Anders Thulé rakensi urut usein kirkoissa

Toinen hyvin merkittävä kartano Kangasalla on Wääksyn kartano, joka oli 1500-luvun alusta Wäxjöstä lähtöisin olevan Westgöta-suvun rälssitila. Suku joutui kuninkaan epäsuosioon ja kartano luovutettiin Kustaa Vaasalle vuonna 1555. Kartano muistetaan hyvin siitä, että Juhana-herttua (s. 20.12.1537 ja k. 17.11.1592) naituaan Katariina Jagellonican (s. 1.11.1526 Krakova ja k. 16.9.1583 Tukholma) Puolasta lahjoitti Wääksyn kartanon rakastajattarelleen, Kaarina Hannuntyttärelle (1539-1596) vuonna 1561. Juhanalla ja Kaarinalla oli neljä yhteistä lasta, joista nuorin, Sofia, avioitui sotapäällikkö Pontus de la Gardien ( s. 1520 ja k. 5.11.1585) kanssa. Synnyttäessään poikaansa, Jakobia, Sofia kuoli Tallinnassa vuonna 1583. Pontus de la Gardie hukkui Narvan jokeen pari vuotta myöhemmin ja hänet on haudattu Tallinnan tuomiokirkkoon vaimonsa viereen. Jakob-poika kasvoi isoäitinsä hoivissa Wääksyn kartanossa . Jacob de la Gardiesta tuli myös kuuluisa sotapäällikkö, jota kutsuttiin Laiska-Jaakon nimellä. Wääksyn kartanossa puhuttiin ruotsinkieltä ja piikojenkin piti opetella siksi ruotsinkieli.

Varakkain talo Kangasalla oli kuitenkin Tavelan ratsutila. Ratsutilallinen Kaarle Kustaa Tavela (s. 26.6.1810 Kangasala ja k. 8.2.1872 Kangasala) edusti sukutilan viljelijänä yhdeksättä sukupolvea. Kaarlen vanhempia olivat Simo Kaarlenpoika ja Liisa Tuomaantytär. Kaarle Tavela oli valistunut talonpoika, joka edusti säätypäivillä talonpoikaissäätyä. Hän toimi myös kuudennusmiehenä – seurakunnan vanhin, kyläntarkastaja sekä kinkeri- eli yökuntamies - ja oli seurakunnan köyhäinjohtokunnan jäsen. Ulkomuodoltaan muhkea Kaarle Tavela edusti Moskovassa keisari Aleksanteri II:n – Suomea kohtaan myötämielinen hallitsija - kruunajaisissa yksinään Suomen talonpoikaissäätyä kielitaitonsa vuoksi syksyllä 1855. Ratsutilallinen Kaarle Tavela sai tältä matkalta palattuaan keisarin suosionosoituksena Andreaksen ritarikunnan nauhassa kannettavan kultamitalin ja suuren hopeapokaalin.

Merkittävä tukikohta Thulén perheelle Kangasalla oli myös pappila, jossa taidettiin ruotsinkieltä. Anders Thulé valmisti vuoden 1845 aikana Kangasalan kirkon urut valmiiksi työmiestensä kanssa. Uruista tuli samankokoiset, kuin Inkoon kirkon urut eli 16-äänikertaiset. Joulukuussa 1845 uruilla jo soitettiin Kangasalan kirkossa. Fredrika Thulé synnytti kotona 3.1.1846 esikoistyttärensä, Edla Wilhelminan. Kangasalan urkujen valmistuttua oli Anders Thulén seuraava työmaa odottamassa Ikaalisten puukirkossa, joka tunnetaan myös Fredrika Sofian kirkkona. Ikaalisten urut oi tilattu myös 16-äänikertaisena soittimena.

Ikaalisten kirkko.

Ikaalisten kirkko on ilmeisesti paikkakunnan kolmas kirkko, joka valmistui tukholmalaisen arkkitehti Thure Gustaf Wennbergin (s. 1.7.1759 ja k. 23.1.1818) suunnittelemana puusta vuonna 1801. Thure Wennberg oli ilmeisesti paroni ja arkkitehti Carl Fredric Adelcrantzin (s. 30.1.1716 ja k. 1.3.1796) oppilas. Kirkon rakentaminen uskottiin pohjalaiselle kirkonrakentajalle, Salomon Siimoninpoika Köhlströmille ( ent. Köykkä, s. 24.4.1746 Jalasjärvi ja k. 4.3.1827 Ilmajoki). Edellinen – samoin puusta tehty – pitkäkirkko sijaitsi nykyisen hautausmaan länsireunassa, rakennettiin 1640-luvulla ja kirkko purettiin huonokuntoisena vuonna 1824. Kirkon Ikaalisissa vihki käyttöön Ikaalisten kirkkoherra Karl Henrik Bergroth (s. 2.1.1772 Taivassalo ja k. 18.3.1841 Ruoveden pappila) 4.8.1801. Kirkko on sisäviisteinen ristikirkko, jonka itä-länsisuuntainen pääsakara on selvästi poikkisakaraa pidempi. Kirkkoa uudistettiin perusteellisesti vuosina 1859-1860, jolloin esim. rakennettiin uusi kellotapuli sekä sakaroiden leikkauskohtaan kirkon harjalle suuri suorakulmainen ja telttakattoinen lyhtyrakennelma.

Anders Thulé matkusti Ikaalisiin ottamaan lehteristä mittoja urkuja varten. Nahkakantisesta muistikirjasta löytyy tällaisia mittoja: ”korkeus 8 kyynärää ja 22 tuumaa, leveys 22 kyynärää ja 15 tuumaa, syvyys 12 kyynärää ja 6 tuumaa”. Siihen tilaan tuli Anders Thulén suunnitella urkunsa. Kevät tuli vuonna 1846 yllättävän varhain, mutta onneksi urkujen osat ennätettiin rekikyydillä toimittaa Ikaalisiin asennettaviksi. Anders Thulé äänitti ja viritti urut Ikaalisten kirkossa. Urut soivat jo juhannuskirkossa vuonna 1846. Turun tuomiokirkon urkuri Carl Th. Möller toimi Ikaalisten kirkon urkujen tarkastajana. Hänen laatima lausunto uruista ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin ylistävämpi. Anders Thulé oli hänen lausuntonsa mukaan tehnyt huolellista ja kaunista työtä. Mekaniikka, pillit, palkeet ja ulkoinen koristelu, samoin kuin virityksen puhtaus täyttivät kaikki vaatimukset.

Anders Thulé tunnettiin varsin innokkaana kalamiehenä ja metsästäjänä ja saaliit hän toi aina kotiin syötäväksi. Saaveilla piti kantaa hänen Kangasalan Kirkkojärven verkoista vetämiään saaliita kotiin. Vesien omistajassa tämä herätti kateutta ja hän lopulta kielsi Anders Thulén kalastuksen vesillään. Omiin verkkoihinsa vesialueen omistaja ei sitten enää saanutkaan sellaisia saaliita, kun kalat ehtivät kaikota. Melko pian juhannuksen jälkeen vuonna 1846 satoi maahan lunta ja maanpinta jäätyi, pilaten sadon mennessään. Ruokaa oli silloin niukalti, mutta maata koetelleet pahat nälkävuodet ja punatautiepidemia olivat vasta tulossa 1860-luvulla.

Pastori Fredrik Gabriel Hedberg.

Ikaalisten kirkon urkujen valmistuttua Anders Thulé oli jälleen ilman töitä, mutta apuun tuli Pöytyän pitäjänapulainen, evankelisen herätysliikkeen perustaja, pastori Fredrik Gabriel Hedberg (s. 15.7.1811 Saloinen ja k. 19.8.1893 Kemiö), joka tilasi Anders Thulén tekemään kamariurut Pöytyälle. Anders Thulé valmisti urut mittojen mukaisesti, mutta ei edes käynyt Pöytyällä itse. Hän lähetti urkujen osat asiakkaalle rekikyydissä. Turun tuomiokirkon erotettu urkuri Mowallson saapui Pöytyälle pystyttämään ja virittämään urut soittokuntoon helmikuussa 1947.

Fredrik Hedberg syntyi Saloisissa Nygårdin talossa ja hänen vanhempansa olivat pitäjän nimismies ja toimintavouti Erik Johan Hedberg (s. 6.4.1781 Vihanti ja k. 16.9.1852) ja Katarina Magdalena Borg (s. 8.3.1790 Perho ja k. 18.3.1869 Kimito). Fredrik Hedbergin isoisä oli Vihannan kappalainen, Fredrik Hedberg ja äidinisä puolestaan Gabriel Borg, joka oli Fredrik Hedbergin jälkeen Vihannan kappalainen sekä Raahen ja Saloisten kirkkoherra vuodesta 1818. Fredrik Hedberg sai alkeisopetusta enoltaan, Carl Jakob Borgilta. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Oulun triviaalikoulussa ja Oulun palon jälkeen muutaman vuoden Raahessa opiskellen. 14-vuotiaana Hedberg koki herätyksen ja tuli uskoon. 15-vuotiaana Hedberg suoritti 14.10.1826 ylioppilastutkinnon ja lähti sen jälkeen opiskelemaan Turun yliopistoon. Ensimmäinen lukuvuosi meni virkamiehiltä vaaditun venäjän kielen opiskelemiseen. Hedberg tuntuu harkinneen lääkärinuraa, minkä lisäksi hänellä oli luonnontieteellisiä harrastuksia. Hän sai valmiiksi filosofian kandidaattitutkinnon 27.4.1832 ja 21.6. samana vuonna hänet vihittiin maisteriksi. Tämän jälkeen hän alkoi opiskella teologiaa tähtäimenään pappisvirka. Vuonna 1834 hän sai pappisvihkimyksensä.

Pöytyän kirkko.

Hedberg toimi aluksi rovasti Carl Henrik Forsmanin apulaisena Siuntiossa, josta parivaljakko siirtyi Lohjan seurakuntaan. Rovasti Forsmanilla oli Hedbergiin suuri vaikutus. Fredrik Hedberg sai yhteyden heränneisiin vuosien 1835-1836 herätyksen aikana. Tämän herätyksen hengessä hän toimi innokkaasti mm. Paimiossa vuosina 1838-1840. Suomessa oli voimassa Ruotsin vallan ajalta peräisin ollut konventikkeliplakaatti, joka kielsi herätysliikkeiden seurat. Arkkipiispa Melartinille kanneltiin herännäisistä ja Fredrik Hedberg karkotettiin Ouluun vankilasaarnaajaksi vuonna 1840 ja sieltä edelleen Raippaluotoon vuonna 1842. Kolmen vuoden rangaistuksen jälkeen hän vapautui ja sai nimityksen Pöytyän apupapiksi vuonna 1843.

Kemiön kivikirkko.

Kaarinan kirkkoherraksi Fredrik Hedberg valittiin vuonna 1854. Vuonna 1862 Hedberg siirtyi Kemiön seurakuntaan ja hänet valittiin Perniön rovastikunnan lääninrovastiksi. Fredrik Hedberg oli edusmiehenä vuoden 1976 kirkolliskokouksessa. Evankelinen herätys levisi voimallisesti Pöytyällä ja Turussa sekä 1860-luvulla Helsingin seudulla. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen perustamiseen mennessä vuonna 1873 evankelisuutta oli jo 200 seurakunnassa. Fredrik Hedbergin asema SLEY:n perustamisessa oli keskeinen. Pyhälle Andreakselle pyhitetty Kemiön kivikirkko on valmistunut todennäköisesti vuonna 1469. Anders Thulé rakensi Kemiön kirkkoon 20-äänikertaiset urut vuonna 1858. Hedbergiläisyys kukoisti Kemiön saarella ja lehtikustantaja sekä mesenaatti Amos Andersonkin (s. 3.9.1878 Kemiö ja k. 2.4.1961 Dragsfjärd) sai jo nuoresta asti kotisaarellaan tutustua Fredrik Hedbergin opetuksiin. Amoksen isä, Anders Johan, oli Hedbergin seurakuntalaisia, kirkkoraadin jäsen ja innokas osallistuja pastori Hedbergin julistuksen kuulijoissa. Amos Anderson osallistui jo kahdeksanvuotiaana ensimmäisen kerran pastori Hedbergin kinkereihin luku- ja kirjoitustaitoaan todistamaan. Seurojen pito tuli aivan lailliseksi vuonna 1869 voimaan astuneessa laissa. Vuosina 1920-1922 Kemiön kirkkoa kunnostettiin mesenaatti Amos Andersonin varoilla ja kunnostustöiden suunnittelusta vastasi arkkitehti Armas Eliel Lindgren (s. 28.11.1874 Hämeenlinna ja k. 3.10.1929 Kööpenhamina).