Kuinka Tampereen kaupunki sai alkunsa, osa 2 

Kuningas Kustaa III istui valtaistuimelleen vuonna 1771. Tampereen kaupungin perustamiselle oli merkityksellistä juuri se, että perustamisessa oli kyse kauppalasta eikä kaupungista. Kaikkia kaupunkeja sitoi kaupunkilain määräykset ja ammattikuntasäännöt, vaikka niillä oli myös oma vapaus ja itsehallinto-oikeus. Tampere syntyi suoraan vapaakaupungiksi, jossa oli mahdollista harjoittaa vapaata kauppaa ja teollista yrittämistä; jopa perustamiskirjassa mainitaan kaupat ja tehtaat sekä käsityölaitokset. Uutta oli myös se, että vanhojen kaupunkien asumiseen liittynyt asukkaiden maanviljelys kiellettiin kaupungissa kokonaan. Samaan aikaan Tampereen perustamisen kanssa edistyivät myös Mikkelin, Anianpellon ja Lohjan sekä Kuopion ja Kaskisten perustamiset. Perustamista myös toivottiin kruunun omistamille maille tai jos ei ole mahdollista, maat piti hankkia vaihtamalla tai vuokraamalla.

Itsevaltiaana kuningas Kustaa III oli kerännyt ympärilleen neuvonantajista koostuneen konseljijärjestelmän. Suomeen vierailulle lähtevä kuningas oli jo etukäteen saanut Suomea koskevien asiakirjojen joukossa uusia kauppaloita koskevan ehdotuksen. Suomen matkansa aikana kuningas piti Helsingissä 6.6.1775 hallituskonseljin istunnon, jossa jo vahvistettiin laaja Suomea koskeva uudistusohjelma, jonka yhtenä osana oli uusien kaupunkien perustaminen Suomeen. Kuningas Kustaa III ilmoitti kirjeessään maaherra Rappelle suostuvansa siihen, että Tammerkoskelle perustetaan kauppala. 17.7.1775 vapaaherra Boije antoi Rappen pyynnöstä ehdotuksensa tarvittavista aluejärjestelyistä kaupungin perustamiseksi. Maaherra Rappe kävi myös itse varsin pian paikan päällä katsomassa tilannetta ja sai vielä 29.8.1775 vapaaherra Boijelta uuden ja täsmennetyn ehdotuksen aluejärjestelyistä.

Kauppalan maa-alue määriteltiin vapaaherra Boijen esityksen mukaisesti 17.1.1776. Vapaaherra pelkäsi vuokrauksesta syntyviä riitoja, joten päädyttiin vaihtokauppoihin, jotka vahvistettiin vasta 16.12.1776. Luovuttamistaan maista Tammerkosken rannalta ja sen läheisyydestä vapaaherra Boije sai vastineeksi augmenttitilaksi Teiskon Vattulan kylästä Alasen kruunutilan. Lisäksi vapaaherra Boije sai maidensa rakennuksista vielä 30 000 kuparitaalaria.

Tässä vaiheessa maaherra Rappe määräsi komissionimaanmittari Daniel Hallin laatimaan asemakaavaa vapaaherra Boijen tarjoamalle alueelle. Daniel Hall ajoitti tehtävänsä syyskuussa ja asemakaavaluonnos oli valmiina jo 13.10.1775. Omassa ehdotuksessaan vapaaherra Boije oli arvioinut, että kauppalan väkiluku saattaisi nousta ajan myötä 400 henkeen ja jopa sen ylikin. Tulevan kaupungin maa-ala oli kaavan mukaan 649 ½ tynnyrinalaa eli 3,21 km2 – vesialueineen 3,97 km2. Kun asiaa myöhemmin Tukholmassa mietittiin, kuningas Kustaa III tiedusteli, voisiko kauppalaa perustaa kosken molemmille puolille. Vapaaherra Boije halusi kuitenkin säilyttää Tammerkosken jauhomyllyt Hatanpään erioikeutena. Käydyissä neuvotteluissa vapaaherra Boije vaati tiukasti oikeuksiaan ja että kaupungilta kielletään jyrkästi jauhomyllyjen perustaminen. Lisäksi hän katsoi, että kosken itäpuolen viljelysmaat olivat hänen oikeuksiaan. Näin kaupungin rajaksi jäi silloin Tammerkoski ja siitä seurasi kyllä monenlaisia ikävyyksiä. Kuninkaan päätökseen varmasti vaikutti myös se, että vapaaherra Boije maksoi myllyoikeudestaan kruunulle hyvin veroa. Samoin Tammerkoski olisi rikkonut kaupungille suunnitellun ruutuasemakaavan pahasti.

Vapaaherra Hans Boije toimi jo Tukholmassa valtionkonttorin presidenttinä ja Tammerkoskella käydessään asui Hatanpään kartanossa; näin Tammerkosken kartano oli jäänyt lähes tyhjäksi ja sen tarina päättyi jo vuonna 1762. Tuolloin kartanossa asui vielä yhdeksän renkiä, kuusi piikaa, kotisaarnaaja Avellan ja lampuoti Jaakko Heikinpoika eli yhteensä 17 henkeä. Seuraavana vuonna kartanossa oli enää neljä henkilöä asumassa ja palkolliset olivat siirtyneet Hatanpäälle pääosin. Vuonna 1775 kaupungin alueella asui jo 39 henkeä. Samana vuonna kun kuningas Kustaa III antoi perustaa Tammerkoskelle kauppalan, hän myös määräsi 10.10.1775 perustettavaksi kruunun viinanpolttimon kosken rantaan. Koska kotipoltto oli kiellettyä, antoi maaherra Rappe maaliskuussa 1776 määräyksen polttimon piirustukset Tukholmasta saatuaan siirtää kruunun viljavarastoa myös Tammerkoskelle.

Tampereen kaupungin perustuskirja lopulta vahvistettiin lokakuussa 1779. Tonttijako aloitettiin kuitenkin vasta syyskuussa 1780. Osittain viivytykseen oli syynä perustuskirjan myöhäinen saapuminen Turun maaherralle; se saapui vasta huhtikuussa 1780 Turkuun. Tonttijaosta kuulutettiin kirkoissa ja tonttijako alkoi 4.9.1780 vt. maaherra Nils Fredenschöldin johdolla. Maaherra Fredenschöldin apuna toimi tonttijaossa maanmittari Jean Limon. Vasta vuonna 1795 Tampereen kaupungin kirkollinen väestökirjanpito erotettiin Messukylän emäseurakunnasta.

Seuraavaksi luemme yhdessä hiljentyen Tampereen kaupungin perustuskirjaa:

”Me Kustaa, Jumalan Armosta Ruotsin, Göötan ja Venden Kuningas ym., ym., ym., Norjan Perillinen, Slesvig-Holsteinin, Stormarnin ja Dittmarshin Herttua, Oldenburgin ja Dalmenhorstin kreivi ym., ym. Teemme tiettäväksi, että kun Meidän hallitukseen astumisestamme saakka Meidän suurimpina huolinamme on ollut edistää Meidän uskollisten alamaistemme hyvinvointia Ruotsin maanviljelyksen ja elinkeinojen kohottamisella niin korkealle kuin kunkin paikkakunnan erityinen asema ja muut luonnolliset edut myöten antavat; mutta me sen ohessa emme ole voineet olla havaitsematta, että niin terveellistä päämäärää tuskin voidaan saavuttaa siellä, missä kaupunkeja on liian harvassa ja niin kaukana toisistansa, että niiden välillä oleva maaseutu ei ilman pitkistä ajo- ja kuljetusmatkoista aiheutuvaa suurta rasitusta voi niiden taholta saada sitä oston ja myynnin sekä tuotteiden menekin ja jalostuksen apua, josta maatalouden samoinkuin kaupunkielinkeinojenkin yhteinen kasvu ja vaurastuminen riippuu; minkä vuoksi olemme Me Armossa huolehtineet ei ainoastaan sopivien paikkojen valitsemisesta useiden uusien kaupunkien perustamiseksi muutamiin valtakunnan maakuntiin, vaan myös niille vahvistettavista vapauksista ja oikeuksista, joista niiden väkiluvun ja voiman joutuisa karttuminen on varmuudella odotettavissa.

Ja koska Me sellaisessa aikomuksessa myös olemme Armossa nähneet hyväksi antaa perustaa kaupungin Tammerkosken virran varteen Porin läänissä, Ylä-Satakunnan ylisessä kihlakunnassa ja Messukylän pitäjässä sille Tammerkosken säteri-rusthollin tilusten osalle, minkä Me yhdessä Pyynikin augmenttitalon kanssa olemme sitä varten antaneet presidentiltä ja Meidän miekka-tähdistömme suuren ristin komentajalta, vapaaherra Hans Henrik Boijelta Meille ja Kruunulle vaihtaa muista taloista ja tiluksista annettua korvausta vastaan; sen vuoksi tahdomme Me täten ja tämän Meidän avoimen perustuskirjamme nojalla Armollisesti suoda ja myöntää kaikille niille, jotka ovat halukkaita mainittuun uuteen Tampereen kaupunkiin muuttamaan ja sinne asettumaan, kaupunkilaisoikeudet (stadsmanna rätt) ja -vapauden seuraavilla ehdoilla ja eduilla, nimittäin:

1. Kaupunki tulee rakennuksiinsa sekä katuihinsa ja toreihinsa ynnä muuhun nähden laatia meidän tänä päivänä erikseen Armossa vahvistamamme asemakaavan ja pohjapiirustuksen mukaan.

2. Koska uuden kaupungin asukkaiden toiminnan ei pidä suuntautua tai perustua maanviljelykseen, vaan yksinomaan kauppaan, tehtaisiin ja käsityölaitoksiin, niin tulee kaupungille Armossa suotu maa käyttää ainoastaan laitumeksi, kasvimaiksi (plantager) ja tarpeellisten polttopuiden hankintaan, lukuun ottamatta sitä aluetta, mikä ranta-aitoille ja vesilaitoksille tarpeellisen ranta-alueen ohella tarvitaan talojen tonteiksi, kaduiksi ja toreiksi, ryytimaiksi sekä hautausmaiksi, jotka viimeksi mainitut perustettakoon kaupungin ulkopuolelle.

3. Sitävastoin olkoon jokaisella kaupungin asukkaalla vapaus ja valta parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan harjoittaa mitä tahansa oppimaansa kauppaa, teollisuutta ja käsityötä ilman, että hän olisi velvollinen noudattamaan yleisesti voimassa olevia kauppasääntöjä ja ammattikuntajärjestyksiä.

4. Kaikille niille, jotka nyt alussa uuteen kaupunkiin asettuvat, suomme Me Armossa kaksikymmentä vapausvuotta vapauttaen täydellisesti heidät niin maa- kuin henkilöveroista Meille ja Kruunulle laskettuna siitä päivästä, jona tämä Meidän Armollinen perustuskirjamme kuulutetaan ja julkaistaan.

5. Kaupunki asukkaineen olkoon muuten maaherran ja kruunun palveluskunnan alainen taloudellisessa ja järjestys-(politia)-asioissa, sekä paikkakunnalla olevan kihlakunnanoikeuden alainen oikeusasioissa, mutta kirkollisasioissa sen seurakunnan alainen, jossa kaupunki on; älköönkä kukaan kaupungin asukkaista, millä nimellä hyvänsä, hakeko mitään muutosta näihin erioikeuksiin, jos he todella tahtovat saada niissä pysyä. Tätä kaikki asianosaiset alamaisesti noudattakoot. Suuremmaksi vakuudeksi olemme Me tämän omakätisesti allekirjoittaneet ja Meidän Kunink. sinetillämme vahvistaa antaneet.

Gripsholmin linnassa 1. päivänä lokakuuta 1779. Gustaf”