perjantai 11. heinäkuuta 2025

 Frans Oskar Merikanto (3. osa)



Kuinka Merikannosta tuli suvun uusi sukunimi vuonna 1882? Tämä kävi aika kivuttomasti, sillä Frans Oskarin isoisän talon nimi oli Kanto, joten isoisä oli Kannon isäntä; hänen isänsä oli tullut Helsinkiin meritse. Helsinki oli Frans Oskarin lapsuudessa pääsääntöisesti ruotsinkielinen kaupunki ja musikaalinen poika oppi ruotsinkielen luultavasti omilta leikkikavereiltaan. Fazerin kauppaneuvos ja suomalaisen musiikkielämän iso vaikuttaja Roger Gustaf Lindberg (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) paljasti muinoin oman äitinsä kertoneen, että Oskar Merikannon ruotsinkieli oli ”absolut perfekt”. Roger Lindberg oli musiikkikauppiaan ja diplomaatti Konrad Georg Fazerin (s. 30.4.1864 Helsinki ja k. 7.10.1940 Helsinki) tyttärenpoika.

Kauppaneuvos Roger Lindberg.
Konrad Georg Fazer.

Konrad Fazer perusti yhdessä apteekkari Robert Emil Westerlundin (1859-1922) kanssa uuden – Helsingfors nya musikhandel - musiikkikaupan vuonna 1897 ostamalla musiikkikaupan Anna Melanilta; musiikkiliike oli perustettu Helsingin Aleksanterinkadulle vuonna 1884. Tämä yritys aloitti Fredrik Paciuksen (s. 19.3.1809 Hampuri ja k. 8.1.1891 Helsinki) ja Johan Christian Julius Sibeliuksen (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) tuotannon kustantamisen. Konrad Fazerin siirryttyä diplomaatiksi Wieniin hänen poikansa pääkonsuli ja toimitusjohtaja Johan Georg Fazer (s. 14.8.1889 ja k. 4.5.1935) muutti musiikkiliikkeen nimeksi vuonna 1919 Oy Fazerin musiikkikauppa.

Robert Emil Westerlund.

On myös tietoa siitä, että Lauri Hämäläinen olisi kuljettanut mukanaan oppilastaan Frans Oskar Merikantoa Helsingin monissa konserteissa 1870-luvulla. Näytelmäkirjailija ja teatterinjohtaja Kaarlo Juhana Bergbom (s. 2.10.1843 Viipuri ja k. 17.1.1906 Helsinki) järjesti juuri tällä samaisella vuosikymmenellä sarjan oopperaesityksiä Suomalaisessa Teatterissa. Toisena kapellimestarina näissä oopperaesityksissä johti säveltäjä Martin Wegelius (s. 10.11.184 Helsinki ja k. 22.3.1906 Helsinki). Mitään historiallista näyttöä siitä, että Merikanto olisi juuri näitä oopperaesityksiä kokemassa ei kylläkään löydy.

Martin Wegelius.

Musiikkimies Wegelius syntyi helsinkiläiseen pietistihenkiseen virkamieskotiin. Hänen isänsä oli yliopiston kamreeri Adolf Wilhelm Wegelius (s. 9.3.1799 Turku ja k. 23.9.1888 Pohja) ja äitinsä Sofia Charlotta Fredrika Wendell. Martin Wegelius valmistui ylioppilaaksi vuonna 1864 sekä filosofian maisteriksi vuonna 1869. Wegeliuksen ensimmäinen pianonsoiton opettaja oli säveltäjä, kuoronjohtaja, viulisti ja urkuri Selim Gabriel Linsén (s. 22.7.1838 Helsinki ja k. 5.4.1914 Porvoo). Myöhemmin Martin Wegeliuksen opetuksesta vastasivat ruotsalainen Joseph Philip Jacobsson (s. 8.10.1830 Tukholma ja k. 22.5.1886 Trondheim) ja saksalainen Emil Zech (s. 1824 ja k. 14.11.1900 Wiesbaden). Martin Wegeliuksen valmistuttua filosofian maisteriksi hän jatkoi musiikin opiskelua valtion myöntämän stipendin turvin Leipzigin konservatoriossa, Wienissä ja Münchenissä.

Helsingin musiikkiopisto toimi tässä rakennuksessa.

Helsingin Musiikkiopiston ansiokkaana perustajana vuonna 1882, Sibeliuksen opettajana ja Akadeemisen laulukunnan pitkäaikaisena johtajana Martin Wegelius oli hyvin merkittävä musiikkihenkilö kaupungissa. Martin Wegeliuksen muita oppilaita olivat mm. Edvard Armas Järnefelt (s. 14.8.1869 Viipuri ja k. 23.6.1958 Tukholma), Toivo Timoteus Kuula (s. 7.7.1883 Alavus ja k. 18.5.1918 Viipuri), Erik ”Erkki” Gustaf Oskarsson Melartin (s. 7.2.1875 Käkisalmi ja k. 14.2.1937 Helsinki) ja Selim Gustaf Adolf Palmgren (s. 16.2.1878 Pori ja k. 13.12.1851 Helsinki). Vuonna 1939 Helsingin Musiikkiopiston nimi muuttui Sibelius-Akatemiaksi. Martin Wegelius pyrki saamaan opistoonsa mahdollisimman kansainvälisiä vaikutteita ja muokkasi niistä omaperäisen kokonaisuuden. Hän kutsui opistonsa opettajiksi tunnettuja nuoria ulkomaisia kykyjä, mm. italialais-saksalaisen Dante Michelangelo Benvenuto Ferruccio Busonin (s. 1.4.1866 Empoli, Italia ja k. 27.7.1924 Berliini, Saksa). Opetustyönsä ohessa Martin Wegelius toimi musiikkikriitikkona Helsinfors Dagbladissa, konserttipianistina ja Suomalaisen Oopperan kapellimestarina.


Martin Wegelius julkaisi useita pitkään käytössä olleita oppikirjoja sekä omaa opistoaan että kansa- ja oppikoulujen musiikkiopetusta varten. Niitä olivat mm. yleisen musiikkiopin oppikirja Lärobok i allmän musiklära och analys I-II (1888-1889), säveltapailun oppikirja Lärobok och läsebok i tonträffning (1893), sointuopin oppikirja Kurs i homofon sats (1897) sekä musiikkihistorian oppikirja Den västerländska musikens historia (1893). Kaikki edellä mainitut kirjat ilmestyivät myös suomeksi. Martin Wegelius sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1902 ja hänet kutsuttiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1904. Wegelius valmisteli laajaa tutkielmaa suuresti ihailemastaan säveltäjä Wilhelm Richard Wagnerista (s. 22.5.1813 Leipzig, Saksa ja k. 13.2.1883 Venetsia, Italia), mutta ei ehtinyt saada sitä valmiiksi ennen kuolemaansa.


Jälkikäteen on spekuloitu sillä ajatuksella, että olisiko Frans Oskar Merikannosta tullut vieläkin suurempi ja isompiin muotoihin keskittynyt säveltäjä, jos hän olisi saanut Martin Wegeliuksen omaksi opettajakseen Helsingin Musiikkiopistossa. Varmasti Martin Wegelius olisi juuri teorian opettajana ollut Lauri Hämäläistä pätevämpi opettaja. Jos Merikanto olisi opiskellut musiikkia Helsingin Musiikkiopistossa, olisi Merikannon urkujensoiton opettajana varmasti ollut säveltäjä, urkuri, kapellimestari ja musiikkipedagogi Friedrich Richard Faltin (s. 5.1.1835 Danzig ja k. 1.6.1918 Helsinki), jolla oli vielä Martin Wegeliustakin järeämpi musiikkikoulutus Leipzigistä hankittu. Faltin toimi Nikolain kirkon – nykyisen Senaatintorin tuomiokirkon – urkurina vuosina 1868-1913 ja hän aloitti Helsingin Musiikkiopiston opettajana vuonna 1882. Mm. Ilmari Krohn oli Richard Faltinin oppilaana.

Friedrich Richard Faltin.

Friedrich Richard Faltin oli kauppiaan poika, joka aloitti musiikkiopintonsa Saksassa jo seitsemänvuotiaana. Kymnaasiopintojensa jälkeen hän opiskeli Ddessaussa tunnetun teoreetikon, säveltäjän ja kapellimestari Friedrich Schneiderin ohjauksessa. Schneiderin kuoltua Faltin siirtyi Leipzigin konservatorioon oppilaaksi vuonna 1854. Siellä hänen pääaineenaan olivat musiikinteorian eri haarat sekä pianon- ja urkujensoitto. Hän päätti opintonsa Leipzigin konservatoriossa vuonna 1856, jolloin hän siirtyi Suomeen. Aluksi hän toimi Viipurissa saksankielisessä Behmin koulussa, mutta vuonna 1869 hän muutti Helsinkiin ollen ensin lyhyen aikaa Ruotsalaisen Teatterin kapellimestarina. Faltin valittiin toukokuussa 1871 Nikolainkirkon (nykyisen Helsingin tuomiokirkon) urkuriksi ja vuonna 1868 kuolleen Rudolf Lagin seuraajaksi yli 40 vuoden ajaksi, vuoteen 1913 saakka. Vuosina 1870-1879 Faltin toimi samoin Suomalaisen Oopperan kapellimestarina, vuosina 1871-1896 musiikinopettajana Helsingin yliopistossa ja vuodesta 1882 urkujensoiton opettajana Helsingin musiikkiopistossa.


Faltinen oppilaita olivat useat myöhemmin hyvin tunnetuiksi tulleet suomalaiset musiikkimiehet, kuten mm. Martin Wegelius, Robert Kajanus, Johan Sibelius ja Ilmari Krohn. Faltin olisi toivonut Sibeliuksesta työnsä jatkajaa Helsingin yliopistossa, mutta virkaan nimitettiin Robert Kajanus, Sibeliuksen ainainen kilpailija. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1896.


Faltin perusti Helsinkiin vuonna 1870 pianoliikkeen, jonka hän myi vuonna 1896 apteekkari Robert Emil Westerlundille. Westerlund laajensi liikkeen toimintaa tuntuvasti ja muodosti siitä osakeyhtiön vuonna 1908. Oy Westerlund Ab:sta kehittyi vuosien mittaan suuryhtiö, johon kuuluivat nuotti- ja soitinkauppa, musiikkikustantamo, konserttitoimisto ja pianotehdas. Sillä oli sivuliikkeet Suomen suurimmissa kaupungeissa. Viimeisinä vuosinaan nimellä Oy Westerlund & Pukkila Ab toiminut yhtiö siirtyi vuonna 1971 Musiikki-Fazerin omistukseen.


Friedrich Richard Faltinin ruotsinkielinen elämäkerta, Richard Faltin och hans samtid, ilmestyi joulun alla 1934 Faltinin syntymän satavuotispäiväksi. Karl Flodin aloitti elämäkerran kirjoittamisen ja hänen kuoltuaan työn vei päätökseen säveltäjä Otto Ehrström. Teos perustui Faltinin tyttären, senaattorinrouva Lisbeth Hjeltin huolellisesti järjestämään runsaaseen aineistoon. Faltinin aviopuoliso vuodesta 1863 oli Olga Alina Holstius (1843-1901). Heidän poikansa oli kirurgian kehittäjänä tunnettu Richard Faltin (1867-1952). Faltin sävelsi kuoro- ja yksinlauluja sekä kirkkomusiikkia, mm. alkusoitton kirkkovuoden alussa laulettavaan Georg Joseph Voglerin Hoosianna-hymniin. Hänen vuonna 1871 toimittamansa Rudolf Lagilta alun perin kesken jäänyt koraalikirja oli käytössä Suomen evankelisluterilaisen kirkon suomenkielisissä seurakunnissa vuoteen 1943 saakka, ruotsinkielisissä vieläkin pitempään. Vuoden 1986 virsikirjassa Faltinin sävellyksiä ovat virret 126, 275 ja 363.

Ferruccio Busoni.

Säveltäjä, pianisti, pianopedagogi, kapellimestari ja esseisti Dante Michelangelo Benvenuto Ferruccio Busonin (s. 1.4.1866 Empoli, Italia ja k. 27.7.1924 Berliini, Saksa) isä oli klarinetisti ja äiti pianisti. Martin Wegelius sai hämmästyttävällä tavalla kutsuttua Busonin vuosiksi 1888-1890 opettajaksi Helsingin musiikkiopistoon, joka oli nykyisen Taideyliopisto Sibelius-Akatemian edeltäjä. Helsingistä Busoni löysi aviopuolisonsa, pianisti Gerda Sjöstrandin (s. 29.12.1862 ja k. 3.8.1956). Heille syntyi kaksi poikaa, kuvanveistäjä Carlo Busoni (s. 24.5.1892 Boston, Yhdysvallat ja k. 9.8.1976) ja kuvataiteilija sekä kirjailija Rafael Busoni (s. 1.2.1900 Berliini, Saksa ja k. 17.3.1962 New York, Yhdysvallat).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti