Anders Thulén viimeiset vuodet
Anders Thulén verstaalla Bror Axel teki monenlaisia työtehtäviä ilman varsinaista palkkaa työstä. Vapaa-aikana Bror Axel opiskeli kemiaa ja harrasti laboratoriotöitä. Hän opiskeli monta muutakin hyödyllistä taitoa ylioppilas Max Wegeliuksen ohjauksessa. Bror Axel harrasti lisäksi piirustusta ja toimi isänsä, Anders Thulén, sihteerinä muokaten isänsä kehnosta käsialasta ”koko kelvollisen”. Bror Axel oli täysin kaksikielinen ja kirjoittikin moitteetonta suomenkieltä, mutta isänsä kirjeenvaihdon hän hoiti ruotsinkielellä. Omia tienistejä saadakseen Bror Axel korjaili ihmisten kulta- ja hopeaesineitä, täysin samoin, kuin isänsä oli toiminut nuorena miehenä kotikylässään Ruotsissa.
Kysyttäessä hän kävi myös virittämässä herrasväen pianoja. Bror Axel ennätti muilta kiireiltään avustaa myös lääkäriä ja kirurgia sekä Tampereen maakuntalääkäriä, Karl Edvard von Bonsdorffia (s. 23.4.1829 Turku ja k. 9.10.1894 Kangasala) tämän operaatioissa Kangasalla. Karl von Bonsdorffin vanhemmat olivat lääninkamreeri ja kruununvouti Carl Gustaf von Bonsdorf (s. 4.1.1798 Turku ja k. 16.4.1877 Uskela) ja Josepha Emerentia von Bonsdorf (o.s. Sevón, s. 1.12.1805 Paimio ja k. 2.8.1878 Uskela). Monet pitäjät Tampereen ympäristössä kuuluivat Karl von Bonsdorffin hoitovastuulle. Näistä avustajan tehtävistä Bror Axel Thulé sai jopa toisinaan rahaakin lääkäriltä. Suurin hyöty hänelle oli kuitenkin se, että hän oppi puhdistamaan ja hoitamaan haavoja sekä ruhjeita. Silloin, kun onnettomuuksia yleensä sattui, oli lääkäri melko varmasti kaukana tapahtumapaikalta.
Anders Thulén rahahuolet jatkuivat yhä edelleen ja hän joutui lainaamaan varoja eli rahaa vieläkin Meurmaneilta, Joutsiniemestä ja Tarpilasta. Rahoja hän tarvitsi elintarvikkeisiin ja urkutarvikkeisiin. Raha vaihtui 1860-luvulla Suomen markaksi. Esim. marraskuussa 1863 Anders Thulé maksoi 500 ruplan velkansa maanviljelijä ja valtiopäivämies Simo Joutsiniemelle (s. 1.11.1818 Kangasala ja k. 3.12.1902 Kangasala) takaisin 2 000 markalla. Maanviljelijä Joutsiniemen vanhemmat olivat Henrik Kerppola ja Johanna Tuomaantytär Kerppola. Hänen puolisonsa oli Kustaava Cavén. Joutsiniemi edusti Satakunnan talonpoikaissäätyä vuoden 1867 valtiopäivillä. Hän teki anomuksen myös suomenkielisestä sokeinkoulusta, joka myös perustettiin Kuopioon vuonna 1871.
Kalvolan vuonna 1802 rakennetun kirkon – kirkko paloi ja rakennettiin uudelleen vuosina 1919-1921 – ja Vihdin kirkon urkujen jälkeen vuonna 1863 Anders Thulén tiedossa ei ollut ainuttakaan urkutilausta. Hänellä oli nyt aikaa rakentaa omalla ajalla kamariurut, kolme äänikertaiset. Hän toivoi, että joku ostaisi ne, kun saisi ne valmiiksi. Kamariurkujen valmistuessa Anders Thulé laittoi Helsinfors Dagbladiin ilmoituksen, jolla hän tarjosi 200 ruplalla kamariurkuja ostettavaksi. Kamariurkujen koskettimisto oli norsunluinen ja valmistettu ebenpuusta. Anders Thulén almanakassa heinäkuulta 1867 löytyy merkintä ensimmäisestä pankkilainasta. Kuuden kuukauden ajaksi Thulé sai Tampereen Yhdys-Pankin konttorista 600 Suomen hopeamarkkaa lainaksi. Näillä rahoilla aivan ilmeisesti maksettiin Mynämäen keskiaikaisen harmaakivikirkon – Pyhän Laurentiuksen kirkon - 12-äänikertaisten urkujen pillitinoja sekä työmiesten palkkoja sen aikaa, kun odoteltiin Mynämäen seurakunnan tilitystä.
1860-luvulla nähtiin nälkää Suomessa ja Länsi-Euroopassa. Vuodet 1866-1868 olivat pahimmat nälkävuodet, jolloin halla vei vielä sadot yleisesti; vuonna 1867 olivat järvet jäässä ja lumi maassa melkein juhannukseen asti. Rahan niukkuus ja jäätynyt meri olivat estämässä viljatoimitusten tuontia Suomeen. On arvioitu, että näiden kolmen vuoden aikana Suomessa väestöstä menehtyi nälkään ja erilaisiin tauteihin noin kahdeksan prosenttia, pelkästään jo talven 1867-1868 aikana kuoli noin 140 000 henkilöä. Tätä pahempaa nälänhätää ei nähty sitten 1690-luvun suurten kuolonvuosien aikaan. Osittain nälänhädän takana oli Krimin sota ja sen sivunäyttämönä Oolannin sota, jotka aiheuttivat brittilaivaston toimesta Suomen rannikkoseuduilla kohtalokkaita tuhoja viljavarastoille. Nälänhädän varsinaisena syynä oli useiden peräkkäisten katovuosien aiheuttama ruokapula sekä toisaalta senaatin ja venäläisten sekä suomalaisten viranomaisten kyvyttömyys hankkia Suomeen ajoissa ulkomailta ravintoa. Osittain ruoan suhteen tehtiin vääriä ja viivästyneitä tilannearvioita, mutta osittain kehittymättömät liikenneolot olivat myös haittaamassa ruoka-avun kuljettamista apua tarvitseville.
Suomen seurakunnissa nämä nälkävuodet aiheuttivat myös tilanteen, jolloin urkuja ei tilattu, vaan seurakuntien varat olivat muussa käytössä. Anders Thulé valmisti vielä vuonna 1866 urut Pohjanmaalle Lapväärttiin ja Pirttikylään sekä seuraavana vuonna vielä Mynämäelle. Sen jälkeen olikin hänen tilauskirjassaan vuoden tauko. Anders Thulé lainasi tammikuussa 1868 kunnallisneuvos Agathon Meurmanilta 200 markkaa, josta summasta Thulé lainasi pienempiä summia omille työmiehilleen. Aline Meurmanin tarkan ja huolellisen taloudenpidon ansiosta Liuksialan kartanon talous oli korjaantunut hyvälle mallille. Aline ei antanut lupaa edes uuden hevoskärryn hankintaan, vaan kartanosta matkat tehtiin edelleen rovasti Arvidssonin pesästä hankituilla kärryillä, jotka olivat jo melko huonossa hapessa. Liuksialassa ei tuhlattu varoja edes joululahjojen ostoon.
Omissa muistelmissaan Agathon Meurman kuvailee järkyttävästi tapahtumia Liuksialan kartanossa ”kamalana talvena 1867-1868”. Agathon Meurman toimi Kangasalan kunnallislautakunnan sekä vaivaishoitohallituksen esimiehenä, kovin rankoissa toimissa tuohon aikaan. Hän antoi kuitenkin tunnustuksen: ”Raskain kuorma tuli emännän harteille”. Liuksialaan saapui päivässä jopa 140 sairasta ja nälkiintynyttä kovin kaukaakin. Heikoimmat vaivaiset tulivat Liuksialaan vain kuollakseen, jolloin heidät laitettiin arkkuihin ja siunattiin maahan. Agathon Meurman ehdotti kuntakokouksessa, että perustettaisiin kerjäläismajoja, mutta hänen ehdotus ei saanut riittävää kannatusta toteutuakseen. Vuonna 1892 Agathon Meurman julkaisi ruotsiksi ja suomeksi kirjan Nälkävuodet 1860-luvulla.
Anders Thulé merkitsi allakkansa lehdille huhtikuun alkupäivinä vuonna 1869 ostaneensa pappilasta ruista. Ruista hän kävi hakemassa myös kesäkuussa pari säkillistä Sorolasta. Helsingin yliopiston talousoikeuden professori ja kanslianeuvos sekä juristi, Axel Wilhelm Liljestrand (s. 3.2.1821 Kangasala ja k. 2.9.1895 Kangasala) isännöi Sorolan kartanoa. Liljestrandin vanhemmat olivat Kangasalan kirkkoherra Abraham Liljestrand ja Gustafva Charlotta Gadelli. Axel Liljestrand oli naimisissa Aline Meurmanin sisaren, Hilma Josefinen, kanssa. Axel Liljestrand palkkasi taidemaalari Magnus von Wrightin (s. 13.6.1805 Kuopion pitäjä ja k. 5.7.1868 Helsinki) kolmena kesänä tallentamaan Sorolan ja Kirkkoharjun maisemia maalauksiinsa.
Anders ja Bror Axel Thulé lähtivät 22.1.1971 matkalle kohti Mikkeliä. Anders Thule oli saanut Mikkelin maakunnan kirkosta 25-äänikertaiset urut tehtäväkseen. Korppoon kirkon 8-äänikertaiset urut Thulé oli saanut valmistettua edellissyksynä ja sekä musiikkitirehtööri Carl Theodor Möller että Turun tuomiokirkon kanttori C. J. Gröndahl olivat ylistäneet omissa lausunnoissaan näitä urkuja. Vuonna 1871 olivat vuorossa Oriveden ja Mäntsälän kirkkojen urut, molemmat urut olivat puolentoistakymmenen äänikerran urkuja. Bror Axel Thulé sai isältään vaativan luottamustoimen, kun isä uskoi Oriveden kirkon urkujen asennustyön yksin Bror Axelin harteille. Se oli Bror Axelin ensimmäinen itsenäinen asennustyö. Tilauskirjaan ilmestyi vielä lisäksi Anders Thulén valmistettavaksi Jaakkimavaaran urkutilaus, joten tilauskanta näytti eteenpäin sangen hyvältä.
Anders Thulé merkitsi almanakkaansa käyneensä huhtikuussa 1871 lainaamassa Liuksialassa kunnallisneuvos Agathon Meurmanilta 200 markkaa lainaksi. Mikkelin kirkon urkujen puutyöt alkoivat Kangasalla. Anders Thulé lähti yksin tammikuussa 1872 ostamaan liimaa Tampereelta. Tuohon aikaan parhain puuliima keitettiin teurasjätteistä. Liima jäähdytettiin muutaman kilon painoisiksi tyynyiksi, jotka pakattiin juuttisäkkeihin. Thulé nosteli juuttisäkkejä rekeen, kun tyynyn reunassa ollut kovettunut ja neulanterävä piikki raapaisi vasempaan ranteeseen haavan. Tämä haava esti Anders Thulén osallistumisen 13.1.1872 Nuutin päivän joulun päättäjäisiin Kangasalan Huutijärven kestikievarissa, johon osallistui joukko paikkakunnan herrasväkeä.
Yhä vain pahemmaksi kävi Anders Thulén kädessä ollut haava ja siihen ilmestyi punertava läiskä, jota myös särki. Anders Thulé lähti käymään piirilääkäri von Bonsdorffin luona pyytämässä apua tilanteeseen. Piirilääkäri leikkasi sairaan kudoksen pois, mutta valitettavasti verenmyrkytys lähti kädessä seuraavana päivänä etenemään. Piirilääkäri Karl von Bonsdorff leikkasi kättä monta kertaa, ilmeisesti amputoimalla sitä. Lopulta tultiin olkapäähän asti. Bror Axel Thulé teki verstaalla sillä välin Mäntsälän kirkon urkuja ja aina iltaisin raportoi isälleen työn edistymisestä. Muutaman viikon päästä Anders Thulén vointi hieman jo koheni ja piirilääkäri Karl von Bonsdorff neuvoi potilasta seuraavana päivänä varovasti jaloittelemaan. Tästä seurasi korkea kuume potilaalle. Karl von Bonsdorff tutki potilaan ja vei Bror Axelin sivuun kertoen, että hänen isän henkeä eivät enää mitkään hoitotoimet voineet pelastaa. Verenmyrkytys oli kainalon imusolmukkeista levinnyt jo vasempaan keuhkoon.
Kolmen päivän ajan koko perhe seurasi Anders Thulén vuoteen vieressä isän kamppailua myrkytystä vastaan. Bror Axel tallensi seuraavat sanat: ”Saatoin rintaa kuulemalla seurata hävityksen kulkua alaskäsin vasempaa ja ylös oikeaa keuhkoa myöten. Tajuissaan hän oli viimeiseen hengenvetoonsa. Muutama hetki ennen loppua hän sanoi nyt loppuvansa, siunasi ja kiitti meitä kaikkia, muisti sanoa tervehdyksensä ja siunauksensa Richardille, joka oli koulussa, ja niin olimme helmikuun 29. päivänä karkausvuonna jääneet isättömiksi.” Anders Thulé oli kuollessaan vain 58-vuotias ja Bror Axel Thulé 24-vuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti