Vesi 

Vesistöjen liepeille on kautta aikain syntynyt sivilisaatioita ja ihmiset ovat rakentaneet vesien ääreen kaupunkeja; toisinaan nämä kaupungit ja sivilisaatiot ovat jopa tuhoutuneet joko liikaan veteen tai veden puutteeseen. Monet sivilisaatiot ovat aikain saatossa olleet riippuvaisia vedestä. Nykyisin on maailmassa suuri vaara, että puhtaasta vedestä tullaan käymään vielä sotia varsinkin kuivina kausina.

Lääketieteessä ja luonnontieteessä pohdimme suhdettamme veteen kvantitatiivisesti sekä mekaanisesti. Monasti kiinnitetään huomiota ainoastaan veden saantiin sekä veden kemialliseen käsittelyyn sitä puhdistettaessa. Vähemmälle huomiolle selvästi jääkin veden olemus elinvoiman vaalijana sekä perusterveyden ylläpitäjänä. Seisovan veden monet vaarat kyllä tunnistamme, mutta osaammeko ymmärtää virtaavan veden tärkeyttä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Vesi yhdistyy samoin elämään ja kuolemaan. Elävästä totuuden vedestä kerrotaan evankeliumeissa ja varsinkin kristillisyydessä keskeiseksi nousee vesikaste. Aivan samoin kuin vesi antaa elämää, se voi myös tullessaan tuoda kuolemaa. Monasti ajatellaan kuolemaan siirtymistä joen ylittämisenä, joen, jolta ei ole paluuta takaisin. Herman Hessen Siddhartha oppi, että joki on kaikkialla yhtä aikaa – niin lähteellä kuin suullakin – ja lopulta se antautuu virralle ja yhtyy kaiken ykseyteen.

Maapallon elämä ja koko terveytemme perustuu puhtaan veden saantiin. Maapalloa ympäröi yli 1 337 miljoonan kuutiokilometrin vesivaippa. Vesi kiertää Maata vesihöyrynä, sateena, vetenä, lumena tai rakeina. Vesi on aina liikkeessä; puroissa, järvissä, joissa ja valtameressä, maan syvyyksissä ja pinnalla, eläimissä ja kasveissa. Ilmakehässä vesi kiertää vesihöyrynä. Pilvet kuljettavat ympäri maailmaa höyrystynyttä vettä, joka lopulta sataa uudelleen takaisin maan pinnalle täydentämään maapallon vesivaroja. Suunnilleen puolet maapallosta on jatkuvasti pilvien peitossa, koska joka päivä 1 420 kuutiokilometriä vettä haihtuu maan ja meren pinnalta ilmaan. Joka päivä sama vesimäärä sataa takaisin maahan. Käytettävissämme on vain prosentin verran maapallon vesivaroista, vaikka merissä vesivarantoja on 97 prosenttia ja jäävuorissa ja jäätiköissä vain kaksi prosenttia. Pintavesien lisäksi maan uumenissa virtaa paljon vettä; sillä vesimäärällä voisi peittää koko maanpinnan 305 metrin paksuudelta. Vesimäärästä, joka on käytössämme (1 %), teollisuus käyttää 98 prosenttia ja loppu kaksi prosenttia jää elollisten olentojen ravitsemuskäyttöön.

Aikuisessa ihmisessä on noin 75 prosenttia vettä, samoin ihmisen aivoissa on noin 75 prosenttia vettä. Vastasyntyneessä lapsessa on noin 97 prosenttia vettä. Luustossa on noin 22 prosenttia vettä ja hammaskiilteessä vettä on noin kaksi prosenttia. Kaikki elämä maapallolla sekä terveytemme on riippuvaista vesivaroistamme. Vesi takaa hedelmällisen kasvun, pitää yllä aivan kaikkea elämää sekä kuljettaa menneen elämän muistoa virrassaan. Kuoleman ja elämän välillä vesi toimii välittäjänä, kuten olemisen ja olemattomuudenkin välillä. Vesi jakaa myös sairautta ja terveyttä. Ihminen on vain jossakin vaiheessa kadottanut yhteyden tähän mainioon, elämää ylläpitävään aineeseen. Pidämme vettä aivan liian itsestään selvänä, ettemme osaa enää välttämättä arvostaa vettä.

Ihminen on toiminnallaan ja käsittelyprosesseillaan tuhoisasti neutralisoinut veden ominaispiirteitä. Vesi on päästetty surutta pilaantumaan ja likaantumaan; varsinkin teollisuus on tässä veden saastuttamisessa kunnostautunut huolella. Kemikaaleilla sitten yritetään puhdistaa vesiä uudestaan käyttöön. Kun vettä kohdellaan väärin, vesi pilaantuu ja tartuttaa monia tauteja eläviin organismeihin. Kun ihmiskehoon kulkeutuu pilaantunutta vettä, häiriintyy aineenvaihduntamme, biokemialliset järjestelmämme alkavat järkkyä ja aivoihimme kulkeutuvat viestit alkavat hämärtyä. Kehon ollessa epätasapainossa, tunteet vaihtelevat pelon ja aggression välillä.

Mitä tämä vesi sitten on? Vesi on kemiallinen yhdiste, joka muodostuu vain kahdesta yksinkertaisesta alkuaineesta, joita kumpaakin maapallolla on yllin kyllin. Vesi on puhtaana hajuton, mauton ja läpinäkyvää. Veden dipolimolekyyli muodostuu kahdesta positiivisesti varautuneesta vetyatomista (H) ja yhdestä negatiivisesti varautuneesta happiatomista (O). Kemiallinen kaava H2O on yksinkertainen, mutta veden rakenne on silti monimutkainen. Liikkuessaan vesi kerää mukaansa eri mineraaleja. Tiedossa on kuitenkin 36 eri vesityyppiä, jotka saadaan kun yhdistellään erilaisia yhdistelmiä vetyä ja happea; ns. ”raskaita” ja ”kevyitä” vesiä. Nestemäisessä olomuodossa vesi on dynaamista ja kaoottista, vesi on aina joko spiraaleina tai kaarina liikkeellä. Veden molekyylit painautuvat koko ajan yhteen muuttuvan sekasorron vallitessa, hajoavat kyllä helposti ja järjestäytyvät yhä uusiksi molekyyleiksi uudelleen. Vedellä on vaihtelevuudestaan huolimatta erittäin vahva rakenne. Vesimassat voivat tasata ilmaston lämpötilaa varastoimalla auringosta tulevaa lämpöä lämpiminä ajanjaksoina (päivä, kesä) luovuttaakseen sitä kylminä aikoina (yö, talvi). Tämän vuoksi rannikkoseutujen ilmasto on yleisesti leudompi kuin sisämaan. Veden suuri ominaislämpökapasiteetti johtuu vetysidoksista, joiden rikkominen vaatii suhteellisen suuren määrän energiaa.

Sidokset liittävät veden molekyylejä yhteen ja nämä sidokset ovat muita kemiallisia sidoksia paljon mukautuvaisempia. Nämä sidokset ovat niin vahvoja, että kykenevät sitomaan, mutta myös sen verran heikkoja, että sidokset murtuvat helposti. Näissä sidoksissa piilee selitys veden käyttäytymiseen; ne sitoutuvat ja purkautuvat miljoonia kertoja sekunnissa sekä järjestäytyvät uudestaan joka kerran erittäin täsmällisesti. Vesimolekyylin kaksi vetyatomia pyrkivät sitoutumaan aina happiatomiin erittäin täsmällisesti ja aina samalla tavoin. Atomit pyrkivät asettumaan täsmälleen 104,5 asteen kulmaan toisiinsa nähden. Muiden aineiden molekyyleillä on taipumus hakeutua säännölliseen muotoon ja rakentua siististi takaisin välein sijoittuvista atomeista.

Vesimolekyylin kemiallinen rakennekaava muistuttaa etäisesti Mikki Hiiren päätä; isompi ympyrä siinä on happiatomi ja kaksi pienempää ympyrää ovat vetyatomeja, jotka ovat tarkalleen määrätyssä asennossa. Vesimolekyylit pyrkivät muodostamaan kolmiulotteisen rakenteen naapurimolekyylien kanssa ja nestemäisessä muodossa vesi koostuu miljardeista läpikuultavan pikkuruisista rakenteista. Jäätyessään vesi laajenee, mikä on aivan ainutlaatuista. Tämän vuoksi vesi pystyy säilyttämään elämää. Mikäli kylmä vesi olisi tiheämpää kuin jää, lammet ja järvet jäätyisivät pohjasta ylöspäin. Jäätynyt vesi kelluu uppoamatta kuitenkin pinnalla ja suojaa suojaa järven pohjavesiä, jotta kalat voivat elää vedessä ja elämä voi jatkua normaalisti. Talven jään alla vesi lepää oman kiinteän olomuotonsa suojassa. Jää suojelee jokien ja purojen virtaavia vesiä.

Fysiikan lakien mukaan aineen kiinteä olomuoto on nestemäistä tiheämpää ja siksi kiinteä aina uppoaa nesteeseen. Veden suhteen on kuitenkin toisin. Kuten muutkin nesteet, vesi kutistuu jäähtyessään. Sitten tapahtuu jotakin odottamatonta, kun se on saavuttanut neljän asteen lämpötilan. Neljän asteen lämpötilassa vesi saavuttaa maksimaalisen tiheytensä ja tuolloin vesi sisältää myös maksimaalisen energiamäärän. Viileämmässä lämpötilassa vesi alkaa taas laajentua ja veden tiheys pienenee sen sijaan, että se kasvaisi. Lämpötilan edelleen laskiessa veden laajeneminen jatkuu edelleen ja vesi jähmettyy jääksi; siinä vaiheessa veden tilavuus on 9 prosenttia alkuperäistä suurempi ja paino nestemäistä olomuotoa alhaisempi. Neste yleensä tihenee jäähtyessään ja molekyylien liike hidastuu. Ne myös painautuvat yhteen nesteen kutistuessa. Kuitenkin jää on avoin, huokoinen rakenne, jonka samassa tilassa on yhä vähemmän molekyylejä. Sen sijasta, että vesimolekyylit painautuisivat yhteen jäähtyessään, ne avautuvat ulospäin ja liittyvät siroiksi pitsimäisiksi rakenteiksi kelluen keveästi vedessä.

Neljän asteen lämpötilassa veden rakenne on tiheimmillään ja vetysidokset pitävät happiatomit mahdollisimman lähellä toisiaan. Vesimolekyylit kerääntyvät kolmiulotteisiksi rakenteiksi, jotka muistuttavat prismoja tai kuusikulmaisia häkkejä, kuin kaksi tetraedria olisi asetettu yhteen. Tällä rakenteella on hyvin keskeinen merkitys veden käyttäytymiseen. Veden lämpötilan laskiessa osa optimitiheytensä saavuttaneen vetynesteen atomeista joutuu ryhmittymään uudelleen, jotta vesi pääsisi laajenemaan. Vetyatomit koittavat säilyttää 104,5 asteen kulman happiatomiin nähden ja paine murtaa sidoksen sekä muovaa vesimolekyyleistä avoimemman ja kevyempirakenteisen. Muinoin kaikki varhaiset lääketieteelliset järjestelmät tunnustivat veden elintärkeän merkityksen paitsi tiettyjen oireiden hoidossa myös elämänvoiman ja terveyden lähteenä. Kreikkalaiset suosittelivat kylpemistä terveyden ylläpitämiseen, kiinalaiset pitivät vettä chin elin elämänvoiman lähteenä, ja vedalaisissa järjestelmissä vesi oli pranan (chin vastine) lähde.