perjantai 12. toukokuuta 2017



Historia tuntee Tukholman vanhimpiin kaupunginosiin kuuluvan Södermalmin jo vuodesta 1288, kun Strängnäsin piispa Anundin kirjoitti kirjeessään – 17.6.1288 – mainiten paikan nimellä Suthtraemalm. Täällä Södermalmin kaupunginosassa asusti paljon varsinkin merenkävijöitä. Myös pohjalaismerikapteeni Christian Henrik Snellman asui täällä puolisonsa Maria Magdalenan (os. Röring) kanssa osoitteessa Tjärhovsgatan 5. Pariskunnalle syntyi Tukholman satamassa laivassa (Patience) poikalapsi 12.5.1806, joka sai nimekseen Johan Vilhelm Snellman. Pojasta kehittyi merkittävä filosofi ja kirjailija, kuuluisa sanomalehtimies sekä valtiomies ja aikaansaapa fennomaani maahamme, joka jätti vankan jäljen suomen kieleen ja vaikutti ratkaisevasti Suomen markan syntyyn. Tänään juhlimme Snellmania Suomen kansallisfilosofina ja hän on päässyt historiaan eräänä merkittävänä kansallisena herättäjänä, jonka syntymää juhlistetaan liputuspäivänä.

Muistolaatta Snellmanin lapsuudenkodin seinässä.

Kun Suomi lopulta vuonna 1809 liitettiin Venäjän valtakuntaan, muutti Snellmanin perhekin Kokkolan merenkulkukaupunkiin asumaan. Johan Snellman vietti Kokkolassa vuodet 1813-1816 ja hän aloitti kaupungissa opiskelunsa yksityisesti. Perheen äiti kuoli vuonna 1814 kuudennen lapsen synnytykseen ja vuonna 1816 Johan muutti tätinsä Anna Piponiuksen luokse Ouluun. Oulussa Johan kävi triviaalikoulua ja Oulussa ruotsinkielinen Johan oppi ystävin seurassa myös suomen kielen. Vastoinkäymiset jatkuivat myös Oulussa, sillä Johan sai muiden opiskelijoiden kanssa päättötodistuksen ilman normaalia päästötutkintoa Oulun palon tuhottua melkein koko kaupungin triviaalikouluineen vuonna 1822.

16-vuotiaana kesällä 1822 Johan koki myös ensimmäisen romanssinsa; merikapteeni-isä oli mennyt uuden vaimon kanssa avioon ja asuivat nyt Alahärmässä, jonne Johankin ilmestyi. Rautalammilla asui isän uuden vaimon nuorempi sisar Anna Kristiina, joka ahkerasti vieraili sisarensa luona myös Alahärmässä. Viehko kiharapäämme Johan Snellman ihastui itseään vanhempaan Annaan ja he myös solmivat kihlat. Annalla oli kuitenkin myös muita kosijoita, jotka tekivät tihutyötä nuorenparin onnen murentamiseksi, siinä jopa onnistuen lopulta. Lopulta Johan Snellman lähti 16-vuotiaana Keisarilliseen Turun Akatemiaan oppia hakemaan ja samaan aikaan hänen kanssaan ja samassa paikassa aloittivat opintonsa häntä hieman vanhemmat Elias Lönnrot (s. 9.4.1802 Sammatti ja k. 19.3.1884 Sammatti) ja Johan Ludvig Runeberg (s. 5.2.1804 Pietarsaari ja k. 6.5.1877 Porvoo).

Johan Ludvig Runeberg.

Johan Snellman opiskeli teologiaa, historiaa, latinaa ja kreikkaa sekä maailmankirjallisuutta. Jonkin verran opintoihin sisältyi myös fysiikkaa ja luonnontieteitä. Snellman tutustui perusteellisesti Turun romantiikan aatemaailmaan, mutta politiikan hän jätti rauhaan muistaen varoittavana esimerkkinä Adolf Ivar Arwidssonin (s. 7.8.1791 Padasjoki ja k. 21.6.1858 Viipuri) karkotuksen Turun akatemiasta vuonna 1823. Teologian opinnoillaan Snellman tähtäsi papin virkaan, mutta hän ei voinut nuoren ikänsä vuoksi ilmoittautua pappistutkintoon – siihen olisi tarvittu 22 vuoden ikää – ja Snelman vaihtoi pääaineekseen filosofian opettajansa Johan Jakob Tengströmin ehdotuksesta. Johan Snellman keräsi kokemusta opetuksesta ja seurapiireistä sekä rahoitti opintojaan toimimalla kotiopettajan tehtävissä eri puolilla Suomea. Hänestä kehittyi taitava väittelijä ja shakin pelaaja, joka harrasti huilunsoittoa.

Oskar Nylanderin maalaus Sininen Snellman vuodelta 1849.

Turun palossa syyskuussa 1827 tuhoutui osittain myös Turun Akatemia ja sen kokoelmia ja keisari Nikolai I siirsi Akatemian Helsinkiin, jossa toiminta alkoi lokakuussa 1828 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston nimellä. Johan Snellman teki stipendiaattitutkinnon, jossa keskittyi Hegelin filosofiaan. Lopulta yhdeksän vuoden opiskelun jälkeen Snellman valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1831 ja promovoitiin maisteriksi vuonna 1832. Johan Snellman sai väitöskirjansa – Dissertatio academica absolutismum systematis Hegeliani defensura – valmiiksi vuonna 1835 ja teos käsitteli Hegelin aatemaailmaa. Samoihin aikoihin 1830-luvun alussa Johan Snellman alkoi veljeillä opiskelijajoukon kanssa, joka kutsui itseään Lauantaiseuraksi. Seura kokoontui jäsenistönsä kodeissa keskustelemaan filosofiasta sekä kirjallisuudesta ja tunnetuimpia seuralaisia olivat tuolloin Johan Ludvig Runeberg vaimonsa Fredrikan kanssa, Fredrik Cygnaeus, Zacharias Topelius ja Jakob Nervander. Runebergin vuonna 1832 perustama sanomalehti, Helsingfors Morgonbladia pidettiin Lauantaiseuran epävirallisena äänenkannattajana, koska useat seuralaiset avustivat lehteä. Vielä tuossa vaiheessa Snellman oli haluton julkistamaan kaikkia ajatuksiaan, mutta ”hajuero” esim. hänen ja Runebergin taidekäsityksen välillä alkoi näkyä jo. Runebergin ajatus oli, että isänmaallisuus versosi rakkautta luontoon, kun Johan Snellmanille Suomen metsät olivat lähinnä ajan haaskausta. Lauantaiseuran säännöllinen toiminta päättyi, kun Runebergit muuttivat Porvooseen vuonna 1837. Seuran loppuaikoina Johan Snellman oli kuitenkin seuran johtava henkilö, joka vaikutti merkittävästi keskustelun kulkuun yhteisössään.


Johan Vilhelm Snellman toimi vuosina 1835-1839 Helsingin yliopiston filosofian dosenttina, mutta toimi katkesi hallintoa koskeviin riitoihin ja Snellman siirtyi Ruotsiin vuonna 1839 ja edelleen Tübingeniin Saksaan. Nyt hän sai rauhassa kirjoittaa filosofiset pääteoksensa Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit ja Läran om staten, jotka ilmestyivät vuonna 1842. Samana vuonna Johan Snellman palasi myös takaisin Suomeen. Yrityksistään huolimatta Johan Snellman ei saavuttanut Helsingin yliopiston professuuria ja vuonna 1843 Snellman muuttikin Kuopioon ja otti vastaan viran yläalkeiskoulun rehtorina. Suomen asioihin hän pystyi vaikuttamaan perustamansa sanomalehden, kansallismielistä valistusta ja yhteiskuntakritiikkiä tarjoilleen ruotsinkielisen Saima-lehden – alkoi ilmestyä tammikuussa 1844. Viranomaiset päättivät kuitenkin vuoden 1846 lopulla lopettaa Saiman ilmestymisen. Johan Snellman oli perustanut myös suomenkielisen viikkolehden, Maamiehen Ystävä. Saiman lopetettua Snellman perusti vielä uuden sanomalehden sen tilalle, Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning. Tätä lehteä hän julkaisi ystävänsä Elias Lönnrotin kanssa kuukausittain.

Johan Vilhelm Snellman.

Johan Snellman avioitui kuopiolaisen apteekkarin tyttären Johanna Lovisa Wennbergin kanssa 18.11.1845 ja avioliitosta syntyi viisi lasta: Hanna (s. 22.11.1846), Anders Henrik (s. 16.8.1848 Kuopio ja k. 12.8.1911 Helsinki), Johan Ludvig (s. 14.3.1850 Helsinki ja k. 15.11.1909 Espoo), Wilhelm (s. 6.10.1851 Helsinki ja k. 23.3.1933 Savonlinna) sekä Karl (s. 2.10.1855 Helsinki ja k. 20.10.1928 Helsinki). Anders Henrik toimi tuomarina, senaattorina ja senaatin oikeusosaston jäsenenä ja Karl tunnettiin tie- ja vesirakennuslaitoksen ylihallituksen ylitirehtöörinä vuosina 1905-1925. Karl sai myös todellisen valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1917. Johan Ludvigista tuli senaatin esittelijäsihteeri ja Wilhelm päätyi lääkintöneuvokseksi ja oli perustamassa Duodecim-seuraa.

Elias Lönnrot oli Kalevalan ja Kantelettaren "isä", kielentutkija ja lääkäri.

J. V. Snellmanin perhe muutti Helsinkiin Kuopiosta vuonna 1849. Vuonna 1855 Aleksanteri II nousi Suomen suurruhtinaaksi ja J. V. Snellman palasi Litterarurbladin toimittajaksi. Snellman keskittyi lehtensä kirjoituksissa Suomen talouden vahvistamiseen ja nykyaikaistamiseen. Aika näkyi lehdessä myös suuntautumisena venäläistämistä vastaan, mutta Snellman uskoi kuitenkin kansansa roolin vahvistumiseen vain koulutusta lisäämällä vastustaen voimakeinoja. Olot muuttuivat uuden hallitsijan myötä vapaammiksi ja vuonna 1856 Snellman nimitettiin Helsingin yliopiston siveysopin sekä tieteiden järjestelmän professorin virkaan. Snellmanin Anna puoliso kuoli lapsivuoteeseen vuonna 1857.


Johan Vilhelm Snellman toimi senaattorina vuodet 1863-1868 ja valtiovaraintoimikunnan päälliköksi hänet kutsuttiin vuonna 1863 ja vastuualueena hänellä oli kansallinen budjetti. Katovuosien vuoksi hänen tehtävänsä ei ollut missään nimessä helppo. Tuohon aikaan saatiin kuitenkin valmiiksi rautatieyhteys Pietarin ja Helsingin välille. Snellmanilla oli merkittävä rooli siinä, että Suomeen saatiin asetus suomen kielen oikeuksista. Johan Snellman saatteli päätökseen Suomen rahauudistuksen ja Suomeen saatiin aivan oma rahayksikkö, markka vuonna 1860. Ansioistaan Snellman aateloitiin vuonna 1866 ja hän toimi ensin porvarissäädyn edustajana vuoden 1861 Tammikuun valiokunnassa ja sitten aatelissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1867, 1872 sekä 1877. Lauantaiseuran raunioille syntyneen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä Johan Snellman vaikutti vuodet 1870-1874. Johan Vilhelm Snellman kuoli Kirkkonummella 4.7.1881 ja on haudattu Hietaniemen hautausmaan multiin Helsinkiin.

J. V. Snellmanin hauta Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

J. V. Snellmanin poika, ylitirehtööri Karl Snellman avioitui vuonna 1887 Ellen Sofia Elisabet Möllerin (1864-1944) kanssa ja tälläkin pariskunnalla oli viisi lasta: kansakoulunopettaja ja puutarhurimestari Maj Karin Hela (ent. Kivekäs 1889-1990), arkkitehti Weli Tage Snellmann (s. 1893), lähetysneuvos Teo Kaarlo Snellman (s. 28.4.1894 Tampere ja k. 1977 Helsinki), lääkäri Elis Ilmari Snellman (s. 1895 ja k. 1975) sekä filosofian maisteri Kaisu Ellen Snellman (s. 1898 ja k. 1992).

Teo Snellman oli diplomaatti, lähetysneuvos, joka palveli ainakin Virossa, Argentiinassa ja Ruotsissa. Hän toimi myös kääntäjänä sekä edisti kasvissyöntiä ja paastoa kirjoituksillaan. Lopulta hän päätyi myös politiikkaan, kun joutui eroamaan Tukholman-selkkauksen vuoksi diplomaatinurasta Ruotsissa vuosina 1933-1934. Teo Snellman kieltäytyi poistumasta Tukholman suurlähetystöstä ulkoministeriön määräämässä aikataulussa. Suurlähettiläs Rafael Erich syytti lähetystösihteeriään osallistumisesta Margit Millénin suurlähettilästä moittivaan kirjoitukseen kahdessa eteläruotsalaisessa pikkulehdessä. Tapahtuma nousi molemmissa maissa julkisuuteen ja sitä jouduttiin käsittelemään myös eduskunnassamme.

Teo Snellman piti itseään syyttömänä tapahtumiin ja syytti juutalaisia tapahtumista sekä alkoi kirjoitella Suomessa äärioikeiston sanomalehtiin kirjoituksia katkerana. Teo Snellman perehtyi kansallissosialismiin ja loi suhteen mm. Suomalaissosialistisen Työväenpuolueen kanssa. Vuosina 1940-1944 Teo Snellman johti Suomen Kansallissosialistista Työjärjestöä ja SKT piti Teon isoisää Johan Vilhelmiä Suomen ensimmäisenä kansallissosialistina. Jatkosodan päätteeksi sisäministeri Kaarlo Hillilä määräsi Teo Snellmanin yhdessä eräiden muiden natsimielisten kanssa sisäiseen karkotukseen. Teo Snellman oli avioliitossa uskonnollisin perustein juutalaisvastaiseksi tunnetun taidemaalari Elsa Alexandra Snellmanin ( s. 24.1.1894 Helsinki ja k. 17.1.1974) kanssa. Heidä lapsenlapsensa on mallitoimiston johtaja Laila Snellman.

Mallitoimiston johtaja Laila Snellman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti