Anders Thulé kouluttaa Bror Axelista työnsä jatkajan
Kangasalla Bror Axel oli käynyt Ahlmanin koulua opettajanaan pastori Karl Bergroth. Koulu toimi Ala-Tarpilassa ja opetusta nautittiin ainakin luvunlaskussa, kirjoituksessa, katekismuksen oppimisessa ja raamatunhistoriassa. Jos Anders Thulén varat olisivat antaneet myötä, olisi Bror Axelilla seuraavaksi ollut edessä oppikoulu Tampereella, mutta tähän ei varoja löytynyt. Tammisaaresta mormor Maria Margareta Sanngren tuli avuksi Bror Axelin opintielle, kun hän ja eno lupasivat pojalle asunnon ja ylläpidon ala-alkeiskoulun kolmen lukuvuoden ajaksi. Matka Tammisaareen täytyi tehdä vuonna 1841 valmistuneella siipirataslaiva Murtajalla, joka oli Turun höyrylaivayhtiön alus. Laiva lähti Turusta joka toinen keskiviikko matkaten Pietariin asti. Nahkuri Lindqvist oli lähdössä elokuussa Turun markkinoille ja Anders Thulé sopi hänen kanssa, että Bror Axel pääsee hänen vaunujensa kyydissä Turkuun. Matka Turkuun hevoskyydillä kesti kolme päivää ja yöt levättiin kievarissa. Lopulta Bror Axel pääsi Tammisaareen, jossa Berndt-eno oli poikaa satamassa vastassa. Bror Axel näki nyt isoäitinsä ja muita sukulaisiaan ensimmäisen kerran. Hän sai asua enon huoneessa ja hänen tehtävänsä pientä korvausta vastaan oli pedata vuoteet ja lämmittää uuni. Isoäiti kuitenkin kuoli jouluaattona vuonna 1857 ja Fredrika Wilhelmina Thulé tuli Kangasalta hänen hautajaisiinsa.
Isä Anders Thulé kirjoiti pojalleen Bror Axelille Tammisaareen koulujen kesäloman lähestyessä kirjeen ja neuvoi pojan tulemaan Kemiön saarelle. Anders Thulé oli saanut Kemiöstä 20-äänikertaisten urkujen tilauksen ja isä tarvitsi jälleen poikaansa apurikseen työmaalle. Edvard-eno oli samaan aikaan lähdössä viemään Turkuun venelastillista kaakeleita, joten Bror Axel pääsi hänen kyydillään Kemiöön. Kesä meni Kemiössä urkuja pystyttäessä ja syksyllä Anders Thulé toi Bror Axelin hevoskyydillä taas Tammisaareen. Berndt-eno ja Bror Axel kävivät hevoskyydillä joululomalla 1858 Kangasalla. Bror Axel vietti kesän 1859 Tammisaaressa, jossa oppi pyytämään ankeriaita. Parin viikon ajan Bror Axel oli Edvard-enon kanssa saaristossa kalastamassa ja siellä myös eno ammuskeli vesilintuja.
Syksyllä 1860 Bror Axel aloitti neliluokkaisen yläalkeiskoulun Tampereella. Vastaperustetussa koulussa oli 25 oppilasta ja opetus tapahtui kahdella kielellä, ruotsiksi ja suomeksi. Koulusta ilmoitettiin Suomettaressa heinäkuussa 1860 näin: ”Armollisen säännön mukaan avataan Tampereen uusi ylialkeiskoulu 1:nä päivänä tulevaa Syyskuuta, jonkatähden ne oppilaiset, jotta mielivät tähän kouluun päästä, saattavat, varustettuina tarpeellisilla todistuksilla, ilmoittaa tahtonsa allekirjoittaneella rehtorille 30:nä p. Ensi Elokuuta, kello 9 epp. Eurasta Heinäkuussa 1860. A. J. Rosendahl.” Koulun rehtori vuosina 1860-1876 oli Adolf Fredrik Rosendahl (s. 2.11.1821 Hämeenkyrö ja k. 16.11.1876 Hämeenkyrö), joka myöhemmin toimi myös valtiopäivämiehenä edustaen pappissäätyä vuonna 1872. Adolf Rosendahl valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi vuonna 1844 ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1870. Hänen vanhempiaan olivat Turun ja Porin läänin lääninkamreeri Adolf Georg Rosendahl ja Maria Lovisa Avellan. Yläalkeiskoulussa vaalittiin myös kansainvälisyyttä sekä kulttuurihistoriaa ja siellä opetettiin myös venäjää, latinaa ja saksaa. Uutena aineena kouluun tuli luonnonhistoria. Kesäaikaan oppilaiden täytyi kerätä kasveja ja luokitella kasvit Linnén järjestelmän mukaisesti. Tampereelta siirryttiin tyypillisesti jatkamaan Hämeenlinnaan opintoja kymnaasissa. Yläalkeiskoulun loppumisen jälkeen tilalle tuli suomenkielinen reaalikoulu, joka oli tarkoitettu vain poikia varten. Tyttöjä varten oli Tampereella 1860-luvulta lähtien yksityinen ruotsinkielinen tyttökoulu. Vasta vuonna 1883 Tampereella aloitti yksityinen suomenkielinen tyttökoulu.
Koulun viimeisen lukuvuotensa Bror Axel Thulé sairasteli melkein koko ajan. Heikkovoimaisena hän kuitenkin tunnollisesti luki läksynsä ja samalla uuvutti itsensä pahemmin. Kevätlukukauden lopussa 1864 maantiedon ja historian opettaja kirjoitti Bror Axelin historian koepaperiin arvosanan: avullinen (hylätty). Arvosanaa pidettiin yleisesti kohtuuttomana ja Bror Axel Thulé päätti väsyneenä erota koulusta. Rehtori Adollf Rosendahl päätti itse puuttua syntyneeseen kiusalliseen tilanteeseen, mutta hän ei kyennyt muuttaa opettajan antamaa arvosanaa. Hän kuitenkin suositteli Bror Axelille, että tämä muodonvuoksi suorittaisi historian loppukokeen uudestaan; tämä oli kuitenkin täysin turhaa suostuttelua. Bror Axel oli jo kotonaan keskustellut isänsä kanssa ja saanut luvan lopettaa koulunsa ilman päästötodistusta. Koulun keskeyttäminen ei tuolloin ollut suinkaan harvinaista, koska koulun kuudentoista toimintavuoden kuluessa koulua kävi 349 oppilasta, joista ainoastaan 134 sai käteensä päästötodistuksen. Bror Axel Thulé oli syksyllä 1964 jo 17-vuotias, ja hän teki jo töitä isälleen ja sai ohjauksen ammattiin Thulén ”ammattiopistossa”.
Pieniä olivat Anders Thulén urkutilaukset ja niitäkin oli harvakseltaan. Kangasalla ensimmäisen puolentoista vuosikymmenen Anders Thulé valmisti kahdettoista urut. Kuitenkin oli tultu siihen tilanteeseen, että Yli-Tarpilan tarjoamat tilat olivat käyneet pieniksi. Vuoden 1860 syksyllä pääsi siirtymään Yli-Tarpilasta asuntonsa ja verstaansa kanssa läheiseen Joutsiniemen tilalle, noin seitsemän kilometrin päähän Kangasalan kirkolta. Joutsiniemessä valmistuivat urut Loimaan maaseurakuntaan, Vihtiin ja Kalvolaan. Jopa Anders Thulén 50-vuotissyntymäpäivä meni työn merkeissä vuonna 1863. Kesken Loimaan urkutyömaan Anders Thulé lähti kahdeksi päiväksi Bror Axelin kanssa Kauttualle virittämään eversti Falkin fortepianoa.
Kuljetusvaikeuksien vuoksi suurin osa urkupillejä ja muita urkuosia tehtiin edelleen paikan päällä eli kirkoissa. Anders Thulé valmisti kotiverstaalla ensimmäisen urkuharmoninsa, josta tuotteesta tuli myöhemmin urkutehtaalle menestystuote tarjottavaksi koteihin ja varsinkin kouluihin. Joutsiniemen tarjoamissa tiloissa Anders Thulé viihtyi kaikkiaan noin neljän vuoden ajan. Rauhamäki-niminen ja ikäneitojen omistuksessa ollut tila Tarpilan mailla tuli myyntiin ja Anders Thulé päätti talon. Suinulan Markkulasta hän osti hirsisen pirttirakennuksen verstaakseen. Talon hirret siirrettiin Suinulasta Rauhamäen pihaan ja pystytettiin siihen uudestaan.
Anders Thulé sai kyllä urkutilauksia, mutta suunnilleen vain yhden tilauksen vuodessa. Seuraavaksi Anders Thulé lähti poikansa, Bror Axelin, kanssa asentamaan Vihdin kirkon 16-äänikertaisia urkuja. Vihdin kirkko valmistui vuonna 1772 Antti Piimäsen suunnittelemana, mutta vuonna 1818 kirkkoon iski salama ja tuhosi kirkon sekä urut. Kirkkorakennus korjattiin arkkitehti Carlo Bassin suunnitelmien mukaisesti ja kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1822. Toisen kerran kirkkoon iski salama vuonna 1846; jälleen tuhoisin seurauksin. Vihdin kirkko korjattiin ja vihittiin käyttöön vuonna 1848. Itse professori Fredrik Pacius (s. 19.3.1809 Hampuri ja k. 8.1.1891 Helsinki) saapui Vihtiin tarkastamaan Anders Thulén valmistamat urut. Vihdin kirkon urkutyömaalla isä, Anders Thulé keskusteli poikansa, Bror Axelin, kanssa pojan tulevasta ammatinvalinnasta. Isä mainitsi tässä yhteydessä keskustelussa muusikon ammatin. Anders Thulé oli jo etukäteen keskustellut tästä asiasta Turun tuomiokirkon urkurina tuuranneen ruotsalaisen urkurin, Theodor Boströmin kanssa. Ehdotus jäi tässä keskustelussa vielä muhimaan.
Vihdin kirkon työmaan jälkeen Anders Thulén kalenterissa oli töiden suhteen tyhjä vuosi. Seuraava tilaus tuli Maarian seurakunnasta. Sopimuksen allekirjoitustilaisuuteen Anders Thulé otti jälleen poikansa mukaan ja samalla matkalla he poikkesivat Turussa urkuri Theodor Boströmin pakeilla. Tässä yhteydessä sovittiin, että Bror Axel aloittaa musiikkiopintonsa Boströmin oppilaana. Pian kantautui kuitenkin Anders Thulén korviin tieto, että urkuri Theodor Boström oli kuollut. Näin kaatuivat sitten Bror Axelin muusikon uratoiveet ja ammattivaihtoehtoja oli todellisuudessa melko vähän jäljellä. Hän jatkoi ammattitaidon kehittämistä isänsä verstaassa, tarkassa ja vaativassa ohjauksessa. Perusharjoittelu kesti kaikkiaan kolme vuotta. Vasta sen jälkeen Bror Axel pääsi osaamista vaativiin tinatöihin. Aina välillä hän teki puutöitä ja kävi isänsä mukana pystyttämässä uusia urkuja eri puolilla Suomea.
Hollolan kirkon 12-äänikertaiset urut odottivat seuraavana työmaana. Anders Thulé oli mennyt Hollolaan jo edeltä ja Bror Axel huolehti tavaroiden toimittamisesta perässä. Kangasalan verstaalla ilmeni ongelmia, kun kisällit olivat pitäneet edellisen viikonlopun lomaa ja retkahtaneet juomaan viinaa. Lopulta Bror Axel Thulé pääsi tavarakuorman kanssa kuitenkin matkaan kohti Hollolaa. Kahdeksan hevosta ei kuitenkaan riittänyt tavarapaljouden kuljetukseen, vaan pojan täytyi kustannuksista huolimatta ottaa vielä yhdeksäs hevonen. Urkujen pystyttäjät majoittuivat Hollolassa suntion talon isossa huoneessa, jossa kirput olivat heidän seuranaan. Kirkon urkulehterin lattiatyö oli myös kesken. Koulutuksen huipentumana Anders Thulé jätti Hollolan kirkon urkujen virittämisen Bror Axelin harteille. Urut onnistuivat hyvin ja saivat kaikilta paljon kiitosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti