Liikemies ja tehtailija Gustaf Wasastjerna.

Ruukinpatruuna Gustaf Adolf Wasastjernan ja taloudenhoitaja Catharina Carlotta Jernbergin aviottomana lapsena Seinäjoella 12.8.1823 syntynyt Gustaf August Wasastjerna (vuoteen 1847 Falander) tunnettiin liikemiehenä ja tehtailijana sekä lukeutui aikoinaan Suomen varakkaimpiin miehiin, joka teki kuitenkin konkurssin vuonna 1869. Gustaf August Wasastjernan vanhemmat avioituivat lopulta vuonna 1845 ja vasta kaksi vuotta myöhemmin Gustaf sai mahdollisuuden käyttää sukunsa vanhaa aatelisnimeä. Gustaf August Wasastjerna opiskeli Ruotsin Falunissa raudanvalmistusta. Gustaf August Wasastjerna sai perinnöksi isältään Östermyran ruukin Seinäjoelta vuonna 1849. Liiketoimintaan Seinäjoella kuului tuolloin mm. Suomen ainoa ruutitehdas.

Gustaf Wasastjerna avioitui Hedvig Mathilda Donnerin kanssa vuonna 1848 ja he saivat yhdessä kymmenen lasta. Vuonna 1856 Gustaf Wasastjerna hankki Tammerkosken rantamaisemista Kyttälän puolelta Tampereelta omistukseensa 50 000 hopearuplalla senaattori Carl August Ramsay & vuorimestari Gustaf Idmanilta masuunin – masuunin rakentaminen oli alkanut vuonna 1843 yhtiömiesten Nils Johan Idman, Carl August Ramsay ja Gustaf Idmanin toimesta -, sahan sekä valimon, jotka sijaitsivat Idmanin omistamilla Hatanpään kartanon mailla. Masuunissa työskenteli jo 1840-luvun lopulla noin 60 työntekijää. Haverin kaivoksesta Hämeenkyrön Viljakkalasta tuotua rautamalmia jalostettiin tässä masuunissa ja valmis takkirauta kaupattiin lähinnä Pietariin.

Tampellan konepajan toinen johtaja, insinööri Anders Johan Lundahl.

Wasastjerna perusti toukokuussa 1857 konepajan, Tammerfors Mekaniska Werkstad, samaan paikkaan Tammerkosken itäpuolelle; kaksikerroksinen, tiilinen konepajarakennus valmistui paikalle vuonna 1859.  Gustaf Wasastjerna teki rantatontista 50 vuoden vuokrasopimuksen. Konepajan ensimmäiseksi johtajaksi pestattiin englantilainen Joseph Dillworth ja ruotsalainen Anders Johan Lundahl toimi konepajan johtajana Joseph Dillworthin jälkeen vuoteen 1966 asti. Lundahl sai Göteborgista houkuteltua johtamalleen Tampereen konepajalleen Göteborgin kaupunginarkkitehti Heinrich Hieronymos Kauffmannin pojan, insinööri Hermann Karl Heinrich Kauffmannin, vuonna 1862 konepajalle töihin.

Insinööri Hermann Kauffmann, Tampellan konepajan johtaja vuosina 1866-1880.

Hermann Kauffmann johtikin konepajaa Lundahlin jälkeen vuoteen 1880 asti, jolloin Kauffmann siirtyi Pietarin konepajan johtajaksi Venäjälle. Konepajalla valmistettiin mm. erilaisia koneita ja koneen osia sekä valutuotteita ja höyrylaivoja. 1860-luvulla konepajoja toimi Suomessa jo kaikkiaan viisitoista ja Tampereen konepajan tuotanto vastasi kaikkiaan kolmasosasta Suomen konepajojen tuotannosta. Teollistumista auttoi suuresti Suomen suurruhtinaskunnan valtiojohdon antama tuki sekä raudanjalostukselle että kaivostoiminnalle.

Wasastjerna uudisti konepajan olosuhteisiin nähden nykyaikaiseksi, mm. konepajan koneet tuotiin Englannista Tampereelle. Tuolloin Tampere oli noin neljän tuhannen asukkaan vaatimaton kaupunki, jonka ensimmäinen teollinen laitos, Frenckellin paperitehtaan edeltäjä, oli perustettu vuonna 1783 Tammerkosken rantaan. Kovin vaatimatonta oli vielä tuolloin Tampereen teollisuus; kaupungissa toimi mm. Petersonin villakehräämön ensiyritelmät, muutamia verkavalkkeja sekä pari tiilitehdasta ja Pyynikin harjun perillä haulitehdas. Hieman myöhemmin vielä varatuomari Adolf Törngren yhdessä Fritschen kanssa perusti Tampereen verkatehtaan Tammerkosken itärannalle alimman putouksen varrelle.

Varatuomari Adolf Törngren.

Turussa syntynyt Adolf Törngren (s. 27.4.1824 ja k. 3.3.1895) peri isältään, arkkiatri Agapetus Törngreniltä, omaisuutena mm. Nokian kartanon Pirkkalasta, Vesilahden Laukon kartanon, Tottijärven kartanon ja äidiltään Urjalan Nuutajärven kartanon ja sen lasitehtaan. Uransa alussa Turun hovioikeuden notaarina – sai varatuomarin arvon käräjät istuttuaan vuonna 1848 - toiminut Adolf Törngren uusi Nuutajärven lasitehdasta ja oli ensimmäisenä Suomessa aloittamassa puristelasin käyttöä. Varatuomari Törngren rahoitti Jokioisten verkatehtaan siirtymistä Tampereelle; Tampereen verkatehdas aloitti toimintansa Tammerkosken itärannalla vuonna 1856. Ensimmäisen teollisuustonttinsa varatuomari Törngren hankki omistukseensa Tammerkosken alajuoksulta, paikasta, joka ehkä paremmin tänään tunnetaan Tako Oy:n tehtaana. Varatuomari Törngrenin hanketta vastaan kuitenkin valitettiin, joten hän anoi siirtoa uuteen paikkaan kosken itärannalle, jonne perusti toimiluvan saatuaan heinäkuussa 1856 pellavakehräämön. Pellavakehräämöstä tuli myös Tampereen konepajalle tärkeä asiakas. Pellavakehräämön viisikerroksisen ja tiilestä rakennetun tehdasrakennuksen suunnitteli Georg Theodor Chietwitz ja tehtaan tuotanto oli täydessä käynnissä vuoden 1859 alusta.

Tampella Veikko Kannisen kuvaamana vuonna 1953.

Gustaf Wasastjerna ja Adolf Törngren yhdistivät vierekkäisillä tonteille toimineet liiketoimintansa vuonna 1861 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Osakeyhtiöksi (Tammerfors Linne- och Jern Manufaktur Aktiebolag), jonka toimitusjohtajana vuosina 1864-1866 toimi Gustaf Wasastjerna. Pian tehdas tunnettiin jo yleisesti nimellä Tampella. Nopeasti Wasastjerna muokkasi tehtaan toimia masuunista konepajatoiminnan suuntaan. Tampereelle Gustaf Wasastjernan oli houkutellut juuri mahdollisuus valmistaa höyrykoneita ja –laivoja. Alkujaan pellavakehräämön suunnitelmat mitoitettiin turhankin rohkeasti liian suuriksi niin rakennustensa kuin tuotantonsa puolesta. Pian selvisi, että kotimaisen raaka-aineen saannin kanssa oli suuria ongelmia ja tuolloin vaivanneet vaikeat nälkävuodet veivät tehtaan tuotannon liian suuriin vaikeuksiin. Kehno taloudenpito ja epäonnistunut osakeanti jouduttivat yhtiön vaikeuksia ja johti lopulta molempien omistajien henkilökohtaisiin konkursseihin.

Varatuomari Adolf Törngren ajautui vuonna 1866 konkurssiin, joka aikoinaan oli Suomen suurin konkurssi. Gustaf Wasastjerna päätyi konkurssiin hieman myöhemmin, vuonna 1869. Konkurssin jälkeen varatuomari Törngren muutti Helsinkiin, jossa toimi pitäen välitysliikettä. Vuonna 1865 Adolf Törngren perusti Helsingin Hietalahteen telakan nimellä Helsingfors Skeppsdocka. Törngren jätti vahvan jäljen myös Oy Nokia Ab:n perustamiseen; yhtiö toimi aluksi Törngrenin omistamilla mailla Tampereella ja Nokialla. Yhtiön perustaja, Fredrik Idestam, oli Adolf Törngrenin vaimon veli. 1870-luvulla hän innostui vielä teollistamistoiminnasta ja perusti Tampereen Asfaltti- ja Kattohuopatehtaan (Tako Oy), mutta luopui lopulta myös tästä yhtiöstä ja jättäytyi Pirkkalan Haapaniemen tilalle elämänsä ehtoovuosia viettämään. Adolf Törngrenin jäännökset lepäävät Nokian hautausmaalla. 

Nykyään Törnävän kartanona tunnettuna Östermyran tilasta luovuttuaan Gustaf Wasastjerna vietti viimeiset vuotensa Ala-Kärjen tilalla Peräseinäjoellaharrastaen innolla maatalouden kehittämistä; suoviljely ja uudet viljelytavat olivat hänen sydäntään lähellä. Hänen maatilansa koko oli n. 1200 hehtaaria viljeltyä maata. Seinäjoella oli maamme ensimmäinen meijeri, josta Wasastjerna lähetti voita ulkomaille asti. Hän perusti tiloilleen myös oluttehtaan, luujauhotehtaan, suuren jauho- ja ryynimyllyn sekä vanutus- ja värjäyslaitoksen. Vararikkoon päädyttyään hänen tiluksia johti väliaikaisesti vuoteen 1890 asti hänen kaksi poikaansa. Vuonna 1884 Gustaf Wasastjerna sai maanviljelysneuvoksen arvonimen ja hän toimi myös 32 vuoden ajan Ilmajoen maamiesseuran esimiehenä ja seuran rahastonhoitajana 20 vuotta. . Liikemies Gustaf August Wasastjerna kuoli Peräseinäjoella 11.6.1905. Vuoden 1863 valtiopäivillä Gustaf Wasastjerna toimi sukunsa edustajana aatelissäädyssä.

Pastori Alfred Kihlman.

Vaasasta lähtöisin oleva Alfred Kihlman (s. 13.5.1825 Vaasa ja k. 19.7.1904 Helsinki) oli mukana Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Osakeyhtiön toiminnassa kahdella osakkeella. Teologiaa opiskeltuaan Kihlman toimi ensin isänsä, Anders Gustaf Kihlmanin apupappina Kruunupyyssä ja myöhemmin saksan kielen opettajana Pietarsaaressa vuodet 1855-1863 ja sitten Vaasassa vuodet 1863-1866. Vuonna 1866 Alfred Kihlman nimitettiin veloista pelastetun Tampellan johtokunnan puheenjohtajaksi vuosiksi 1866-1903. Päivätyönään Alfred Kihlman toimi Helsingin ruotsalaisen normaalilyseon rehtorina. Kihlman toimi myös valtiopäiväedustajana pappissäädyn edustajana säätypäivillä vuosina 1872-1897 ja oli mukana perustamassa Kansallis-Osakepankkia vuonna 1889 sekä toimi pankin hallintoneuvoston puheenjohtajana vuodet 1893-1900. Sijoitustoimintaan Kihlman pääsi mukaan ensimmäiseltä vaimoltaan perimiensä varojen turvin, joita hän sijoitti Vaasan Puuvillatehtaan, Suomen Yhdyspankin ja Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Osakeyhtiön osakkeisiin. Alfred Kihlman toimi myös näiden yhtiöiden johtoelimissä sekä Suomen Yhdyspankin pankkivaliokunnassa.

Alfred Kihlmanin vuonna 1973 rakennuttama huvila, Villa Rulladd, sijaitsee Espoossa meren rannalla.

Alfred Kihlman rakennutti vuonna 1873 Espoon meren rannalle kauniiseen niemeen huvilan (Villa Rulludd). Parikymmentä vuotta myöhemmin Alfred Kihlmanin poika, prokuraattori Lorenzo Kihlman rakennutti Talvihuvilaksi kutsutun huvilan kupeeseen oman kesähuvilansa, ja nämä molemmat huvilat vuonna 1908 liitettiin toisiinsa kuistilla. Kihlmanin suvun hallussa huvilat säilyivät yli sata vuotta, vuoteen 1980 asti, jolloin huvilat siirtyivät Espoon kaupungin omistukseen. Nykyään huvilat toimivat museona, joka on avoinna vain joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina.