Kavala inflammaatio eli matala-asteinen tulehdus piilee sangen helposti kehomme syöväreissä lisäten ajan oloon merkittävästi elimistömme tulehduskuormitusta. Matala-asteista tulehdusta saattaa löytyä monestakin paikasta kehostamme, mutta tyypillisimmin se alkaa esim. suolistosta, suusta tai keskivartalon rasvakudoksesta. Alkuun et edes huomaa mitään oireita inflammaatiosta, mutta monet väärät valinnat – kuten pitkäaikainen stressi, tupakointi, huono nukkuminen, alkoholi, väärä ruokavalio, vähäinen liikunta – lisäävät elimistön oksidatiivista stressiä ja tulehduskuormaa sekä terveyttä tukevien antioksidanttivarastojen häviämistä. Jokaisen oman kehon sietokyky on yksilöllistä, mutta varmaa on se, että kun sietokyky ylittyy, alkavat suuret ongelmat ilmaantua hyvinkin kongreettisesti elimistöösi. Seurauksena saattaa olla mm. rasvamaksa, kroonisia kipuja, kohonneet sokeri- ja verenpaine arvot, masennusta, Alzheimerin tautia, nivelvaurioita ja sydäninfarkti.

Tutkimuksissa on havaittu, että kehomme merkittävin ja aktiivisin matala-asteisen tulehduksen syntyalue sijaitsee vatsaontelon sisäelinrasvassa eli viskeraalisessa rasvakudoksessa. Matala-asteinen tulehdus on tila, jossa esim. rasvakudoksesta erittyy tulehdusta lisääviä välittäjäaineita. Kun rasvakudoksen määrä kasvaa, lisääntyy myös tulehdusta edistävien välittäjäaineiden pitoisuus ja vastaavasti tulehdukselta suojaavien välittäjäaineiden pitoisuus vähenee. Vaikka matala-asteinen tulehdus itsessään onkin oireeton, voi se vaarallisesti vaikuttaa esim. lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen, metabolisen oireyhtymän tai sepelvaltimotaudin taustalla. Metabolista oireyhtymää varsin usein edeltää merkittäviä riskitekijöitä, joita ovat mm. painonnousu, tupakointi ja verenpaineen kohoaminen. Tutkimusten mukaan korkea tulehdusindeksi nostaa jopa 32 prosenttia sydän- ja verisuonitaudin riskiä. Masennuspotilailla on huomattu 30 prosentin nousu aivojen tulehdusta osoittavissa merkkiaineissa verrattuna masennusta potemattomiin henkilöihin.Tulehdus on merkittävässä roolissa tutkimuksen mukaan myös neurodegeneraatiossa ja Alzheimerin taudin synnyssä ja progressiossa.

Adiponektiini on rasvakudoksesta verenkiertoon erittyvä hormoni, joka lisää insuliiniherkkyyttä ja vaikuttaa edullisesti verenkiertoelimistöön. Tätä hormonia pidetään yleisesti suojaavana välittäjäaineena, joka hillitsee matala-asteista tulehdusta ja toimii merkittävänä säätelijänä tulehdusta kohottavien ja estävien välittäjäaineiden verkostossa. Tulehdusmerkkiaineet ovat hyvin monissa tieteellisissä tutkimuksissa osoittautuneet monien uusien sairauksien riskin osoittajiksi, mutta silti tulehdusmerkkiaineiden testaaminen mittaamalla ei ole muodostunut potilastyössä vielä rutiininomaiseksi. Matala-asteine tulehdus ei kuitenkaan yksin aiheuta sairauksia, mutta se on mukana synnyttämässä koko joukon vakavia, kroonisia ongelmia sairauksien muodossa elimistöömme.

Matala-asteinen tulehdus voi samoin pahentaa jo olemassa olevien sairauksien oireita. Se pystyy pahentamaan mm. nivel- ja selkäkipuja, astmaa, reumaa, suolistosairauksia, syöpää, ateroskleroosia, fibromyalgiaa, masennusta, MS-tautia, yms. Onneksi kuitenkin useiden sairauksien oireita kyetään hidastamaan ja hoitotasapaino parantuu, kun puututaan matala-asteiseen tulehdukseen sammuttamalla kehomme viheliäiset tulehduspesäkkeet. Eräs merkittävimmistä matala-asteiseen tulehdukseen vaikuttavista tekijöistä on syömämme ravinto. Väärät valintamme ruoan suhteen voivat aktivoida tulehdussoluja muodostaen näin voimakasta syömisen jälkeistä tulehdusta. Mikä sitten on tulehdusruokaa? Sellaisia ovat mm. pikaruoat, hiillostetut ja käristetyt ruoat, mutta samoin myös esim. kotona väärillä rasvoilla kuumennettu sekä liian kuumalla lämpötilalla valmistettu ruoka.

Ihmisten ylipaino ja erityisesti keskivartalolihavuus sekä metabolinen oireyhtymä muodostavat selkeän yhteyden matala-asteisen tulehduksen kehittymiseen. Yksistään lisääntynyt rasvakudoksen määrä aiheuttaa monien tulehdustekijöiden ja tulehdusvälittäjäaineiden erittymisen verenkiertoon. Lisäksi vatsaontelon rasva on hyvin altis tulehtumaan, mutta asiaan vaikuttavat myös geenimme. Vatsarasvan tulehdusta kuormittavat voimakkaasti entisestään väärät ravintotekijät tai muut tulehdusta lisäävät tekijät. Kiputiloihin, aineenvaihdunnan häiriöihin ja matala-asteiseen tulehdustilaan liittyy monasti tärkeiden mikroravintoaineiden ja antioksidanttien puutosta. Kun saamme ruokavaliostamme riittävästi tarvitseviamme vitamiineja ja suoja-aineita ja kehomme antioksidanttikapasiteetti on kunnossa, ei tulehduskuormitus pysty kasvamaan ongelmia tuottavan suureksi. Monien tutkimusten mukaan useiden vitamiinien ja beetakaroteenin saannilla tuntuisi olevan huomattava vaikutus kehon matala-asteisen tulehdustilan sekä metabolisen oireyhtymän synnyn kanssa.

Liikunnalla on monia hyödyllisiä vaikutuksia kehoomme, mutta liika liikunta voi kääntyä keholle rasitukseksi. Erittäin kovatehoinen liikunta voi lisätä tulehdusta ja aikaansaada hapetusstressiä. Esim. maratonjuoksijoilla on havaittu elimistössä huomattavasti enemmän haitallista hapetusstressiä kuin vain kohtuudella liikkuvilla. Samoin vain hyvin vähän liikkuvilla on melkein poikkeuksetta elimistössä lisääntynyt haitallisen tulehduksen määrä, kuin säännöllistä ja kohtuullista liikuntaa harrastavalla. Infektiot, piilevät ruoka-aineallergiat sekä altistumiset myrkyille ja homeille lisäävät matala-asteista tulehdusta. Altistuminen homesienille voi laukaista tai pahentaa jo olemassa olevaa astmaa. Huonosti hoidettu keuhkoputkentulehdus tai angiina voi myöhemmin laukaista pitkäkestoisen tulehduksen. Aikaisemmin sairastetut infektiot jättävät elimistöömme jäljet ja synnyttävät verisuonien sisäseinämän endoteeliin monasti lievän vaurion. Jos sitten myöhemmin kehoomme syntyvä tulehdustauti – esim. flunssa – voi tämän seurauksena tulehduttaa pahentaen vaurioituneeseen verisuoneen syntyneen seinämäplakin aiheuttaen jopa infarktin.

Ihmisen suolistossa on usein myös matala-asteisia tulehduspesäkkeitä ja näin suolisto toimii elimistömme laajemman tulehduskuormituksen tyyssijana. Sekä hyvin hyödyllisiä että haitallisia bakteereita asuu muutaman kilon määrä paksusuolessa. Osa suoliston haitallisista bakteereista muodostaa voimakasta tulehdusta lisäävää lipopolysakkaridia (LPS) kuollessaan. LPS on rasvan ja suurimolekyylisen hiilihydraatin muodostama molekyyli, jollaisia on varsinkin gramnegatiivisten bakteerien ulkokuoressa. Haitallinen LPS imeytyy verenkiertoon lymfanesteen kautta ja etenee näin kehon rasva- ja maksasoluihin, joissa aiheutuu tulehdusreaktio. LPS on endotoksiini eli myrkkyaine, joka vapautuu bakteerin hajotessa; tämä lisää tulehdusta sekä haitallista vuotava suoli-oireyhtymää.

IBD (inflammatory bowel disease) eli tulehduksellisissa suolistosairauksissa – kuten colitis ulcerosa (haavainen paksunsuolentulehdus) ja Crohnin tauti (regionaalinen enteriitti) – käytetään ulosteen kalprotektiinia sairauksien diagnostiikassa.Kalprotektiini on pääosin neutrofiilisolusta (veressä esiintyvä valkosolu eli leukosyytti) peräisin oleva valkuaisaine, jonka määrä ulosteessa kohoaa suoliston tulehduksen yhteydessä. Sillä on helppo seurata taudin aktiivisuutta.

Myös laihoillakin ihmisillä – varsinkin jos syövät tulehdusruokaa, liikkuvat vähän ja polttavat tupakkaa – voi esiintyä voimakasta matala-asteista tulehdusta. Suoliston ja nivelten lisäksi tulehdusta voi esiintyä samoin sidekudoksessa. Esim. fibromyalgikoilla voi olla voimakkaita kipuja, jotka johtuvat elimistössä piilevästä tulehdustilasta. Fibromyalgikon tulehdus on usein sidekudoksessa, jossa taas on paljon hermoja; tämä saa kivun tuntumaan voimakkaalta. Kivun tarkoitus on varoittaa elimistöä sitä uhkaavasta tai kohdanneesta vaarasta. Kipu voi kroonistuessaan nostaa verenpainetta, lisätä sydämen ja keuhkojen kuormitusta sekä supistaa verisuonia. Monet kipukroonikot kärsivät univaikeuksista sekä ahdistuksesta ja väsymyksestä. Kaikkiaan noin miljoona ihmistä kärsii Suomessa kroonisista kivuista. Kroonisista kivuista yleisemmät ovat selkäkivut, nivelkivut, hermonpuristus- tai hermovauriokivut sekä päänsäryt ja migreeni. CRPS-oireyhtymä voi johtaa myös kroonisiin, voimakkaisiin kipuihin sekä ”vaeltavaan” kiputuntemuksiin.

Maailmalla eri tutkimuksissa on yhteneväisesti todettu, että useimpien kiputilojen taustalla on oksidatiivinen stressi ja antioksidanttien puutos, joka johtaa sitten voimakkaaseen tulehduskuormitukseen. Elimistön tulehdustila aktivoi useita kivun välittäjäaineita sekä kipuihin osallistuvia yhdisteitä. Yksi sellainen on yhdeksästä aminohaposta koostuva, verisuonia laajentava proteiini, bradykiniini. Bradykiniini on mukana kivun mekanismissa; se aiheuttaa kipua, kun se stimuloi kipuhermopäätteitä aiheuttaen näin kivun tunteen. Bradykiniini vapauttaa prostasykliiniä ja typpimoniksidia, jotka laajentavat verisuonia.