Kustaa Hiekka.

Kustaa Hiekka – käytti pitkään nimeä Gustaf Lindell – syntyi Hiekan talossa Laitilan Seppälän kylässä 12.10.1855 maanviljelijä Wilhelm Hiekalle (Porkkala) ja hänen vaimolleen, Fredrika Hiekalle. Perheessä oli kahdeksan lasta, mutta Kustaan äiti kuoli Kustaan ollessa vasta 11-vuotias vuonna 1866. Wilhelm-isä meni naimisiin Anna Albertiina Matintyttären kanssa ja heillä oli vielä neljä yhteistä lasta. Kustaa Hiekka kävi sunnuntai- ja iltakoulua ja opiskeli ammatikseen kultasepän työn. Koska Laitila sijaitsi vain parikymmenen kilometrin päässä Uudestakaupungista, oli Kustaan ensimmäisenä haaveena lähteä satamakaupungin kautta merille. Tämä haave ei kuitenkaan toteutunut, vaan hän pääsi kultasepän oppiin Uudessakaupungissa. Hänet kirjattiin Uudenkaupungin seurakunnan muuttaneiden kirjaan 14.10.1870 kultaseppämestari Erik Leander Holmin oppipojaksi. 31.5.1875 hän sai kisällikirjan, jonka turvin hän pääsi työskentelemään mm. Viipuriin ja Pietariin. Uudestakaupungista Kustaa Hiekka muutti ensin Turkuun, johon hänet merkittiin 1.7.1875.

Omaan päiväkirjaansa Kustaa kirjoitti kisällivuosistaan seuraavan maininnan: ”1875 läksin höyrylaivalla Uudestakaupungista Turkuun, Helsinkiin ja Pietariin. Sieltä Viipuriin, jossa oli työssä kaksi kuukautta. Sen jälkeen jatkoin ammattiani Pietarissa. 1876 Helsingin näyttelyssä juoksin 3 p että sain nähdä Keisarit Aleks. II ja III.” 6.12.1875 Kustaa aloitti työsuhteen Raumalta Tampereelle muuttaneen kultasepän, Berndt Erland Wallinin kultasepänliikkeessä. Liike sijaitsi talossa nro 86, osoitteessa Kauppakatu 9. Työsuhde kesti 31 viikkoa ja neljä päivää ja päättyi 13.7.1876. Samassa talossa (Kauppakatu 9) asui tuohon aikaan myös tukkukaupallaan varoihin päässyt poikamies, Gustaf Fredrik Ahlgren, joka toimi vuoden 1882 Tampereen rahatoimikamarin puheenjohtajana. Vuonna 1883 tukkukauppias Ahlgren menehtyi 38-vuotiaana, mutta ennätti testamentata 750 000 markkaa Tampereen kaupungille; rahoista 150 000 markkaa oli korvamerkitty Koukkuniemen vaivaistalon rakentamiseen, ja vaivaistalo vihittiin käyttöön vuonna 1886. Vuonna 1888 pystytettiin Koukkuniemeen Emil Wikströmin tekemä Ahlgrenin rintakuva.

Vuonna 1877 Kustaa pestautui kisälliksi mestari Johan Erik Hellsténin kultasepänliikkeeseen Tampereella taloon nro 47, nykyisen Kauppahallin paikkeilla Hämeenkadulla. Tampereen muuttokirjoihin hänet kirjataan taas 3.1.1878. Kustaa pyysi eron tehtävistään 30.5.1878 ja lähti 14.6.1878 Pariisin Maailmannäyttelyyn, jossa viipyy neljä viikkoa. Pariisista hän palasi Tukholman kautta Turkuun, jossa suoritti Pettersonille mestarinäytteensä ja sai mestarikirjan. Tiistaina 10.9.1878 Turun Käsityöläisyhdistys kokouksessaan käsitteli kulta- ja hopeaseppä Gustaf Lindellin anomusta tulla julistetuksi mestariksi ammatissaan ja samalla hänet määrättiin W. Pettersonin verstaaseen tekemään mestarinäytettä, rannerengasta, jonka hän sommitteli ja valmisti kolmessa viikossa. Mestarikirjan allekirjoittajat olivat käsityöläisyhdistyksen puolesta 1.10.1878 E. A. Enqvist, M. J. Cronwall ja W. Petterson.

Ensimmäisen oman kultasepänverstaansa hän perusti Poriin vuonna 1878. Poriin hän muutti kirjansa 19.12.1878 ja hän itse mainitsee päiväkirjassaan: ”1878 aloin kultaseppämestariksi ja kelloseppämestariksi Porissa.” Porin liiketoimet eivät kuitenkaan Kustaalla sujuneet suopeasti, ja hän muutti jo 28.4.1879 Tampereelle takaisin. Saatuaan kultaseppämestarin arvon Kustaa Hiekka muutti mestariksi kultaseppän lesken, Henrika Karolina Areniuksen kultasepänliikkeeseen Tampereelle vain 23-vuotiaana vuonna 1879. 9.5.1879 Gustaf Lindell merkittiin Tampereen seurakuntaan muuttaneeksi. Samana päivänä hän on pyytänyt myös avioliittotodistuksen mennäkseen naimisiin Henrika Aroniuksen kanssa.

Ystävänsä toimiessa puhemiehenä sai Kustaa Hiekka puhuttua itsensä naimisiin kultasepänliike Areniuksen leskirouvan kanssa. Rouva oli merkittävästi vanhempi kuin Kustaa (yli kaksikymmentä vuotta); kultasepänliike toimi tuossa vaiheessa – kuten vihkiparin asuntokin - Finlaysonin tehtaan alueella, Ruutin talossa nro 35, Itäisenkadun varrella. 20.6.1879 Kustaa jätti Tampereen maistraatille hakemuksen mestarin ammatin harjoittamisesta Tampereella. Maistraatti myönsi Kustaalle luvan ammattinsa harjoittamiseen 14.7.1879. Aikuisiällään Kustaa Hiekka käytti nimenään Gustaf Lindelliä. Seuraavassa vaiheessa kultasepänliike muutti Tampereella Kauppakadulle ja kaiken kaikkiaan omaa liikettään Gustaf Lindell eli Kustaa Hiekka pyöritti kaksikymmentä vuotta.

Hyvin varhain, jo 25-vuotiaana Kustaa aloitti taiteen keräämisen; ensimmäinen maalaus oli Hjalmar Munterhjelmin Maisema Tvärminnestä. Hän oli hyvin kiinnostunut taiteista ja museotoiminnasta; hän oli aikanaan mukana perustamassa Hämeen museota Tampereelle. Kultasepän ammatti takasi myös hänen kiinnostuksensa vahvana käsityöammattina vielä tuolloin. Työ vaati taidon lisäksi myös pettämätöntä tyylitajua. Taide motivoi häntä myös moniin ulkomaanmatkoihin. Aluksi nämä matkat ulkomaille liittyivät kylläkin hänen työhönsä ja myöhemmin ne olivat huvi- ja kylpylämatkoja eri puolille. Matkoja hän teki runsaasti; parhaimpina vuosina jopa useamman matkan. Matkat kartuttivat hänen esineitään, mutta kuvataiteen hän hankki pääosin Suomesta.

Tampereen rautatieasema valmistui vuonna 1876.

Kesäkuussa 1876 vihittiin Tampereen rautatieasema käyttöön. Pyhäjärven liikennettä taas vilkastutti Lempäälän kanavan käyttöönotto vuonna 1868. Tampereen Rahatoimikamari keräsi vuonna 1898 satamamaksuja tavaran kuljetuksista 22 824 markkaa ja matkustajien kuljetuksista 20 höyrylaivalla 1 395 markkaa, yhteensä 24 219 markkaa. Sataman kautta kaupunkiin tuotiin mm. halkoja 52 934 syltä, parruja ja hirsiä 174 505 kpl, tervaa ja puuöljyä 69 050 kg, tiiliä 1 027 825 kpl, kalkkia 6 730 hl, viljaa 9 410 hl, isoja eläimiä 454 kpl, pieniä eläimiä 295 kpl. Näsijärven rannan varastopaikoista kostui kaupunki 2 558,65 markkaa. Vuoden 1880 lopussa Tampereella oli ihmisiä jo 13 645, joista miehiä oli 6 130 ja naisia 7 515. Hyvälaatuisia kaivoja oli kaupungissa useita ja myös jonkinlainen kolmihaarainen viemäri oli länsipuolelle kaupunkia kaivettu.

Vuonna 1878 oli Tampereella 48 tehdasta ja tuotantolaitosta, joissa työskenteli 51 mestaria, 68 kisälliä ja aputyömiestä. 2 702 suomalaista työskenteli näissä ja ulkomaalaisia 16 henkilöä sekä 357 alle 15-vuotiasta. Tuotannon arvon mukaan mitattuna suurimmat tehtaat olivat: Pumpulitehdas, paperitehdas, Trikootehdas, Pellavatehdas, Frenckell´in puuhiomo, Masuuni ja konepaja, Mustanlahden olvipryki, Villakehruutehdas, Onkiniemen olvipryki, Tulitikkutehdas, Väkiviinatehdas, Viinapränni Hagelberg, Viinapränni Granberg, Pellavatehtaan puuhiomo, Väkiviinatehdas Björkell, Leipätehdas Willandt ja Kattohuopatehdas.

Vertailun vuoksi Tampereen kasvuvauhti oli melko kovaa, koska vuonna 1805 kaupungissa oli vain yksi tehdas, viiden työmiehen paperipruukki, kaksi värjäriä, kolme karvaria, neljä hattumaakaria, kolme kruukumaakaria, kaksi liinakankuria, kaksi muuraria, kaksi satulamaakaria, viisi suutaria, kolme kraataria, neljä nikkaria, kaksi varvaria, kolme säämiskämaakaria, kaksi timpermannia, 50 mestaria, 14 kisälliä ja 16 aputyömiestä. Kaupungissa oli tuolloin 35 hevosta, 45 lehmää, 50 lammasta ja asukkaita 602, joista 275 miestä ja 328 naista.

8.12.1873 annettu Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallinnosta määräsi kaupunginvanhimmat historialliseksi jäänteeksi: ”Tammikuun alusta 1875 jokainen kaupunki aluspiirinensä on itsekseen erinäinen kunta, jonka jäsenet saavat hoitaa yhteisiä järjestys- ja talousasioitansa. Kaupunkikunnan jäseneksi asetus määritteli, jokaisen, jolla oli kaupungissa porvarinoikeus, joka harjoitti kauppaa, vapriikkiliikettä, hantvärkkiä taikka muuta verotettua elinkeinoa tai, joka siellä on talon, tontin tai maan omistaja tai, jolla laillisesti on asuntonsa ja kotinsa kaupungissa.” Asetuksen neljännessä pykälässä määrättiin päätösvaltaa kaupungeissa käyttämään vaaleilla valitut kaupunginvaltuusmiehet niissä kaupungeissa, joissa oli enemmän kuin kaksituhatta asukasta.

Samaisen asetuksen kymmenennessä pykälässä rajataan kenellä on valta saada ottaa osaa keskusteluihin ja päätöksiin kaupunginhallinnossa. Näitä ovat kaikki hyvämaineiset, jotka eivät olleet toisten isäntävallan alaisia - tämä ilmaisu muutettiin asetuksella vuonna 1897 muotoon: ei ole toisen laillisesti pestattu palkollinen – eikä julistettu kansalaisluottamuksen menettäneiksi. Pykälä 12 sääti äänivallasta veroäyrilukua kohti siten, että ”yksi veroäyri tekee yhden äänen, kaksi veroäyriä kaksi ääntä, kolme veroäyriä kolme ääntä ja niin edespäin aina viiteenkolmatta ääneen asti.” Vuonna 1883 tämä kohta asetuksesta muutettiin muotoon: ”kaksi veroäyriä tekee yhden äänen, kolme veroäyriä kaksi ääntä, mutta neljä veroäyriä neljä ääntä, viisi veroäyriä viisi ääntä ja niin edespäin aina viiteenkolmatta ääneen asti.”

Keisarillisen asetuksen pykälä 27 kuului: ”Kaupunginvaltuusmiehet valitaan kunnan ääntövaltaisten miesten joukosta, sen ääniperustan mukaan, joka tässä asetuksessa on säädetty.” Pykälä 31 jatkaa: ”Kaupungin valtuusmiehet valitaan kolmeksi vuodeksi. Arvan mukaan erotkoon kuitenkin yhden vuoden kuluttua siitä, kun ensiksi valitut toimeensa rupesivat, kolmas osa heistä, ja vielä yhden vuoden kuluttua puolet jäljellä olevista, ja pidettäköön uusi valtuusmiesten vaali eroavain sijaan seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.” Vuonna 1893 jaettiin Tampere kahteen vaalipiiriin ja vuotta myöhemmin, 1894 päätettiin kaupungin valtuusmiesten määräksi 42.