Psykiatri Aloysius Alzheimer.

Aloysius Alzheimer (s. 14.6.1864 ja k. 19.12.1915) oli tunnettu saksalainen psykiatri ja neuropatologi sekä saksalaisen psykiatri Emil Kraepelinin (s. 15.2.1856 Neustrelitz, Mecklenburg-Strelitz ja k. 7.10.1926 München) kollega. Aloysius Alzheimer julkisti ensimmäisenä tieteellistä evidenssiä vanhuutta edeltävästä dementiasta, jonka psykiatri Emil Kraepelin myöhemmin Alzheimerin mukaan nimesi Alzheimerin taudiksi. Frankfurtin mielisairaalassa vuonna 1901 psykiatri Alzheimer hoiti 51-vuotiasta naispotilasta, Auguste Deteriä, joka käyttäytyi omituisesti ja naisen lähimuisti oli heikko. Hoitosuhde jatkui vuosia, mutta huhtikuussa 1906 rouva Deter kuoli. Aloysius Alzheimer lähetti potilaan sairaskertomukset ja aivot laboratorioon Müncheniin tutkittavaksi. Alzheimer esitteli puheessaan 3.11.1906 ensimmäisen kerran vanhuutta edeltävän dementian patologiset ja kliiniset oireet samalla kertaa.

Alzheimeri tauti on kaikkein yleisin dementiaa aiheuttava sairaus; se aiheuttaa harmaan aivokudoksen tuhoutumista sekä aivojen surkastumista. Sekä Alzheimerin että Parkinsonin tauti kuuluvat ns. neurodegeneratiivisiin sairauksiin, jossa hermosto vähitellen surkastuu. Sairaus vaurioittaa samoin aivojen kemiallisia järjestelmiä. Hyvin tunnusomaista sairaudelle ovat alueellinen aivorappeuma, kuten muistialueiden pieneneminen, aivojen krooninen tulehdus, oksidatiivinen stressi, aivojen väärin laskostuneet tau-säeikimput ja beta-amyloidikertymät sekä ohjelmoitua solukuolemaa kiihdyttävien geenien aktivaatio. Aluksi aivojen harmaasolut hajoavat ja kuolevat, mikä myöhemmin aiheuttaa tuhoisia vaurioita tärkeiden toimintojen heiketessä tai kokonaan loppuessa. Alzheimerin tauti diagnosoidaan väärin laskostuneiden tau-säeikimppujen ja beta-amyloidikertymien perusteella, vaikka näitä esiintyy myös oireettomilla potilailla. Noin puolella Alzheimer tautia sairastavista potilaista esiintyy sekamuotoinen taudinkuva, joka voi sisältää piirteitä monesta eri neurodegeneratiivisesta sairaudesta.

Auguste Deter.

Alzheimerin tauti saa alkunsa jo noin kaksikymmentä vuotta ennen ensimmäisten sairauden oireiden ilmaantumista. Beeta-amyloidiplakkia alkaa kertyä potilaan aivoihin ja aivojen hermosolujen eli synapsien tuhoutumiskehitys käynnistyy sekä ohimolohkon sisäosien patologisia muutoksia alkaa ilmetä. Vauriot leviävät vääjäämättä ohimolohkon muistirakenteista myöhemmin laajemmalle aivokuorelle. Potilaan kärsimät oireet kestävät keskimäärin kymmenen vuotta ennen kuolemaa. Alzheimerin tauti rappeuttaa ensiksi ihmisen muistin ja johtaa lopulta muidenkin henkisten kykyjen sekä liikunta- ja puhekyvyn menetykseen. Hyvin tyypillisiä oireita Alzheimerin taudille ovat apatia, tunneherkkyys, masennus ja ahdistuneisuus. Noin 90 prosentilla Alzheimer taudin potilaista saavat jossakin vaiheessa käytösoireita, jotka ilmenevät mm. raivokohtauksina, tavaroiden kätkemisenä, levottomana kuljeskeluna, ylimääräisenä vaatteidenvaihtona tai riisuuntumisena, itsensä vahingoittamisena, seksuaalisena käyttäytymisenä tai esineiden syömisenä.

Alzheimerin tautia todetaan ensisijaisesti vanhusväestöltä. Kaikista muistisairauksista Alzheimerin tauti aiheuttaa noin 70 prosenttia dementioista. Suomessa arvioidaan olevan noin 80 000 Alzheimer tautia sairastavaa. Naisilla on miehiä suurempi riski sairastua Alzheimerin tautiin. Iän myötä tautiriski kasvaa ja yli 85-vuotiasta jo noin 35 prosenttia potee Alzheimerin tautia. Vuosittain Suomessa todetaan noin 12 000 uutta Alzheimer tautitapausta. Taudin etenemisessä voidaan erottaa neljä eri vaihetta: prekliininen (lievä kognitiivinen heikentyminen), lievä, keskivaikea ja vaikea vaihe eli syvä Alzheimer tai dementia. Taudin eteneminen vaiheesta seuraavaan on hyvin yksilöllistä. Tutkijoiden on ollut myös vaikea päästä yhteisymmärrykseen, missä raja prekliinisen ja dementian välillä kulkee.

Alzheimerin taudin perimmäistä syytä ei lääketiede tunne, mutta teorioita sen synnystä on vallalla erilaisia. Alzheimerin tautiin kuuluva beeta-amyloidin ja tau-proteiinin kertyminen aivoihin viittaa ongelmiin aivojen glymfaattisen puhdistusjärjestelmän toiminnassa. On täysin mahdollista, että tämän ongelman taustalla on huono unen laatu eli liian vähäinen syvän ja hidasaaltoisen NREM-unen määrä. Tätä tukee myös kliiniset havainnot unihäiriöistä, jotka ovat yhteydessä Alzheimerin taudin kohonneeseen riskiin. Samoin aivojen krooninen tulehdus on merkittävässä osassa taudin etiologiassa (syyoppi), sillä se lisää beeta-amyloidin ja tau-proteiinin kertymistä aivoihin. Lisäksi on olemassa yhä enemmän viitteitä siitä, että insuliininpuutos ja insuliiniresistenssi ovat kytköksissä Alzheimer-potilaiden aivojen rappeutumiseen. On vahvaa näyttöä siitä, että Alzheimerin tautiin liittyy insuliinireseptoreita synnyttävien aivosolujen etenevä kato. Tämän vuoksi Alzheimerin tautia kutsutaan useissa oppikirjoissa kolmostyypin diabetekseksi. Diabeetikoilla onkin kohonnut riski sairastua Alzheimerin tautiin. Insuliinilla tai insuliinin puutteella on suoria vaikutuksia amyloidiin ja tau-proteiinin määriin. Nykyisin ajatellaan yhä useammin, että beta-amyloidin muodostuminen muistille tärkeisiin aivojen osiin saisi alkunsa huonoista elintavoista johtuvasta verensokerin muutoksista. Esimerkiksi verensokerin liiallinen insuliinipitoisuus johtaa siihen, ettei insuliinia hajoittavaa IDE:tä (Insulin Degrading Enzyme) riitä enää beta-amyloideiplakkien kunnolliseen hajoittamiseen.

Monien vuosikymmenien ajan taudin tutkijat luulivat, että Alzheimerin taudin aiheuttaa proteiinimöykkyjen muodostuminen aivoissa ja että tulehdus olisi vain yksi taudin oireista. Aivan viimeaikaiset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että tulehdus on pikemminkin Alzheimerin taudin syy. Nykyään tutkijat katsovat, että Alzheimerin taudin oireita voidaan vähentää syömällä tulehdusta vähentävää ruokaa. Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa esitettiin, että Alzheimerin tauti on tulehdussairaus, joka johtuu aivojen lepotilassa olevien bakteerien tai virusten aktivoitumisesta esim. stressiin liittyvän immuunipuolustusjärjestelmän heikkenemisen seurauksena. Lepotilassa olevat virukset kulkeutuvat aivoihin tyypillisesti hajukäämin kautta. Vuonna 2016 Oulun yliopistossa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Alzheimerin taudin oireet liittyisivät ns. happiradikaalien eli hapen haitallisten muotojen toimintaan. Oulussa saatu tulos sopii hyvin yhteen aiempien tutkimustuloksien kanssa, sillä tulehduksissa syntyy vapaita happiradikaaleja. Myös se, että Alzheimer-potilailta löytyy verestä tulehdusten merkkiaineita tukee tulehdus-teoriaa. Alzheimer tautia sairastavilla on havaittu olevan muita vähemmän elimistön immuunipuolustusta hoitavia ja tulehduksia estäviä imusoluja eli T-lymfosyyttejä. Näitä soluja syntyy naisille lisää raskauden aikana, minkä vuoksi paljon lapsia synnyttäneillä on pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin.

Elokuussa 2016 julkaistiin ensimmäinen tutkimus, jossa tutkittiin Alzheimerin taudin, suolistoflooran ja tulehduksen välistä yhteyttä. Tutkimus tehtiin Italiassa 150 koehenkilölle; henkilöt oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä oli vain selkeästi Alzheimerin tautia sairastavia henkilöitä, toisessa ryhmässä olivat muistivaikeuksista kärsivät – joilla ei kuitenkaan ollut Alzheimerin taudille tyypillistä amyloidiplakkia aivoissa – ja kolmanteen ryhmään oli koottu täysin terveet ihmiset eli ns. vertailuryhmä. Alzheimerin tautia sairastavien ryhmässä ei sallittu perinnöllistä taipumusta sairauteen, sillä perinnöllisyys on muutoin suuri riskitekijä. Kun verrattiin verikokeita ja ulostenäytteitä, voitiin selvästi havaita, että Alzheimerin tautia sairastavilla oli melko erilainen suolistobakteerien koostumus kuin vertailuryhmillä. Alzheimerin tautiryhmällä oli tavallista enemmän Escherichia/Shigella-bakteereja ja jo aikaisemmissa tutkimuksissa oli näytetty, että kyseiset bakteerit voivat saada elimistön tuottamaan enemmän sytokiineja (proteiinrakenteinen solujen välisen viestinnän välittäjäaine). Verikokeissa Alzheimerin tautia sairastavien ryhmässä löytyikin merkittävästi suurempia määriä tulehdusta edistäviä sytokiineja. Tutkijat havaitsivat samalla ryhmällä olevan myös huomattavasti vähemmän hyviä, tulehdusta vähentäviä Eubacterium rectale-bakteereja. Nämä bakteerit ovat tunnettuja siitä, että ne tuottavat tulehdusta pienentävää voihappoa. Tutkimusryhmän jäsenillä havaittiin myös veressä normaalia vähemmän tulehdusta lieventäviä aineita. Tämä oli laatuaan ensimmäinen tutkimus, jossa osoitettiin, että suolistoflooran koostumus voisi olla merkittävä Alzheimerin taudin edistävä tekijä.

Nature-aikakausilehdessä julkaistiin vuonna 2017 monia artikkeleita Alzheimerin taudista ja suolistofloorasta. Eräs tutkimus osoitti selvästi, että suolistofloorassa olevien bakteerien määrä oli merkittävästi pienempi Alzheimerin tautia sairastavien joukossa kuin terveeseen vertailuryhmään kuuluneilla. Alzheimerin tauti näyttää kulkevan käsi kädessä yksipuolisemman ja tulehdusta edistävän suolistoflooran kanssa. Loistava uutinen on sentään se, että maitohappobakteerit näyttävät kykenevän vähentää Alzheimerin tautiin liittyviä oireita.

Jo vuonna 2014 julkaistiin tutkimus kahdeksasta eri probioottisesta bakteerista koostetusta cocktailista, jolla pystyttiin säätelemään ikään liittyviä muutoksia ohjaavia geenejä vanhoilla hiirillä. Bakteericocktail vähensi hiirien aivotulehdusta ja paransi hiirien muistia sekä plastisuutta. Eräässä tutkimuksessa annettiin Alzheimerin varhaiselle vaiheelle tyypillisiä oireita omaaville hiirille toisenlaista probiootticocktailia vuonna 2017. Tämä tutkimus osoitti, että hiirten aivovauriot ja hermoradat korjaantuivat ja Alzheimerin taudille tavanomainen plakki väheni maitohappobakteerien avulla. Samoin kognitiiviset ongelmat hiirillä vähenivät vertailuryhmään verrattuna. Esim. nämä tutkimukset osoittavat, ettei maitohappobakteerien tarkka koostumus näyttäisi olevan ratkaisevaa, vaan että ainekset voivat vaihdella. Probiootit täytyy kuitenkin saada riittävän suurina annoksina.

Loppuvuodesta 2016 tuotiin julki iranilainen tutkimus, joka tehtiin kuudellekymmenelle vaikeaa Alzheimerin tautia potevalle. Koehenkilöt laitettiin kahteen eri ryhmään, joista ensimmäiseen ryhmään kuuluvat saivat nauttia probioottisia Lactobacillus- ja bifidobakteereja sisältävää maitococktailia ja toiseen ryhmään kuuluvat saivat juotavakseen aivan tavallista maitoa. Kahdentoista viikon kuluttua vertasivat tutkijat tutkimukseen osallistujien kognitiivisia taitoja. Alzheimerin tautia sairastavien ryhmässä probiooteilla vahvistettua maitoa juoneiden taidot kohentuivat peräti 30 prosenttia.

Probioottiset kuidut ovat voihappoa tuottavien bakteerien ruokaa. Useat eri tutkimukset osoittavat, että voihapolla on tulehdusta kohentavia vaikutuksia, jotka voivat myös hollitä syöpäsolujen kasvua paksusuolessa. Kaksi tutkijaryhmää siirsivät vuonna 2012 nämä tiedot Alzheimerin taudin ympärille ja he pystyivät näyttämään hiirillä toteen, että voihappo parantaa myös muistin ikääntymiseen liittyvää voimakasta heikkenemistä. Tuottaakseen voihappoa suolistobakteerit tarvitsevat runsaasti prebioottisia kuituja, kuten hedelmiä ja vihanneksia, yms. Suolistobakteerit pitävät erityisesti resistentistä tärkkelyksestä, jota on esim. perunajauhoissa sekä kylmässä pastassa ja riisissä, kuten myös kylmissä perunoissa; myös kimchissä on paljon prebioottisia kuituja.

Aikaisemmin amyloidiplakkia pidettiin liukenemattomana, mutta nykyään tiedetään, että kehomme pystyy poistamaan plakkia varsinkin unen aikana, jolloin selkäydinneste huuhtelee tehokkaasti beeta-amyloidia pois aivoista. Amyloidiplakki alkaa häiritä aivoissa viestien kulkua, jos sitä syntyy niin paljon, ettei elimistö pysty poistamaan sitä riittävän nopeasti. Tiedetään, että on olemassa myös geneettisiä riskitekijöitä Alzheimerin taudille. Esim. etanoliaineenvaihduntaan liittyvä ALDH2-entsyymin koodaavassa geenissä oleva mutaatio näyttäisi altistavan myöhöisvaiheen Alzheimerille. Myös Apoe-nimisen proteiinin perinnöllinen muoto Apoe4 lisää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin, sillä se hidastaa amyloidisakan poistumista aivoista. Apoe4 geenimuoto heikentää immuunipuolustusta lisäten monen tulehduksellisen sairauden esiintymisriskiä. Apoe4-geenimuotoa esiintyy kahdeksalla prosentilla maailman väestöstä, mutta noin 20 prosentilla suomalaisista. Apoe4-geenimuoto on havaittu olevan yleisempi Alzheimerin tautia sairastavilla muuhun väestöön verrattuna, ja se on yhdistetty Alzheimerin tavallista varhaisempaan puhkeamiseen. ApoE4-geeni saattaa jopa nelinkertaistaa Alzheimerin taudin riskin ja kahden ApoE 4-geenin kantajien sairastumisriski saattaa olla jopa 15 kertaa muuta väestöä suurempi. Saman geenin APE E2-variantti puolestaan pienentää sairastumisriskiä. Alzheimeriin liittyy lisäksi kolme geenivirhettä, jotka aiheuttavat sen, että niiden kantajat sairastuvat tautiin. Nämä tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia; Suomessa niitä tunnetaan joitakin kymmeniä.

Positiivista vaikutusta antibiooteista näyttäisi olevan Alzheimerin tautia sairastaville. Tutkijat havaitsivat vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa, että plakki Alzheimer tautia sairastavien hiirten aivoissa väheni antibioottien saamisen jälkeen. Tämän lisäksi immuunivaste myös parani ja taudin eteneminen hidastui suolistoflooran muututtua. Tutkijat eivät tosin tienneet, johtuiko tämä vaikutus siitä, että antibiootit olivat tappaneet vahingolliset bakteerit vai siitä, että uudenlainen suolistofloora edistäisi muita suotuisia tekijöitä. Tutkijat ovat pitkään miettineet sitä, miksi Alzheimerin taudin esiintyvyys maailman eri puolilla muuntelee niin voimallisesti. Muuan cambridgelainen tutkijaryhmä keräsi 192 maasta tiedot ja vertaili tuloksia. Maiden lineaarinen korrelaatio oli selvä: köyhissä maissa, joissa on heikommat hygienianormit, esiintyy Alzheimerin tautia vähiten. Sitä vastoin rikkaammissa maissa, jossa hygienianormeja on enemmän, tautiakin esiintyi enemmän. Vaikka kyseessä ovat korrelaatiot ja asiaan liittyy monia muitakin tekijöitä, tutkijat uskaltautuivat vetää johtopäätöksen, että länsimaiden puhtausnormit lisäävät Alzheimerin taudin riskiä.