Pakinoitsija ja kirjailija Seppo Esko Juhani Ahti.

Tampereella 19.8.1944 syntynyt Seppo Esko Juhani Ahti varttui Nokialla; Seppo oli jo varhain ahkera lukija, mutta kirjoittamisen, ”stumppien” eli pienten pakinoiden kirjoittamisen, hän aloitti vasta luokiovuosinaan. Kirjailija, käsikirjoittaja ja pakinoitsija Seppo Ahti tunnetaan hyvin nimimerkistään Bisquit, jolla nimimerkillä hän kirjoitti noin 4 500 pakinaa Ilta-Sanomissa vuosina 1968-2019. Ensimmäisen kerran hän käytti tätä nimimerkkiä tammikuussa 1967 pakinassaan Ylioppilaslehdessä. Tuolloin Seppo Ahti opiskeli Helsingin yliopistossa valtiotieteitä. Bisquit nimimerkin Seppo Ahti oivalsi konjakkimerkistä Kyproksella ollessaan rauhanturvajoukossa. 

 

Seppo Ahti katsoo, että hänellä ei koskaan ollut mielestään taipumuksia kirjoittaa runoutta tai proosaa ja niinpä sattuma sai sanella ammatinvalinnan; vuonna 1966 Ylioppilaslehden päätoimittajaksi valittiin arvalla - äänten mentyä tasan - Yrjö Larmola, joka päihitti näin Paavo Lipposen. Ensimmäisenä työnään päätoimittaja Larmola järjesti pakinakilpailun, johon myös Seppo Ahti osallistui ja voitti kisan. Tuohon aikaan Seppo Ahti innostui varsinkin Ylioppilaslehden pakinoitsija, Johnny Walkerin eli Pekka Haukisen kirjoituksista. Ilta-Sanomien pakinoitsijana Seppo Ahti aloitti aprillipäivänä vuonna 1968, mutta edellisenä kesänä hän oli jo työskennellyt Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa. HS:n päätoimittaja Teo Mertanen oli tarjonnut 23-vuotiaalle nuorukaiselle vakituista paikkaa varakkaassa yhtiössä.

 Kutka eli eräänlainen vuosikirja.

Aivan aluksi pakinoiden aiheet eivät syntyneet vallan helposti, vaan niitä aiheita piti miettiä melko pitkään, mutta lopulta työ opetti tekijäänsä. Päivärytmiksi vakiintui seuraava: Aamulla ei ollut vielä harmaata aavistustakaan, mistä hän tulisi kirjoittaa. Seppo vei lapset päivähoitoon ja vaimo, toimittaja Ilse Rautio, lähti myös töihin. Nyt Seppo sai kirjoittaa rauhassa tarinansa, jonka hän itse vei Ilta-Sanomiin ja kirjoitti varmuuden vuoksi sen vielä toimituksessa uudestaan. Tämän jälkeen hän kaupassa käytyään haki lapset päivähoidosta ja palasi kotiin valmistaen siellä perheelleen ruoan valmiiksi. Seppo Ahti katsoo, että häntä on toimituksessa kohdeltu mallikkaasti ja ainoastaa hän ihmettelee vain huonon yleisöpalautteen käsittämättömän pientä määrää.

 Viihdeohjelmaa Parempi myöhään juonsivat Ritva Valkama ja Pentti Siimes.

Seppo Ahti ei pitänyt missään vaiheessa itseään nuorena ja vihaisena miehenä; pikemminkin tilanne oli se, että mitään varsinaista agendaa – joka olisi suunnattomasti helpottanut hänen työtään – ei koskaan ollut. Hän oli kotoisin aivan tavallisesta työläisperheestä ja edes hänen omat mielipiteensä eivät saaneet häntä kiinnostumaan juuri mistään. Kirjoittaessa piti aina ensin keksiä, mitä mieltä hän itse oli jostakin asiasta, ennen kuin pääsi alkuun tekstissä. Nyt eläkkeellä ollessaan Seppo Ahti ajattelee perinteisen pakinan hiipuvan ajan rattaissa katoavaksi kansanperinteeksi. Tarve hauskoille oivalluksille ei ole sinällään mihinkään kadonnut, mutta kaikki pitää tänään olla sähköisessä muodossa.

Vuodesta 1979 eli aivan ensimmäisestä Linnanmäen Peacockin näyttämöllä esitettyjä UIT:n (Uusi Iloinen Teatteri) revyitä Seppo Ahti on ollut käsikirjoittamassa mm. hyvien ystäviensä, Jukka Virtasen ja Jaakko Salon kanssa. Ystävästään, Jukka Virtasesta Seppo Ahti on tokaissut osuvasti, että ”Jukka Virtanen on antanut syövälle ja juovalle kasvot”.

 Sanataiteilija Jukka Jalmari Virtanen.

Seppo Ahti on ollut mukana käsikirjoittamassa televisiolle mm. viihdeohjelmia, kuten Katapultti (1971), Parempi myöhään (1979), Ollaan kuin kotonanne (1982) sekä Hymyhuulet (1987-1988). Ilkka Kylävaaran parina hän juonsi viihdeohjelmaa Enkelten keittiö (1989) sekä toimi ajankohtaisten asioiden kommentoivan lautamiehenä Lasse Lehtisen viihdeohjelmassa Anteeksi kuinka? (1993). Valtion kirjallisuuspalkinnon Ahti sai ansioistaan vuonna 1978. Vuonna 1987 hänen osakseen tuli Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto ja vuonna 1989 Suomen Kuvalehden journalistipalkinto. Koskenkorva-palkinnon hän otti vastaan vuonna 1996 ja WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon vuonna 1998.

Toisinaan rajanveto on sinänsä jo taiteilua; mitä vähäpätöisempi ihminen, sitä korkeampi on kynnys kirjoittaa. Joskus pakinoitsija Seppo Ahdilta on kysytty, mille asialle hän ei voisi nauraa, ja hän vastasi, että vainajalle hänen paariensa ääressä. Nyt hän kuitenkin ottaisi sanomisiaan takaisin, ja olisi jo valmis nauramaan sillekin.