Maria ja Juho Lallukka.

Juho ja Maria Lallukka pitivät kotonaan Viipurissa 13.8.1908 pienet kutsut valikoidulle piirille. Päivällä aiemmin oli pankinjohtaja Georg Sidorov poikennut Lallukoilla ja Lallukat olivat tuolloin sanelleet testamenttinsa, joka suljettiin sinetöityyn lieriöön. Testamentti varmennettiin nimikirjoituksin, jotka paikalle kutsutut Anton Koho, Oskari Roiha, Ensio Tanninen, Eero Erkko ja Georg Sidorov todistivat oikeaksi. Juho ja Maria Lallukka eivät tuossa yhteydessä vielä paljastaneet testamenttinsa sisältöä.

Tukkukauppiaat Juho Lallukka ja Jaakko Häkli tunnettiin Viipurissa taitavina kaupantekijöinä ja merkittävinä suomalaisen kulttuurin tukijoina. Jo Käkisalmessa ollessaan Juho Lallukka oli oivaltanut kansansivistystyön merkityksen ja Viipurissa hän edisti monin tavoin kansanopisto- ja nuorisoseuratyötä sekä työväenyhdistyksen ja teatterin toimintaa. Jaakko Häkli taas toimi tehokkaasti valtiopäivillä sivistystyön eteen. Hyvin menestyneillä tukkukauppiailla oli myös oiva mahdollisuus taloudellisella puolella tukea erilaisia kulttuuripyrkimyksiä kotimaassaan. Runoilija ja kirjailija Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko (s. 16.1.1849 Orimattila ja k. 16.11.1906 Helsinki) sai olla Lallukan ja Häklin ensimmäisiä avustettavia kulttuurivaikuttajia.

J. H. Erkko.

Kirjailija Erkon vanhemmat olivat maanviljelijä Juhani Eerikinpoika Eerakkala ja Maria Kyöstilä. Erkon nuorempi veli oli Eero Erkko, Päivälehden päätoimittaja. Vuonna 1872 J. H. Erkko valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista ja toimi ensin Johanneksen Rokkalan lasitehtaan koulun opettajana vuosina 1872-1873. Talollisen poika ja Viipurin Kirjallisuusseuran perustajina tunnettu Hackmanin konttorin kirjanpitäjä Adam Wilke testamenttasi kansanvalistukseen varojaan ja näitten varojen turvin toimi Viipurissa vuosina 1860-1892 Wilken alkeiskoulu. Tämän alkeiskoulun opettajana toimi J. H. Erkko vuosina 1874-1885, mutta hän oli koulun kirjoilla aina vuoteen 1892 asti. Koulun lakkauttamisen jälkeen Erkko jäi eläkkeelle; hän anoi eläkettä 2 400 markkaa, mutta senaatin vahvistama eläke jäi 800 markkaan. Erkko suunnitteli hetken lehtimieheksi ryhtymistä, mutta vapaa kirjoittaminen houkutteli enemmän. Talous vain teki tiukkaa.

J. H. Erkolla oli Käkisalmessa ystävinä pankinjohtaja P. Komonen ja kirjakauppias Lankinen, jotka järjestivät Erkolle kunnallisneuvosmiehen viran Käkisalmelta. Erkolle ei ollut kirjailijan työtä helppo vaihtaa virkamiehen toimeksi, vaikka työt veivät häneltä aikaa vain muutaman tunnin päivässä. Erkon tiedetään suunnitelleen siirtymistä joko Kuopioon tai Hämeenlinnaan, sillä hän ei viihtynyt Käkisalmessa. Tuohon aikaan Erkko suunnitteli Kullervo-näytelmäänsä. Vuonna 1894 Juho Lallukka, Jaakko Häkli ja K. A. Castrén tekivät Erkon kirjoittamisen jälleen mahdolliseksi takaamalla hänelle säännölliset tulot. Tämä asia vahvistettiin vielä oikein kirjallisella sopimuksella:

"Täten sitoudumme kirjailija J. H. Erkolle takaamaan tuhannen kahdensadan (1 200) markan vuositulot siten, että allekirjoittanut Juho Lallukka maksaa puolestaan kuusisataa (600) J. Häkli kolmesataa (300) ja K. A. Castrén kolmesataa (300) markkaa. Rahat annetaan Erkolle kuukausittain sata (100) markkaa kuussa ja niiden keräämiseen sekä asianomaiselle  toimittamisen pitää huolenaan allekirjoittanut Castrén. Herra Erkko puolestaan luopuu kaikista virkatoimistaan antautuakseen yksinomaan kirjallisiin töihin. Hänen kirjallisista töistään saadut tekijänoikeuspalkkiot ynnä muut tulot käytetään etupäässä yllämainitun takuusumman takaisin suorittamiseen. Mutta jolleivat ne riitä on vahinko takaajien, jota vastoin jos ne tulevat suuremmiksi kuin takuusumma on ylijäämä annettava herra Erkolle."

Juho Lallukalla ja Jaakko Häklillä oli Erkon suhteen kyseessä myös muustakin kuin vain taiteen taloudellisesta tukemisesta. Tukkukauppiaat saivat Erkosta myös tukkuliikkeensä mainosmiehen tämän kulkiessa puhujamatkoilla maakunnissa. Eniten tuen myöntämiseen vaikutti kuitenkin miesten henkilökohtainen ystävyys. Erkko oli 1890-luvun alkupuolella harrastanut sosialismia ja jopa johdatellut ystävänsä Lallukan ja Häklin työväenyhdistystoiminnan ääreen. Vielä samana vuonna (1894) valmistui Erkon Kullervo-näytelmä, joka sijoittui Kalevalan maailmaan. Aiheella oli nostetta mm. Sibeliuksen samannimisen sävelteoksen vuoksi samoihin aikoihin. Näytelmä oli kohtalainen menestys, vaikka Suomalaisen teatterin näytös sai hieman ristiriitaisen vastaanoton. Näin liikemiehet pääsivät pian saamaan vastinetta taloudellisesta tuestaan Erkolle.

Jaakko Häkli.

Juho Lallukan liikekumppani Jaakko Häkli kuoli 28.5.1902 Bad Nauheimissa Saksassa. Jaakko Häklin terveys oli ollut hatara jo pitemmän aikaa ja terveyttään hän oli yrittänyt hoitaa terveysmatkallaan Lähi-itään. Tällä matkallaan Häklillä oli mukana J. H. Erkko. Viipuri Pamaus-seura menetti puheenjohtajansa, työväenyhdistys varapuheenjohtajansa, suomalainen koulu johtokunnan jäsenen ja kansanopisto tukijan sekä suomalainen politiikka kokeneen poliitikon. Häklin menetys oi valtava Juho Lallukalle henkisen tukijan ja neuvojan poistuttua. Omia tuntojaan Lallukka tilitti vuosien päästä näin:

"... ei mennyt aikaa kun vuosi ja kahdeksan kuukautta oli minun seistävä toisen työtoverini haudalla. Minulla oli ystäviä, paljon todellisia ystäviä, ne kehottivat elä jätä liikettä, olethan ollut sen toiminnan sielu. Toiselta puolen salakähmää venäläiset ja ruotsalaiset hieroskelivat käsiään toiminimi tuskin jatkaa liikettänsä. Nuoret suomalaiset ihastuivat luullen heille paremmat päivät nyt koittavan. Itse pysyin kovin miettelijällä kannalla jatkaako liikettä entistä tahtiaan vai ruvetako ottamaan vanhuuden lepoa. Päätös tuli ei - ostin Häklin pois liikkeestä heinäk. 16 p. 1901 yhden vuoden maksuajalla 608 000 markan hinnasta. Maksoin kaiken tunnilleen."

Omassa selonteossaan Juho Lallukka muisti vuoden väärin. Todellisuudessa kauppa toteutui 16.7.1902 Lallukan mainitsemalla hinnalla hän maksoi Alina Häklin (o.s. Lång) ja tämän lasten Jaakko Valion, Aini Siiri Hellin, Lyyli Ilona Elli Marian ja Helmi Aliinan osuudet toiminimestä. Kauppasummasta 168 000 markkaa Juho Lallukka maksoi heti ja loput 440 000 markkaa hän maksoi vuoden kuluessa. Toiminimen koko omaisuus oli kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut ja Juho Lallukka hallitsi nyt 1,2 miljoonan markan omaisuutta. Juho Lallukka osti nyt myös Paischeffin ja Häklin yhteiset huvilat sekä Jaakko Häklin Kurkijoella ja Sorvalissa sijaitsevat maatilat. Liikekumppanit Vilhelm Paischeff, Jaakko Häkli ja Juha Lallukka perustivat vuonna 1891 Viipurissa tukkuliikkeen, ja kun Vilhelm Paischeff kuoli vuonna 1899, lunastivat Häkli ja Lallukka hänen osuutensa itselleen.

Juho Lallukka työhuoneessaan Viipurissa.

Kauppias Juho Lallukka jatkoi liiketoimiaan Viipurissa aivan samaan malliin ja edesmenneen kumppaninsa oppeja noudattaen ja asiakkaistaan huolehtien. Tukkuliikkeen lomakkeet, mainokset ja ilmoitukset painettiin tekstillä Häkli, Lallukka ja Kumpp., omistaa Juho Lallukka. Melko pian Jaakko Häklin kuoleman jälkeen Juho Lallukka alkoi suunnitella tukkuliikkeelle omaa liiketaloa Viipuriin. Lallukka ei liiketalossa halunnut säästellä varojaan, vaan liiketalo olisi suomalaisen tukkukaupan ja suomalaisuuden voiton monumentti. Arkkitehti Allan Schulman (1863-1937) suunnitteli kansallisromanttisen rakennuksen, joka rakennustyöt alkoivat vuonna 1904. Uusi tukkuliikkeen liiketalo avattiin kesällä 1906. 

Lallukan rakennuttama liiketalo on sittemmin entisöity ulkoapäin Venäjän museoviraston valvonnassa. Nykyään kiinteistössä toimii Taidekeskus Salmelan Wiipurin taiteilija-ateljee, ensimmäinen suomalainen taiteilijaresidenssi Venäjällä. Vuosina 2006-2010 kiinteistössä ja huoneistossa toteutettiin kattava remontti. Taiteilijaresidenssinä toimiva asunto sijaitsee talon toisessa kerroksessa, täysin samoissa tiloissa, joissa Juho ja Maria Lallukka asuivat. Viipurin Sanomat kirjoitti 8.8.1906 sivuillaan näin:

"Tukkukauppias Lallukan uudisrakennus Rapolan ja Viskaalinkadun kulmassa on valmistunut. Eilisestä alkaen on konttori siirtynyt nyt tähän ja kannattaa käydä tutustumassa. Sunnuntaina oli herra Lallukka kutsunut liike- ym. tuttaviaan tupaantuliaisiin katsomaan uutta huoneustoaan. Juhlapäivällinen oli kaupungintalon juhlahuoneustossa. Päivän kunniaksi oli Borgströmin tupakkatehdas teettänyt sikareja, joissa oli herra Lallukan kuva ja laatikoissa taiteilijan maalaama hra Lallukan koko elämäkerta aina paimenpojasta asti Räisälästä. Nuo sikarit tekivät hyvin kauppansa muistoina, jollaisen jokainen halusi säilyttää itsellään."

Lallukan liiketalo Viipurissa.

Lallukan mielestä taiteita täytyi kannattaa - ei vain sanoin - nimenomaan ostamalla taiteilijoiden hengentuotteita eli töitä. Omassa elämässään ja työssään hän sai itse tuta, että yritysten kannattaa tukea taiteita ja kulttuuria. Emil Halonen sai nimeä Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 ja tukkukauppias Juho Lallukka tilasi häneltä ensin Mammona-veistoksen. Vielä myöhemmin Lallukka tilasi Haloselta useita taideteoksia liiketaloansa komistamaan. Myös kroonista rahapulaa poteva taiteilija Juho Rissanen tarjoutui maalaamaan freskoja Lallukan liiketaloon, mutta Lallukka halusi mieluummin öljymaalauksen. Kauppias Juho Lallukka maksoi Rissaselle kuukausipalkkaa myöhemmin tehtävästä maalaustyöstä, jotta taiteilija Rissanen saisi rauhassa keskittyä maailmannäyttelyyn. Lallukoiden kotona Viipurissa oli myös Jalmari Ruokokosken ja Pekka Halosen taidetta.