Biologisia lääkkeitä.

Tanskassa yhden potilaan hoito biologisilla lääkkeillä maksaa 16 000 euroa vuodessa ja tämä summa on 120 kertaa enemmän kuin henkilön hoito maksaisi tavanomaisilla lääkkeillä hoidettuna. Biologinen lääke on lääke, joka sisältää yhtä tai useaa vaikuttavaa ainetta, joka on biologinen aine ja biologisen lähteen valmistama tai sellaisesta peräisin. Biologiset lääkevalmisteet ovat kaikkein nopeimmin kasvava lääkeryhmä. Niihin luetaan muun muassa rokotteet, verivalmisteet (esim. hyytymistekijät), allergeenit, polysakkaridit (esim. Hepariini) ja yhdistelmä-DNA-tekniikalla tuotetut valmisteet (proteiinit, esim. insuliinit, vasta-aineet). Ryhmän uusimpina tulokkaina ovat niin sanotut kehittyneissä terapioissa käytettävät lääkkeet: geeni- ja soluterapiatuotteet ja kudosmuokkaustuotteet.

Biologisia lääkkeitä käytetään mm. nivelreuman hoidossa, ja vuonna 2010 tehty meta-analyysi näytti, etteivät biologiset lääkkeet ole nivelvaurioiden hidastamisessa yhtään parempia, kuin käytetty yhdistelmähoito, jossa voidaan käyttää kahta edullisempaa ja perinteisempää reumalääkettä eli ns. sairautta lievittävää antireumaattista lääkettä, DMARD. Tuolloin vain onnettomasti meta-analyysi valmistui neljä kuukautta liian myöhään, sillä Euroopan reumaliittojen kattojärjestö EULAR oli ennättänyt julkistaa uudet ohjeistukset reumapotilaiden lääkehoitoon; uusien ohjeiden mukaan, jos yksi DMAR-lääke ei tuota riittävää hoitovastetta, täytyy määrätä heti biologinen lääke kokeilematta edes yhdistelmähoidon tehoa.

Erilaisia potilasjärjestöjä rahoittavat monet lääkeyhtiöt, ja nämä potilasjärjestöt monasti materiaaleissaan antavat tilaa lääkeyhtiöille. Vuonna 2006 potilaiden, hoitajien ja lääkäreiden yhteenliittymä esitteli uuden paneurooppalaisen syöpäkampanjan nimeltä Cancer United, joka ajoi tasa-arvoista syöpähoitoihin pääsyä koko EU:ssa. Lääketehdas Roche rahoitti tämän kampanjan kokonaisuudessaan; sama lääketehdas on myös agressiivinen lääkkeiden markkinoija ja syöpälääkkeiden valmistaja. Eräät Rochen lääketehtaan syöpälääkkeistä, mm. rintasyöpälääke Herceptin ja suolistosyöpälääke Avastin, ovat hämmästyttävän kalliita tuotteita. Cancer United-kampanjan kampanjatoimistona toimi Rochen PR-firma ja lääketehdas Roche rahoitti täysin kampanjan tutkimuksen, johon jaettu propaganda perustui. Itse tutkimuksen kirjoittivat Nils Wilking Tukholman Karoliinisesta instituutista ja Bengt Jönsson Tukholman kauppakorkeakoulusta. Tutkimus sai paljon huomiota maailmalla, mutta siinä oli myös vakavia puutteita eikä data tukenut tutkimuksen johtopäätöksiä. Sponsoroidut kirjoittajat kirjoittivat: ”On luonnollisesti syöpäpotilaiden edun mukaista, että uudet, innovatiiviset syöpähoidot ovat heidän saatavillaan niin nopeasti kuin mahdollista. Syöpälääkkeiden hidas tai vähentynyt saatavuus vaikuttaa hyvin konkreettisesti potilaiden eloonjäämiseen.”

Kampanjan mainosmateriaalissa kerrottiin, että kampanja pyrki keräämään miljoona nimeä ja painostamaan Euroopan komission ottamaan käyttöön Euroopan laajuinen strategia. Euroopan syöpäpotilaiden liiton puheenjohtaja huomasi, että hänen nimensä oli lisätty kampanjan johtoryhmään ilman hänen suostumustaan asiassa, ja hän sekä Euroopan parlamentin jäsenet sanoutuivat kampanjasta irti. Kampanjan johtoryhmää veti professori John Smith, joka kirjoitti Karoliinisen instituutin raporttiin esipuheen, jossa hän ilmoitti kampanjan olleen hänen ideansa ja toivoi, että ihmiset lakkaisivat suhtautumasta lääketeollisuuteen kuin viholliseen.

Tutkimusten mukaan terveyskeskuslääkäreille on pääasiallinen tiedonlähde lääketeollisuus. Eräässä tutkimuksessa 86 % yleislääkäreistä kertoi tapaavansa lääketeollisuuden lääke-esittelijöitä ja Australiassa 86 % erikoislääkäreistä oli seurannut lääke-esittelijän presentaatiota edellisen vuoden aikana. Nämä lääke-esittelijät tuovat mielellään mukanaan ilmaisia lääkenäytteitä, sillä näytelääkkeet ovat erittäin tehokas tapa saada lääkärit määräämään kalliita lääkkeitä. Tämä selittää, miksi lääkenäytteiden arvo oli noin neljännes lääketeollisuuden yhteenlasketuista markkinointikustannuksista vuonna 2004.

Jos lääkärit eivät oivalla, kuinka helposti heitä manipuloidaan, he ovat todella naiiveja. Enin osa lääkäreistä ilmeisesti uskoo, että lääketeollisuuden jakama tieto on ainoastaan hyödyllistä tietoa. Vastatessaan haastattelututkimukseen lääkärit kyllä kyseenalaistivat lääketeollisuuden objektiivisuuden, mutta samalla pitivät lääkeyhtiöiden jakamia faktoja tosina ja uskoivat myös kykenevänsä erottaa uskottavan tiedon epäuskottavasta. Liian monissa tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, etteivät lääkärit osaa erottaa oikeaa tietoa väärästä tiedosta.

Lääkärin usein uskovat tekevänsä päätöksiä sen perusteella, kuinka hyviä lääkkeet ovat, mutta heidän päätöksensä perustuvat tutkimusten mukaan enemmänkin markkinoijien väitteisiin. Erään kyselytutkimuken 85 lääkäristä – joista kolmasosa oli sisätautien erikoislääkäreitä – 71 % uskoi heikentyneen aivoverenkierron olevan vanhuusiän dementian pääasiallinen syy, ja kolmasosa uskoi, että aivojen vasidilataattoreista on hyötyä sekavien vanhuuspotilaiden hoidossa. Mutta dementia ei johdu verenkierron heikkoudesta eikä lääkkeillä ollut tehoa! Puolet testin lääkäreistä uskoi myös, että morfiinin johdannainen, propoksyfeeni, on asperiinia tehokkaampi, vaikka se on huonompi, tuskin lumelääkettä parempi.

Samat lääkärit tuskin yksityishenkilöinä ostaisivat yhtään mitään, joka olisi kymmenen kertaa kalliimpi, vain siksi, että tuotteen valmistaja on vertaillut tuotettaan halvempiin ja väittää tuotteensa olevan kuitenkin paras. Terveydenhoidossa tilanne on täysin toinen, sillä lääkärit eivät joudu taloudelliseen vastuuseen määräämistä lääkkeistä. Lääketeollisuus käyttää markkinointiin suunnattomia määriä rahaa, koska markkinointi on sille niin tehokasta. Jo lähes 30 vuotta sitten lääketeollisuus käytti Yhdysvalloissa 8 000-15 000 dollaria lääkäriä kohden rahaa vuosittain markkinointiin. Lääketehtaiden lääke-esittelijöitä on yksi jokaista viittä lääkäriasemalla työskentelevää lääkäriä kohden, ja satunnaisessa lääkäriotannassa 12 % lääkäreistä oli saanut lisäpalkkioita tutkimuksiin osallistumisesta. Tämä kaikki maksetaan meidän verovaroista; emme maksa ainoastaan valtavia markkinointikustannuksia vaan myös lääkekorvauksia, koska lääkkeet ovat jo niin kalliita, etteivät ihmiset pysty hankkimaan niitä ilman yhteiskunnan tukea.

Lääketehtaan lääke-esittelijän tapaaminen johtaa siihen, että lääketehtaan uutta lääkettä tilataan apteekkiin, vaikka enin osa tilatuista lääkkeistä aiheuttaa vähän tai eivät lainkaan etua olemassa oleviin lääkkeisiin verrattuna. Tämä uusien lääkkeiden tilaaminen johtaa isompiin lääkekustannuksiin, vähentää rinnakkaislääkkeiden myyntiä ja johtaa muillakin tavoin järjenvastaisiin lääkemääräyksiin. Tutkimusten mukaan lääkärit pyytävät lääkkeiden lisäämistä valikoimaan todennäköisemmin, jos he ovat tavanneet lääkeyhtiön lääke-esittelijän tai ottaneet lääkkeen valmistajalta rahaa vastaan.

Lääkeyhtiön maksamat ateriat johtavat helposti siihen, että uutta lääketehtaan lääkettä tilataan apteekkiin, vaikka lounasseurueessa levitetty tieto lääkeyhtiön ja sen kilpailijan lääkkeestä olisi virheellistä. Tutkimuksessa, jossa lääke-esittelijät tiesivät, että heidän myyntipuheensa nauhoitettiin, 11 % lääkeyhtiön lääkkeestä esitetyistä väitteistä oli virheellisiä ja lääkettä suosivia, ja kilpailijan lääkkeestä esitetyt väitteet olivat kaikki kielteisiä. On todennäköistä olettaa, että aidossa kahdenkeskisessä esittelytilanteessa ilman todistajia erot ovat paljon isompia.

Lääketehtaiden koulutustilaisuudet ovat lääkäreiden manipulointia selkeimmillään. Lääkeyhtiön tuotteet esitellään niissä aina vain myönteisessä valossa ja nämä tilaisuudet selkeästi myös muuttavat lääkkeenmääräyskäytäntöjä heti järjestävän lääkeyhtiön hyväksi. Ei ole varmaankaan kovin suuri yllätys, että me too-lääkkeet ovat lääketeollisuudelle valtava tulonlähde. Nämä ovat hyvin harvoin sen parempia lääkkeitä kuin vanhatkaan lääkkeet, mutta tätä asiaa meille ei koskaan kerrota, sillä lääketeollisuus varoo tekemästä vertailututkimuksia samantapaisten lääkkeiden välillä; silloin kun näitä kokeita tehdään, niiden tuloksia on lähes poikkeuksetta manipuloitu. Jos julkisin varoin tehdyissä testeissä verrataan uusia ja vanhoja lääkkeitä, paljastuu usein, että valtavia rahamääriä on hakattu uusiin lääkkeisiin, jotka eivät ole yhtään sen parempia kuin vanhemmatkaan ja halvemmat lääkevaihtoehdot.

Monet lääkärit ovat nykyään sitä mieltä, että lääketehtaiden lääke-esittelijöiden pääsy puhujiksi lääkäreiden koulutustilaisuuksiin täytyisi kieltää kokonaan. Käytäntö on kuitenkin ristiriitaista ja epäjohdonmukaista, sillä useimmat näistä kieltoa ehdottavista kuitenkin tapaa itse viikottain lääke-esittelijöitä työssään. Ja tämä tilanne on pahentunut viime vuosien aikana kovasti. Yhdysvalloissa järjestettiin vuonna 2003 kaikkiaan 237 000 lääkeyhtiöiden rahoittamaa kokousta tai puhetilaisuutta, joissa kaikissa puhujana oli lääkäri-myyntimies. Samana vuonna oli 134 000 eri tilaisuutta, jossa puheesta vastasi lääkeyrityksen edustaja. Kuutta vuotta aiemmin lääkeyhtiöiden myyntihenkilöiden ja lääkäreiden pitämien puhetilaisuuksien yhteenlaskettu määrä oli vain 60 000.

Tutustutaanpa vielä elävään ja melko tuoreeseen, ja ainakin ajankohtaiseen esimerkkiin biologisista lääkkeistä, joihin siis rokotteetkin kuuluvat. Tämä esimerkki kertoo, kuinka voi käydä, kun lääkemarkkinoille tuodaan nopeutetulla menettelyllä ja kovalla kiireellä ihmiskohtaloista piittaamatta uusi rokote, jonka väitetyistä hyödyistä ei ole olemassa vielä moniin vuosiin mitään näyttöä.

Tohtori Ian Hector Frazer.

Tohtori Ian Hector Frazer (s. 6.1.1953 Glasgow, Skotlanti) on nykyisin Australiassa asuva immunologisti ja tutkimusjohtaja, joka oli jo lapsuudestaan asti kiinnostunut tieteen suomista mahdollisuuksista. Hänen molemmat vanhempansa olivat myös tieteellisiä tutkijoita. Frazer opiskeli Aberdeenin yksityisessä Robert Gordon’s Collegessa. Aluksi fysiikka veti häntä puoleensa, mutta lopulta lääketiede veti pidemmän korren. Vuosina 1974-1977 Ian Frazer sai seuraavat palkinnot Edinburgin yliopistossa: Bachelor of Science, Bachelor of Medicine ja Bachelor of Surgery. Vuonna 1976 Ian Frazer tapasi vaimonsa, Carolinen, ja avioitui hänen kanssaan. Ensimmäiset työpaikat Ian Frazerilla olivat Edinburgin itäisessä sairaalassa, Edinburgin kuninkaallisessa sairaalassa ja Roodlandsin sairaalassa Haddingtonissa.

1980-luvun alussa tohtorit Walter ja Eliza Hall houkuttelivat Frazerin Melbourneen. Institute of Medical Researchissa hän alkoi tutkia viruksien immunologiaa. Pian Frazer havaitsi homomiehiä tutkiessaan, että heillä oli hepatiitti B ja syyksi paljastui HIV. Frazer löysi myös toisen sukupuoliteitse tarttuvan viruksen, ihmisen papilloomavirusinfektion eli HPV:n, joka näytti aiheuttavan syövän esiasteen muutoksia kohdunkaulassa. Vuonna 1985 Ian Frazer aloitti opettajana Brisbanessa sijaitsevassa Queenslandin yliopistossa, jonne hänellä oli samalla mahdollisuus luoda oma tutkimuslaboratorio. Laboratoriossaan Frazer jatkoi kiinnostuneena tutkimuksiaan HPV:n ja HIV:n parissa ja samalla opetti yliopistossa; tämän lisäksi hän työskenteli kvaternaalisen tason opetussairaalassa, Prinsessa Alexandran sairaalassa (PAH) samassa kaupungissa. Vuonna 1988 Ian Frazer väitteli lääketieteen tohtoriksi.

Sapattivapaallaan vuonna 1989 Ian Frazer tutustui virologi Jian Zhoun (1957-1999) kanssa. Molemmilla oli kiinnostuksen aiheena kehittää HPV-rokote; virusta vain oli vaikea viljellä ilman elävää kudosta. Vuonna 1990 tiedemiehet alkoivat molekyylibiologiaa syntetisoimalla valmistaa koeputkissa virusta jäljitteleviä hiukkasia. Maaliskuussa 1991 tutkimuksiin liittyivät Zhoun vaimo, Xiao-Yi Sun, tutkimusavustajaksi; he olivat Queenslandissa opiskellessaan tutustuneet toisiinsa ja avioituneet. He onnistuivat tuottamaan laboratoriossa viruksen ulkokuorta muistuttavan hiukkasen, joka lopulta johti rokotteen kehittämiseen. Vuonna 2013 Xiao-Yi Sun perusti poikansa Andreasin kanssa vuonna 1999 edesmenneen miehensä muistoksi Jian Zhou-säätiön tukemaan tieteellistä työtä. Tohtori Sun on tehnyt pitkään työtä rokotteen saamiseksi Kiinan hallitukselle ja heinäkuussa 2016 rokote hyväksyttiin virallisesti käytettäväksi Manner-Kiinassa.

Gardasil ja Cervarix olivat ensimmäiset rokotteet, joita markkinoitiin kohdunkaulan syövänestoon. Kesäkuussa 1991 Frazer ja Zhou hakivat keksinnölleen väliaikaisen patentin ja alkoivat kehittää laboratoriossa Queenslandissa rokotettaan. He joutuivat kliinisiä tutkimuksia rahoittaakseen myymään osittaisia patentteja Australian lääkeyhtiö CSL:lle – Australiaan ja Uuteen-Seelantiin - ja vielä myöhemmin monikansalliselle Merch & Co lääkeyhtiölle. Maailman kuudenneksi suurin monikansallinen lääkeyhtiö GlaxoSmithKline sai heiltä vielä patentin Yhdysvaltain markkinoille Cervarix-rokotteelle.

Tutkimustulokset esiteltiin vuonna jo vuonna 1991 ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa tieteellisessä kokouksessa, jonka ansiosta Ian Frazerista tuli Queenslandin yliopiston – myöhemmin opisto oli nimellä The Diamantina Institute for Cancer, Immunology and Metabolic Medicine – johtaja. Gardasil-rokotteella tehtiin kolmen vuoden ajan testauksia ja sinä aikana Ian Frazerista tuli laitoksensa professori. Ensimmäiset ihmisillä suoritetut rokotustestaukset uudella rokotteella tehtiin vuonna 1998 ja samana vuonna Frazer sai Australian kansalaisuuden. Vuonna 2006 Australian ja Yhdysvaltain viranomaiset hyväksyivät neljän vuoden vaiheen III tutkimusten tulokset ja rokotetta ryhdyttiin myös antamaan näissä maissa.

Tohtori Frazer on itse lausunut rokotteestaan: ”Apart from a very, very rare instance where you get an allergic reaction from the vaccine, which is about one in a million, there is nothing else that can be directly attributable to the vaccine.” Tohtori Ian Frazer on saanut erittäin monia palkintoja vuosien saatossa: Australian biotekniikkapalkinto (1999), Korkeakoulujen pyöreän pöydän palkinnon yhteistyötutkimuksesta (1999), Centenary-mitali syöpätutkimuksista (2003), John Curtin-mitali (2005), CSIRO Eureka-palkinto (2005), Distinguished Fellowship Award, Royal College of Pathologists (2006), Vuoden Australialainen (2006), William B. Coley-palkinto (2006), Novartiksen kliinisen immunologian palkinto (2007), Golden Plate-palkinto (2007), Kansainvälinen elämänpalkinto tieteellisestä tutkimuksesta (2007), Howard Florey-mitali lääketieteellisestä tutkimuksesta (2007), Pääministerin tiedepalkinto (2008), Balzanin-palkinto ennaltaehkäisevästä lääketieteestä (2008), Ramaciotti-mitalli (2008), American Academy of Dermatology, Lila Gruber-palkinto (2008), Australian lääkäriliiton kultamitali (2009), Royal Societyn jäsenyys (2011), Kansallinen Living Treasure (2012), Edinburgin kuninkaallisen seuran kirjeenvaihtaja (2018).

Suomessa vuonna 2013 alkoi HPV-rokotusten jakaminen 10-12-vuotiaille tytöille rokotusohjelman mukaisesti ja vuoden 2020 alusta rokotetta ovat saaneet myös ikäryhmän pojat Suomessa. Pojilla HPV-rokotteen väitetään estävän suun- ja nielunalueen sekä penissyöpien muodostumista. Näiden väitteiden tueksi ei ole senkään vertaa tutkimustuloksia, kuin on kohdunkaulansyövästä. Fimean haittavaikutusrekisteri sai vuonna 2014 HPV-rokotteesta 124 kantelua. Marraskuusta 2013 elokuuhun 2017 mennessä Fimean haittavaikutusrekisteri on saanut 248 haittailmoitusta Suomessa. Velvollisuus tehdä haittailmoituksia poistui Suomessa vuonna 2017. Englannissa ja USA:ssa ilmoitetaan viranomaisille korkeintaan 1 % haittavaikutuksia saaneista, mutta Suomessa tästä asiasta ei ole tehty mitään tutkimusta. Englannissa on tehty eniten kanteluja HPV-rokotteesta, siitä huolimatta EMIA katsoo, että rokotteen edut ovat suuremmat kuin sen aiheuttamat haitat. Rokotteen antamisen jälkeen valmistaja on myöntänyt, että mahdollisuus kuolla rokotteen jälkeen on 37-kertainen verrattuna siihen, että mahdollisesti kuolisi kohdunkaulan syöpään. Lääkärit eivät mielellään ota rokotusohjelmaan kantaa yleensä, koska pelkäävät leimaantuvansa rokotevastaisiksi asiassa.

Viruskomponentti on HPV-rokotteessa huonosti immunogeeninen eli se tuottaa aika huonon immuunivasteen. Suurimmalla osalla ihmistä on HPV-infektio, vaikka meillä ei olisi sen vuoksi mitään kliinisiä oireita. Tutkimuksissa on näyttöä, että sellaisen ihmisen – joka jo tietämättään kantaa HPV-infektiota – riski sairastua rokotuksen jälkeen kohdunkaulansyöpään on suurempi, kuin ilman rokotusta jääneen. Eli rokote saattaa jopa lisätä syövän esiintymistä! Australiassa 33-vuotias urheilija kuoli kohdunkaulansyöpään, vaikka oli saanut rokotteen nuorempana.

HPV-virustyyppejä on olemassa noin 150 erilaista. Suomessa käytetty rokote antaa vasta-aineita vain virustyyppejä 16 ja 18 vastaan. Nämä kaksi alatyyppiä viruksesta aiheuttavat 70 % kaikista kohdunkaulan syöpätapauksista. Muualla maailmassa yleisessä käytössä olevat vastaavat rokotteet antavat vasta-aneita virustyyppejä 6, 11, 16, 18, 31, 33, 35, 39, 45, 51, 52 ja 58 vastaan. Näitä korkean riskin alatyyppejä tunnetaan 13 erilaista. Rokotevalmistajien omien ilmoitusten mukaan tutkimuksissa 2,3 % rokotuksen saaneista sai jonkin asteisia autoimmuunisia oireita rokotuksen jälkeen. Autovasta-aineita oli Japanissa tehdyssä tutkimuksessa selvästi enemmän haittavaikutuksia saaneilla, kun heillä, jotka eivät olleet rokotuksen jälkeen saaneet haittavaikutuksia. Yhdysvalloissa on tutkittu, että yhden kohdunkaulan syövän estäminen HPV-rokotteella maksaa yhteiskunnalle 18 miljoonaa dollaria.

Adjuvantit, apuaineet ovat hyvin todennäköisesti rokotteen vaarallisin osa; alumiinia ihmiskeho ei tarvitse mihinkään, mutta se on tutkimuksissa liitetty Alzheimerin taudin ja dementia kehittymiseen. Alumiinihydroksidin alumiini sitoo fosfaatteja verestä, siksi joissain maissa ainetta käytetään hyperfosfatemiassa eli veren epänormaalia korkeammassa fosfaattipitoisuudessa. Alumiinihydroksidi on alumiinifosfaatin ohella rokotteissa yleisimmin käytetty adjuvantti. Booraksi ja muut aineet lisäävät lääkeaineen pääsyä veriaivoesteen läpi aivoihin, tämän vuoksi rokotteella on aiheutettu mm. keskushermostovaikutuksia.

Mitä kaikkia haittavaikutuksia HPV-rokotteella on sitten todettu olevan? Lista on melko pitkä, mutta tässä esimerkiksi muutamia: epilepsiaa, kouristuskohtauksia, munasarjan toimintahäiriöitä, enneaikaista menopaussia, hedelmöittymisvaikeutta, lisääntynyttä keskenmenoriskiä, allergisia reagtioita, CRPS-syndrooma keskushermostovaikutuksia, krooninen väsymysoireyhtymä.

Lääketehtaan tutkimuksissa plaseboryhmässä on käytetty rokotetta adjuvanteilla ilman rokotteen varsinaista lääkeainetta, kun normaalisti plaseboryhmälle käytettäisiin esim. keittosuolaa. HPV-rokotetta kehitettäessä ei tutkittu päätetapahtumana kohdunkaulansyöpää, vaan kohdunkaulan esiasteen muutoksia, jotka saattavat kehittyä syöväksi. Niistähän suurin osa ei kuitenkaan kehity syöväksi. Suurin osa papa-tutkimusten kohdunkaulan esiasteen muutoksista parantuu spontaanisti tai ne hoidetaan paikallisesti ja niistä suurimmasta osasta ei kehity syöpää. Invasiivinen kohdunkaulan syöpä voi olla kuolettava. Suomessakaan kohdunkaulansyöpä ei ole yleisempiä syöpätyyppejä. Suomessa todetaan vuosittain noin 160 kohdunkaulan syöpää. Koska kohdunkaulan syöpä kehittyy esiasteiden kautta, sitä voidaan ennaltaehkäistä seulonnan avulla. Esiasteet voidaan havaita kohdunkaulalta otettavan solunäytteen avulla ja hoitaa ennen kuin syöpä pääsee kehittymään. Kohdunkaulan syövän syntyyn liittyy lähes aina ihmisen papilloomaviruksen (HPV) aiheuttama pitkittynyt infektio. Pitkittyneen HPV-infektion seurauksena kohdunkaulan normaali pintasolukko alkaa hiljalleen muuttua ja kehittyä pahanlaatuiseksi syöväksi. Kehitys normaalista pintasolusta syöväksi vie yleensä vuosia, tutkimusten mukaan 7-15 vuotta. Suurin osa kohdunkaulan syövistä alkaa kohdunkaulan pintasolukosta eli levyepiteelistä ja sitä syöpätyyppiä kutsutaan levyepiteelikarsinoomaksi. Kohdunkaulan syöpä voi myös alkaa kohdunkaulan kanavaa verhoavista rauhassoluista ja tätä syöpätyyppiä kutsutaan adenokarsinoomaksi. Suurin osa kohdunkaulan syövistä on levyepiteelikarsinoomia. Adenokarsinooma ja sen esiasteet ovat vaikeammin havaittavissa seulonnassa kuin levyepiteelikarsinooma.

Immunoglobuliinihoitoa suonensisäisesti on käytetty erittäin vakaviin HPV-rokotteen aiheuttamien komplikaatioiden hoitoon Suomessakin. Hoitojen seurauksena saattaa hyvinkin olla, että Valvira uhkaa hoidot lopettaakseen hoitavaa lääkäriä lääkärilupiensa menetyksellä, sillä hoito ei ole Valviran mukaan käypähoitosuositusten mukaista. Näin on Suomessakin käynyt, vaikka näillä hoidoilla on päästy hyviinkin hoitovasteisiin ja lieventämään potilaiden oireita.

Immunoglobuliini eli vasta-aine – immuunijärjestelmän plasmasoluissa, B-soluissa ja muisti-B-soluissa sijaitsevat vesiliukoiset proteiinit - voi neutraloida bakteerien toksiineja. Vaikka se ei pystyisi suoraan opsonoimaan mikrobeja, se voi tehdä sen välillisesti käynnistämällä komplementin. Kunkin vasta-aineen toiminto on sitoutunut ainoastaan tietynlaisen virukseen, bakteeriin tai johonkin muuhun vasta-aineita tuottaneelle eliölle tuntemattomaan taudinaiheuttajaan, myrkkyyn tai muuhun haittatekijään. Sitoutuminen ei ole kovalenttista. Sitoutuminen voi estää haittatekijän toiminnan. Sitoutuminen voi tämän sijaan tai lisäksi myös merkitä haittatekijän tuhottavaksi. Esim. makrofagit eli elimistön syöjäsolut tunnistavat tiettyjä vasta-aineita ja tuhoavat niiden sitomia haittatekijöitä ottamalla niitä sisäänsä. Näitä makrofageja on erityisen paljon päivystämässä maksassa, pernassa, keuhkoissa ja suolistossa.

Yhdysvalloissa HPV-rokote rekisteröitiin hurjan nopealla menettelyllä ja vaillinaisin testauksin. Lääketeollisuus ajoi jo presidentti Ronald Wilson Reaganin (s. 6.2.1911 ja k. 5.6.2004) hallinnon aikana vuonna 1986 voimaan lain, jonka vuoksi esim. rokotteiden sivuvaikutuksista kärsivät potilaat eivät voi nostaa normaaleja kanteita oikeudessa lääketeollisuutta vastaan. Em. reklamaatiot käsitellään tätä varten perustetussa liittovaltion elimessä, jonka myöntämä maximikorvaus aiheutetusta vakavasta haitasta on kuitenkin vain 250 000 dollaria. Suomessa lääketeollisuus on sopinut THL:n kanssa asiasta siten, että THL ottaa kantaakseen riskin lääketeollisuuden mahdollisista virheistä. Virallisesti on voimassa linja, että vakavia komplikaatioita ei rokotuksilla edes voida aiheuttaa!

THL:n omilla sivuilla kerrotaan HPV-rokotteen aiheuttaneen ainoastaan hyvin lieviä sivuvaikutuksia, mutta ainoastakaan vakavasta tai pysyvästä haittavaikutuksesta ei siellä kerrota. Maailman terveysjärjestö WHO on kuitenkin raportoinut, että HPV-rokotteella on maailmalla aiheutettu 445 kuolemantapausta ja yli tuhat syöpätapausta sekä vähintään 300 000 raportoitua sivuvaikutusta. Onneksi kuitenkin esim. Tanskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa on olemassa organisaatioita, jotka kertovat puolueetonta ja rehellistä tietoa HPV-rokotteiden haittavaikutuksista. Vuonna 2016 Tanskassa HPV-rokotekattavuus oli 15 %, sen jälkeen hieman lisääntynyt rokotekampanjoinnin vuoksi. Intiassa rokote ei ole käytössä, koska siellä tuli niin paljon komplikaatioita ja kuolemia, että sitä ei otettu rokotusohjelmaan. Japanissa oli myös paljon komplikaatioita ja siellä rokotekattavuus on nykyään 10 % luokkaa. Riski saada HPV-rokotteesta vakavia haittavaikutuksia on suurempi kuin sairastua kohdunkaulansyöpään!