Nuorisosäätiö (8. osa)
Matti Vanhasen puheenjohtajakaudella Nuorisosäätiö ei lahjonut sidosryhmiään alkoholilla, vaan säätiö jakoi lahjaksi mm. kirjoja. Vuonna 1999 Vanhasen kehotuksesta hankittiin Nuorisosäätiölle Esko Ahon kirjoittamia kirjoja, sillä Esko Aho oli Suomen Keskustapuolueen presidenttiehdokkaana. Saman vuoden alussa Nuorisosäätiölle ostettii 10 000 markalla (2 500 euroa v. 2022) kirjallisuutta Uudenmaan Suunta ry -nimiseltä yhdistykseltä. Uudistajat -kirjasen kirjoittajia olivat Tanja Karpela ja Matti Vanhanen. Poliisikuulusteluissa Matti Vanhanen ei muistanut tarkasti, kenen tukiyhdistykseltä kirjaset ostettiin. Näin Vanhanen asiasta lausui: ”Todennäköisesti kirjat on hankittu lahjoiksi yhteistyökumppaneille. Muistikuvia minulla ei asiasta tämän tarkemmin ole.”
Matti Vanhasen kirjoittama kirja, Vaikeita valintoja, ilmestyi vuonna 2002. Kirjan myynnillä kerättiin tukiyhdistykselle varoja Matti Vanhasen vaalityöhön. Vanhanen ilmoitti, että Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkinen oli Vanhasen pyytämättä hankkinut kirjoja yllättäen Nuorisosäätiölle. Matti Vanhanen todisti, ettei kumpikaan kirja tuottanut tukiyhdistykselle eikä kirjoittajalleen voittoa.
Vuoden 2006 presidentinvaaleja varten julkaistiin teos, Se on ihan Matti, jonka kirjoittajaksi mainittiin pääministeri Matti Vanhasen erityisavustaja Timo Laaninen. Kirja oli vaalikirja, jossa käytiin Matti Vanhasen henkilöhistoria läpi lapsuudesta nykypäivään saakka. Kirjan kustasi Maahenki Oy, joka kauppasi kirjan kuudella eurolla/kpl Matti Vanhasen vaaliyhdistykselle, Kansainvälinen Suomi ry:lle. Vaaliyhdistys myi kirjaa 30 eurolla/kpl eteenpäin. Esimerkiksi Keskustapuolueen eduskuntaryhmä osti näitä kirjoja 700 kappaletta itselleen. Ennen juhannusta 2005 Nuorisosäätiö lunasti myös näitä kirjoja 1 500 eurolla.
Matti Vanhanen ei itse tunnustanut toimineensa kirjakauppiaana ja vaalirahoituksestaan hän oli autuaan tietämätön. Hän ilmoitti ettei ollut enää Nuorisosäätiössä tuolloin, eikä hän myöskään millään tavalla osallistunut kirjojen hankintaan tai myyntiin. Tähän asiaan jouduttiin kuitenkin reilun kolmen vuoden jälkeen palaamaan poliisikuulusteluissa.
Nuorisosäätiön hallussa oli melkoinen kirjakasa presidentinvaalien jälkeen. Säätiö oli hankkinut Matti Vanhasen kirjoja suuren määrän; pikkujouluissa esimerkiksi kirjoja jaettiin jokaiselle juhlijalle lahjaksi lähtiessä. Matti Vanhanen muistaa kirjansa syntyhistorian omalla tavallaan: ”Kirjoja hankittiin aina sieltä, mistä kyseistä kirjaa saattoi ostaa. Se on ihan Matti -kirjasta haluan todeta, että annoin sen tekemiseen materiaalia ja haastatteluita, mutta mitään palkkiota tai muutakaan hyötyä en ole koskaan siitä itselleni saanut. Kyse on muiden kustamasta juhlakirjasta.”
Kirjasta on olemassa myös toisenlainen tarina, jonka kertoi syksyllä 2021 Matti Vanhasen pitkäaikainen erityisavustaja, pappina työskentelevä Timo Laaninen. Timo Laaninen muistaa Matti Vanhasen kirjan synnyn puolestaan näin: ”Vaikka teksti meni kokonaan minun nimiini, Vanhanen kirjoitti itse siitä suuren osan. Minun tarvitsi vain stilisoida tekstiä.” Timo Laanisen tekemä ”stilisointi” oli sen verran perusteellista, että hän joutui kirjan vuoksi matkustamaan melko paljon. Useista matkoista Helsingistä Kuusamon Rukalle, Poriin ja perheen kanssa Sotkamon Katinkultaan tuli yhteensä 3 000 kilometriä omalla autolla ajettuja kilometrejä. Timo Laaninen veloitti Keskustapuolueelta kilometrikorvauksia, majoituskuluja ja 14 päivän päivärahoja yhteensä 5 000 euroa.
Matti Vanhasen viittaus muiden kustantamaan kirjaansa on myös hyvin mielenkiintoinen ilmaisu. Kirjan kustantaja oli Maahenki -kustantamo, jonka omisti Keskustapuolueen Maaseudun sivistysliitto, valistuskirjallisuutta kustantava kirjakustantamo. Matti Vanhanen toimi yhtä aikaa puheenjohtajana sekä Maahengen omistavassa Maaseudun sivistysliitossa että Nuorisosäätiössä. Hyvin pian hän lisäksi johti vielä koko keskustalaista kansanliikettä. Aivan kovin kaukaa ei siis Matti Vanhanenkaan voinut kirjansa kustantamista seurata.
RAY:n tarkastuksissa nämä Matti Vanhasen kirjat tulivat esille vasta vuosien päästä. Kohu nousi asiasta vasta vuoden 2009 loppupuolella. Kristian Seemer ja Perttu Rintamäki RAY:n avustusosastolta alkoivat tutkia tuolloin asiaa tarkemmin. Hyvin pian heille selvisi, että Nuorisosäätiölle oli maksettu jo useiden vuosien ajan avustuksia, joita oli käytetty täysin väärin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen verrattuna. Pelkästään vuonna 2005 RAY oli maksanut yli 90 000 euroa (122 000 euroa v. 2022) Nuorisosäätiölle käyttöön varoja, jotka säätiö käytti vääriin tarkoituksiin.
1990-luvun lopussa Arkkitehtitoimisto Laine & Larkas esitti Nuorisosäätiölle, että säätiö tukisi rakallisesti arkkitehtitoimiston palveluksessa ollutta arkkitehtiopiskelijaa tämän diplomityössä. Nuorisosäätiö käytti pääasiassa tämän arkkitehtitoimiston suunnittelupalveluita rakennuskohteissaan. Tammikuun 1999 laivaristeilyn alkupuolella tämä arkkitehtiopiskelija sai näyttää kyntensä esitelmöimällä Nuorisosäätiön hallitukselle nuorisoasuntojen suunnittelun erityiskysymyksistä. Presentaatio sai säätiön hallituksen ilmeisesti hyvin vakuuttuneeksi, sillä Nuorisosäätiön hallitus myönsi arkkitehtiopiskelijalle diplomityön aloittamiseksi ja varmistamiseksi 10 000 markan apurahan.
Kolmisen vuotta myöhemmin valmistui Nuorisosäätiön hallituksen tilaama tutkimus, jossa aiheena oli kartoittaa säätiön asukkaiden poismuuton syitä sekä Nuorisosäätiön asuntojen kehitysmahdollisuuksia. Tutkimusta teki Nuorisosäätiölle puolentoista kuukauden ajan valtiotieteiden ylioppilas Antti Kaikkonen. Kaikkosen selvityksen mukaan suurin yksittäinen poismuuton syy oli työ- ja opiskelupaikan saanti jostain muualta. Antti Kaikkosen mukaan oli syytä huomata, että 43 prosenttia vuokra-asunnoista poistuneista ei kertonut poistumisensa todellista syytä. Myöhemmin tämä tutkimus on Nuorisosäätiöstä hukkunut, eikä sitä enää löydy säätiön arkistosta. Tutkimuksen hinnastakaan ei löydy dokumenttia.
Matti Vanhasen mukana 1990-luvun lopussa Nuorisosäätiön kiinteistöosakeyhtiöiden hallituksiin uinut Tanja Karpela tarvitsi tuolloin myös työharjoittelupaikkaa, joka säätiöstä järjestyikin. Karpela tarvitsi myös aiheen opinnäytetyöhönsä Diakonia-ammattikorkeakoulua varten. Nuorisosäätiössä muotoiltiin sopimus, jonka mukaan Tanja Karpelan harjoittelu oli itsenäistä työtä ilman palkkaa ja harjoittelu alkoi 1.10.1999.
Tanja Karpelan opinnäytetyön aiheeksi tuli aluksi tutkimus Nuorisosäätiön vuokralaisjakaumasta. Opinnäytetyön ohjaajaksi sekä yhteyshenkilöksi määriteltiin säätiön asiamies Jorma Heikkinen. Heikkisen tehtävä oli auttaa Tanja Karpelaa aiheen jäsentelyssä sekä faktamateriaalin keräämisessä. Kuitenkin opiskelija Tanja Karpela otti Jorma Heikkiseen yhteyttä vasta silloin, kun opinnäytetyö oli jo valmis. Karpela kutsui Jorma Heikkisen koulun päättäjäistilaisuuteen. Jorma Heikkisen ei tarvinnut sinnekään mennä itse, koska Nuorisosäätiön puheenjohtaja Matti Vanhanen ilmoitti hänelle menevänsä koulun tilaisuuteen.
Tanja Karpelan lopullisessa opinnäytetyössä ei Nuorisosäätiöstä tai sen nuorisoasumisesta ole mitään. Työn lähdeluettelossa mainitaan kyllä Tanja Karpelan ja Matti Vanhasen vuonna 1999 ilmestynyt kirjanen, Uudistajat. Opinnäytetyön aiheen Tanja Karpela oli muuttanut alkuperäisestä aiheesta ja uusi nimi työlle oli: ”Vanhempien ajankäyttö ja vanhemmuuden tukiverkot kasvatuksen näkökulmasta”. Opinnäytetyöllään Tanja Karpela sai sosionomin ammattinimikkeen.
Toistakymmentä vuotta tämän tapahtuman jälkeen Nuorisosäätiön hallitus halusi jälleen asumisen uusista trendeistä tutkittua tietoa. Tällä kertaa säätiön mielenkiinto kohdistui asuinrakentamisen viimeisimpään innovaatioon, konttiasumiseen. Nuorisosäätiön hallitus tilasi konsulttityönä tutkimuksen, joka selvittäisi eri mahdollisuuksia asuttaa nuoria ihmisiä moduuli- tai konttiasuntoihin Kyläsaaren tontille Helsingissä.
Konsultteja käytettiin Nuorisosäätiön henkilökunnan kouluttamiseen ajoittain. Tällainen konsulteilta tilattu koulutus oli mm. hyvin tunnetun Jari Kimmo Johannes Sarasvuon (ent. Heinonen, s. 12.6.1965 Turku) Trainer’s House -yhtiöltä tilattu ohjelma. Sillä ensin koulutettiin Nuorisosäätiön hallitusta aivan erikseen ja vielä erikseen myös säätiön henkilökuntaa kehittämään ”sosiaalisen nuorisotyön strategiaa”. Nuorisosäätiön puheenkohtaja Antti Kaikkonen kertoi 1.3.2010 KRP:n kuulusteluissa poliisille mm. seuraavasti: ”Säätiön toimintaa kehitettiin myös strategiaprosessilla, ja tähän hankittiin myös ulkopuolelta sytykkeitä ja asiantuntemusta.”
Syksyllä 2011 yritysjohdon konsultointiin erikoisesti panostava BDO -yhtiö tarjoutui selvittää ja kuvata Nuorisosäätiön tulevien vuosien strategiaa ”SCORE -menetelmään tukeutuen”. Säätiössä uskottiin ostetun ja maksetun konsulttipalvelun hyödyn määrittyvän yleensä varsinkin palvelun hinnan kautta; halvalla hinnalla saa hyödytöntä palvelua ja kalliilla hinnalla taas ostetaan laadukasta sekä hyödyllistä palvelua Nuorisosäätiölle. Tässä tapauksessa koulutuksen hinta oli 900 euroa/päivä, kaikkiaan yhteensä 18 900 (22 500 euroa v. 2022).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti