Nuorisosäätiö (16. osa)
Omaa vastuutaan Matti Vanhanen ei halunnut kantaa kylläkään. Vanhasen mielestä ”tässä on nyt yksi säätiö nostettu tikun nokkaan”. Matti Vanhanen kyseli, eikö vastuu vaalituesta lankea ehdokkaan sijasta vaaliorganisaatiolle. Kun Matti Vanhasen halukkuutta palauttaa 23 000 euron (29 000 euroa v. 2022) hänen vaaliorganisaatiolle maksettuja vaalitukia Nuorisosäätiölle, Matti Vanhanen vastasi kysymykseen ehdottoman kieltävästi.
Nuorisosäätiön vuokra-asukkaita säätiön asiamies Seppo Pyykkönen yritti rauhoitella sisäisellä tiedotteella. Vaalien alla tehtyjä seminaarimaksuja sekä säätiön tauluhankintoja Pyykkönen kyllä vähätteli, mutta myönsi kylläkin, että vuoden 2006 presidentinvaaleihin Nuorisosäätiö sotkeutui poikkeuksellisen voimakkaasti. Tämä kuitenkin tehtiin hänen mukaansa varsin hyvästä syystä. Tuolloin tilanne oli ollut sen verran erikoinen, että Matti Vanhasta päätettiin tukea kiitoksena tämän nuorisoasumisen hyväksi tekemästä työstä mm. ostamalla tauluja, ”joita on sijoitettu kiinteistöyhtiöidemme seinille.” Kovalla kiireellä pari päivää myöhemmin näitä tauluja yritettiin ripustaa muuan Nuorisosäätiön vuokratalon kerhohuoneen seinille. Vuokratalon asukkaat kuitenkin suhtautuivat tähän asiaan sen verran kielteisesti, että jo seuraavana yönä taulut poistettiin kerhohuoneesta.
Keskustapuolueen työvaliokunta kokoontui 24.9.2009 sangen kiihtyneen oloisina palaveriinsa. Kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (o.s. Ojala, s. 20.12.1943 Marttila) esitti kokouksen yhteydessä kysymyksen, kenen idea oli julkistaa presidentinvaalirahoitus. Anttila muotoili asian: ”Siellä oli selvä miina eli nämä säännöt.” Anttila oli Keskustapuolueen kansanedustaja vuosina 1983-1996 ja 1999-2019. Vuosina 2007-2011 Anttila toimi maa- ja metsätalousministerinä Matti Vanhasen II hallituksessa sekä Mari Kiviniemen hallituksessa. Vuosina 1996-1999 Sirkka-Liisa Anttila oli Europarlamentin jäsen. Anttila on ollut samoin eduskunnan ensimmäinen varapuhemies vuosina 1995-1996, 1999-2003 ja 2006-2007. Anttila oli Forssan kaupunginvaltuustossa vuodesta 1977. Vuosina 1994-2000 Anttila oli Keskustan varapuheenjohtaja.
Nuorten edustaja Antti Ilmari Vilhelm Kurvinen (s. 14.7.1986 Ylihärmä) valisti Sirkka-Liisa Anttilaa, että presidentinvaalien rahoitus olisi tullut julkisuuteen joka tapauksessa ja siksi oli parempi, että asia julkaistiin itse. Lakimies Antti Kurvinen nousi eduskuntaan vuonna 2015 Vaasan vaalipiiristä. Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosen paljasti, että puoluetoimistossa ei tiedetty Nuorisosäätiön maksamasta todellisesta vaalituesta. Siellä oletettiin, että vaalituen määrä oli Nuorisosäätiöstä ollut 5 000 euroa. Kansanedustaja Anu Helena Vehviläinen (s. 9.9.1963 Leppävirta) kertoi kokouksessa olevansa hyvin huolestunut Nuorisosäätiön jälkikeskustelusta, ”sillä Matti oli vuosia sen puheenjohtaja”. Vehviläinen tuli vuosiksi 1995-2003 eduskuntaan Pohjois-Karjalan vaalipiiristä ja uudelleen hän oli kansanedustajana vuosina 2007-2023 Savo-Karjalan vaalipiiristä. Anu Vehviläinen toimi Juha Sipilän hallituksen kunta- ja uudistusministerinä 2015-2019, liikenneministerinä 29.5.2019-6.6.2019 sekä eduskunnan puhemiehenä 2020-2022. Työvalikunnan kokous päätyi ratkaisuun, että hallintopäällikkö Aki Haarolle myönnettiin valtuudet järjestää 240 000 euron bullet-laina, jolla Keskustapuolue maksaisi kerralla pois Nova-yhtiöiltä saadut vaalituet. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen oli sitä mieltä, että näin Nuorisosäätiö sekoilu saisi lopullisen ratkaisunsa.
Kaksi kuukautta Patentti- ja rekisterihallitus odotteli kärsivällisesti asioiden edistymistä, mutta sen jälkeen sen mitta tuli täyteen ja loppiaisen jälkeen Patentti- ja rekisterihallitus teki tutkintapyynnön poliisille asiasta. Asianajotoimistosta Oili Kela laati tiukkoja ja pitkiä muistioita, tilasi eri asiantuntiloilta lausuntoja asiakkaansa tueksi ja Kela vetosi samalla Nuorisosäätiön perustajien aatteellisiin tarkoituksiin. Tällä välillä hallituksen puheenjohtaja Antti Kaikkonen jätti paikkansa ja kiireellä Kaikkosen työn jatkajaksi löytyi keskustalainen varatuomari Simo Lämsä (s. 1941 Oulu), eläkeyhtiö Kevan eläkkeellä oleva toimitusjohtaja. Poliisi epäili tuossa vaiheessa, että keskustataustainen Nuorisosäätiö oli jakanut lainvastaisesti 100 000 euroa vaalitukea vuosien 2002-2009 välisenä aikana. Poliisi samoin epäili, että Nuorisosäätiön entinen ja lähes koko silloinen hallitus olisi käyttänyt luottamusasemaansa väärin ja jakanut lahjuksia. Tuore hallituksen puheenjohtaja Simo Lämsään ei kohdistunut epäilyitä ja hän sai seurata rauhassa sivusta tapahtumain kulkua kelpo palkalla. Simo Lämsän mukaan hallituksen jäsenet jatkoivat tehtävissään siihen asti, kunnes rikosprosessit on käyty loppuun. Ainakaan julkisesti Simo Lämsä ei tohtinut arvostella vaalitukia jakaneita ihmisiä.
Entinen Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja Antti Kaikkonen kysyttäessä kommentoi PRH:n rikosilmoitusta jälleen samalla jo kertaalleen onnettomaksi osoittautuneella perustelulla: Matti Vanhaselle ja hänelle (Kaikkonen) annettu vaalituki ei rikkonut lakia, vaan Nuorisosäätiön säännöt mahdollistivat ”yhteiskunnallisen toiminnan tukemiset.” Ensi töikseen KRP otti takavarikkoon Nuorisosäätiön kirjanpitoa, avasi säätiön aikaisempaa viestiliikennettä sekä pankeille pankkitiedusteluja. Rikostutkintaa suoritti KRP:ssä täysipäiväisesti kymmenen poliisia ja tutkinta vaati KRP:lta valtavasti resursseja. Poliisin tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota vain etupäässä vuoden 2005 jälkeisiin tapahtumiin. Tuossa vaiheessa ei vielä oivallettu, että Jokiniemen arkisto sisälsi lopulta kaikkiaan 30 hyllymetriä tutkintamateriaalia. Matti Vanhasen osalta kaikki muu paitsi vuoden 2006 presidentinvaalien rahoitus olivat käytännössä vanhentuneita tietoja rikosmielessä.
Asianajaja Oili Kelan tehtäväkenttä Nuorisosäätiön tapauksessa vain jatkoi kasvuaan, sillä hän joutui nyt toimimaan säätiölainsäädännön asiantuntijan lisäksi myös rikosjuristina. Oili Kela toisin sanoen puolusti Nuorisosäätiötä mahdollisena hyväksikäytön uhrina ja samalla koetti pelastaa syytteiltä henkilöitä, jotka ilmeisesti olivat rikoksen tekijöitä vastuullisissa tehtävissä toimiessaan Säätiössä. Ulkoapäin katsojalle kaikki tämä touhu vaikutti mahdollisimman sekavalta. Helsingin Yrjönkadun asianajotoimistolla käytiin asianajajan johdolla läpi harjoitellen poliisikuulusteluja varten kaikille yhtäläinen tarina tapahtumien kulusta. Muun muassa kaikille kerrottiin, että Jukka Viheriälän kanssa harrastetusta taulukaupasta ei kenelläkään saanut olla mitään tietoa. Poliitikkoina tarinan kerronta ja valheidenkin kerronta sujui ammatti-ihmisille rutiininomaisesti, ilman ongelmia. Suurin ongelma asianajaja Oili Kelalle oli Nuorisosäätiön entinen asiamies Jorma Heikkinen.
Jorma Heikkinen otettiin ensimmäisenä KRP:n kuulusteluun rikosnimikkeellä lahjuksen antaminen. Asianajaja Oili Kela ei pystynyt omien kiireidensä vuoksi olemaan läsnä kahdessa ensimmäisessä Heikkisen poliisikuulustelussa. 31.3.2010 Oili Kela pääsi kuitenkin kuulusteluun paikalle vain huomatakseen, että Jorma Heikkinen ei pysynytkään etukäteen sovitussa tarinassa, vaan puhui jotain ihan muuta. Asianajajalle tämä oli kova järkytys. Kuulustelupöytäkirjan mukaan asianajaja Oili Kela halusi keskeyttää poliisikuulustelun ja vaati myös keskustelutaukoa vastoin asiakkaansa omaa tahtoa. Kela menetti lopulta malttinsa ja löi nyrkkiä pöytään, heitteli vesipulloaan; kuulustelija poisti asianajaja Oili Kelan tämän vuoksi kuulusteluhuoneesta.
Kaikki muutu Nuorisosäätiön kuulusteltavat olivat asianajaja Oili Kelan kannalta huomattavasti helpompia tapauksia kuulusteluissa. Yhdessä sovituissa tarinoissa kaikki muut kuulustelijat pysyivät, mutta hienosäätöä oli jokaisella oman mielikuvituksen mukaan. Kai Hagelberg ilmoitti poliisikuulusteluissa, että hän ei ole koskaan kuullutkaan Nuorisosäätiön vaalirahoituksesta. Aki Haaro kiisti jyrkästi vaalirahoitusta koskaan annetun. Timo Reina ja Kirsti Handolin kertoivat, että vaalirahoitusta on kyllä annettu, mutta he eivät ole olleet hallituksessa koskaan vaalirahoituksesta päättämässä. Antti Kaikkosen mukaan vaalirahoituksen kohteet päätti Nuorisosäätiön asiamies.
Nuorisosäätiöllä oli omistuksessaan 44 asuintaloa vuonna 2008 ja näissä vuokrataloissa asuin noin 3 500 asukasta. Rahallisesti arvioiden tässä Nuorisosäätiön omaisuudessa oli kiinni noin 300 miljoonaa euroa ja Nuorisosäätiön omaisuus vain jatkoi kasvuaan. Aina kun uutta kerrostaloa säätiö alkoi rakennuttamaan, oli kysymyksessä yleensä aina 10 miljoonaa maksava kohde. Siksi Nuorisosäätiön johto ihmetteli, miksi media jahtasi 150 000 euron vaalirahoja heiltä.
Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkinen puolusteli valtuuksiansa hankkia vaalitauluja vuokratalojen karuille seinille sillä, että ne tavaroina olivat hankintalistan huokeimmasta päästä. Hän kuvaili kuinka hän vuosittain hankki valtavasti ovia ja ikkunoita, yms. rakennustarvikkeira rakennettaviin taloihin. Näissä hankinnoissa hänen mielestään taulut näyttelivät vain promillen osuuksia kokonaiskustannuksista. Antti Kaikkonen komppasi myös kuulusteluissa: ”Kymmeniä miljoonia euroja on laitettu kiinni kivitaloihin, joissa tälläkin hetkellä asuu tuhansia nuoria. Mielestäni suuret summat ovat siellä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti