Tetragrammatonin oma keikkamyyjä, Jeff Wald, teki Deep Purplen markkinointia uupumatta ja pian yhtyeen kiertueaikataulu Amerikan keikoista oli julki. Levy-yhtiö käytti myös lisäksi kaikkia mahdollisia verkostojaan hyväksi bändiä markkinoidessaan. DJ:t radioissa nousivat erityiseen arvoon, sillä he pystyivät soittamaan yhtyeen musiikkia oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Deep Purplen Amerikan debyytti-keikka tapahtui 15.10.1968 Kalifornian Inglewood Forumissa, jossa he soittivat Creamin Amerikan-jäähyväiskiertueen lämmittelijäbändinä. Pitkään Deep Purple ei joutunut soittamaan esiintymisiä lämmittelybändinä, sillä varsin pian he nousivat keikkojen pääesiintyjäksi. Creamin keikoilla lämmittelijäbändikin sai kuitenkin hyvin näkyvyyttä, sillä Cream oli saanut parissa vuodessa niin valtavan suosion, että Beatleskin jäi heidän varjoonsa suosiossa mitaten.
Cream oli perustettu Lontoossa vuonna 1966 ja yhtyeen muodostivat kitaristi-laulaja Eric Patrick Clapton (s. 30.3.1945 Ripley, Surrey, Englanti), basisti-laulaja John Symon Asher ”Jack” Bruce (s. 14.5.1943 Bishopbriggs, Skotlanti ja k. 25.10.2014 Suffolk, Englanti) sekä rumpali Peter Edward ”Ginger” Baker (s. 19.8.1939 Lewisham, Lontoo ja k. 6.10.2019 Canterbury, Kent). Creamin jäähyväiskiertue käynnistyi 4.10.1968 ja päättyi 4.11.1968 ja kiertueeseen kuului 22 konserttia etupäässä Yhdysvalloissa. Jäähyväiskiertueensa jälkeen Cream esiintyi vielä kahden konsertin verran Lontoon Royal Albert Hallissa. Loppuunmyydyt Royal Albert Hallin konsertit BBC taltioi dokumenttielokuvaksi sekä konserttivideoksi, Cream’s Farewell Consert. Kovan painostuksen alla Creamin jäsenet suostuivat vielä loppuvuodesta 1968 äänittämään viimeisen albuminsa, Goodbye, joka sitten julkaistiin Creamin jäähyväiskiertueen jälkeen helmikuussa 1969. Jokainen bändin jäsen teki levylle yhden kappaleen – vaikka alkujaan oli sovittu, että jokainen säveltää kaksi kappaletta – ja loppu osa levystä täydennettiin jäähyväiskiertueella tehdyistä nauhoituksista.
Los Angelesissa levy-yhtiön toimistossa Rodeo Drivella Deep Purplen jäsenet saivat ylellistä ja kuninkaallista kohtelua osakseen. Talon oma kokki toteutti Deep Purplen jäsenien kaikki mahdolliset toiveet ruokien suhteen ja talo koristeltiin kaksi kertaa päivässä. Joka ilta kiertueen jälkeen Deep Purplen jäseniä kuljetettiin mustilla Cadillacin limusiineilla ylellisiin ravintoloihin ja klubeille ja lopulta takaisin hotelliin Sunset Marquee’hin Sunset Boulevardille. Jo ennen ensimmäistä Yhdysvaltojen kiertuekeikkaa Deep Purple esiintyi televisio-ohjelmassa, Dating Game. Ohjelmassa he soittivat kappaleen ”Hush” ja ohjelma sai valtavat katsojaluvut osakseen.
Deep Purplen ensimmäiset keikat Yhdysvalloissa olivat bändille hämmentäviä kokemuksia esiintymispaikkojen valtavan koon vuoksi. Suuria tapahtumia olivat esim. The National Blues & Jazz Festival ja Inglewood Forum, jossa paikalla oli lippunsa lunastaneita ainakin 16 000 henkeä. Deep Purple oli tätä kiertuetta varten harjoitellut livesetin, joka kesti 90 minuuttia; sen aikana bändi ei joutunut toistamaan itseään. Cream-yhtyeen lämmittelybändinä Deep Purplen setti kesti vain 30 minuuttia. Cream jäähyväiskeikkanauhoituksiin taltioitui myös Deep Purplen osuudet, jotka Deep Purple sitten julkaisi nimellä Live at the Forum kolme vuosikymmentä myöhemmin.
Deep Purplen Yhdysvaltojen kiertueen piti alkuperäisen aikataulun mukaan päättyä niin, että yhtye palaisi kotiin Englantiin joulukuun alussa 1969. Jeff Wald myi kuitenkin ahkerasti yhtyeelle lisää keikkoja ja Deep Purple pääsi kotiin Englantiin vasta neljä viikkoa suunniteltua myöhemmin. Yhtye vietti joulun ja uuden vuoden New Yorkissa. 20. ja 21.12.1969 Deep Purple soitti Fillmore Eastissa Creedance Clearwater Revivalin ja James Cotton Blues Bandin välissä keikat. Vain muutamaa päivää myöhemmin Deep Purplella oli koko viikon kestävä kiinnitys Electric Circusissa, joka oli remontoitu kaupungin villeimmäksi psykedeeliklubiksi. Studiossa Deep Purple ennätti myös äänittää joulukuussa jatkoa ”Kentacky Woman” hittisinglelle. Tuossa vaiheessa Deep Purple oli myynyt Yhdysvalloissa jo lähes neljä miljoonaa levyä, mutta nyt he tarvitsivat uuden hittisinglen myyntiä vauhdittamaan.
Lontooseen palattuaan Deep Purple asteli studioon jatkamaan äänityksiään 3.1.1969. Jon Lord ja Ritchie Blackmore olivat jo kaksistaan pohtineet bändinsä tulevaisuutta ja he eivät olleet tyytyväisiä laulusolistiinsa eivätkä basistiinsa. Deep Purplen Englannin kiertue käynnistyi Birminghamista ja BBC lähetti keikan Radio One Club-ohjelmassaan. Yhtye kirsi ahkerasti Keski ja Pohjois-Englantia, mutta kolme keikkaa yhtye soitti myös Lontoossa. Kiertue päättyi 20.3.1969 Lontoon Speakeasyn keikkaan. Tämän jälkeen Deep Purple lähti jälleen Amerikan kiertueelle ja kiertueen kolme viimeistä viikkoa olivat raskaita soittaa, kun Rod Evans ja Nick Simper aavistivat yhtyeen ilmapiiristä ongelmia olevan tulossa. Tämä yhtyeen kiertue päättyi Buffaloon, New Yorkin osavaltioon, 29.5.1969. Vielä viisi viikkoa Deep Purple kiersi vanhalla kokoonpanollaan Englantia vanhaa levyään tunnetuksi tekemällä.
Ian Gillan syntyi 19.8.1945 Chiswickin synnytyssairaalassa, Thames-joen pohjoispuolella, Länsi-Lontoossa. Hänelle syntyi pikkusisko, Pauline, 26.7.1948. Pauline sai välillä isoveljeltää kylmää kyytiä ja näistä kokemuksista sai Ian Gillan myös aiheen laulunsanoihin paljon myöhemmin:
Sweet child
In time you’ll see the line
The line that’s drawn between
Good and bad
Gillanin isä oli Bill, joka syntyi Glasgow’n Govanissa suureen työväenluokkaiseen perheeseen, aiheutti myöhemmin omalle perheelleen paljon ongelmia. Bill jätti koulunsa kesken 13-vuotiaana. Ian Gillanin äiti, Audrey, oli vanhin lapsi kaikkiaan nelilapsisesta perheestä. Perheessä kaikki nauttivat musiikista ja laulamisesta ja perheen isä olikin oopperalaulaja ja amatööripianisti. Ian Gillanin varhaisimpia musiikillisia muistoja on se, kuin äiti soitti kotona pianolla Mozartin Turkkilaista marssia. Bill Gillanin suhtautuminen epäillen uskontoon hiersi myös vanhempien välejä, mutta lopullisesti vanhempien välit rikkoi Billin suhde, joka oli alkanut tämän komennuksella armeijassa toisen maailmansodan aikana. Bill toimi kersanttina armeijan muonituspalvelussa. Yllättäen Gillanin kotiin alkoi tulla kirjeitä Liverpoolista nuorelta tyttöystävältä, joka odotti Billille lasta. Tytölle maksettiin 30 shillinkiä viikossa lapsen syntymään asti, mutta lapsi syntyikin kuolleena. Audrey otti Ianin ja Paulinen mukaansa ja jätti Billin.
Ian Gillan aloitti koulunkäyntinsä Hounslow Collegessa. Nuorisoseurassa ja kotona hän kuunteli Elvis Presleyn (s. 8.1.1935 Tupelo, Mississippi ja k. 16.8.1977 Craceland, Memphis) levyjä. Ian Gillan kävi myös lyhyesti Acton County Grammar Schoolia, mutta hän keskeytti sen ja ryhtyi työkseen valmistamaan jääkoneita Hounslow’ssa. Ensimmäisessä bändissään, Garth Rockett and the Moonshiners, Gillan soitti rumpuja ja lauloi. Hän pääsi säännöllisesti esiintymään St. Dunstanin salissa, paikallisessa nuorisoklubissa. Seuraava kokoonpano oli Ronnie and the Hightone. Tämä yhtye soitti Sonny Boy Williamsonin, Chuck Berryn, Jerry Lee Lewisin ja Little Richardin musiikkia. Tämä kokoonpano hajosi vuonna 1964. Joulukuussa 1964 Ian Gillan liittyi Wainwright’s Gentlemeniin. Jo huhtikuussa 1965 Ian Gillan ryhtyi laulajaksi Episode Sixiin, joka sai pian ensimmäisen levytyssopimuksensa. Tässä yhtyeessä soitti bassoa Roger Glover. Gloverista ja Gillanista tuli nopeasti työpari ja he kirjoittivat yhdessä kappaleita. Kesäkuussa 1969 Jon Lord, Ritchie Blackmore ja Ian Paice saapuivat pubikeikalle kuuntelemaan Ian Gillanin laulua ja tarjosivat kuulemansa perusteella Gillanille laulusolistin paikkaa Deep Purpleen. Koska basistin paikka oli myös yhtyeeseen hakusessa, tarjosi Ian Gillan siihen Roger Gloveria lämpimästi.
Roger David Glover syntyi 30.11.1945 Walesissa, Breconissa. Perhe muutti Rogerin ollessa yhdeksänvuotias Lontoon South Kensingtonin alueelle. Samoihin aikoihin Roger alkoi kiinnostua rock-musiikista ja kolmetoistavuotiaana Roger Glover alkoi soittaa kitaraa. Glover muutti myöhemmin Pohjois-Lontoon Pinnerin kaupunginosaan. Käydessään Harrow County School for Boys-opistoa Roger Glover perusti ystäviensä kanssa ensimmäisen yhtyeensä, Madisonin. Myöhemmin tästä bändistä tehtiin yhdistämällä kilpailevan yhtyeen kanssa Episode Six-yhtye, johon Ian Gillan siis tuli laulusolistiksi.
Ian Gillan ja Roger Glover siis jättivät Episode Six-yhtyeen ja siirtyivät vuonna 1969 Deep Purpleen, jossa molemmat viihtyivät vuoteen 1973 saakka sillä kertaa. Heidän läsnäolo ja musikaalisuus loistaa mm. Deep Purplen albumeilla, kuten, In Rock, Fireball, Machine Head, Who Do We Think We Are ja yhtyeen livealbumilla, Made in Japan. Roger Glover on keksinyt esim. nimen ”Smoke on the Water”-kappaleelle, jonka varsinaisesti sanoitti sitten Ian Gillan. Kappale tehtiin Sveitsin Montreux’ssa joulukuussa 1971 Rolling Stonelta vuokratulta mobiilitallennusstudiokalustolla, joka jouduttiin äänityspaikan tulipalon vuoksi siirtämään toiseen tilaan tehtäväksi. Yhtye vuokrasi talvikaudeksi tyhjilleen jääneen Grand Hôtel de Territetin äänityspaikaksi Machine Head-albumia varten. Levy julkaistiin vuoden 1972 alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti