Vasta-aineita ja variantteja

Vasta-aineet muodostuvat ryhmästä proteiineja, jotka ovat osa immuunijärjestelmää. Vasta-aineet ovat joukko varsin erityisiä molekyylejä, jotka suojaavat kehoa vieraaksi tunnistamiensa organismien hyökkäyksiltä, kuten viruksilta ja bakteereilta. Ne ovat siis tärkeitä immuunijärjestelmän oikean toiminnan kannalta. Vasta-aineet ovat elimistön “toimintamolekyylejä”. Niitä kutsutaan myös immunoglobuliineiksi. Niiden tuotanto on riippuvainen immuunijärjestelmään kuuluvista erikoistuneista soluista. Elimistö tuottaa niitä yhä enemmän, mikäli se tunnistaa tai havaitsee antigeenejä.

Näitä antigeenejä on vieraissa tekijöissä, kuten bakteereissa, viruksissa jne. Aiheesta tehtyjen tutkimusten ansiosta on havaittu, että näitä plasmaproteiineja eli immunoglobuliineja tuottavat B-solut ja tietyt plasmasolut. Soluja, jotka tuottavat synnynnäisiä vasta-aineita, kutsutaan B1-soluiksi. Kyseessä on tietynlainen B-solutyyppi, joka eroaa B-soluista, jotka tuottavat luonnollisesti hankittuja vasta-aineita. Näillä luonnollisilla vasta-aineilla on lisäksi muisti (muistisolut). Luonnostaan hankitut vasta-aineet ovat antigeenikohtaisia. Niillä on korkea taipumus kyseiseen antigeeniin ja ne ovat pitkäikäisiä. Luonnolliset vasta-aineet ovat tyypillisesti hankittuja, kun puhutaan esimerkiksi SARS:sta ja muista tartuntataudeista. Niinpä tässä piilee myös ilmeinen väärinkäsityksen vaara; useat ihmiset ovat huolissaan, sillä heidän vasta-aineensa ovat kadonneet heidän verestään. Heidän olisi tiedettävä, että heti kun heidän elimistönsä näkee antigeenin uudelleen tai altistuu uudelleen virukselle, alkavat muistisolut taas tuottaa luonnollisesti hankittuja vasta-aineita, jotka suojaavat heitä. Synnynnäiset vasta-aineet ovat jo olemassa olevia vasta-aineita, esivalmistettuja, jotka sinulla on jo syntymästä eikä niinkään antigeenikokemuksen seurauksena. Vastasyntynyt kohtaa yllättäen taudinaiheuttajia; hänellähän ei voi olla näitä vasta-aineita, koska hän ei ole koskaan törmännyt niihin taudinaiheuttajiin, joten tämä turvaa heille hyvän alun. Synnynnäisiä vasta-aineita on löydetty kaikista selkärankaisista lajeista, mikä kertoo myös siitä, miten tärkeitä ne ovat evoluution kannalta. Tämä on siis jotain, mitä olemme täysin laiminlyöneet, ja nämä ovat periaatteessa vasta-aineet, jotka suojaavat kaikkia nuoria lapsia ja terveitä ihmisiä taudeilta, jotka eivät ole lapsuusiän tauteja, kuten SARS-CoV-2.

Kokeellisten, testivaiheessa olevien koronapiikkien antama, spesifi, kapea-alainen immuniteetti syrjäyttää luontaisen, laaja-alaisen immuniteetin tehden ”rokotteen” ottaneista haavoittuvia kaikille viruksille. Luontainen immuniteetti suojaa yhtä aikaa monilta eri viruksilta ja bakteereilta, koska se ei ole erikoistunut, se torjuu laajan kirjon vasta-aineita kaikkea mahdollista terveyttä uhkaavaa kaiken aikaa. Luontainen immuniteetti ei ole variantti-spesifi; ei ole väliä sillä, minkä tyyppisen variantin saat. Ei ole väliä sillä, minkä tyyppisen monista koronaviruksista kohtaat. Vasta-aineet suojaavat sinua yhtä kaikki – paitsi jos tukahdutat luontaisen immuniteettisi yhteistoiminnan tai jos spesifit vasta-aineet kävelevät luontaisen immuniteetin yli. Immunisointi [rokottamalla] on uuden ohjelman asentamista tietokoneeseesi. Nämä [rokottamalla synnytetyt] pitkäaikaiset vasta-aineet ovat ne, jotka vastaavat joka kerran kun kohtaat jonkin koronaviruksen, eikä tätä voi perua. Koronapiikitykset epidemian aikana kouluttavat virusta väistämään immuunisuojaa. Jokainen koronapiikitetty on väistelykouluttaja. Koronapiikki muuntaa jokaisen koronapiikitetyn valtavaksi gain-of-function-laboratorioksi (GoF; virusten ominaisuuksien muokkaaminen esim. uuden ominaisuuden synnyttämiseksi). Normaalisti virus kehittää ominaisuuksia, joilla se leviää tehokkaammin, mutta muuttuu samalla vähemmän tappavaksi; isäntää ei kannata tappaa. Mutta nyt ei ole ”normaalisti”-tilanne, koska koronapiikeillä insertoidaan mekanismi, joka opettaa virusta tappavammaksi. Opetettu koronavirus ei liiku suuntaan, johon virus normaalisti liikkuisi, siitä ei tule vähemmän tappava, koska emme itse toimi normaalisti pakottamalla massakoronapiikityksillä virusta eri suuntaan, ja siitä saattaa tulla niin tappava, että ei ole mitään, mitä voimme tehdä pysäyttääksemme sen.

Ihmisiä pakotetaan tilanteeseen, jossa he joutuvat ottamaan koronapiikin säilyttääkseen työpaikkansa tai voidakseen matkustaa, vaikka kyseessä on tilanne, jossa valitaan tappion ja tappion välillä. Tulos on vahingollinen sekä yksilö että väestötasolla; kohtaamme enenevässä määrin infektoivia kantoja, joita emme voi kontrolloida – väestötasolla, koska pohjimmiltaan, kun koronarokotamme jonkun ihmisen, muutamme hänet oireettomaksi tartuttajaksi, ja yksilötasolla, koska koronapiikitetyt menettävät kallisarvoisen luontaisen immuniteettinsa. Koronapiikitetyt menettävät suojamekanisminsa viruksia ja variantteja vastaan, siitä tulee nolla. Rokotteita ei pidä käyttää pandemian aikana; hinta, joka tulee maksettavaksi tulee olemaan hirveä. Nyt, kun pandemia on muuttunut koronatoimilla keinotekoiseksi pandemiaksi, täytyisi suojella edes lapsia näiltä koronarokotuksilta. Aiempien pandemioiden aikana oli luontainen immuniteetti, massakoronapiikitysten takia nyt ei ole. Koronatoimilla on muutettu viruksen luonnollista kehityskaarta tappavammaksi.

Koronavariantit tulevat maista, joissa on tehty rokotuskokeita. Mieleen tulee ensimmäisenä Etelä-Afrikka ja Intia. Rokotekokeista ja koronapiikkien aiheuttamasta bioriskistä päästään Suomessa täydessä mediapimennossa tehtyihin lakimuutoksiin. Suomessa hyväksyttiin hallituksen esitys, joka mahdollistaa selkärankaisilla tehtävät kliiniset lääkekokeet geenimuunneltuja ainesosia sisältävillä ”tuotteilla” – kuten koronapiikit – ilman julkista kuulemista ja väestölle kertomatta, siis ihmisille. Tietäen, että koronapiikit ovat potentiaalinen bioriski. Se tulee ilmi hallituksen esityksestä. EU-puheissa hellitty varovaisuusperiaate hylättiin silmää räpäyttämättä minimissään 10 vuotta salattavien rokoteostosopimusten takia. Anonyymeina pysyttelevien terveydenhuollon ammattilaisten Injektiopiikki-blogi on laatinut ajatuksia herättävän aikataulun uuden, valtion osa-omistaman rokotustutkimusyhtiön perustamisesta ja lakimuutoksista. Yhtiöafäärit liittyvät selkeästi tehtyihin lakimuutoksiin ja lääkeyhtiöiden kanssa solmittuihin koronapiikki-ostosopimuksiin.

Valtamediamme Suomessa ovat tyystin vaienneet monista asioista koronaan liittyen. Meille ei ole kerrottu, että Bill & Melinda Gates-säätiö lahjoitti vuoden aikana Tampereen yliopistolle rokotetutkimukseen 23,2 miljoonaa. Eduskunnassa tehtiin lakimuutos 17.12.2020 uuden valtionyhtiön muodostamisesta. Samana päivänä tiedotettiin tästä uudesta perustettavasta yhtiöstä, jonka toiminta keskittyy rokotetutkimukseen. Valtion lisäksi hankkeessa ovat mukana Tampereen yliopisto ja Rokotetutkimuskeskus. 30.3.2021 rekisteröitiin alle 12-vuotiaisiin lapsiin kohdistuva mRNA-rokotetutkimus EU-järjestelmiin ja vastuuviranomaisena oli Fimea. Eduskunnalle esiteltiin 8.4.2021 geenitekniikkalain muutosta ja 3.6.2021 eduskunta tämän lainmuutoksen myös hyväksyi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vahvisti lain 4.6.2021 ja laki tuli voimaan 10.6.2021. Rokotetutkimuskeskus alkoi 24.5.2021 värvätä lapsia rokotetutkimuksiin, vaikka geenitekniikkalaki oli vielä hyväksymättä. Syyskuussa 2021 Sosiaali- ja Terveysministeriöstä ilmoitettiin, että uusi valtionyhtiö perustetaan syys-lokakuun 2021 aikana ja kaikki meneillään olevat tutkimukset siirtyvät uuteen perustettavaan yhtiöön varoineen ja kuluineen.

Tiedot suuren rokotekattavuuden maiden uusien tapausten ennätysmääristä viittaavat siihen, että riskit ovat alkaneet realisoitua. Rokotehaitan saaneiden ohella sairaaloissa on myös ”täysin suojattuja” so. kaksi, jopa kolme annosta ottaneita. Israelissa harkitaan neljännen piikin tarjoamista vuoden sisään. Kaikki tällainen kertoo, että kokeellinen, testivaiheessa oleva koronapiikki ei suojaa ottajaansa tartunnalta eikä se estä koronapiikitettyä tartuttamasta muita; koronapiikistä ei ole epidemian torjujaksi. Väite muiden suojaamisesta on osoittautunut mainospuheeksi. Päätelmä: koronapiikki ei ole tehokas eikä turvallinen. Koronapiikki ei myöskään estä ottajaansa sairastumasta vakavastikin. Kun se lisäksi on lakiesityksissäkin tunnustettu potentiaaliseksi bioriskiksi, sen jakeleminen terveydenhuollon kuormituksen pienentämiseksi ei ole validi argumentti. Lasten piikittämiselle ei ole mitään perusteita. Sky News kertoi jo heinäkuussa, että ensimmäisen pandemiavuoden aikana Isossa-Britanniassa kuoli Covidiin vain 25 lasta (0,005% tartunnan saaneista), ja näistäkin 19:llä oli jokin perussairaus. Suomessa ei ole kuollut koko aikana yhtään lasta tai nuorta koko tautiin. Hoidolla (koronapiikki) pitäisi olla pienempi riskiprofiili kuin taudilla, jotta sen käyttöön ottaminen olisi perusteltua. Se mahdollisuus on jo ohitettu, piikki on osoittautunut tautia vaarallisemmaksi lapsilla ja nuorilla.

Immuunijärjestelmämme on yleensä hyvin tarkka. Se tuottaa eri vasta-aineita eli immunoglobuliineja immuunijärjestelmän plasmasoluissa, B-soluissa ja muisti-B-soluissa olevia vesiliukoisia proteiineja jokaista antigeenia vastaan ja tämän vuoksi selviydymme monista vitsauksista. Tosin immuunijärjestelmällä on myös heikko lenkki, kuten autoimmuunisairaudet. Silloin vasta-aineet tunnistavat ihmisen omat solut vieraiksi soluiksi ja alkavat eliminoida tätä luultua uhkaa tuhoamalla terveitä soluja, kuin ne olisivat patogeenejä. Vasta-aineet kulkeutuvat tavallisesti verenkierron mukana kehomme eri alueille. Siten ne pystyvät kulkemaan nopeasti sinne, missä on havaittu antigeenejä tuhotakseen välittömästi ne. Immunoglobuliinit eli vasta-aineet jaetaan viiteen eri lajiin niiden ominaisuuksien ja tehtävien mukaisesti:

Immunoglobuliini G (IgG) on vasta-aine, jota prosentuaalisesti kehossa on eniten. Nämä vasta-aineet suojaavat vauvoja jo syntymästä asti, koska niitä on äidin istukassa. Nämä vasta-aineet siis siirtyvät äidiltä sikiölle ja periaatteessa ne ovat kehossamme koko elämämme ajan. Näillä vasta-aineilla on tärkeä tehtävä esim. fagosyyttien aktivoimisessa eli haitallisten solujen tappamisessa.

Immunoglobuliini M (IgM), jonka molekyylit muodostavat rengasmaisia rakenteita, joilla on jopa kymmenen kiinnityskohtaa antigeeneille. Nämä vasta-aineet ovat yleisesti ottaen niitä, jotka ovat ensimmäisinä kosketuksissa tunnistettuihin antigeeneihin. Nämä vasta-aineet myös mahdollistavat ja edistävät makrofagien – elimistön syöjäsolujen - toimintaa.

Immunoglobuliini A (IgA) vasta-aineita esiintyy hyvin merkittävissä rooleissa varsinkin hengitysteiden ja suolen limakalvoilla; ne osallistuvat mm. rintamaidon, veren, liman ja kyyneleitten tuotantoon. Nämä vasta-aineet ovat muodoltaan monomeerisiä tai dimeerisiä, eli ne voivat esiintyä siis jopa kahden vasta-aineen ryhmissä. IgA:n muodostuminen voi myös puuttua synnynnäisesti. Tämä perinnöllinen poikkeavuus todetaan noin 1:400 – 1:600 suomalaisella vuosittain. Puutos voi altistaa tulehdukselle ja verensiirtoreaktiolle. IgA:n pitoisuus saattaa olla kohonnut maksakirroosissa, autoimmuunisairaudessa ja pitkäaikaisessa infektiossa. Noin 15 prosenttia veren vasta-aineista on IgA:ta.

Immunoglobuliini E (IgE) vasta-aineet koostuvat kahdesta raskasketjusta ja kahdesta kevytketjusta. Päinvastoin kuin edellä mainitut vasta-aineet, nämä vasta-aineet sijaitsevat yleensä syöttösolujen pinnalla. Suurin osa näistä vasta-aineista on kehomme kudoksissa, erityisesti limakalvoilla ja ihossa. Nämä vasta-aineet ovat tavanomaisesti reseptoreja allergeeneille, antigeeneille, jotka aiheuttavat kehossa hyvin nopean yliherkkyysreaktion. Nämä allergeenit eivät ole vaarallisia aineita itsessään, mutta immuunijärjestelmämme tunnistaa ne vakavaksi uhkaksi. Ne saavat aikaan syöttösolujen aktivoitumisen ja histamiinin vapautumisen.

Immunoglobuliini D (IgD) vasta-aineet muodostavat polymeerejä, jotka kiinnittyvät antigeenimolekyyleihin. Näitä vasta-aineita on yhteensä noin 1 prosentti B-solujen plasmaproteiineista.

Yksinkertaisimpien vasta-aineiden Y-kirjaimen muotoisen rakenteen kärjessä sijaitsee kaksi identtistä aluetta, jotka sitoutuvat taudinaiheuttajaan tai johonkin muuhun aineeseen. Alueita on enemmän monimutkaisemmissa vasta-aineissa. Paratoopiksi kutsutaan näitä sitoutuvia alueita. Paratoopin sitomaa ainetta kutsutaan kokonaisuudessaan nimellä antigeeni. Yksittäistä antigeenin kohtaa, johon paratooppi sitoutuu, kutsutaan epitoopiksi tai antigeenin determinantiksi. Kunkin vasta-aineen toiminto on sitoutunut vain tietynlaiseen virukseen, bakteeriin tai johonkin muuhun vasta-aineita tuottaneelle eliölle tuntemattomaan taudinaiheuttajaan, myrkkyyn tai muuhun haittatekijään. Sitoutuminen ei ole kovalenttista; kovalenttinen sidos on kemiallinen sidos, jossa atomit jakavat elektroneja keskenään tasaisesti. Sitoutuminen voi estää haittatekijän funktion. Sitoutuminen voi tämän sijaan tai sen lisäksi merkitä myös haittatekijän tuhottavaksi. Koska vasta-aineita on elimistön nesteissä, niiden sanotaan olevan osa humoraalista immuunijärjestelmää (latinaksi humor tarkoittaa nestettä).

Samoin vasta-aineiden sitoutuminen voi olla kyllä haitallistakin. Vasta-aineet voivat sitoutua vaarattomiin elimistönulkoisiin aineisiin aiheuttaen allergioita tai vasta-aineita tuottaneen eliön omiin rakenneosiin aiheuttaen autoimmuunisairauksia. Elinsiirroissa vasta-aineet aiheuttavat hyljintäreaktioita ja samoin käy keskenään epäsopivien verenluovuttajien välillä. Vasta-aineita käytetään samoin lääketieteellisissä testeissä ja hoidoissa yleensä monoklonaalisten vasta-aineiden muodossa.

Muun muassa ihmisillä vastamuodostuneen B-solun kehittyessä luuytimessä, RAG1-2-entsyymi katkaisee satunnaisesti kaksi kohtaa solun raskasketjua koodaavan DNA:n D- ja J-alueiden vierestä. Katkaistujen kohtien välinen alue DNA:sta leikkautuu pois ja muut entsyymit liittävät D- ja J-alueet yhteen DJ-alueeksi eli eheäksi DNA-ketjuksi. D- ja J-alueita on monia, joten ne voivat tuottaa useita eri DJ-yhdistelmiä. Sitten DJ-alue liittyy samalla tavoin RAG1-2-välitteisesti ja satunnaisesti johonkin kymmenistä V-alueista. Muodostuu VDJ-alue, joka on lopullinen osa B-solun DNA:ta. Koko tapahtumaa sanotaan V(D)J-rekombinaatioksi. Sama ylimääräistä DNA:ta karsiva ja sitä satunnaisesti eri tavoin yhdistelevä rekombinaatio tapahtuu myös kevytketjuille, mutta niissä ei ole D-alueita, jota nimen "V(D)J" sulut merkitsevät. Rekombinaation jälkeen B-solut voivat tuottaa silmukoitumisen kautta IgD- ja IgM-vasta-aineita. V-, D- ja J-alueita on kutakin useampi kuin yksi, joten osittain niiden mahdollisten yhdistelmien takia ihmiset voivat tuottaa suuren määrän eri vasta-aineita. Esim. ihmisten raskasketjun geenissä D- J- ja V-alueita on vastaavasti 23,6 ja noin 40. Näiden yhdistelmiä on 23x6x40 = 5 520. κ- ja λ-kevytketjun geeneissä J- ja V-alueita on kummassakin vastaavasti 5 ja noin 40, joten yhdistelmiä on 200. Ihmisillä V(D)J-rekombinaatio tuottaa siten 5 520x200x200= 220 miljoonaa erilaista vasta-ainetta. Luokanvaihto ja somaattiset hypermutaatiot lisäävät määrää entisestään.