiskunnassa ja varsinkin koulujärjestelmässä täytyisi paljon enemmän keskittyä monipuolisesti keskittymistaitojen parantamiseen. Usein keskusteluissa ja mediassa tarjotaan tarkkaavuuden heikkenemiseen syyksi siirtymistä älypuhelimien aikaan. Aivan yksiselitteistä ja vahvaa näyttöä tämän väitteen tueksi ei ole kuitenkaan löytynyt tutkimuksissa. Cambridgen yliopistosta tutkija Maria Vedechkina ja London University Collegen tutkija Francesca Borgonovi kävivät yhdessä lävitse digilaitteiden vaikutuksista laadittuja tutkimuksia. Molemmat havaitsivat, että kaikkien asiasta tehtyjen tutkimusten tulokset olivat ristiriidassa keskenään.

Maailmalta löytyy tutkimuksia siitä, että monotaskaus eli yhden asian kerrallaan tekeminen olisi lopulta tehokkaampaa kuin multitaskaus, jossa keskitytään tekemään monia asioita yhtäaikaa. Jotkut tutkimukset päätyvät siihen tulokseen, että monen asian tekeminen yhtäaikaa heikentää tarkkaavaisuutta. Toisissa tutkimuksissa tätä huomiota ei taas tehty. Myös sellaisia tutkimuksia asiasta on olemassa, joiden mukaan multitaskaus saattaa jopa parantaa aivojen tiedonkäsittelyä parempaan suuntaan eli antaa mahdollisuuden tehokkaampaan vuorotteluun annettujen tehtävien välillä. Vaikuttaisi ilmeiseltä, että multitaskaus mitattavana suureena näyttäytyy vallitsevan ihmisten subjektiivisten kokemusten häiriöherkkyytenä. Tutkimuksen alustavia tuloksia olisi mahdollista tulkita siten, että monien laitteiden ja tehtävien kanssa yhtäaikaisesti puuhaavat ihmiset pystyvät tarvittaessa aivan tavanomaiseen tarkkaavuuden säätelyyn, mutta arkiympäristössään toimivat kuitenkin jostain syystä toisin. Mm. Microsoftin markkinointiosaston Kanadassa teettämässä vertaisarvioitsemattomassa tutkimuksessa haastateltiin 2 000 aikuista. Tutkimuksen mukaan vuonna 2000 ihmiset jaksoivat keskittyä 12 sekuntia, kun taas vuonna 2013 ihmiset jaksoivat keskittyä enää vain kahdeksan sekuntia.

Tutkija Maria Vedechkinan ja hänen tutkijakollega Francesca Borgonovin mielestä on hyvin harhaanjohtavaa keskustella digilaitteiden vaikutuksesta siinä merkityksessä, että kyseessä olisi jokin yleinen ja yhtenäinen ilmiö. Digilaitteiden käytön vaikutukset ihmisten tarkkaavuuteen riippuvat ennenkaikkea siitä, millaisesta käyttäjäryhmästä sekä mistä digilaitteesta tai laitteen sovelluksesta puhutaan kulloinkin. Vaikka pienen lapsen kehitykselle voi nopeatempoisten animaatioiden passiivinen seuraaminen kehittyvässä iässä olla vahingollista tarkkaivaisuuden kannalta, voi teini-iässä olevan nuoren keskittyminen haastavaan tietokonepeliin taas olla tukemassa tarkkaavuuden säätelyä. Väliä on myös sillä asialla, millaisessa tilanteessa digilaitetta kulloinkin käytetään ja mitä se korvaa, kärsiikö yöuni laitteiden kanssa vietetystä ajasta, jääkö liikunta vähemmälle ja tarjoutuuko aivoille tekemistä muutoin niin virikkeettömässä tilassa.

Oxfordin yliopiston tutkijatohtori, Matti Vuorre on tutkinut digitalilaitteiden psykologisia vaikutuksia ihmisissä ja hänen mielestään tämän aiheen tutkiminen on melko haastavaa. Tutkimuksessa havaittu sovellusten runsas käyttö voi johtaa ahdistusoireisiin, mutta on hyvin vaikea arvioida, aiheutuvatko ahdistusoireet sovelluksesta vai ajautuvatko ahdistukseen taipuvat henkilöt muita helpommin viettämään runsaasti aikaa sovelluksen parissa. Samaista aihetta on myös tutkittu jonkin verran kokeellisesti, mutta silloin tutkijat yleensä keskittyvät yksittäiseen koetilanteeseen. Tutkimukselle aiheuttaa usein käytännön ongelman se, että digilaitteet ja niiden sovellukset vaihtuvat uusiin malleihin hämmästyttävällä vauhdilla. Tietyn yksittäisen laitteen tai sovelluksen täsmävaikutuksesta on tämän vuoksi mahdotonta muodostaa täysin luotettavaa kuvaa. Siksi tutkimustyö kaipaakin tiettyä pitkäjänteisyyttä tutkijoiden mielestä.

Jatkuva teknologian kehittyminen hyödyntää kuitenkin yleensä vanhempien laitteiden ja sovellusten tuttuja elementtejä. Täytyisi selvittää huolellisesti millaisia kaikenlaisia haittoja sekä hyötyjä nykylaitteilla ja -sovelluksilla on liittyen tarkkaivaisuuden säätelyyn. Toisaalta myös tutkijoiden mahdollisuudet tutkimukseen kohenisivat merkittävästi, jos Facebookin kaltaiset yritykset – jotka keräävät meistä valtavasti tietoa ja jakavat sitä eteenpäin – luovuttaisivat keräämäänsä tietoa paljon avoimemmin tutkijoiden käyttöön. Kun asiakas vierailee verkkosivustolla tai sovelluksessa, joka käyttää Facebookin palveluja – vaikka hän olisi kirjautuneena ulos tai hänellä ei olisi Facebook-tiliä – saa Facebook hänestä kerättyä tietoa. Kun ihminen vierailee verkkosivustolla, hänen selaimensa lähettää sivuston palvelimelle pyynnön sekä selain jakaa internet-liittymän yksilöivän ip-osoitteen. Verkkosivustot saavat tietoa myös selaimesta ja käyttöjärjestelmästä, sillä eri käyttöjärjestelmät voivat tukea erilaisia toimintoja. Lisäksi evästeitä keräämällä tunnistetaan mm. onko kävijä vieraillut sivuilla aikaisemmin. Selaimeen lähetetään tavallisesti takaisin kahdenlaista tietoa: sisältöä sivustolta ja ohjeet, joilla selain osaa lähettää kyselyjäsi muille yrityksille, jotka tarjoavat sisältöään ja palvelujaan sivustolla. Siten Facebook myös saa samat tiedot, jotka sivusto kerää.