Kustaa Hiekka teki suurimman omaisuutensa kiinteistöillä. Tampereelle muutettuaan ja avioiduttuaan Henrika Karolina Areniuksen kanssa, Kustaa työskenteli vaimonsa omistamassa kultasepänliikkeessä mestarina. Tuoreen avioparin koti sijaitsi tämän kultasepänliikkeen rakennuksen yläkerran vuokrahuoneistossa. Taloa kutsuttiin ns. kasarmin taloksi ja se sijaitsi Aleksis Kiven kadun ja Puutarhakadun kulmassa. Kultaliikkeen takatilassa sijaitsi verstas ja sen jatkona asuntona oli kolme huonetta ja keittiö.

Nahkurinleski Kristina Lindströmiltä Kustaa Hiekka osti vuonna 1883 tontin nro 83 ja tällä tontilla sijainneet rakennukset osoitteessa Kauppakatu 8. Tontti sijaitsi Tampereella Kuninkaankadun ja Kauppakadun kulmauksessa ja oli ehdottomasti kaupungin parhaita liikepaikkoja. Kustaa Hiekka siirsi kultasepänliikkeensä välittömästi tähän uuteen paikkaansa. Vuonna 1893 tällä Hiekan omistamalla tontilla oli jo 11 vuokralaista; siellä sijaitsivat mm. työläisten kauppa ja Holltin kellokauppa. Hiekka puolisoineen asui myös tontilla olevassa puutalossa.

Vuonna 1885 Kustaa Hiekka kartutti kiinteistövarallisuuttaan, kun hän osti huutokaupasta osoitteesta Kauppakatu 22 (nykyisin Pirkankatu 6) vastapäätä adventtina 1881 vihittyä Aleksanterin kirkkoa, sijainneen tontin. Paikalliset asukkaat eivät pitäneet Hiekan kauppaa kovinkaan onnistuneena, sillä tontti sijaitsi ”kaukana keskustasta” - kaupunki päättyi Hämeenpuistoon – ja tämän lisäksi tontilla sijaitsi suuri ja syvä sorakuoppa, joka syksyisin ja keväisin lainehti vettä. Kustaa Hiekka rakennutti kuitenkin tontille koulurakennuksen ja vuokrasi tämän puurakennuksen Tampereen Suomalaiselle Tyttökoululle. Tämä koulu tunnettiin pitkään Lindellin (eli Kustaa Hiekan) kouluna. Tontilla oli myös koulun vahtimestarin asunto. Koulu vuokrattiin vielä myöhemmin kansakoululle ja senkin jälkeen vielä oppikoululle. Tämä puurakennus purettiin lopulta vuonna 1927 ja sen tilalle rakennettiin tamperelaissyntyisen arkkitehti Jalo Oiva Antti Viljasen (1880-1944) suunnittelema kivitalo klassiseen henkeen.

Melko pian Kustaa Hiekka alkoi omistamalleen tontille Kuninkaankadun ja Kauppakadun kulmaan suunnitella uutta, koko kulmauksen kattavaa neli–, osittain viisikerroksista rakennusta. Rakentamisvaiheen hän aikoi toteuttaa osissa ja rakennustyöt alkoivatkin Kuninkaankadun puolelta tonttia. Kaupunginarkkitehti Lambert Petterson piirsi vuonna 1890 ensimmäisen vaiheen piirrustukset. Tämä rakennus toteutuikin Kuninkaankatu 24:n osalta, mutta rakennusvaiheessa paljastui, että jatkorakentaminen ei ollut mahdollista liian suurten perustamisvaikeuksien johdosta; talon maapohja selvitettiin liian pehmeäksi. Kivitalon valmistuttua, Hiekka vaimoineen muutti taloon asumaan. Talo oli puulämmitteinen eikä siinä ollut hissiä. Hiekan Henrika-vaimo moitti talon kylmyyttä ja Kustaa sai taas aiheen suunnitella uutta asuinrakennusta.

Vuonna 1895 – aivan 40-vuotispäivänsä kynnyksellä – kultaseppä Kustaa Hiekka sai omalle tontille rakennuttamansa puutalon valmiiksi omistamansa koulurakennuksen viereen, vastapäätä Aleksanterin kirkkoa. Rakennus edusti ns. nikkarityyliä ja Hiekan perheen käytössä oli näin seitsemän huonetta ja keittiö sekä palvelijanhuone. Puutalossa oli korkea perusta ja sen portaat olivat jyrkkiä astella. Kadun puolen julkisivulla oli useita kookkaita ikkunoita, joten talo oli myös suhteellisen valoisa, mutta myös vetoisa asua. Väljien kellaritilojen alla sijaitsi vielä Hiekan viinikellari ja myöhemmässä vaiheessa vielä maitokauppa. Tässä talossa kultaseppä Hiekka järjesti isoja juhlia ja pian talon ruokasali havaittiin liian pieneksi; taloa päätettiin laajentaa. Pihan puoleinen sivu sai parvekkeen, josta portaita pitkin pääsi laskeutumaan puutarhaan. Puutarhaan istutettiin marjapensaita ja omenapuita. Pihassa oli myös hevostalli. Talo huoneita sisustettiin huolellisesti ja talon nurkissa sijaitsivat joko kulmikkaat tai pyöreät posliiniset kaakeliuunit. Ruokasalin barokkikaluston veisti tamperelainen puuleikkaaja Nikolai Andrejeff (1860-1916). Seinät ja sisäkatot verhoiltiin kasvi- ja eläinaiheisilla kuvioilla ja geometrisillä kuvilla. Maalatut, pilvitaivaalla leijailevat, romanttiset enkelihahmot kuvittivat eteistä. Ruokasalia koristi kasettikatto ja se oli paneloitu.

Kustaa Hiekka haaveili Helsinkiin muutosta vuoden 1910 vaiheilla; tätä tarkoitusta varten hän hankki vuonna 1911 Kulosaaresta kolme vierekkäistä tonttia. Hiekka tilasi arkkitehti Elias Paalaselta barokkityylisen huvilarakennuksen piirustukset, mutta ei koskaan toteuttanut rakennushanketta. Hän myi Kulosaaren tontit insinööri Stenbergille myöhemmin. Vielä vuonna 1916 Kustaa Hiekka hankki huutokaupasta tontin Pyynikinharjun itäpäästä ja hän kuvitteli rakennuttavansa tälle tontille talon. Taloa suunniteltiin usean piirustuksen voimin, mutta kultaseppä Hiekka tuli lopulta siihen tulokseen, että tontti sijaitsi liian kaukana Tampereen keskustasta. Hiekka myi tämän ostamansa tontin apteekkari Hagbergille vuonna 1922, joka rakennutti tälle tontille arkkitehti Jarl Eklundin (s. 20.2.1876 Kirkkonummi ja k. 30.8.1962 Helsinki) suunnitteleman huvilan.

Kauppaneuvos Rafael Haarlan kaupunkikodiksi valmistui vuonna 1924 arkkitehti ja professori Johan Edward (Jussi) Paatelan (vuoteen 1906 Pavén, s. 27.2.1886 Helsinki ja k. 30.5.1962 Helsinki) suunnittelema graniittipalatsi Hatanpään valtatien varteen Tampereelle. Kauppaneuvos Haarla ja Kustaa Hiekka olivat hyviä ystäviä ja Hiekka mieltyi Haarlan graniittipalatsiin niin paljon, että innostui pyytämään ystäväänsä, arkkitehti ja ammattikoulutarkastaja Jalo Oiva Antti Viljasta (1880-1944) suunnittelemaan asuin- ja museorakennuksen omistamalleen tontille, jolla oli asunut puutalossa vuodesta 1895 lähtien. Viljanen oli Tampereella syntynyt ja hän opiskeli aikoinaan Hämeen museon stipendiaattina Hämeessä ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen stipendiaattina Pohjois-Karjalassa. Oiva Viljanen matkusti opintojen perässä vuonna 1907 Pariisiin ja Italiaan. Arkkitehdiksi valmistuttuaan Viljanen työskenteli Suomen Kultaseppä Oy:ssä Turussa. Vuonna 1908 Viljanen oli pystyttämässä yhdessä taiteilija Gabriel Engbergin kanssa Hämeen museoon näyttelyä, joka esitteli Kustaa Hiekan ja tuomari Evert Tähkäpään maailmanympärysmatkalta keräämiä esineitä. Oiva Viljanen suunnitteli Hiekan asuin- ja museorakennuksen ajan muodin mukaiseen klassismin henkeen korostaen vielä asketismia ja symmetriaa. Tontilla ollut puinen asuinrakennus purettiin vuonna 1927 ja uusi kivitalo valmistui vuonna 1928 Hiekan tontille. Arkkitehti Viljaselle myönnettiin teollisuusneuvoksen arvonimi vuonna 1938 ja Viljanen oli myös vapaamuurari samassa Suomi Loosi 1:ssä, johon kuului mm. säveltäjä Jean Sibelius. Viljanen on suunnitellut myös Porin kauppahallin rakennuksen, joka valmistui vuonna 1927 osoitteessa Yrjönkatu 12.

Kelloseppä Kustaa Kallio.

Vuonna 1899 yhdistivät kultasepänliikkeensä Gustaf Lindell, Karl Hägglund ja Wilhelm Pettersson perustaen Suomen Kultaseppä Oy:n. Loppuvuodesta 1898 he laativat jo yhtiösopimuksen ja yhtiön ensimmäinen kokous järjestettiin 27.3.1899. Kustaa oli jo toukokuussa 1898 lähtenyt Laitilassa syntyneen kelloseppä Kustaa Kallion (1875-1913) kanssa kellojen hankintamatkalle Sveitsiin ja Saksaan; matkan tarkoitus oli paitsi kellojen hankinta perustettavalle liikkeelle, myös hintoihin tutustuminen. Kelloseppä Kustaa Kallio sai vielä liikkeen perustamisvuonna johdettavakseen yrityksen Helsingissä avatun liikkeen. Kustaat Kallio ja Hiekka tekivät vielä yhdessä vuonna 1906 matkan Milanon maailmannäyttelyyn.

Kustaa Hiekka lähti Sveitsiin vuonna 1899 houkuttamaan Onni F. Hammaria tulemaan Suomen Kultaseppä Oy:n palvelukseen. Hammar työskenteli tuolloin Sveitsissä Zenith-tehtaan palveluksessa. Kellojen valmistuksen aloitti siellä Georges Favre-Jacot vuonna 1865 ja tehtaalla kellot kalibroitiin itse. Zenith-kellot tunnetaan maailmalla laadusta ja suorituskyvystä. Zenith on saanut kellojen valmistajana yli 1 500 palkintoa tarkkuuskilpailuissa. Onni Hammar palasi Suomeen vuonna 1900 ja hänestä tehtiin Suomen Kultaseppä Oy:n Helsingin liikkeen johtaja, jossa hän lopulta toimi aina 1930-luvulle asti.

Jo vuonna 1892 Hiekka matkaili Frankfurtin kupeessa sijaitsevassa Hanaussa ja vieraili ensimmäisen kerran Wiesbadenin kylpylässä, jonne hän vielä matkusti yhdeksän kertaa. Hanaussa hän kohtasi tamperelaisen kultaseppä Kaarlo O. Lindellin, joka Tampereen Käsityö- ja tehdasyhdistyksen matka-avustuksen turvin opiskeli paikkakunnalla. Kaarlo Lindell raportoi sittemmin opintojensa etenemisestä Hiekalle kirjeitse. Kaarlo Lindell oli ensimmäinen suomalainen opiskelija Hanaun vuonna 1880 perustetussa akatemiassa. Opintojen jälkeen Kaarlo Lindell oli Kustaa Hiekan kultasepänliikkeessä töissä. Kun Suomen Kultaseppä Oy perustettiin, Kaarlo Lindell nimitettiin johtamaan Tampereen sivuliikettä ja vuonna 1902 hänen hoitoonsa annettiin yrityksen Turun pääliikkeen toiminta sekä yhtiön toimitusjohtajana toimiminen.