Historia
tuntee Tukholman vanhimpiin kaupunginosiin kuuluvan Södermalmin jo
vuodesta 1288, kun Strängnäsin piispa Anundin kirjoitti kirjeessään
– 17.6.1288 – mainiten paikan nimellä Suthtraemalm. Täällä
Södermalmin kaupunginosassa asusti paljon varsinkin merenkävijöitä.
Myös pohjalaismerikapteeni Christian Henrik Snellman asui täällä
puolisonsa Maria Magdalenan (os. Röring) kanssa osoitteessa
Tjärhovsgatan 5. Pariskunnalle syntyi Tukholman satamassa laivassa
(Patience) poikalapsi 12.5.1806, joka sai nimekseen Johan Vilhelm
Snellman. Pojasta kehittyi merkittävä filosofi ja kirjailija,
kuuluisa sanomalehtimies sekä valtiomies ja aikaansaapa fennomaani
maahamme, joka jätti vankan jäljen suomen kieleen ja vaikutti
ratkaisevasti Suomen markan syntyyn. Tänään juhlimme Snellmania
Suomen kansallisfilosofina ja hän on päässyt historiaan eräänä
merkittävänä kansallisena herättäjänä, jonka syntymää
juhlistetaan liputuspäivänä.
Muistolaatta Snellmanin lapsuudenkodin seinässä.
Kun
Suomi lopulta vuonna 1809 liitettiin Venäjän valtakuntaan, muutti
Snellmanin perhekin Kokkolan merenkulkukaupunkiin asumaan. Johan
Snellman vietti Kokkolassa vuodet 1813-1816 ja hän aloitti
kaupungissa opiskelunsa yksityisesti. Perheen äiti kuoli vuonna 1814
kuudennen lapsen synnytykseen ja vuonna 1816 Johan muutti tätinsä
Anna Piponiuksen luokse Ouluun. Oulussa Johan kävi triviaalikoulua
ja Oulussa ruotsinkielinen Johan oppi ystävin seurassa myös suomen
kielen. Vastoinkäymiset jatkuivat myös Oulussa, sillä Johan sai
muiden opiskelijoiden kanssa päättötodistuksen ilman normaalia
päästötutkintoa Oulun palon tuhottua melkein koko kaupungin
triviaalikouluineen vuonna 1822.
16-vuotiaana
kesällä 1822 Johan koki myös ensimmäisen romanssinsa;
merikapteeni-isä oli mennyt uuden vaimon kanssa avioon ja asuivat
nyt Alahärmässä, jonne Johankin ilmestyi. Rautalammilla asui isän
uuden vaimon nuorempi sisar Anna Kristiina, joka ahkerasti vieraili
sisarensa luona myös Alahärmässä. Viehko kiharapäämme Johan
Snellman ihastui itseään vanhempaan Annaan ja he myös solmivat
kihlat. Annalla oli kuitenkin myös muita kosijoita, jotka tekivät
tihutyötä nuorenparin onnen murentamiseksi, siinä jopa onnistuen
lopulta. Lopulta Johan Snellman lähti 16-vuotiaana Keisarilliseen
Turun Akatemiaan oppia hakemaan ja samaan aikaan hänen kanssaan ja
samassa paikassa aloittivat opintonsa häntä hieman vanhemmat Elias
Lönnrot (s. 9.4.1802 Sammatti ja k. 19.3.1884 Sammatti) ja Johan
Ludvig Runeberg (s. 5.2.1804 Pietarsaari ja k. 6.5.1877 Porvoo).
Johan Ludvig Runeberg.
Johan
Snellman opiskeli teologiaa, historiaa, latinaa ja kreikkaa sekä
maailmankirjallisuutta. Jonkin verran opintoihin sisältyi myös
fysiikkaa ja luonnontieteitä. Snellman tutustui perusteellisesti
Turun romantiikan aatemaailmaan, mutta politiikan hän jätti rauhaan
muistaen varoittavana esimerkkinä Adolf Ivar Arwidssonin (s.
7.8.1791 Padasjoki ja k. 21.6.1858 Viipuri) karkotuksen Turun
akatemiasta vuonna 1823. Teologian opinnoillaan Snellman tähtäsi
papin virkaan, mutta hän ei voinut nuoren ikänsä vuoksi
ilmoittautua pappistutkintoon – siihen olisi tarvittu 22 vuoden
ikää – ja Snelman vaihtoi pääaineekseen filosofian opettajansa
Johan Jakob Tengströmin ehdotuksesta. Johan Snellman keräsi
kokemusta opetuksesta ja seurapiireistä sekä rahoitti opintojaan
toimimalla kotiopettajan tehtävissä eri puolilla Suomea. Hänestä
kehittyi taitava väittelijä ja shakin pelaaja, joka harrasti
huilunsoittoa.
Oskar Nylanderin maalaus Sininen Snellman vuodelta 1849.
Turun
palossa syyskuussa 1827 tuhoutui osittain myös Turun Akatemia ja sen
kokoelmia ja keisari Nikolai I siirsi Akatemian Helsinkiin, jossa
toiminta alkoi lokakuussa 1828 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston
nimellä. Johan Snellman teki stipendiaattitutkinnon, jossa keskittyi
Hegelin filosofiaan. Lopulta yhdeksän vuoden opiskelun jälkeen
Snellman valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1831 ja
promovoitiin maisteriksi vuonna 1832. Johan Snellman sai
väitöskirjansa – Dissertatio academica absolutismum systematis
Hegeliani defensura – valmiiksi vuonna 1835 ja teos käsitteli
Hegelin aatemaailmaa. Samoihin aikoihin 1830-luvun alussa Johan
Snellman alkoi veljeillä opiskelijajoukon kanssa, joka kutsui
itseään Lauantaiseuraksi. Seura kokoontui jäsenistönsä kodeissa
keskustelemaan filosofiasta sekä kirjallisuudesta ja tunnetuimpia
seuralaisia olivat tuolloin Johan Ludvig Runeberg vaimonsa Fredrikan
kanssa, Fredrik Cygnaeus, Zacharias Topelius ja Jakob Nervander.
Runebergin vuonna 1832 perustama sanomalehti, Helsingfors
Morgonbladia pidettiin Lauantaiseuran epävirallisena
äänenkannattajana, koska useat seuralaiset avustivat lehteä. Vielä
tuossa vaiheessa Snellman oli haluton julkistamaan kaikkia
ajatuksiaan, mutta ”hajuero” esim. hänen ja Runebergin
taidekäsityksen välillä alkoi näkyä jo. Runebergin ajatus oli,
että isänmaallisuus versosi rakkautta luontoon, kun Johan
Snellmanille Suomen metsät olivat lähinnä ajan haaskausta.
Lauantaiseuran säännöllinen toiminta päättyi, kun Runebergit
muuttivat Porvooseen vuonna 1837. Seuran loppuaikoina Johan Snellman
oli kuitenkin seuran johtava henkilö, joka vaikutti merkittävästi
keskustelun kulkuun yhteisössään.
Johan
Vilhelm Snellman toimi vuosina 1835-1839 Helsingin yliopiston
filosofian dosenttina, mutta toimi katkesi hallintoa koskeviin
riitoihin ja Snellman siirtyi Ruotsiin vuonna 1839 ja edelleen
Tübingeniin Saksaan. Nyt hän sai rauhassa kirjoittaa filosofiset
pääteoksensa Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der
Persönlichkeit ja Läran om staten, jotka ilmestyivät vuonna 1842.
Samana vuonna Johan Snellman palasi myös takaisin Suomeen.
Yrityksistään huolimatta Johan Snellman ei saavuttanut Helsingin
yliopiston professuuria ja vuonna 1843 Snellman muuttikin Kuopioon ja
otti vastaan viran yläalkeiskoulun rehtorina. Suomen asioihin hän
pystyi vaikuttamaan perustamansa sanomalehden, kansallismielistä
valistusta ja yhteiskuntakritiikkiä tarjoilleen ruotsinkielisen
Saima-lehden – alkoi ilmestyä tammikuussa 1844. Viranomaiset
päättivät kuitenkin vuoden 1846 lopulla lopettaa Saiman
ilmestymisen. Johan Snellman oli perustanut myös suomenkielisen
viikkolehden, Maamiehen Ystävä. Saiman lopetettua Snellman perusti
vielä uuden sanomalehden sen tilalle, Litteraturblad för allmän
medborgerlig bildning. Tätä lehteä hän julkaisi ystävänsä
Elias Lönnrotin kanssa kuukausittain.
Johan Vilhelm Snellman.
Johan
Snellman avioitui kuopiolaisen apteekkarin tyttären Johanna Lovisa
Wennbergin kanssa 18.11.1845 ja avioliitosta syntyi viisi lasta:
Hanna (s. 22.11.1846), Anders Henrik (s. 16.8.1848 Kuopio ja k.
12.8.1911 Helsinki), Johan Ludvig (s. 14.3.1850 Helsinki ja k.
15.11.1909 Espoo), Wilhelm (s. 6.10.1851 Helsinki ja k. 23.3.1933
Savonlinna) sekä Karl (s. 2.10.1855 Helsinki ja k. 20.10.1928
Helsinki). Anders Henrik toimi tuomarina, senaattorina ja senaatin
oikeusosaston jäsenenä ja Karl tunnettiin tie- ja
vesirakennuslaitoksen ylihallituksen ylitirehtöörinä vuosina
1905-1925. Karl sai myös todellisen valtioneuvoksen arvonimen vuonna
1917. Johan Ludvigista tuli senaatin esittelijäsihteeri ja Wilhelm
päätyi lääkintöneuvokseksi ja oli perustamassa Duodecim-seuraa.
Elias Lönnrot oli Kalevalan ja Kantelettaren "isä", kielentutkija ja lääkäri.
J.
V. Snellmanin perhe muutti Helsinkiin Kuopiosta vuonna 1849. Vuonna
1855 Aleksanteri II nousi Suomen suurruhtinaaksi ja J. V. Snellman
palasi Litterarurbladin toimittajaksi. Snellman keskittyi lehtensä
kirjoituksissa Suomen talouden vahvistamiseen ja nykyaikaistamiseen.
Aika näkyi lehdessä myös suuntautumisena venäläistämistä
vastaan, mutta Snellman uskoi kuitenkin kansansa roolin
vahvistumiseen vain koulutusta lisäämällä vastustaen
voimakeinoja. Olot muuttuivat uuden hallitsijan myötä vapaammiksi
ja vuonna 1856 Snellman nimitettiin Helsingin yliopiston siveysopin
sekä tieteiden järjestelmän professorin virkaan. Snellmanin Anna
puoliso kuoli lapsivuoteeseen vuonna 1857.
Johan
Vilhelm Snellman toimi senaattorina vuodet 1863-1868 ja
valtiovaraintoimikunnan päälliköksi hänet kutsuttiin vuonna 1863
ja vastuualueena hänellä oli kansallinen budjetti. Katovuosien
vuoksi hänen tehtävänsä ei ollut missään nimessä helppo.
Tuohon aikaan saatiin kuitenkin valmiiksi rautatieyhteys Pietarin ja
Helsingin välille. Snellmanilla oli merkittävä rooli siinä, että
Suomeen saatiin asetus suomen kielen oikeuksista. Johan Snellman
saatteli päätökseen Suomen rahauudistuksen ja Suomeen saatiin
aivan oma rahayksikkö, markka vuonna 1860. Ansioistaan Snellman
aateloitiin vuonna 1866 ja hän toimi ensin porvarissäädyn
edustajana vuoden 1861 Tammikuun valiokunnassa ja sitten
aatelissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1867, 1872 sekä
1877. Lauantaiseuran raunioille syntyneen Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuran esimiehenä Johan Snellman vaikutti vuodet 1870-1874. Johan
Vilhelm Snellman kuoli Kirkkonummella 4.7.1881 ja on haudattu
Hietaniemen hautausmaan multiin Helsinkiin.
J. V. Snellmanin hauta Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.
J.
V. Snellmanin poika, ylitirehtööri Karl Snellman avioitui vuonna
1887 Ellen Sofia Elisabet Möllerin (1864-1944) kanssa ja tälläkin
pariskunnalla oli viisi lasta: kansakoulunopettaja ja
puutarhurimestari Maj Karin Hela (ent. Kivekäs 1889-1990),
arkkitehti Weli Tage Snellmann (s. 1893), lähetysneuvos Teo Kaarlo
Snellman (s. 28.4.1894 Tampere ja k. 1977 Helsinki), lääkäri Elis
Ilmari Snellman (s. 1895 ja k. 1975) sekä filosofian maisteri Kaisu
Ellen Snellman (s. 1898 ja k. 1992).
Teo
Snellman oli diplomaatti, lähetysneuvos, joka palveli ainakin
Virossa, Argentiinassa ja Ruotsissa. Hän toimi myös kääntäjänä
sekä edisti kasvissyöntiä ja paastoa kirjoituksillaan. Lopulta hän
päätyi myös politiikkaan, kun joutui eroamaan
Tukholman-selkkauksen vuoksi diplomaatinurasta Ruotsissa vuosina
1933-1934. Teo Snellman kieltäytyi poistumasta Tukholman
suurlähetystöstä ulkoministeriön määräämässä aikataulussa.
Suurlähettiläs Rafael Erich syytti lähetystösihteeriään
osallistumisesta Margit Millénin suurlähettilästä moittivaan
kirjoitukseen kahdessa eteläruotsalaisessa pikkulehdessä. Tapahtuma
nousi molemmissa maissa julkisuuteen ja sitä jouduttiin
käsittelemään myös eduskunnassamme.
Teo
Snellman piti itseään syyttömänä tapahtumiin ja syytti
juutalaisia tapahtumista sekä alkoi kirjoitella Suomessa
äärioikeiston sanomalehtiin kirjoituksia katkerana. Teo Snellman
perehtyi kansallissosialismiin ja loi suhteen mm.
Suomalaissosialistisen Työväenpuolueen kanssa. Vuosina 1940-1944
Teo Snellman johti Suomen Kansallissosialistista Työjärjestöä ja
SKT piti Teon isoisää Johan Vilhelmiä Suomen ensimmäisenä
kansallissosialistina. Jatkosodan päätteeksi sisäministeri Kaarlo
Hillilä määräsi Teo Snellmanin yhdessä eräiden muiden
natsimielisten kanssa sisäiseen karkotukseen. Teo Snellman oli
avioliitossa uskonnollisin perustein juutalaisvastaiseksi tunnetun
taidemaalari Elsa Alexandra Snellmanin ( s. 24.1.1894 Helsinki ja k.
17.1.1974) kanssa. Heidä lapsenlapsensa on mallitoimiston johtaja
Laila Snellman.
Mallitoimiston johtaja Laila Snellman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti