Koneteknikko ja kveekari James Finlayson (9. osa)

Vuoden 1929 kirjoituksessaan Tampereen piispa ja Helsingin yliopiston professori Jaakko Gummerus (s. 13.10.1870 Sääminki ja k. 24.11.1933 Tampere) paljastaa meille joitakin tietoja Ferdinand Uhdesta. Preussin Breslau tunnetaan nykyään Puolan kaupunkina nimeltä Wroclaw; kaupunki on sama, jossa Uhde syntyi. Hänen väitettiin olleen vapaaherrallista sukua, mutta Jaakko Gummeruksen tutkimuksen mukaan Preussissa ei ollut tuohon aikaan kyseistä aatelisissukua. Gustav Lindforsin – James Finlaysonin elämäkerran kirjoittaja - kertoman perusteella Ferdinand Uhden isä oli juristi. Jaakko Gummeruksen mukaan Ferdinand Uhde oli joka tapauksessa hyvästä kodista lähtöisin ja hän oli saanut monipuolisen sivistyksen. Hänen koulutuksestaan ei ole säilynyt tuon tarkempaa tietoa, mutta Jaakko Gummeruksen mukaan Uhde suunnitteli kuitenkin sotilasuraa itselleen. Sotilasarvoltaan Ferdinand Uhde oli ilmeisesti yliluutnantti.

Keisari Napoleon I Bonaparten (s. 15.8.1769 Ajaccio ja k. 5.5.1821 Saint Helena) sodat olivat käynnissä Ferdinand Uhden lapsuuden ja nuoruuden aikoihin. Vuonna 1806 Ranska miehitti Preussin ja vuonna 1807 Tilsitin rauhansopimuksessa Preussi jaettiin kolmeen Ranskan hallinnoimaan alueeseen. Vuonna 1813 Ranskan miehitys loppui Ranskan ja Preussin väliseen sotaan. Preussilaiset 17-40 -vuotiaat miehet olivat asevelvollisia, joten sotaan joutui myös 18-vuotias Ferdinand Uhde. Preussin kanssa liittoutuneet saksalaiset ja itävaltalaiset voittivat Napoleonin joukot Leipzigin taistelussa 16.-19.1813.

Ferdinand Uhde.

Tiedetään Ferdinand Uhden muuttaneen Pietariin vuonna 1818. Jaakko Gummeruksen mielestä syyt Ferdinand Uhden muuttoon olivat uskonnollisia; Uhde oli saanut virikkeen Venäjälle muuttoonsa vuonna 1813 alkaneesta uskonnollisesta herätyksestä, joka ammensi voimansa pietismistä sekä kirjailija Johan Heinrich Jung-Stillingin (1740-1817) aivoituksista. Jung-Stillingin tunnetuin kirjallinen teos on viisiosainen Heinrich Stillings Leben, eine wahrhafte Geschichte. Kirjailija Jung-Stillingin mielestä Kristuksen toinen tuleminen ja tuhatvuotinen valtakunta alkaisivat Venäjällä vuonna 1836. Venäjän keisari Aleksanteri I nähtiin tässä katsonnassa ja opissa Raamatun Johanneksen Ilmestyskirjan ennustusten mainitsemana kotkana, jonka siipien suojassa uskovat löysivät turvan. Nämä ihmiset pitivät voittoa keisari Napoleonista tästä nimenomaisena todisteena. Todellisuudessa myös muut syyt, kuten Pietarin houkuttelevat taloudelliset mahdollisuudet, houkuttelivat väkeä Venäjälle.

Ferdinand Uhde toimi kertomuksen mukaan Pietarissa ulkomaalaisena kauppiaana, mutta tarkempaa tietoa siitä, mitä tämä tarkoittaa ei ole olemassa. Toimiko hän toisen palveluksessa vai harjoitteliko hän vasta ammattiin Pietarissa? Varsin yleistä tuohon aikaan oli toimia etenkin kirjanpitäjien keskuudessa ulkomaankauppaa harjoittaneiden kauppiaiden harjoittelijana noin kolmen tai neljän vuoden ajan. Myös suomalaiset kauppiaat hankkivat usein näin ammattitaitonsa tulevaan kauppiaan toimeensa.

Ferdinand Uhde toimi Pietarin hengellisissä piireissä sekä pietarinsaksalaisten keskuudessa vahvasti vaikuttaneessa ns. grossnerilaisessa seurakunnassa että englantilaisista koostuvista vapaakirkollisesta seurakuntayhteisöstä. Edellisen liikkeen johtaja oli saksalainen teologi ja hyväntekijä Johannes Evangelista Gossner (s. 14.12.1773 Hausen ja k. 20.3.1858). Gossner opiskeli Dillingenin yliopistossa Saksassa mm. filosofiaa ja fysiikkaa. 1790-luvulla Gossner koki herätyksen Etelä-Baijerin herätysliikkeessä. Gossner asui pappisvihkimyksensä jälkeen Dirlewangissa ja Münchenissä. Hän joutui kuitenkin roomalaiskatolisen kirkon kanssa oppiriitoihin, jotka sitten lopulta johtivat hänen erottamiseen papin virasta. Myöhemmin hän luopuikin katolisuudesta ja liittyi protestantiksi. Johannes Gossner toimi Pietarissa vuosina 1820-1824 Maltan ritareiden kirkon pappina. Johannes Gossnerin johtama ryhmä kokoontui kirkon ulkopuolella epävirallisissa seuroissa ja hartauskokouksissa. Kokouksia pidettiin yksityistiloissa ja varsin säännöllisenä kokoontumispaikkana oli kauppias Carl Samuel Nottbeckin koti. Vuonna 1824 Johannes Gossner karkotettiin takaisin Saksaan. Ferdinand Uhde tutustui englantilaisten hengellisissä kokouksissa Pietarissa mm. kveekareihin Daniel Wheeler, James Finlayson ja John Paterson.

Nottbeck -nimi mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1487, kun Bernard Nottbeck mainitaan Westfalenin Münsterin kaupungissa, jossa hän toimi hovioikeuden prokuraattorina. Hänen puolisokseen tiedettiin Regine Tutels (n. 1502-1562); heidän kolmas poikansa, Johann Nottbeck ja tämän aviopuoliso Elisabeth Havemeister olivat Lübeckin porvareita. Heidät tunnetaan Pietarin Nottbeckien esivanhemmiksi. Seuraavasta sukupolvesta poika Berend Nottbeck siirtyi Tallinnaan saaden siellä kauppiaana porvarioikeudet. Hänen aviopuolisokseen valikoitui Tallinnasta Anna Korbmacher. Berendin ja Annan pojasta, Casper Nottbeckista (s. 10.9.1677 Tallinna ja k. 11.4.1728 Tallinna) tuli Ruotsin kuninkaallisen jalkaväkirykmentin sotatuomari ja myöhemmin Tallinnan oikeuden kirjuri. Hänen poikansa, Justus Nottbeck (s. 20.12.1711 Tallinna ja k. 26.4.1755 Tallinna) toimi oikeudessa hänkin, oikeuden notaarina. Justus Nottbeck avioitui tallinnalaisen Hedwig Margaretha Brohmin (s. 23.9.1724 Tallinna ja k. 6.3.1794 Tallinna) kanssa. Justuksen pojasta, Carl Nottbeckista (s. 15.4.1752 Tallinna ja k. 16.11.1825) tuli samoin Tallinnan porvareita ja suuren kauppiaskillan vanhin sekä Tallinnan kaupunginvaltuutettu. Carl Nottbeckin ensimmäinen aviopuoliso oli jälleen tallinnalainen Catharina Dorothea Stricker (s. 16.1.1760 Tallinna ja k. 24.8.1786 Tallinna). Heidän vanhin poikansa oli liikemies Tallinnassa, Carl Samuel Nottbeck (s. 13.9.1779 Tallinna ja k. 1.8.1847 Pietari), joka avioitui 23.3.1809 Charlotte Dorothea von zur Mühlen (s. 16.2.1791 Käru, Viro ja k. 19.5.1875 Pietari) kanssa. Charlotte oli aatelissukua ja raatimiehen tytär. Carl Nottbeck aviopuolisoineen kulkeutuivat näin Pietariin menestyen siellä liiketoimissaan ja perustivat kaupunkiin kauppahuoneen. Carl Nottbeck ansioitui myös kunniaporvariksi. Nottbeckillä oli oikeus käydä myös ulkomaankauppaa. Carl Nottbeck oli osakkaana samoin Pietarin lähellä toimineessa Annolovan paperitehtaassa ja Tsarskoje Selon nauhatehtaassa.

Nottbeckien Pietarin koti Vasilin saarella Kutuzovin talossa oli hyvin tilava ja sangen varakas. Kotikielenä puhuttiin saksaa, sillä Nottbeckit olivat tiukasti viiden sukupolven ajan Tallinnassakin naineet vain saksalaista syntyperää olevia aviopuolisoita. Sivistyneistön seurustelukielenä oli ranska ja kodin ulkopuolella muuten puhuttiin venäjää. Pietarin ylhäisö oli erittäin ahkeraa toimettomuudessaan. Nottbeckien perheeseen syntyi Pietarissa yksitoista lasta: Sophie (1810), Emilie Catharina ((1811), Carl (1814), Wilhelm (1816), Thomas (1818), Eduard (1819), Johann (1823), Paul (1824), Peter (1826), Marie (1828) ja Elisabeth (1830). Nottbeckin perheen pojista Carl ja Wilhelm tekivät elämäntyönsä Finlaysonin tehtaalla Suomessa ja heidät molemmat aateloitiin 19.12.1855 Suomessa. Vain Wilhelm toimi Suomessa Finlaysonin tehtaalla ja Carl hoiti Finlaysonin tehtaan myyntiä Pietarissa. Kun Carl von Nottbeckin elämä päättyi 19.10.1884, jäivät Pietarin myyntikonttorin toiminnat yhtiökumppani Rauchin suvun hoitoon.

Lääkäri Georg Adolf von Rauch.

Georg Adolf von Rauch (s. 14.7.1789 Viru-Jaagupi ja k. 30.4.1865 Pietari) oli baltiansaksalainen lääketieteen ja kirurgian tohtori. Georg Rauch opiskeli lääketiedettä Tarton yliopistossa vuosina 1806-1811 ja Rauch valmistui vuonna 1811. Hän toimi alkuun lääkärinä Tallinnassa, mutta muutti sittemmin Pietariin. Vuosina 1812-1828 Georg Rauch työskenteli Obukhovin sairaalassa lääkärinä ollen samaan aikaan vuosina 1812-1814 Suomen jääkärirykmentin lääkärinä. Georg Rauchilla oli samoin oma yleislääkärin vastaanotto Pietarissa vuosina 1815-1829. Georg Rauch sai mainetta hyvänä lääkärinä ja hän toimi vuosina 1829-1845 Venäjän keisarinna Aleksandra Fjodorovnan henkilääkärinä. Hän oli myös Venäjän sisäministeriön lääketieteellisen neuvoston neuvoa-antava jäsen vuosina 1831-1864.

Rauchin vaakuna.

Georg Rauch oli hyvin aktiivinen liikemies. Koneteknikko James Finlaysonin myydessä konepajaansa Tampereella Carl Samuel Nottbeck ja William Wheeler pyysivät Rauchia kolmanneksi osakkaaksi Finlayson & Co -yhtiöön. Suuri syy tähän tiedusteluun oli Georg Rauchin hyvät suhteet keisariperheeseen ja Venäjän valtion viranhaltijoihin. Lääkäri Georg Rauch oli lukuisten venäläisten ja ulkomaisten yhdistysten kunniajäsen. Venäjän valtiolta hän sai aatelistodistuksen vaakunalla vuonna 1846. Georg Rauch oli samoin monen ritarikunnan jäsen.

William Wheeler (k. 1836) oli kveekari ja lähetyssaarnaaja Daniel Wheelerin vanhin poika. Daniel Wheeler jätti William Wheelerin hoitoon Pietarin mallimaatilansa lähtiessään maailmalle lähetystyötehtäviin. Ferdinand Uhde sekä William Wheeler saivat tehtäväksi käydä neuvotteluja koneteknikko James Finlaysonin keskeneräiseksi jääneiden Tampereen konepajatoimintojen ostosta. James Finlayson teki kirjeitse 8.6.1835 lopullisen myyntitarjouksensa William Wheelerille. Kirjeen jälkeen Ferdinand Uhde ja William Wheeler tekivät vielä uudistussuunnitelman ja Pietarissa perustettiin kolmen osakkaan – William Wheelerin, Georg Adolf Rauchin ja Carl Samuel Nottbeckin – muodostama yhtiö Finlayson & Co. James Finlayson lopulta myi konepajansa Pietarissa perustetulle yhtiölle ja maaliskuun alussa 1836 uudet omistajat ottivat vastuulleen James Finlaysonin liiketoiminnan. Osakkaat määräsivät Ferdinand Uhden Tampereelle yhtiönsä isännöitsijäksi.