Suomen kuntien heikot talousnäkymät jatkavat edelleen viipyilyään. Kuntatalouden tila on ollut jo jonkin aikaa miinuksen puolella; viime vuonna sentään alamäki loiveni eikä pelättyä pohjakosketusta saavutettu, mutta kuitenkin edelleen huonoa kehitystä ei saatu taittumaan. Noin 75 % Suomen kunnista teki viime vuonna negatiivisen tuloksen. Miinukselle jäi viime vuonna siis 25 kuntaa enemmän kuin edellisenä vuotena.

Maamme pienten kuntien talousvaikeiksistaa on kohuttu paljon viime vuosina, mutta uutena piirteenä yhtälöön on ilmestynyt myös suurten kaupunkien talouksien jääminen monesti miinukselle. Tässä suhteessa Suomi jakautuu kuitentenkin selvästi; Helsinki on suurista kaupungeista tässäkin suhteessa aivan omilla talousluvuillaan. Monet suuret kaupunkimme, kuten Tampere, Turku, Oulu, Lahti, Pori ja Jyväskylä, painivat kymmenien miljoonien eurojen talousvaikeuksissa omien maakuntiensa keskuskaupungeissa.

Tiettyjen kuntien talousluvuista löytyy kertaluonteisia eriä, joita ilman kuntien kokonaiskuva talouslukujen suhteen olisi vielä kehnompi. Esimerkiksi Riihimäki, Sotkamo ja Kajaani pomppasivat Helsingin rinnalle suurimpina voittoa tuottavina kaupunkeina ja tämä tapahtui yritysmyyntien avulla. Kainuun kunnat muuttivat osuutensa rahaksi myymällä energiayhtiö Loiste Oy:n. Tämä operaatio tuotti kuntien kassaan 200 miljoonaa euroa. Riihimäen kaupunki taas löi lihoiksi omistamansa kaukolämpöyhtiön. Kuopion kaupunki kirjasi kirjanpitoonsa laskennallista voittoa, koska sen vesilaitos yhdistettiin Siilinjärven kanssa ja yhtiöitettiin.

Tällaiset yksittäiset myyntierät eivät kuitenkaan poista sitä todellista ongelmaa, joka on yhä kasvava kuilu kuntatalouden tulopuolen ja rahoituksen välille ratkennut. Maamme kuntien toimintamenot lisääntyivät vuonna 2019 3,9 prosenttia. Samaan aikaan verotulot kasvoivat kunnissa 2,6 prosenttia, mutta valtionosuudet lisääntyivät vain 2,1 prosenttia. Vuosikatteen kautta tarkasteltuna laski viime vuoden aikana vuosikate peräti 56 kunnassa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että juuri näillä kunnilla on melkoisia vaikeuksia saada rahaa investointeihin, lainojen lyhennyksiin tai sijoituksiin. Viime vuonna kunnat ottivat lainaa lisää 2,4 miljardia euroa, siis todella paljon. Kuntaliitto itse laskee, että tällä vauhdilla kuntien ja kuntainliittojen lainat kasvavat 9,6 miljardiin euroon kolmessa vuodessa. Tämä kasvuvauhti taas uhkaa kaataa raiteiltaan hallituksen laatiman suunnitelman vakauttaa julkinen talous tasapainoon vuoteen 2023 mennessä.

Kuntaliitto varoittaa vakavasti hallitusta tulevasta kehityksestä ja katsoo, että kuntapuolella ei todella ole mitään jaettavaa. Maan hallituksen täytyisi löytää pysyviä keinoja menojen kasvun hillitsemiseksi sekä veropohjan perälaudan vuotamiseen. Kunnat odottavat mm. kauhulla Sanna Marinin hallituksen lupaamaa hoitajamitoituksen kasvun seurauksia. Kuntien mielestä valtio kyllä helposti velvoitteita lisää kunnille, mutta kuinka nämä velvoitteet rahoitetaan jää hyvin usein epäselväksi.

Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 63 a §:n (alussa Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain 9 §) mukaan kunnan ja valtion tulee yhdessä selvittää kunnan mahdollisuudet turvata asiakkailleen lainsäädännön edellyttämät palvelut sekä ryhtyä toimenpiteisiin palvelujen edellytysten turvaamiseksi, Velvoite syntyy, jos rahoituksen riittävyyttä tai vakavaraisuutta kuvaavat kunnan talouden tunnusluvut ovat olennaisesti ja toistuvasti koko maan vastaavia tunnuslukuja heikommat ja ovat kahtena vuonna peräkkäin alittaneet valtioneuvoston asetuksella (1405/2010) säädetyt raja-arvot. Arviointimenettely koski Manner-Suomen kuntia.

Tunnuslukujen mukaiset raja-arvot määrittyvät seuraavasti: Kunnan taseen kertynyt alijäämä oltava vähintään 1 000 €/asukas viimeisimmässä ja vähintään 500 €/asukas edeltäneessä tilinpäätöksessä. Kriteeri täyttyy, jos kahdessa viimeisimmässä tilinpäätöksessä myös kaikki 6 seuraavaa tunnusluvun raja-arvoa ylittyy tarkastelujaksona.

1. Vuosikate oli negatiivinen ilman harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta.

2. Tuloveroprosentti on vähintään 0,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin painotettu keskiarvo.

3. Lainakanta per asukas ylittää maan keskiarvon enentään 50 %.

4. Taseessa on kertynyttä alijäämää.

5. Omavaraisuusaste on alle 50 % ja

6. Suhteellinen velkaantuneisuus vähintään 50 %.