Arkkitehti Lars Sonck.

Suomalainen arkkitehti Lars Eliel Sonck (s. 10.8.1870 Kälviä ja k. 14.3.1956 Helsinki) oli kansallisromanttisen kauden tunnetuimpia arkkitehteja ja hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Knut Sonck ja Anna Rebecka Nordström. Jo 23-vuotiaana Lars Sonck voitti Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun. Muita sangen merkittäviä Sonckin suunnittelemia rakennuksia ovat esim. Tampereen Johanneksen kirkko (nyk. Tuomiokirkko), Kallion kirkko, Pyhän Yrjön kirkko, Mikael Agricolan kirkko, Kultaranta, Sibeliuksen Ainola, Uuno Klamin kesähuvila, Alfred Kordelinin hautakappeli ja Hyvinkään parantola. Professori arvonimi annettiin Lars Sonckille vuonna 1921 ja kunniajäsenyys Suomen Arkkitehtiliitossa myönnettiin vuonna 1930 hänelle.

Ainola Tuusulanjärven kulttuurimaisemassa.

Jussinkylässä sijaitseva Johanneksen kirkko rakennettiin vuosina 1902-1907 ja Lars Sonckin käyttämänä esikuvana toimi Finströmin kirkko, Ahvenanmaalla. Lars Sonck voitti kirkosta järjestetyn suunnittelukilpailun vuonna 1899. Kirkon rakennustyöt alkoivat aikanaan hätäaputyönä. Kirkon kuuluisat freskot ovat taidemaalari Hugo Simbergin (1873-1917) tekemiä. Ylösnousemus -nimisen alttaritaulun ja kuorin ikkunateoksen valmisti Magnus Enckell (1870-1925). Kirkon koristeli koristemaalauksillaan Carl Slotte (1878-1946). Kirkon julkisivujen ja sisätilojen ornamentiikan suunnitteli arkkitehti Valter Jung (1879-1946).

Tampereen tuomiokirkko. Kuva © Esa Hakala 2017.

110-vuotiasta ja 100-vuotiasta Suomea juhlittiin sunnuntaina 21.5.2017 klo 19 Tampereen tuomiokirkossa urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen urkukonsertilla, jossa soi ainoastaan suomalainen musiikki. Konsertti alkoi Sibeliuksen musiikilla; Intrada uruille op. 111A (1925), joka kantaesitettiin Helsingissä 22.8.1925. Sibelius sävelsi tämän kappaleensa Ruotsin kuningasparin vierailun kunniaksi. Teos oli kyllä ensin tarkoitettu neljänneksi osaksi viisiosaisesta urkusarjasta, joka ei koskaan valmistunut. Urkusarjan osien työnimiksi Sibelius nimesi seuraavat: Preludium, Interludium, Foos (Phos) Hilaron Arioso, Intrada ja Postludium. Urkusarjan osista jäi kaikkiaan kaksi uupumaan.

Sydämeni laulu, op 18 nro 6 ja Barcarole kymmenen pianokappaleen sarjasta op. 24 seurasivat välittömästi Intradaa. Sibeliuksen jälkeen Kalevi Kiviniemi syöksyi soittamaan omat teoksensa Toccata ja Improvisaatio ”Suomi 1917”. Joonas Kokkosen Lux aeterna seurasi seuraavaksi konsertissa. Suomalaismestareista esiteltiin seuraavaksi Toivo Kuulan Surumarssi ja Oskar Merikannon Rukous.

Urkutaiteilija Kiviniemi jatkoi urkukonserttia tämän jälkeen omalla sävellyksellä Johdanto, teema ja variaatioita, jonka seuraksi kirkossa kaikui säveltäjä Aulis Sallisen (s. 1935) Chaconne. Urkukonsertti sai juhlavan päätöksen Jean Sibeliuksen Finlandialla, op. 26.

70-äänikertaiset tyyliltään romantiikan kauden urut valmisti vuonna 1929 Kangasalan Urkutehdas. Pneumaattisten urkujen 44-äänikertaa pilleineen ovat peräisin vuodelta 1906 kirkon alkuperäisistä, Juho Albanus Jurvan (s. 9.6.1865 Turtola ja k. 4.7.1926 USA) rakentamista uruista. Säveltäjä ja urkutaiteilija Oskar Merikanto - vuoteen 1882 Mattsson - (s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) kävi maaliskuussa 1906 testaamassa urut ja antoi niistä oman lausuntonsa: ”Monet seikat ovat kerrassaan hämmästyttäneet, en uskonut niin paljon uutta ja urkurakennustaiteen alalla arvokasta tapaavanikaan. Urkujen ääni lähentelee jotensakin paljon saksalaisten urkujen miellyttävää ääntä, siistin ja hienon tekotapansa puolesta vievät nämä urut vielä ulkomaalaisistakin voiton.”

Kansainvälisesti tunnettu urkutaiteilijamme Kalevi Kiviniemi valmistui kanttori-urkuriksi Kuopion konservatoriosta vuonna 1981 ja suoritti Sibelius-Akatemiassa urkudiplomin vuonna 1983. Lisäksi Kiviniemi on tehnyt vuosien saatossa useita opintomatkoja eri maihin ja hänet tunnetaan erityisesti ranskalaisen musiikin taitajana. Vuosina 1985-2000 Kalevi Kiviniemi toimi Lahden Ristinkirkon urkurina ja Lahden kansainvälisen urkuviikon johtajana Kiviniemi toimi Aimo Känkäsen jälkeen yksitoista vuotta. Vapaaksi urkutaiteilijaksi Kiviniemi heittäytyi vuonna 2000, mutta konserttikiireiltään hän on ennättänyt myös tuomaroimaan monia kansainvälisiä urkukilpailuja – mm. Nürberg 1996, Capri 1998, Speyer 2001, Korschenbroich 2005 ja St Albansin kansainväliset urkukilpailut 2013 - ja pitänyt mestarikursseja niin Suomessa kuin ulkomailla.