Nuorisosäätiö (12. osa)
Polar -rakennusyhtiön entinen markkinointijohtaja, Mauri Juote, perusti pienen konsulttiyrityksen, Uudenmaan Kiinteistöjen Hallinnointi- ja Markkinointipalvelun. Nuorisosäätiö käytti tämän yrityksen palveluita tonttijärjestelyjen lobbaamisessa. Maaliskuussa 2008 Mauri Juote laskutti esimerkiksi Nuorisosäätiötä 60 000 eurolla Herttoniemen Matintalon onnistuneesta saamisesta Helsingin kaupungin vuokratontille, josta tontista käytiin kovaa kilpailua. Nuorisosäätiön 88 asunnon kerrostalo valmistui vuonna 2009 tälle vuokratontille. Poliisikuulusteluissa asiamies Jorma Heikkinen kertoi kuulustelijalle, että hän itse sekä Kai Hagelberg ja Mauri Juote lobbasivat Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnan sekä kiinteistöviraston virkamiehiä tonttiasiassa. Mauri Juote kieltäytyi kertomasta, kun Heikkinen oli kysynyt häneltä, kuinka tämä järjesti asian.
Toinen oiva esimerkki asiamies Jorma Heikkisen mukaan aivan ilmeisestä voitelusta oli Nuorisosäätiön erääseen asuntokohteeseen neuvoteltu huojennus autopaikkojen järjestelyvelvoitteeseen. Jorma Heikkinen saapui arkkitehdin kanssa tiukaksi luulemaansa neuvotteluun kaupungin virkamiesten luokse ja virkamiehet ilmoittivat heille, että asia on jo neuvoteltu ja sovittu kuntoon. Tähän vedoten asiamies Jorma Heikkinen oli sitä mieltä, että Nuorisosäätiö ei lahjonut kaupungin virkamiehiä, mutta jos Mauri Juote niin teki, se oli tietenkin hänen asiansa. Käytännössä Nuorisosäätiö maksoi kyselemättä kaikki Mauri Juoten sille esittämät laskut.
2000-luvulla Nuorisosäätiön huomattavaksi yhteistyökumppaniksi valikoitui NCC-Rakennus Oy, joka rakensi lopulta puolet Nuorisosäätiön 30 kerrostalosta sekä remontoi Herttoniemen vanhan Nuorisohotellin. Koska asiamies Jorma Heikkinen Nuorisosäätiöstä ja NCC-Rakennus Oy:n asuntoliiketoimintajohtaja – myöhemmin tonttihankinnasta vastannut kehitysjohtaja Markku Hainari - tunsivat hyvin toisensa, oli yhteistyön tekeminen vaivatonta. Markku Hainari osti normaalisti NCC:lle markkinahinnalla hyvien liikenneyhteyksien varresta soveltuvia asuintontteja pääkaupunkiseudulta ja tarjosi niitä sitten Nuorisosäätiölle. Asiamies Jorma Heikkinen oli mukana asuintontin jalostuksessa; kohteet merkittiin ja neuvottelu-urakka asiasta sovittiin. Neuvottelussa yhteisesti sovittiin hinta, jonka Jorma Heikkinen esitteli sitten edelleen perustelujen kanssa ARA:lle.
ARA:n ohjeistuksen mukaisesti neuvottelu-urakan hintaa tuli kuitenkin leikata kymmenen prosentin verran. Rakennusliikkeelle tämä leikkaus ei meinannut mitään, koska rakentaja oli diskontannut tämän vaaditun alennuksen tontin hintaan. ARA kyllä melko usein myös jousti normihintojen ylittyessä, jos virastolle vain pystyttiin perustelemaan ylitys tarpeeksi hyvin. Toisinaan ARA:sta tosin vaadittiin myös halvennuksia asuntojen keittiokaappien pinnotteisiin, wc:n kaakeleihin tai lattioiden muovimattoihin. Näin ARA sai todistettua suorittavansa sille määrättyä valvontatehtävää.
Pankit myönsivät korkotuettuja lainoja vuokra-asuntoihin, jotka vuosikymmenien aikana vuokralaiset kuolettivat tai sitten Kela myönsi asumistukea, jota taas veronmaksajat sponsoroivat. Kaikki saivat yhdessä kauhistella suomalaisen asumisen kalleutta. Niin pitkään kuin Jorma Heikkinen toimi Nuorisosäätiön asiamiehenä, hän piti NCC:n yhteistyötä hyvin edullisena myös Nuorisosäätiölle. Toisin oli asian laita, Heikkisen seuraaja asiamiehena, Seppo Pyykkönen, aloitti tehtävässä; hän tuli asioita tutkittuaan täysin erilaiseen tulokseen. Hintaneuvottelut piti nyt kilpailuttaa.
Asiamies Jorma Heikkinen toimi Nuorisosäätiön aikanaan myös konsulttina. KRP löysi Heikkisen pankkitileiltä maksuja, joita NCC oli kahtena vuonna maksanut Heikkisen tilille. Kun näistä maksuista tiedusteltiin Jorma Heikkiseltä, hän kertoi toimineensa konsulttina NCC:lle. Heikkinen vielä lisäksi täsmensi, että hänellä oli tähän konsultintyöhön sivutoimilupa Nuorisosäätiöltä. KRP:ssa huomattiin pian, että Jorma Heikkinen teki muitakin konsulttitöitä ja otti tileilleen vastaan pankkimaksuja sekä erilaisia seminaarimatkoja. Rahojen maksaja oli arkkitehtitoimisto, joka suunnitteli Jorma Heikkisen johtamalle Nuorisosäätiölle säännöllisesti talosuunnittelua. Heikkinen kertoi kuulustelijalle tehneensä konsulttityötä arkkitehtitoimistolle etsimällä sopivia tontteja Nuorisosäätiön vuokra-asunnoille.
Ettei asiat vain olisi liian yksinkertaisia, myös Mauri Juotteen konsulttiyritys maksoi Jorma Heikkisen tilille konsulttipalkkioita. Jorma Heikkisen mukaan nämä palkkiot oli maksettu hänen rakennuskohteiden etsimisestä sekä kaava-asioiden hoitamisesta rakennusliikkeille ja Nuorisosäätiölle. Nuorisosäätiön hallitus ja sen puheenjohtaja olivat luultavasti siunanneet tällaiset sivutoimiluvat, vaikka niiden moraali oli hyvin kyseenalainen. Nuorisosäätiöllehän tämä järjestely vain entisestään lisäsi sen kustannuksia.
Harrastettu sekoilu aiheutti ajan oloon sekä suuria kuluja niin myös riitoja Jorma Heikkisen seuraajan toimitusjohtajakaudella. Seppo Pyykkönen vaati aikaisemmin sovittujen aloitus- ja vuosibonusten lisäksi myös uusista kohteista bonuksia. Syksyllä 2007 Pyykkönen oli keskustellut Heikkisen kanssa ja siksi Pyykkönen vaati itselleen kustannuspalkkiojärjestelmää; näin Seppo Pyykkönen tienaisi jokaisesta uudesta asuintalohankkeesta itselleen 12 000 euroa palkkiota. Kun vaatimukseen ei heti vastattu, Pyykkönen uhkasi erota, ellei hän saisi neljästä kohteesta samaa palkkiota mitä Jorma Heikkiselle maksettiin.
Helsingin Vuosaaresta teollisuus alkoi vetäytyä asumisen tieltä 2000-luvun alussa. Vuosaareen teollisuus oli tullut 1930-luvulla, kun Oy Saseka Ab:n tiili- ja rakennuselementtitehdas aloitti toimintansa vuonna 1935. Sasekan emoyhtiö, Lohjan Kalkkitehdas, osti Nordsjön kartanon hiekkaesiintymät vuonna 1937. Tehtaalla oli samoin oma satama Vuosaaressa. Sasekan tehdas jatkoi toimintaansa Vuosaaressa lähes 40 vuotta. Sen teollisuuslaitokset olivat pystyssä vielä 1980-luvun alussa Vuosaaressa.
Pauligin suku omisti maita myös Vuosaaressa. Presidentti Urho Kaleva Kekkonen vihki aikanaan Pauligin entisen paahtimon käyttöön vuonna 1968. Paahtimon avajaisissa presidentti Kekkonen paahtoi ensimmäisen erän Presidentin sekoitus -nimistä kahvia. Pauligin suvun maille saatiin hyvä kaava sekä tontteja, jotka tuottivat omistajilleen joutomaana olleena moninkertaisen hinnan myydessä hehtaarittain maata asuinkäyttöön. Pauligit olivat myös mukana Perheyritysten liiton toiminnassa vahvasti; saman liiton johtajaksi Matti Vanhanen valittiin vuosiksi 2010-2014.
Pauligin omistuksen jälkeen tulivat rakennusyritykset vahvasti jalostamaan maata Vuosaareen maakaupoillaan. Rakennusliikkeet ostivat tyypillisesti sieltä maata isoissa erissä ja myivät voitolla eteenpäin pienempiä tontteja. Nuorisosäätiökin osti Skanskalta neljän tontin korttelista yhden nurkan, Pomeranssikuja 1:n, ja maksoi tontista miljoona euroa. RAY myös antoi yhden miljoonan verran investointiavustusta vuokratalon rakennushankkeelle. Konsultit jälleen vakuuttelivat ARA:n virkamiehille, että samanlaisen kohteen rakennuttaminen Espooseen maksaisi kuusi miljoonaa euroa. Niinpä Skanska sai ilman kilpailutusta urakoida kuuden miljoonan euron kerrostalon Vuosaareen.
Tuohon aikaan järjestettyihin tarjouskilpailuihin hyvin tyypillisesti saapui enintään yksi varteen otettava tarjous kilpailuttajille. Muista tarjouksista näki jo suoraan niiden yhteisymmärryksessä sovitut hinnat niin mahdottomiksi, etteivät ne mitenkään voineet menestyä tarjouskilpailussa. Rakennusalan ammattilainen poimi tarjouksista nopeasti ns. tukitarjoukset. Ammatti-ihmiselle suhteellisen yksinkertaisen elementtikerrostalon rakennusurakan laskeminen ei ole kovin vaikea toimenpide. Tarjouskilpailutuksissa näkyi hyvin selkeästi se, että alan markkinat oli jaettu yhteisymmärryksessä; jos tarjouksia kilpailutuksen tuloksena saapui neljä kappaletta, niistä kolme oli heti hinnoiteltu jopa hinnallisesti täysin yläkanttiin ja yleensä vielä nämä oli hinnoiteltu samaan hintaan. Rakentajat eivät valittaneet sosiaalisen asuntotuotannon tilaajille tai rakennuttajille, sillä aina kun ARA:lle pystyttiin poikkeuksellinenkin neliöhinta perustella, järjestyi rahoitus. Tärkeintä kaikille oli, että asiat toimivat yhteiskunnan maksamien tukien turvin.
Jälkikäteen ei voi kuin hämmästellä sitä, kuinka kauan Suomen Keskustapuolue onnistui hallitsemansa Nuorisosäätiönsä turvin sekoittaa ja vääristää maamme asuntorakentamista. Tähän kun jenkan jatkoksi vielä liitetään hitaat ja taitamattomat virkamiehet – jotka ainakin osittain olivat vielä lahjottavissa, kuten myös poliitikkomme – niin hämmästyksen määrä senkuin kasvaa entisestään. Lopulta oli puhtaasti sattumaa, että tämä tukirakennelma paljastui ja samalla julki tuli poliitikkojemme vaalirahoituksien epäselvyydet. Paljastusta olivat omilla hölmöilyillään nopeuttamassa mm. Nova Groupin ja Kehittyvien Maakuntien Suomi ry:n rehvakkaat ja julkisuudenkipeät liikemiehet. Eikö jo Aapeli – kirjailija Simo Tapio Puupponen (s. 23.10.1915 Kuopio ja k. 10.10.1967 Helsinki) - kirjoittanut Rummukaisen veljesten mainiosta matkasta hullujenhuoneelle aikanaan, että ”... hyviä ihmisiä on vähän ja huonoja ihmisiä vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon määrä”?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti