Ympärillämme on jo kauan aikaa esiintynyt ihmisiä, jotka ovat addiktoituneet mitä erilaisimpiin koukuttaviin aineisiin. Yhteiskuntamme on koittanut monin eri tavoin rajoittaa näitä riippuvuuksia, sillä yleensä nämä riippuvuudet aiheuttavat sangen monia ei toivottuja seurauksia väestölle. Muun muassa tutkijat ovat osoittaneet, että rajoittamalla alkoholin saatavuutta sekä näkyvyyttä, ja alkoholin myyntihintoja säätämällä voidaan vaikuttaa väestön alkoholiongelmien määrään. Aivan samoin on asiain laita tupakkariippuvuuden suhteen. Ainakin jossakin määrin yhteiskuntapolitiikalla voidaan vaikuttaa riippuvuusongelmien esiintymiseen ja eri riippuvuuksista johtuviin taloudellisiin, terveydellisiin sekä sosiaalisiin kustannusten määrään. Siten voidaankin sanoa, että riippuvuusongelmat eivät ole yhteiskunnan näkökulmasta katsoen mitenkään yhdentekeviä asioita.
Suomessa arvioidaan olevan noin 40 000 rahapeleistä riippuvaista ihmistä. Suuren voiton saamista rahapeleistä – varsinkin peliuran alkuvaiheessa - pidetään yleisesti hyvin suurena riskinä peliaddiktiolle. Rahapelaaminen ja digitaalinen viihdepelaaminen voivat olla toiminnallisesti välitöntä tyydytystä aiheuttavia toimintoja, joihin ei liity minkään kemiallisen aineen nauttimista. Toiminnalliset riippuvuudet palvelevat muiden riippuvuuksien tavoin monenlaisia tarpeita, kuten esimerkiksi tarvetta turvallisuudentunteeseen, seikkailuun, jännitykseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Firenzen seudulla sijaitsevassa kylässä syntynyt italialainen tutkimusmatkailija, Americo Vespucci (s. 9.3.1454 ja k. 22.2.1512), teki vuosina 1497-1504 monia matkoja Keski- ja Etelä-Amerikkaan. Ennen tutkimusmatkailijaksi ryhtymistään Vespucci opiskeli luonnontiedettä ja työskenteli Medicin suvun omistamissa yrityksissä. Vuosina 1501-1502 hän löysi Etelä-Amerikan, vaikka tutkimusmatkailija Kristoffer Kolumbus (s. 1451 Genova ja k. 20.5.1506 Valladolid) oli saapunut mantereelle Venezuelan alueella jo vuonna 1498 ja Kristoffer Kolumbus oletti purjehtineensa Intiaan. Americo Vespucci kävi etelämpänä kuin Kristoffer Kolumbus ja siten hän oli ensimmäinen eurooppalainen, joka ylitti päiväntasaajan Etelä-Amerikan mantereella. Vespucci kävi Amazonjoella ja Trinidanin saarella asti. Americo Vespucci kirjasi omaan päiväkirjaansa Venezuelan rannikolla vuonna 1499 seuraavaa:
”Havaitsimme saaren, joka sijaitsi noin 50 kilometrin päässä rannikolta. Päätimme käydä katsomassa oliko se asuttu. Löysimme sieltä eläimellisimmät ja rumimmat ihmiset, mitä koskaan olemme kohdanneet: he olivat hyvin rumia niin kasvoiltaan kuin tavoiltaankin. Kaikilla oli posket pullollaan vihreitä yrttejä, joita he eläinten lailla märehtivät lakkaamatta, niin että puhuminen oli heille hyvin vaikeaa. Kaikilla roikkui kaulasta kaksi kalebassia, joista toinen oli täynnä noita yrttejä ja toisessa oli valkoista jauhetta, joka oli kuin jauhemaista laastia. He painoivat tikun jauheeseen ja laittoivat sen sitten suuhunsa lisätäkseen jauhetta pureksimiinsa yrtteihin. Tätä he toistivat hyvin usein. Olimme tästä kovin ihmeissämme emmekä ymmärtäneet, mihin tällainen tapa perustui.”
Nämä saaren alkuasukkaiden pureskelemat Americo Vespuccin näkemät vihreät lehdet olivat kokapensaiden (Erythroxylum) lehtiä. Ne kuuluvat Erythroxylaceae-heimoon kuuluvaan kasvisukuun, johon kuuluu noin 260 lajia. Ainoastaan kaksi kokalehtilajia, Erythroxylum coca ja Erythroxylum novogranatense sisältävät tarpeeksi kokaiinia, jotta niitä kannattaa viljellä päihdetuotantoa varten. Kokapensaat voivat kasvaa kolmimetriä korkeiksi ja ne viihtyvät sekä kosteilla että kuivilla alueilla noin 500-1500 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella. Merkittävin osa kokalehdistä kasva joko kokapensaina tai pieninä puina Etelä-Amerikan viidakoissa tai niityillä. Erityisen hyvin kokapensaat kasvavat Andien itäosissa ja Amazonin alueella. Kokapensaiden lehdet ovat soikeita ja tumman- tai kellertävänvihreitä, kukat taas ovat kellertävänvalkoisia ja hyvin mitäänsanomattoman näköisiä. Tiheän kasvillisuuden seasta kokakasveja on usein hyvin vaikea erottaa. Kokalajeista useimmat kasvavat Keski- ja Etelä-Brasiliassa.
Kidemäinen alkaloidi (kasviemäs), kokaiini, uutetaan kokapensaista. Kokaiinia on käytetty paikallispuudutusaineena. Myös päihteenä kokaiinia käytetään, sillä se stimuloi voimakkaasti keskushermostoa. Kokaiini piristää sekä vie näläntunnetta ja antaa euforisen hyvänolontunteen. Kokaiinialkaloidin lisäksi kokapensaan lehdissä on runsaasti vitamiineja ja proteiineja. Samoin kokaiini aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Kokaiinin käyttö, hallussapito ja myynti on useimmissa maissa – lääkevalmisteita lukuun ottamatta – täysin kielletty. Kokaiinin on todettu vaurioittavan sydäntä ja sen käyttö voi aiheuttaa sydäninfarktin.
Alkuun espanjalaiset valloittajat eivät uskoneet Etelä-Amerikassa kokapensaan lehtien virkistävään vaikutukseen. Melko pian espanjalaiset kuitenkin ymmärsivät sekä havaitsivat kokalehtien vaikutuksen itse ja sallivat kokalehtien kaupan vapaasti. Kokalehtisatoja myös verotettiin espanjalaisten toimesta 10 prosentilla. Varsinkin katoliselle kirkolle verottamalla kerätyt verorahat olivat hyvin tärkeä tulonlähde.
Saksalainen kemisti, Friedrich Georg Carl Gaedcke (s. 5.6.1828 ja k. 19.9.1890) uutti kokaiinia ensimmäisen kerran vuonna 1855. Gaedcke nimesi alkaloidin ”eytroksiliiniksi” ja julkaisi aineesta kuvauksensa Archiv der Pharmazie-lehdessä artikkelin: Ueber das Erythroxylin, dargestellt aus den Blättern des in Südamerika cultivirten Strauches Erythroxylon Coca Lam. Friedrich Gaedcke opiskeli Rostockissa vuosina 1850-1851 ja työskenteli sen jälkeen Rostockissa apteekissa. Hän sai haltuunsa vuonna 1856 Dömitzin apteekin, jota hän ennätti hoitaa 34 vuotta.
Italialainen lääkäri ja neurologi, fysiologi ja antropologi Paolo Mantegazza (s. 31.10.1831 Monza ja k. 28.8.1910 San Terenzo) tutustui Perussa paikallisväestön kokankäyttöön. Mantegazza opiskeli Pisasan ja Milanon yliopistoissa ja hän suoritti tohtorin tutkinnon Paviassa vuonna 1854. Hän matkusti laajasti Euroopassa, Intiassa ja Etelä-Amerikassa hän toimi lääkärinä Argentiinan tasavallassa ja Paraguayssa. Vuonna 1858 hän palasi takaisin Italiaan ja hänet nimitettiin kirurgiksi Milanon sairaalaan sekä yleisen patologian professoriksi Paviaan. Mantegazza nimitettiin vuonna 1870 antropologian professoriksi Firenzen Istituto di Studi Superioriin. Firenzessä hän perusti Italian ensimmäisen antropologian ja etnologian museon ja vielä myöhemmin hän oli mukana perustamassa Italian antropologista seuraa. Palattuaan Etelä-Amerikasta Paolo Mantegazza kokeili itse kokanlehtiä sekä vastikään uutettua kokaiinia; hän kirjoitti näistä omista kokemuksistaan. Lääkäri Mantegazza kuvaili aineiden myönteisiä vaikutuksia ja mainitsi niistä saatavan apua mm. ilmavaivoihin ja hampaiden valkaisuun.
Ranskalainen kemisti Korsikan saarelta, Angelo Mariani (1838-1914) alkoi valmistaa ja myydä Vin Mariani-nimistä viiniä vuonna 1863. Tämä viini oli kokanlehdillä maustettua tonic-viiniä, joka oli Coca-Colan ”esi-isä”. Angelo Marianin kokaviini teki valmistajastaan kovin rikkaan ja kuuluisan miehen. Mariani palkittiin myöhemmin vielä paavi Leo XIII:n arvomitalilla. Angelo Mariani tutustui huolella Mantegazzan kirjoitukseen ja kiinnostui kovasti kokanlehdistä. Viinin etanoli liuotti kokaiinia kokanlehdistä; Vin Marianassa oli kokaiinia noin 7,2 mg/unssi. Vin Marianiin lisättiin kokaiinia, jotta viini voisi kilpailla Yhdysvalloissa samankaltaisten juomavalmisteiden kanssa. Vaikka Italiassa roomalaiskatolinen kirkko vaikutti taiteisiin ja kulttuuriin, oli Mantegazza kuitenkin liberaali ja puolusti daewinismin ideaa antropologiassa. Hän oli vuosina 1865-1876 Monzan varajäsen Italian kaksikamarisessa parlamentissa ja hänet valittiin myöhemmin parlamentin ylähuoneeseen, Italian senaattiin. Hän oli myös hyvin rajujen hyökkäyksien kohteena, sillä hän harjoitti vivisektiota eli eläimille tehtyjä leikkauskokeiluja. Mantegazza kehitteli ”morfologisen ihmisrotujen puun”. Tässä puussa kartoittuu kolme periaatetta: yksi eurooppalainen metakertomus hallitsee kaikkia maailman monia kulttuureja. Ihmiskunnan historia kuvitellaan edistykselliseksi ja eurooppalainen ihminen on edistyksen ja kehityksen huippu. Lopuksi siinä on eri rotujen luokittelu hierarkiseen rakenteeseen. Puussa arjalainen rotu on ylin haara, jota seuraavat polynesialaiset, seemiläiset, japanilaiset ja aina alaspäin siirtämällä alimpaan puunhaaraan, negritosiin.
Kun The Coca-Cola Companyn valmistama hiilihapotettu virvoitusjuoma, Coca-Cola tuli myyntiin Yhdysvalloissa vuonna 1886, se sisälsi huomattavasti vähemmän kokaiinia, kuin Vin Mariani; kokaiinin tarkkaa määrää ei edes pystytty tästä virvoitusjuomasta mittaamaan. Coca-Colan kehitti atlantalainen farmaseutti John Stith Pemberton (s. 8.7.1831 Knoxville, Georgia ja k. 16.8.1888 Atlanta, Georgia) lääkkeen kaltaiseksi piristeeksi. Farmaseutti Pembertonin ensimmäinen kokeilu Coca-Colasta oli ”Pemberton’s French Wine Coca”-kokaviini, joka sisälsi mm. viiniä, kokaa sekä kolapähkinää. Vuonna 1886 Pemberton korvasi viinin alkoholittomalla siirapilla ja näin syntyi virvoitusjuoma Coca-Cola. Coca-Colan tarkka resepti on salaisuus ja juoma sisältää myös kofeiinia. Joko vuonna 1903 tai 1906 kokaiini poistettiin Coca-Colasta, mutta edelleen Coca-Colassa käytetään kokalehtiä, joista kokaiinin kerrotaan poistetun kemiallisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti