Punaisen Myllyn taru (8. osa)

Vuoden 1947 viimeinen revyy Punaisessa Myllyssä oli Roin eli Tapio Vilpposen ja kumppanien käsikirjoittama Punainen lanka, jota esitettiin 28.12.1947-16.2.1948. Revyyssä yhdistyivät Prinsessa Ruusunen, Punahilkka, Romeo ja Julia, Sherlock Holmes sekä Adalmiinan helmi. Esitys oli veijariparodiankin aineksista koottua aikuisten satunäytelmää. Adalmiinaa ja Punahilkkaa esitti Anna-Liisa Hämeenniemi. Kaarlo Hiltunen harjoitti tanssitytöt esitykseen, ja puvustamisesta vastasi Bure Litonius. Näyttämömestarina toimi Leo Virtanen, Ossi Elstelä ohjasi esityksen, lavastuksen pystytti A. Hammar ja esityksen kapellimestarina musiikista vastasi Alvar Kosonen. Revyyn näyttelijöitä olivat Pentti Viljanen, Laila Rihte, Aarne Salonen, Irja Rannikko, Armas Jokio, Eine Turunen, Pauli Kauppinen, Paavo Peltola, Esko Saha, Anna-Kaarina Salonoja, Tilda Åkerlund, Kauko Andersson, Ossi Elstelä, Eila Sabel, Raila Halmevaara ja Erkki Lindell.

Kummitusta janottaa oli kirjailija Tauno Karilaksen käsikirjoittama toinen revyy Punaiselle Myllylle. Kummitusta janottaa-revyytä – alkuperäinen nimi oli Kuu sylkee verta - esitettiin Punaisessa Myllyssä 24.2-1.4.1948. Esitysten musiikista vastasi Alvar Kosonen, Ossi Elstelä ohjasi revyyn ja tanssisolisteina nähtiin Anna-Liisa Hämeensalo ja Kauko Andersson. Vierailijoina esiintyivät Enzio Fedi sekä tanssijoina Miamar ja Walter Shermon. Tanssinumerot sommitteli Eugenia Rönnqvist, lavastajana toimi A. Hammar ja puvustuksesta vastasi Bure Litonius. Näyttelijöinä lavalla loistivat Pentti Viljanen, Laila Rihte, Aarne Salonen, Anna-Liisa Hämeensalo, Esko Saha, Eija Hiltunen, Kirsti Hurme ja Olavi Virta. Näytöksessä olivat uusina näyttelijöinä ja laulajina Oskari Olavi Virta (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27.2.1915 Sysmä ja k. 14.7.1972 Tampere) (sivurooli kreoli Maelina) ja Kirsti Kaarina Hurme (vuodesta 1951 Martin, s. 22.7.1916 Turku ja k. 3.8.1988 Helsinki), jolla oli laulukohtaus revyyssä yhdessä Olavi Virran kanssa. Hurme ja Virta esiintyivät samaan aikaan Fennian kabareessa, jossa oli menossa suosittu elokuva-aiheinen kabaree Tupakkatiestä Tuulenviemään.

Ralph Benatzkyn (s. 5.6.1884 Mährish Budwitz ja k. 16.10.1957 Zürich, Sveitsi) säveltämä operetti, Akseli taivaan portilla, valtasi Punaisen Myllyn kevätkaudella 1948. Benatzky oli tunnettu ooppera- ja operettisävellyksistään. Vuonna 1936 näyttelijä-laulaja Zarah Stina Leander (alk. Sara Stina o.s. Hedberg vuodesta 1956 Hülphers, s. 15.3.1907 Karlstad, Ruotsi ja k. 23.6.1981 Tukholma) tuli kansainväliseen tietoisuuteen tällä operetilla. Antti Halonen saapui ohjaamaan esitystä Punaiseen Myllyyn. Käsikirjoitus oli alkujaan Paul Morganin ja Adolf Schultzin, jota Antti Halonen oli uudistanut. Operettiä esitettiin Punaisessa Myllyssä 4.4.-23.5.1948 ja kapellimestarina toimi Tauno Marttinen. Revyyn lavasti A. Hammar, puvustuksesta huolehti Bure Litonius. Tanssisolisteina nähtiin Anna-Liisa Hämeensalo ja Kauko Andersson. Koreografiasta vastasivat Eli Kuosmanen, Iris Selin (Aira Samulinin sisar) ja Eugenia Rönnqvist. Esityksen vierailijan (klovni) oli Syd Fox. Revyyn näyttelijät olivat Kirsti Hurme, Olavi Virta, Pentti Viljanen, Eine Turunen, Esko Saha, Ossi Elstelä ja Laila Rihte.

Punaisessa Myllyssä riitti kiirettä ja tohinaa; sen varmistivat sekä Ossi Elstelä että Anna-Liisa Hämeensalo. Ossi Elstelä tilasi revyyteatteriin uudet esitykset ja punoi tiukat aikataulut esiintyjille. Anna-Liisa Hämeensalo harjoitutti balettitanssijoita ja vastasi puvustamisesta. Usein Hämeensalo nukkui ainoastaan pari tuntia yön aikana, sillä Punaisen Myllyn esitysten jälkeen hän siirtyi vielä Fenniaan sekä hoiti vielä yöaikaan kirjanpidon ja laski teatterihenkilökunnan palkat palkkapäivän lähestyessä. Näiden tehtäviensä ohella hän oli mm. ompelija, balettimestari, siivooja ja konttoristi. Hän itse kehui olevansa teatterin kallispalkkainen juoksupoika ja yleiskone.

Kesäkuun alussa vuonna 1948 Punaisen Myllyn ohjelmistoon tuli järjestyksessä kolmas Tatu Pekkarisen laulunäytelmä, Kalle Aaltosen morsian. Tämä merimiesseikkailu pohjautui J. Alfred Tannerin lauluun Kalle Aaltonen, josta vuonna 1944 Aino Pekkarinen oli kirjoittanut romaanin Perämies Kalle Aaltonen ja hänen morsiamensa. Aino ja Tatu Pekkarinen tekivät romaanista vielä yhdessä näytelmän, joka sijoittui Välimerellä kulkevalle häyrylaiva Vellamolle. Näytelmä kohosi suureen menestykseen teattereissa ja Tampereella näytelmää oli esitetty tuolloin jo 120 kertaa. Kalle Aaltose morsiamen motoksi oli tiivistynyt: ”koska tässä elämästä ei kuitenkaan hengissä selvitä, niin parasta on nauraa niin paljon kuin jaksaa”. Näytelmänä Kalle Aaltosen morsianta pidettiin eräänä Punaisen Myllyn vauhdikkaimpana siihen astisen teatterin historian aikana.

Olavi Virta kotonaan.

Ossi Elstelä ohjasi myös SF:lle Kalle Aaltosen morsiamesta elokuvan, joka tuli ensi-iltaan 8.10.1948 ja todellisuudessa elokuva oli ulkoilmassa tapahtuva revyyn filmatisointi. Näytelmän roolit vaihtuivat myös elokuvassa: Kalle Aaltosta näytteli näyttämöllä Olavi Virta ja Arttu Suuntala ja elokuvassa Rolf Labbart, Kaarina Hellermaata näyttämöllä esitti Anna-Liisa Hämeensalo ja Pirkko Jaakkola ja elokuvassa Hillevi Lagerstam sekä Esko Sahan roolia yliperämiehenä elokuvassa Thure Bahne. Olavi Virralla oli elokuvassa ainoastaan vaatimattomampi osa merimiehen roolissa. Näyttämöllä lavastuksen hoiti A. Hammar ja Eugenia Rönnqvistin suunnittelemat tanssit tanssisolisteina tanssivat Anna-Liisa Hämeensalo ja Kauko Andersson. Näytelmää esitettiin kesäkuun alusta syyskuun loppuun vuonna 1948 Punaisessa Myllyssä.

Säveltäjä Samuli "Sam" Sihvo.

Punainen Mylly otti lokakuun alusta vuonna 1948 esitykseensä säveltäjä ja jääkärivänrikki Samuli ”Sam” Sihvon (s.30.10.1892 Nurmes ja k. 12.4.1927 Helsinki) laulunäytelmän, Jääkärin morsiamen. Sihvo sävelsi mm. Muistoja Pohjolasta marssin, jonka sanoitti kamreeri, sanoittaja, laulaja ja kuoromies Roine Rikhard Ryynänen (s. 23.3.1891 Kuopio ja k. 31.10.1963). Sihvon pääteokset ovat laulunäytelmät Jääkärin morsian (1921) ja Hevoshuijarit (1924). Jääkärin morsiamesta on tehty kaksi elokuvaa, Kalle Kaarnan (vuoteen 1906 Kaarlo Hegesippus Häggström, vuoteen 1959 Koskenvoima, s. 25.11.1887 Perniö ja k. 10.8.1964 Helsinki) ohjaama vuonna 1931 ja Risto Eliel William Orkon (vuoteen 1933 Nylund, s. 15.9.1899 Rauma ja k. 29.9.2001 Helsinki) ohjaama vuonna 1938. Ossi Elstelä ohjasi Hevoshuijari-elokuvan vuonna 1943.

Laulunäytelmän yllättävin osa Punaisessa Myllyssä sijoittui esityksen loppuun, jossa Jääkäreiden marssin soidessa – Alvar Kososen orkesteri säesti – jääkäriavustajat marssivat sisään Hämäläisosakunnan talon ovesta laulamalla samalla marssia. Yleisö nousi seisomaan ja yhtyi lauluun mukaan. Ossi Elstelä ja Bure Litonius olivat löytäneet vanhoja jääkärien pukuja ja loppukohtauksessa oli avustamassa kymmenkunta avustajaa. Liittoutuneiden valvontakomissio oli edellisen vuoden lopussa vasta poistunut Suomesta ja Neuvostoliiton ja Suomen kesken oli keväällä solmittu YYA-sopimus. Vasemmisto Vapaa Sana-lehdessä kiinnitettiin jo ensimmäisen esityksen yhteydessä laulunäytelmään huomiota seuraavasti: ”Punainen Mylly viikosta toiseen saa jatkaa enemmän tai vähemmän avointa vihanlietsontaa ”ryssää” vastaan henkiin herätetyn ”Jääkärin morsiamen” muodossa. Lehdessämme on jo aikaisemminkin huomioitu tämä hämmästyttävä, mutta toisaalta ajankohdan henkeä oivallisesti kuvaava jälleensyntyminen. Jo tällöin ehdotimme sisäministeri Simoselle illanviettoa ko. Myllyssä ja johtopäätöksien vetämistä tarjotusta ohjelmasta. Emme tiedä, onko sisäministerimme ehkä jo noudattanut kehotustamme. Mikäli niin on käynyt, ei siitä kuitenkaan ole ollut mitään näkyvää tulosta – eikä olisi suinkaan ällistyttävää, vaikka hän hilpein mielin olisi yhtynyt niihin mieluisiin aploodeihin, joihin salintäyteinen yleisö illasta toiseen puhkeaa poliittisesti ”uskallettujen” repliikkien suloisesti hivellessä korvia ja herätellessä henkiin vanhoja sotatunnelmia.”

Suomen rikoslain 14. lukuun tehtiin toukokuussa 1948 muutos ulkopoliittisesti vahingollisten esitysten rajoittamisesta: ”Joka painotuotteella, kirjoituksilla, kuvallisella esityksellä tahi muulla ilmaisuväliseellä taikka muutoin julkisesti ja tahallansa halventamalla vierasta valtiota aikaansaa vaaran, että Suomen suhteet vieraaseen valtioon vahingoittuvat, rangaistakoon vankeudella enintään kahdeksi vuodeksi tai sakolla.” Ossi Elstelä huomasi pian, että jälleen hänen teatterinsa oli viranomaisten ”hampaissa” ulkopolitiikan vuoksi, nyt jo toistamiseen. Neuvostoliiton asianhoitaja A. N. Feodorov lähetti 5.12.1948 Suomen ulkoministeri Carl Enckelille nootin ”Neuvostoliitolle vihamielisten propagandan harjoittamisesta sellaisten edesvastuuttomien ainesten taholta, joiden toimintaa johtaa Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteiden huononemiseen”.

Neuvostoliiton nootissa oli useampia moitittavia kohtia, mutta kaksi nootin kohtaa käsitteli teattereita ja nimenomaan Punaista Myllyä: ”Helsinkiläinen teatteri Punainen Mylly ryhtyi äskettäin uudelleen esittämään Neuvostoliitolle vihamielistä ja revanssihenkistä näytelmää Jääkärin morsian.” Kansallisteatterin esittämä Jean-Paul Sartren Likaiset kädet-näytelmä oli toinen kritiikin kohteeksi joutunut esitys. Juho Kusti Paasikivi kirjoitti 7.12.1948 päiväkirjaansa: ”Enckell luonani. Viime päivinä kaksi ikävää asiaa. Venäläisten nootti siitä, että sirkuksessa oli kaksi venäläistä viety poliisilaitokseen. 5.12. uusi nootti siitä, että näytellään Jääkärin morsianta ja Likaiset kädet, jotka kumpikin ovat vihamielisiä Neuvostoliittoa vastaan. Enckellin kutsusta Feodorov Enckellin luona.”