Kultaseppä Kustaa Hiekalla oli 1890-luvun lopulla olemassa varasuunnitelma sellaista tilannetta varten, että kaavailtu Suomen Kultaseppä Osakeyhtiö syystä tai toisesta jäisi kuitenkin perustamatta. Jos em. osakeyhtiötä ei perustettaisi, Kustaa Hiekka perustaisi siinä tapauksessa Helsinkiin kelloliikkeen. Tämän varasuunnitelman vuoksi kelloseppä Kustaa Hiekka lähti toukokuussa 1898 Laitilassa syntyneen kelloseppä Kustaa Kallion (1875-1913) kanssa matkalle Saksaan ja Sveitsiin. He hankkivat matkalla kelloja mahdollisesti perustettavaan kelloliikkeeseen; samalla he tutustuivat kelloalan tuotteisiin ja seurasivat alan hintoja. Kävi kuitenkin niin, että tätä varasuunnitelmaa kelloliikkeestä ei koskaan tarvittu, koska Kustaa Hiekka, Karl Hägglund ja Wilhelm Pettersson yhdessä allekirjoittivat Suomen Kultaseppä Oy:n yhtiösopimuksen loppuvuodesta 1898. Ensimmäinen yhtiökokous pidettiin 26.3.1899 ja vielä samana vuonna yhtiö avasi toisen liikkeensä Helsingissä, Kallion kulta- ja kellosepänliikkeen. Tämän liikkeen johtoon asetettiin Kustaa Hiekan matkakumppani, kelloseppä Kustaa Kallio. Vuonna 1906 Kustaat Hiekka ja Kallio tekivät vielä yhdessä matkan Milanon maailmannäyttelyyn.
Pariisin maailmannäyttelyyn kultaseppä Kustaa Hiekka matkasi jälleen vuonna 1900 heinäkuun lopulla; matka alkoi Helsingistä 28.7.1900 ja Pariisiin Kustaa Hiekka saapui 31.7. klo 18.30. Rahaa hän käytti matkallaan 988 markkaa oman kirjauksensa mukaan. Hiekan lehtileikekansion sivulla kymmenen on tallennettuna artikkeli, jossa artikkelin kirjoittaja, Teodor Wolf antaa maailmannäyttelyyn matkustaville ihmisille hyödyllisiä käytännön ohjeita. Artikkelissa kirjoittaja varoittaa matkan yllättävistä menoista, tarkastelee hotelli- ja ravintolahintoja sekä jakaa jopa pukeutumisohjeita teatterikäyntejä varten. Artikkelin kirjoittaja Wolf lämpimästi suosittelee matkustamista Pariisin maailmannäyttelypaikalle vasta syyskuussa. Vain hätätapauksissa hän rohkenee suositella mätäkuuta vierailuajankohdaksi. Syyskuuta kirjoittaja pitää otollisempana ajankohtana näyttelyyn tutustumiseen, sillä pariisilaiset, amerikkalaiset ja venäläiset palaisivat silloin merikylpylöistä Pariisiin ja tieto maailmannäyttelyn päättymisestä antaisi Pariisille ”herttaisemman muodon”.
Vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn osallistui 144 suomalaista, jotka saivat peräti 156 kappaletta palkintoja näyttelystä. Kustaa Hiekan ystävä, taidemaalari Kaarle Gabriel Engberg (s. 24.3.1872 Tampere ja k. 27.2.1953 Helsinki) oli maailmannäyttelyn aikoihin myös Pariisissa opintomatkalla. Engbergin vanhemmat olivat puuseppämestari Karl Engberg ja Maria Gustava o.s. Alm. Engberg opiskeli Taideteollisessa keskikoulussa vuosina 1893-1895 sekä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1894-1897. Vuosina 1897-1910 Gabriel Engberg osallistui Suomen Taiteilijoiden näyttelyihin sekä tämän lisäksi vielä vuosina 1924 ja 1943. Engberg teki kaikkiaan kolme maalausmatkaa Lappiin, joista ensimmäiset kaksi matkaa suuntautuivat Inarin saamelaisalueelle vuosina 1898 ja 1905 sekä viimeinen maalausmatka vuonna 1920 Kittilään ja Ounas-Pallastunturille. Gabriel Engberg oli Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa yksi niistä taidemaalareista, jotka auttoivat taidemaalari Akseli Gallen-Kallelaa (vuoteen 1907 Axel Waldemar Gallén, s. 26.4.1865 Pori ja k. 7.3.1931 Tukholma) Kalevala-kattofreskojen maalaamisessa. Kustaa Hiekka tutustui Gabriel Engbergiin vuonna 1893 toimiessaan Tampereen Käsityö- ja tehdasyhdistyksen puheenjohtajana ja siinä ominaisuudessa arvioidessaan 21-vuotiaan Gabriel Engbergin kisällitutkintoa. Tästä tutkinnosta Engberg sai kyllä korkeimman mahdollisen arvosanan. Myöhemmin Gabriel Engberg toimi Tampereella Hämeen museon intendenttinä vuosina 1908-1952 sekä Tampereen taidemuseon intendenttinä vuosina 1930-1953. Engberg sai professorin arvonimen vuonna 1947.
Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa Kustaa Hiekka oli kirjeitse sopinut jo etukäteen tapaavansa Australiasta palaavan Berndt-veljensä. Berndt Hiekka työskenteli 18 vuotta Australian länsiosan kullankaivuualueella, Kalgoorlissa, kullan ostajana ja myyjänä. Kelloseppä Kustaa Hiekka innostui Pariisista kirjoittamaan Suomeen näin: ”Täällä on ihmeen ihanat ilmat ja paljon nähtävää. Olen ollut aamusta iltaan liikkeellä ja vähän öilläkin päiviä jatkanut, mutta sittenkin ne tahtovat kesken loppua”. Huumaavat tuoksut ja ihmisten paljous eivät Kustaa Hiekkaa Pariisissa haitanneet. Hiekan veljekset jatkoivat yhdessä matkaansa Pariisista Kanaalin yli Lontooseen, josta Kustaa Hiekka tuli yksin Suomeen. Berndt Hiekka jäi vielä joksikin aikaa Lontooseen ennen paluutaan Suomeen.
Kustaa Hiekka teki seuraavan maailmannäyttelymatkansa vuonna 1911 Roomaan. Tämän matkan seuralaisena oli kelloseppä Lauri Viljanen (s. 15.12.1888 Tampere ja k. 12.3.1978 Helsinki). Lauri Viljasen vanhemmat olivat Antti Vilho Viljanen ja Matilda Storbacka ja aviopuoliso vuodesta 1918 lähtien Impi Minna Agatha Wallenius. Viljanen kävi kansakoulun, käsityöläiskoulun ja kauppakoulun kurssin Helsingissä. Hän työskenteli kultaseppä Emil Lyytikäisen ja Gustaf Lindellin (Kustaa Hiekan) liikkeessä Tampereella vuodesta 1902 ja valmistui kisälliksi vuonna 1908 K. Kallion Kello- ja Kultasepänliikkeestä Helsingistä. Viljanen suoritti myös tarkastusleimatutkinnon vuonna 1909. Kultaseppämestariksi Lauri Viljanen valmistui vuonna 1947. Lauri Viljasesta tuli aikanaan Suomen Kultaseppä Osakeyhtiön osakas ja toimitusjohtaja sekä myöhemmin vielä yrityksen hallituksen puheenjohtaja. Lauri Viljanen toimi myös Suomen Kultaseppien Liiton hallituksessa vuosina 1932-1957, toimien kahteen otteeseen hallituksen puheenjohtajana ja Käsi- ja Pienteollisuuden Keskusliiton puheenjohtajana vuosina 1950-1961. Lauri Viljanen sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1945. Kustaa Hiekka kirjoitti 20.9.1911 postikortissaan Suomen Kultaseppä Osakeyhtiön Tampereen liikkeen hoitajalle, Nikolai Railolle, matkalaisten käyneen Roomassa suurissa taidekokoelmissa ja kaupungin suurissa näyttelyissä. Kustaa Hiekan jäämistöstä löytyy päiväkirjamerkintä tämän matkan kustannuksista, 1969 markkaa.
Syksystä 1895 lähtien Kustaa Hiekka ja Uuden Suomettaren toimittaja, maisteri Juho Heikki Kala (s. 19.6.1864 Kauhava ja k 11.6.1929 Helsinki) olivat yhdessä kaavailleet matkaa itämaille. Juho Kalan vanhemmat olivat kunnankirjuri Eljas Herman Kala (ent. Nukula) ja Susanna Vilhelmiina Sippola. Juho Kala pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1883 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi vuonna 1891 sekä maisteriksi vuonna 1894. Juho Kala oli naimisissa vuodesta 1897 lähtien Maija Erika Forsgrénin kanssa. Juho Kala toimi Uusi-Aura-lehden päätoimittajana vuosina 1899-1904 ja sen jälkeen Kala oli Rautatiehallituksen tilastokonttorin johtajana vuosina 1904-1929. Kalan syntymätorpassa Kauhavan Hartomaalla perustettiin juhannuksena 1881 Suomen ensimmäinen nuorisoseura. Juho Heikki Kala on yksi perustavan kokouksen pöytäkirjan viidestä allekirjoittajasta.
Samaan aikaan itämaille olivat lähdössä myös hämeenlinnalainen professori, kirjailija ja valtiopäivämies Ernst Jakob Waldemar Bonsdorff (s. 23.1.1842 Hamina ja k. 9.2.1936 Helsinki) ja rovasti sekä maailmanmatkaaja Hugo Winter (s. 3.7.1866 Hartola ja k. 23.4.1949 Saarijärvi). Ernst Bonsdorff oli perustamassa Suomi-, Pohjola- ja Kullervo-vakuutusyhtiöitä. Hän julkaisi vakuutusmatemaattisia tutkimuksia ja ensimmäisen suomenkielisen vakuutusmatematiikan oppikirjan Vakuutustieteen matemaattiset alkeet vuonna 1919. Vuosina 1906-1918 Ernst Bonsdorff toimi kauppaopetuksen tarkastajana. Valtiopäivillä – 1891, 1894, 1897, 1899 ja 1900 – Ernst Bonsdorff oli pappissäädyn edustaja.
Hugo Winterin vanhemmat olivat Hartolan kirkkoherra Adolf Magnus Winter (1828-1880) ja Julia Malvina Bonsdorff (1836-1926). Hugo Winter pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta vuonna 1885 ja suoritti teologisen erotutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1889. Vuonna 1890 Hugo Winter vihittiin papiksi. Aluksi Hugo Winter oli ylimääräisenä pappina Pyhäjärvellä, Hollolassa ja Hirvensalmella ja sen jälkeen vuosina 1894-1915 Hollolan seurakunnan toisena kappalaisena ja samanaikaisesti Lahden kauppalan ja vuodesta 1905 Lahden kaupungin pastorina. Hartolan kirkkoherrana Winter toimi vuosina 1915-1920 ja Saarijärven kirkkoherrana vuosina 1920-1947. Hugo Winter sai rovastin arvonimen vuonna 1928. Hugo Winter oli naimisissa vuodesta 1929 lähtien Gerda Elisabet von Haartmanin (1877-1963) kanssa. Winterin sisaruksia olivat kirjailija Maila Talvio (oik. Maila Mikkola, o.s. Winter, s. 17.10.1871 Hartola ja k. 6.1.1951 Helsinki) ja merikapteeni sekä kirjailija Ernst Robert Magnus Winter (s. 28.12.1857 Hartola ja k. 17.8.1934 Helsinki).
Toimittaja Juho Kala sai houkuteltua itsensä ja kelloseppä Kustaa Hiekan matkaseurakseen sekä professori Ernst Bonsdorffin että pastori Hugo Winterin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti