Finlayson & Co. (3. osa)
Kenraalimajuri Stjernvall toimi myös yhteiskunnallisissa tehtävissä; hän oli kiinnostunut mm. lasten lukutaidon kehittämisestä. Kun Harjun vuonna 1639 rakennettua puista kappelia purettiin vuonna 1858, Stjernvall rakennutti kappelin käyttökelpoisista hirsistä paikan viereen Ahlmanin koulun; koulu valmistui Tampereen Raholaan, Nokiantie 22:n kohdalle vuonna 1862. Puretun kappelin saarnatuoli ja krusifiksi ovat nykyään Pispalan kirkossa. Puretun kappelikirkon viereen rakennettiin vuonna 1785 kivestä barokkityylinen Gaddin suvun hautakappeli, joka on paikallaan vielä tänäänkin. Monilla lapsilla oli tuohon aikaan hyvin pitkä koulumatka, joten Stjernvall rakennutti siksi koulun viereen asuntolan opettajille ja lapsille. Clas Alfred Stjernvall oli myös yksi Ylöjärven kunnan perustamiskirjan allekirjoittajista Ylöjärven kirkon sakaristossa 24.1.1869. Ylöjärven asukasluku oli tuolloin vain 2 200 henkilöä ja vajaalla 60 talollisella oli äänioikeus tuohon aikaan.
Ennen vuotta 1950 toimeenpantua alueliitosta Lielahti kuului Ylöjärven kuntaan. Peräkunta nimellä Ylöjärven kappeliseurakunta – perustettu vuonna 1779 – kuului Pirkkalan pitäjään ja seurakuntaan eli Suur-Pirkkalaan. Seurakunta itsenäistyi vuonna 1895 ja ero Pirkkalasta tapahtui lopullisesti vasta 1900-luvun vaihteessa. Pirkkalan kirkolta tähyiltäessä Lielahti sijaitsi Harjun takana; tästä syystä Lielahden aluetta kutsuttiin 1920-luvulle asti Harjuntaustaksi. Lielahti taas tulee alueen nimeksi Lielahden kartanon mukaan. Lielahden alueella sijaitsi 1500-luvulla kolme kylää: Lielahti, Niemi ja Kukkola. Tiedetään Lielahden kylän vanhoista taloista nimeltä ainakin Tervainen, Parto sekä Possi; Possin talon ympärille kehittyi jopa oma kyläkin. Niemen kylän taloja olivat Kokko, Suvia, Niemi ja Piikki. Kukkolan kylässä sijaitsi Kukko-niminen talo. Kyläojan ulkopuolelle jäi oma yksinäistila, Pohtola.
Tyypillisesti kartanot syntyivät aivan normaalisti tuolloin kuninkaan lahjoittaessa kylän verotulot jollekin yksityiselle henkilölle. Tämän lahjoituksen saaneen henkilön jälkeläiset saivat siten täyden omistusoikeuden tämän kylän taloihin. Kuningas Juhana III (s. 20.12.1537 Stegeborg, Ruotsi ja k. 17.11.1592 Tukholma) lahjoitti Lielahden kylän vuonna 1577 oman avioliittonsa ulkopuolella syntyneelle tyttärelleen, Lucretia Gyllenhjelmille (1561-1585). Lucretian äiti oli Katarina Hansdotter. Lucretian jälkeen lahjoituskartano siirtyi perintönä sotapäällikkö Pontus de la Gardielle (s. 1520 ja k. 5.11.1585) ja tämän jälkeen kreivi ja sotapäällikkö Jaakko de la Gardielle (Jakob Pontusson de la Gardie, s. 20.6.1583 Tallinna ja k. 12.8.1652 Tukholma). Kukkolan, Possilan, Pohtolan ja Siivikkalan tilat liitettiin Lielahden kartanoon, josta nyt muodostettiin ratsutila. Tarvittiin vielä useita omistajanvaihdoksia ennen kuin Lielahden kartano päätyi vuonna 1872 Finlaysonin puuvillatehtaan patruunan, Wilhelm von Nottbeckin omistamaksi kesäviettopaikaksi.
Kenraalimajuri ja ritari Claes Alfred Stjernvallin omaisuutta oli Lielahden kartano vuosina 1847-1869 ja sama mies omisti myös Siivikkalan tilan vuosina 1849-1869. Lielahti tunnetaan asutuksestaan jo vuodesta 1540 ja Harjuntaustan jakokunnassa oli 1550-luvulla jo 17 maatilaa. Claes Alfred Stjernvall hankki Lielahden tilan kruununvouti Karl Benjamin Federleyltä (s. 6.5.1799 Karlberg, Harju ja k.17.2.1852 Tampere), jonka suku oli aikoinaan tullut Schwabenista Etelä-Saksasta Suomeen. Karl Federlay oli vaimonsa Edla Sofia Hornbergin kanssa serkuksia ja Kaarilan Gaddien sukua. Karl Federley oli syntynyt Kaarilassa ja Edla Federley läheisellä Raholan tilalla Pirkkalassa. Heillä oli seitsemän lasta , joista kuusi syntyi Lielahdessa.
Kun Claes Alfred Stjernvall kuoli, osti patruuna Wilhelm von Nottbeck tämän perikunnalta 31.10.1872 Lielahden kartanon ja Siivikkalan tilan. Patruuna Wilhelm von Nottbeck käytti Lielahden kartanoa lähinnä perheensä kesähuvilana, jossa hänen poikansa saivat harrastaa mm. purjehdusta Näsijärvellä. Wilhelm von Nottbeckin kuoltua vuonna 1890 peri Lielahden kartanon hänen toiseksi vanhin poikansa, Wilhelm Fredrik von Nottbeck (s. 6.3.1850 Tampere ja k. 10.3.1928 Helsinki) täydellä omistusoikeudella. Lielahden kartanon uusi isäntä Wilhelm Fredrik von Nottbeck – häntä kutsuttiin myös Lielahden patruunaksi – sai kolmannen lainhuudon Pirkkalan kunnan ja Ylöjärven kappelin kihlakunnanoikeuden istunnossa 1.9.1893, joten oikeastaan vasta siitä lähtien hänestä tuli Lielahden kartanon ja Siivikkalan verotilan laillinen omistaja.
Veljekset Charles, Edvard, Peter ja Aleksander von Nottbeck sopivat yhteisymmärryksessä Wilhelm Fredrik von Nottbeckin kanssa 6.9.1890 isänsä kuoltua seuraavaa: ”Allekirjoittaneet ovat yhdessä tilanomistaja Wilhelm Fredrik von Nottbeckin kanssa nyttemmin kuolleiden vanhempiemme tehtaanomistaja William von von Nottbeckin ja vaimonsa Elisa Constancen ainoina laillisina perillisinä tehneet suullisen sopimuksen jonka mukaan… vanhempiemme jälkeensä jättämä, Pirkkalan pitäjän Ylöjärven kappeliseurakunnassa sijaitseva kolmenneljäsosan manttaalin Lielahden verorustholliin kuuluva pesä ja sen kanssa yhteisviljelyksessä oleva kaksikolmattaosan manttaali Siivikkalan verotila, jotka tilat kuuluvat vuoden 29. kesäkuuta toimeenpannussa, kuolleen isämme jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa arvioitiin sadantuhannen (100 000) Suomen markan arvoisiksi, on ilman korvausta tuleva yllä mainitun veljemme, tilanomistaja von Nottbeckin omaksi, joten me luovutamme täten meille edellä mainittujen vanhempiemme jälkeen perinnön kautta kuuluvat osuudet kyseessä olevista Lielahden ja Siivikkalan tiloista tilanomistaja von Nottbeckille täydellä omistusoikeudella viljeltäviksi ja asuttaviksi sekä kaikella muulla tapaa hänen lailliseksi ja ansaituksi omaisuudekseen.”
Tämän Lielahden patruunan, Wilhelm Fredrik von Nottbeckin, haltuun suku uskoi myös Finlaysonin puuvillatehtaan hallituksen puheenjohtajuuden. Hän oli kotona saanut ensiopetuksen kotiopettajalta – aivan kuten veljensäkin, Wilhelm von Nottbeckin vanhin poika Carl Samuel von Nottbeck – ja suoritti ylioppilastutkintonsa Tartossa, Virossa. Tarton yliopistosta hän valmistui kemian maisteriksi ja jatkoi matematiikan opintoja Ranskassa sekä Englannissa tekniikan ja taloustieteiden opintoja. Auttavan suomenkielen lisäksi hän puhui sujuvasti saksaa, venäjää, ranskaa, englantia, ruotsia sekä viroa. Avioliiton hän solmi 26.7.1882 Helsingissä Maria Lydia von Tobiesenin (k. 21.2.1906 Pietari) kanssa, joka oli syntynyt Witebskin kaupungissa 18.11.1851. Aaviopari muutti Lielahden kartanoon asumaan ja täällä heille syntyi kaksi poikaa: Heinz Friedrich Wilhelm Fürchtegott 26.8.1887 ja Kurt Alexander Friedrich Rembert Buchard 24.12.1891. Pojat saivat myös kotiopetusta Tarton yliopiston maisterilta Eisenschmidtiltä ja Franciszek de Godzinskyltä (1878-1954), joka oli professori, säveltäjä, kapellimestari, sovittaja ja pianisti George de Godzinskyn (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki) isä. Opetuskielenä kuten perheen kotikielenä oli edelleen saksankieli.
Lielahden patruuna osti Kukkolan, Pohtolan ja Possilan talot ja yhdisti ne Lielahden kartanoon. Hän isännöi koko Harjuntaustan kylää eli nykyistä Lielahtea, ulkopuolelle jäi vain Niemen rustholli, joka oli kauppaneuvos Antti Ahlströmin omistuksessa. Lielahden tilalla kaikki rakennukset uudistettiin. Vanha päärakennus, sveitsiläiseen vuoristotyyliin rakennettu puurakennus sai seurakseen kauemmaksi rannasta rakennetun kaksikerroksisen, 25 huonetta käsittävän tiilirakennuksen. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Aleksandr Schumacher ja se valmistui vuosina 1893-1894. Kartanosta tuli maataloustila, jossa isäntä pääsi soveltamaan monia ulkomailta tulleita uusia oppeja käytännössä. Tilalle rakennettiin uusi iso navetta, johon Tanskasta tuotiin 400 lehmää. Maito kuljetettiin kolmella hevosella kaksi kertaa päivässä kaupunkilaisille. Kun Finlaysonin tehdas tarvitsi perunajauhoja liisterin valmistukseen, alkoi Lielahdessa perunanviljelys. Soita kuivaamalla ja salaojittamalla vainiot saatiin erinomaiseen viljelyskuntoon. Turvetta yritettiin hyödyntää energian lähteenä, mutta se soveltui huonosti polttoaineeksi höyrykattiloihin.
Apulanta otettiin Lielahden pelloilla jo 1880-luvulla käyttöön, kun siitä ei vielä muualla Suomessa tiedetty yhtään mitään. Finlaysonin kirkon suunnitellut kaupunginarkkitehti ja perheen hyvä ystävä Frans Ludvig Calonius (19.11.1833 Porvoo ja k. 8.12.1903 Tampere) perusti vuonna 1883 luujauhotehtaan apulannoitusaineen valmistusta varten Santalahteen. Luujauhosta saatiin fosforia, kaliumia ja typpeä; näin Lielahden kartanon sadot alkoivat parantua. Lielahden kartanon maista erotettiin seitsemän hehtaaria luujauhotehtailija Caloniuksen perunan ja viljan kasvattamiseen. Lokakuussa 1893 avattu ratayhteys Tampereelta Poriin mahdollisti oman yhteyden rautateitse Lielahden kartanon alueelle. Pelloilta saatiin käytännöllisesti kuljetukset hoidettua omalla pikkuveturilla ja junavaunuilla. Kartanon patruuna myös tarkasti omia tiluksiaan omalla veturillaan.
Kartanon pihapiiriin perustettiin vuonna 1885 suvun oma, pieni hautausmaa, kun vanhan patruuna Wilhelm von Nottbeckin nuorin Ernst-poika sai surmansa rekimatkallaan Lielahden kartanoon veljensä luokse 26.1.1885. Ernst von Nottbeckin surmasta tuomittiin neljä tamperelaista miestä, jotka olivat paluumatkalla Efrain Martinin kummitustorpalta Keijärven kylästä. Hautajaiset järjestettiin 2.2.1885 suvun tätä tapausta varten perustamalla hautausmaalla Lielahdessa. Suvun hautausmaahan on perheen jäseniä haudattu kymmenen vainajaa ja hautausmaan aidaksi siirrettiin Milavidan kartanon vanha aita tontin rajalta Näsinkalliolta, kun Tampereen kaupunki hankki Milavidan omistukseensa sairaalan käyttöön 2.10.1905 laaditulla kauppakirjalla 250 000 markan kauppahintaan. Hautausmaan kappelin suunnitteli Lielahden kartanon patruunan puoliso, Maria von Nottbeck.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti