Kustaa Hiekka oli suhteellisen ahkera matkailija ulkomailla aikoinaan, sillä vuosien 1879 ja 1935 välillä Hiekka ennätti tehdä noin nelisenkymmentä ulkomaanmatkaa. Näistä ulkomaanmatkoista hänen maailmanympärysmatkansa lienee kuitenkin kaikkein merkittävin matka. Ulkomaille tehtyjen matkojen lisäksi Kustaa Hiekka oli myös varteenotettava kotimaanmatkaaja, varsinkin sen jälkeen kun Suomen Kultaseppä Osakeyhtiö perustettiin; työasioiden vuoksi Hiekka matkusti melko paljon mm. Helsinkiin ja Turkuun. Kustaa Hiekka oli innokas seuraamaan maailman tapahtumia. Hän piti itse lehtileikekansiota, johon hän leikkeli lehdistä – Hiekka tilasi kotiinsa useita sanomalehtiä – itseään kiinnostavia artikkeleja. Lehtileikekansion varhaisimmat artikkelit ovat vuodelta 1900 ja viimeisimmät artikkelit vuodelta 1937. Lehtileikeartikkeleiden aihepiiri kattaa varsin useita alueita: kananhoitoa Amerikassa, jäiden lähtöä Näsijärvestä, rautatieuutisia ulkomailta, vitamiinien terveysvaikutuksista, haaremin naisista, politiikkaa sekä talousuutisia.
Leikekirjan artikkeleiden joukossa on artikkeli vuodelta 1910, Mitä matka maan ympäri maksaa? Lehtiartikkelista lukijalle selviää, että maksaessaan matkastaan 12 500-14 000 markkaa hän voi hyvin olettaa selviävänsä matkasta, vieläpä matkustaa ensiluokassa, jolloin myös ajurit ja kantajat sekä juomarahat olisivat sisällytettyinä hinta-arvioon. Artikkelissa toki mainitaan, että pirteä urheilumetsästäjä oli tehnyt oman maailmanmatkansa säästöbudjetilla, 4 500 markalla. Vain muutama vuosi ennen tämän artikkelin julkaisua Kustaa Hiekka oli tehnyt itse oman maailmanympärysmatkansa, mistä varmaankin johtui hänen kiinnostuksensa kyseistä artikkelia kohtaan.
Alkuun Kustaan Hiekan matkat olivat osa hänen liiketoimintaansa, mutta myöhemmät matkat olivat selvästi kylpylä- ja huvimatkoja. Hiekka on kerännyt ja säilyttänyt lukemattomilta matkoiltaan kaikenkarvaista materiaalia: hotellilaskuja, valokuvia, illallisohjelmia, laivojen matkustajaluetteloita, lounaslistoja, paikallisia sanomalehtiä, laivayhtiöiden matkalaukkujen nimilappuja sekä muita esineitä ja jopa huonekaluja. Kustaa Hiekka oli perusluonteeltaan hyvin ystävällinen ja iloinen ihminen, joka ystävystyi hyvin helposti erilaisten ihmisten kanssa. Hän oli myös levoton ja suunnattoman tiedonhaluinen ihminen, joka matkoillaan myös täydensi puutteellista koulutustaan sekä laajensi yleissivistystään. Tarkkana miehenä hän seurasi rahankäyttöään ja kirjasi kaikki tapahtumat matkojen kustannuksista omaan muistikirjaansa.
Varsinkin pidemmillä ulkomaanmatkoilla Kustaa Hiekka käytti matkaseuranaan yleensä jonkun liikkeensä palveluksessa olevan henkilön seuraa, kuten esimerkiksi kultaseppä Kustaa Kallio (1875-1913), Vasaman kultaseppäveljekset Aatu (1890-1944) ja Antti (1888-1966). Matkaseuralaisten matkakustannukset Kustaa Hiekka maksoi tahdikkaasti. Muita Kustaa Hiekan matkakumppaneita olivat mm. Uuden Suomettaren toimittaja Juho Heikki Kala (1864-1929), Kustaa Hiekan liikekumppani kultaseppä Karl Hägglund (1858-1913), pankinjohtaja Atte Savio (1871-1959) ja asessori Evert Tähkäpää (1868-1940). Kustaa Hiekan taidemuseon ensimmäisen intendentin, lehtori Kustaa Viljo Niemen (1898-1967) seurassa Hiekka matkusti lähinnä Keski-Euroopassa ja veljensä Berndt Hiekan (1863-1953) kanssa he tutustuivat etupäässä Saksan kylpyläpalveluihin. Koskaan Kustaa Hiekan ulkomaanmatkoilla ei ollut mukana hänen oma vaimonsa, Henrika. Viimeisillä Tukholmaan suuntautuneilla kylpylämatkoillaan – näillä matkoilla Kustaa Hiekka hoiti terveyttään – oli monasti seurana Berndt-veljen vaimo, Olga Hiekka (1886-1982).
Kielitaitoa Kustaa Hiekalla oli käytännön työkokemuksen kautta karttunut ruotsinkieleen. 1880-luvulla Hiekka oli opetellut myös saksankieltä, sillä sitäkin tarvittiin liikesuhteiden hoidossa. Molempia kieliä hän myös puhui kohtuullisen hyvin. Venäjän kieltä Kustaa Hiekka myös osasi, sillä Suomihan kuului vielä tuohon aikaan Venäjään. Englantia Kustaa Hiekka ei taitanut, mutta tämän vuoksi hän kuljetti matkoillaan Evert Tähkäpäätä, joka oli opiskellut englantia. Normaalisti ulkomaanmatkat suunniteltiin seurueen kanssa etukäteen hyvin ja suunnitelmia myös noudatettiin tarkasti matkoilla. Matkat toteutettiin pääasiassa junalla tai laivalla. Kustaa Hiekka liittyi vuonna 1887 perustettuun Suomen Matkailijayhdistykseen; yhdistyksen julkaisemia matkahakemistoja Hiekka myös hankki itselleen. Yhdistys perustettiin ”herättämään maan omissa asukkaissa ja ulkomaalaisissa mieltymystä matkustuksiin tässä maassa ja tekemään ne helpoksi, laajentaakseen siten sen luonnon ja kansan tuntemusta”.
Kustaa Hiekan omien muistiinpanojen mukaan hänen ensimmäinen matkansa suuntautui Pietariin. Kisälliajan opintomatka alkoi 2.6.1875 höyrylaivalla Uudestakaupungista Turkuun ja Helsinkiin, josta matka jatkui Pietariin ja myöhemmin vielä Viipuriin. Pietarissa Hiekka työskenteli kaksi kuukautta. Oman kirjauksensa mukaan Kustaa Hiekka palasi Viipurista vielä takaisin Pietariin, jossa paljasti olleensa kolme viikkoa työttömänä, mutta työskenteli sittemmin kultatyöntekijänä. Tiedossamme ei ole, kuinka kauan Hiekka viihtyi Pietarissa ja kenen palveluksessa hän työskenteli. Muistikirjasta löytyy kuitenkin paljastavia merkintöjä orastavasta kiinnostuksesta taiteita, kirkkoja ja museoita kohtaan, joissa hän pääsi tutustumaan mielenkiintoiseen maailmaan paikan päällä.
Keksintöjä tehtiin runsaasti ja teollistuminen eteni voimakkaasti 1800-luvulla. Vuosien 1851-1900 välisenä aikakautena järjestettiin yksitoista kertaa maailmannäyttelyitä. Näyttelyjen kulta-aikaa täydensivät lisäksi vielä lähes vuosittain järjestettävät teollisuusnäyttelyt. Niinpä Kustaa Hiekkakin osallistui itse seitsemään eri maailmannäyttelyyn: Pariisissa vuosina 1878, 1889 sekä 1900, Moskovassa vuonna 1882, Milanossa vuonna 1906, Lontoossa vuonna 1908 ja Roomassa vuonna 1911. Ensimmäiselle Pariisiin suuntautuneelle varsinaiselle ulkomaanmatkalleen Kustaa Hiekka lähti 22-vuotiaana kultaseppäkisälli Johan Helinin kanssa vuonna 1878. Iloiset matkalaiset lähtivät matkaan kesäkuun puolivälissä ja matkaan suuntauduttiin Tukholman kautta ensin Göteborgiin, josta matka jatkui rahtialuksen kyydissä Le Havreen. Sieltä matka jatkui junalla Pariisiin. Hiekan matkabudjetti oli vain tuhat markkaa tuolla matkalla, ja kotiin palattuaan hän ylpeili ystävilleen, ettei saanut kaikkia matkarahojaan edes tuhlattua reissullaan. Pariisissa matkamiehet majoittuivat Hotel du Bas Rhin´ssä, Boulevard de Grenellen numerossa 72. Hotellihuoneesta he maksoivat matkapäiväkirjamerkinnän mukaan kaksi frangia yöltä. Hotellilta oli vain 20 minuutin kävelymatka maailmannäyttelyalueelle, Trocadéron palatsille.
Kisällit Hiekka ja Helin käyttivät aikaansa Pariisissa myös kirkkoihin ja museoihin tutustumiseen. Historian lehtori Kustaa Viljo Niemen kirjoittaman teollisuusneuvos Kustaa Hiekan elämäkerran mukaan kiinnostus museoita kohtaan Hiekalla syntyi juuri tällä Pariisin matkalla. Samassa teoksessa Niemi kuvailee, kuinka kisällit tapasivat Pariisissa näyttelyissä suomalaisia ja skandinaavisia taiteilijoita, joiden oudot, boheemit elintavat kummastuttivat matkamiehiä. Suomalaisille tämä maailmannäyttely oli kuitenkin melkoinen menestystarina; yhteensä suomalaiset saivat 79 mitalia ja kunniamainintaa maailmannäyttelyssä.
Vuoden 1889 maailmannäyttelymatka Kustaa Hiekalla suuntautui myös Pariisiin. Hiekka oli matkalla ryhmän kanssa, johon kuuluivat kultasepät Olli Koistinen, R. Lampén, J. V. Aarne Pietarista sekä J. W. Lindroos ja Kaarlo Hägglund Helsingistä. Matka alkoi Helsingistä ensin kohti Kööpenhaminaa ja sieltä Lontoon kautta Pariisiin. Vuoden 1889 Pariisin maailmannäyttelystä Suomi sai 96 palkintoa, joista 23 palkintoa tuli suomalaiselle taiteelle. Näistä palkinnoista merkittävin oli Albert Edelfeltin saama Grand Prix. Tampereen Tulitikkutehdas sai näyttelyssä hopeamitalin. Pariisissa Hiekka oli sopinut tapaavansa ylöjärveläisen ystävänsä, Kaarlo Benjamin Mäkkylän(s. 1.5.1856 Ylöjärvi ja k. 13.2.1916 Ylöjärvi), joka niihin aikoihin opiskeli lääketiedettä Tübingenin yliopistossa. Heidän piti suunnitelmien mukaan yhdessä kiertää Euroopassa, mutta Mäkkylä perui viime hetkellä matkansa ja Kustaa Hiekka saikin tutustua Saksaan, Italiaan ja Itävaltaan omatoimisesti.
Kustaa Hiekka matkusti vuonna 1892 Frankfurtin vieressä sijaitsevaan Hanauhun, josta hän vieraili ensimmäisen kerran Wiesbadenin kylpylässä; tässä kylpylässä hän sittemmin vieraili peräti yhdeksän kertaa. Hiekka tapasi Hanaussa tamperelaisen kultaseppä Kaarlo O. Lindellin, joka opiskeli vuonna 1880 perustetussa Hanaun akatemiassa kultasepänalaa ensimmäisenä suomalaisena opiskelijana. Lindell aloitti työskentelyn Kustaa Hiekan kultasepänliikkeessä heti Saksan opintojensa jälkeen. Lindell johti Tampereen sivuliikettä, kun Suomen Kultaseppä Osakeyhtiö perustettiin ja vuonna 1902 Lindellistä tuli Turun pääliikkeen hoitaja sekä yhtiön toimitusjohtaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti