Vuonna 1800 Tampereen kaupungissa asui kirkonkirjojen mukaan 463 henkeä ja vuonna 1810 vielä 682 henkeä. Hyvin voi siis arvioida, että Ruotsin ajan loppuun asti Tampere oli varsin vähäinen ja pieni maalaiskaupunki. Kuinka tämä Tammerkosken rantamaisemaan aikanaan perustettu kaupunkimme oikein sai alkunsa? Lähdetäänpä liikkeelle vuoden 1771-1772 valtiopäiviltä, jossa rakkaan kaupunkimme syntyhistoriaa jo kirjoitettiin.
Pappissäädyn edustajana em. valtiopäivillä teki valtiopäivämies ja kirkkoherra Eerik Edner (s. 12.7.1718 Turku ja k. 2.5.1779 Lempäälä) anomuksen kaupungin perustamisesta Tammerkoskelle. Kaupungin perustamisesta oli ainakin keskusteltu jo aikaisemmin Ylä-Satakuntaan, mutta tämä aloite kaupungin perustamisesta oli ensimmäinen hanke Tampereen perustamisen tiellä. Kirkkoherra Edner perusteli anomustaan Tammerkosken rahvaan kohtuuttoman pitkillä ja kalliilla kaupungin kauppamatkoilla, jotka mm. maanviljelijöille tuottivat valtavia mies- ja hevospäivätöiden hukkia. Myös kaupungin perustamista Tammerkosken kohdalle pidettiin maantieteellisesti hyvin edullisena paikkana mm. vesistöjensä vuoksi. Kirkkoherra Eerik Edner kirjoitti itse anomuksessaan näin:
”Luonto itse on tässä laajassa maassa luonut kauppalaksi ja edulliseksi kauppapaikaksi varsinkin erään paikan, joka on suuren Tammerkoski nimisen kosken äyräällä Messukylän pitäjässä. Tämä koski on lähinnä verrattava Norrköpingin koskeen ihanaan vesiputoukseensa ja asemansa sopivaisuuteen nähden: sinne voidaan perustaa monia ja kaikenlaisia vesilaitoksia kuten saha- ja jauhomyllyjä, paperi- ja lasiruukkeja y.m. Orihveden ja Längelmäen pitäjäin kaunis pellavaseutu kehoittaa kaikin tavoin perustamaan kehruukouluja ja pellavatehtaita. Tammerkosken yläpuolella on suuri ja pitkä Näsijärvi, joka purkaa vetensä Tammerkoskesta ja ulettuu Messukylän, Teiskon, Ruoveden ja Keuruun sangen laajain pitäjäin halki noin 15-16 peninkulmaa Pohjanmaan rajalle. Tammerkosken ylä- ja alapuolella on hyviä ja sopivia lastauspaikkoja.
Kun nyt siten itse luonto on muodostanut tämän paikan ja aikonut Tammerkosken sopivaksi kauppapaikaksi, johon kaikenlaisia kauppatavaroita mukavasti voidaan kuljettaa toiselta puolen 15 ja toiselta puolen 9-10 peninkulman etäisyydestä, ja josta maan asukkaat mukavasti ja 15-20 peninkulmaa lyhemmältä matkalta voivat noutaa tarvetavaroitansa, ja kun Tammerkoskelta aikaa myöten ja jos koskenperkauksiin tulevaisuudessa ryhdytään, voitaisiin kuljettaa jauhoja, viljaa, lautoja, palkkeja, halkoja y.m. aina Porin kaupunkiin ja sieltä Tukholmaan saakka, mikä tulevaisuudessa olisi hyvinkin tarpeellista, kun metsät Suomen saaristosta ovat kokonaan hakatut, en ensinkään epäile nöyrimmästi esittää, että tämän edullisen Tammerkosken rannalle perustettaisiin kauppala, se kun hyödyttäisi tuhansia maan asukkaita, edistäisi itse maan viljelystä ja vilkastuttaisi rahaliikennettä.”
Eerik Ednerin vanhemmat olivat Turun kaupungin kassanhoitaja, raatimies Erik Edner, ja Anna Maria Detlofson. Kirkkoherra Ednerin kasvatusisänä toimi haminalainen kauppias, Jakob Forsell. Edner valmistui ylioppilaaksi vuonna 1736 ja aloitti luonnontieteissä maisterinopinnot. Hän suoritti pro gradun vuonna 1742 ja vuonna 1745 hän valmistui maisteriksi; papiksi hänet vihittiin vuonna 1748. Lempäälässä Eerik Edner toimi aluksi vt. kirkkoherrana vuonna 1748 ja armovuodensaarnaajana vuonna 1749. Vuodesta 1750 lähtien Eerik Edner toimi Lempäälän seurakunnan kirkkoherrana. Edner tunnettiin hyvin tarmokkaana kirkkoherrana, jonka sydäntä lähellä oli köyhäinhoidon edistäminen. Hän aloitti lasten säännöllisen kouluopetuksen ja edisti lukutaidon leviämistä kansan parissa ankaralla kurinpidolla, mm. jalkapuuta käyttämällä. Edner tuki valtiopäivillä hattuja ja oli siksi omassa säädyssään vähemmistön edustaja. Hatut kannattivat Ruotsin suurvalta-aseman palauttamista. Kuningas Kustaa III teki kuitenkin vuonna 1772 vallankaappauksen ja hajotti valtiopäivät. Vuodesta 1750 lähtien Eerik Edner oli avioliitossa Anna Magdalena Justanderin kanssa. Henrik Justander, Anna Justanderin isä, oli Lempäälän kirkkoherra ennen Eerik Edneriä vuosina 1712-1749. Lempäälän kunta jakaa vuosittain merkittävää kotiseudun kehittämistä tehneelle henkilölle Eerik Edner-mitalin.
Anomus Tammerkosken rantaa perustettavasta kaupungista joutui säätyjen kamari-, talous- ja kauppadeputation käsiteltäväksi ja se aluksi hankki tavanmukaisia lausuntoja asianomaisilta virastoilta asiasta. Kaikki virastot poikkeuksetta antoivat puoltavia lausuntoja asiasta. Turun ja Porin läänin maaherra, Christoffer Johan Rappe (s. 13.1.1719 Dädesjö, Smoolanti ja k. 20.9.1776 Turku), teki määrätietoista työtä kaupungin perustamiseksi Tammerkosken partaalle. Rappe tuli 27-vuotiaana Turkuun ja hänet tunnettiin Hattupuolueen edustajana. Rappe omisti Pukkilan kartanon Piikkiössä vuodesta 1758 lähtien ja hän rakennutti kartanon nykyisen päärakennuksen. Hän omisti myös Pettelissä Haalin kartanon vuodesta 1763 asti. Rappen aviopuoliso oli vuodesta 1750 lähtien Eeva Katarina Linnerhielm, Lundin piispan, Joonas Linneriuksen ja Elisabeth Adlerbergin tytär. Maaherraksi Rabbe nimitettiin vuonna 1769. Hän käski tuomari Johan Eckin pitää Tammerkosken säterissä 5.5.1772 kokouksen, johon oli kutsuttu rahvaan ja säätyläisten edustajia viidestätoista Satakunnan ja Hämeen pitäjästä. Kokouksessa voimallisesti puollettiin kaupungin perustamista Tammerkosken rantaan. Vain Jämsän edustaja kirjautti pöytäkirjaan omana mielipiteenään, että tuleva kaupunki pitäisi perustaa Anianpellolle. Kokouksen pöytäkirjaan lisättiin myös kertomus säteristä, jonka maille kaupunkia suunniteltiin perustettavaksi ja samoin kuvailtiin kaupungin lähipitäjiä pöytäkirjaan.
Maaherra Rabbe oli jo 27.3.1772 saanut Tammerkosken säterin omistajalta, vapaaherra Hans Henrik Boijelta (1716-1781) suostumuksen kaupungin perustamisesta Boijen omistamalle maalle. Lausunnossaan vapaaherra Boije kaikin puolin puolsi kauppalan perustamista omille mailleen; kauppalaa hän piti täysin välttämättömänä ja hyödyllisenä tälle alueelle. Tammerkoskea hän piti myös osuvana paikkana kaavailuille. Boije selitti kirjeessään korvausta vastaan luopuvansa omistamastaan säteritilasta ja Pyynikin aukumenttitalosta sekä niiden kaikista maista Tammerkosken länsipuolella. Rusthollioikeudet ja säterivapaus voitaisiin siirtää Otavalan ja Hatanpään tiloihin, joille näin myös jäisi myllyt ja aukumentit. Tammerkosken länsipuolelle jäävistä rakennuksista ja sahasta voisi Boijen mukaan maksaa korvausta joko sopimuksen tai arviomiesten arvion mukaan. Jos tämä hänen ehdottamansa järjestely ei jostakin syystä olisi onnistunut, olisi Boije lupauksensa mukaisesti myös valmis vuokraamaan Tammerkosken rannan kauppalalle vuotuista arentia vastaan.
Valtiopäivämies ja upseeri Hans Henrik Boije oli vuosina 1741-1742 osallistunut hattujen sotaan. Hän oli syntynyt suomalaisille vanhemmille Ruotsissa ja hän oli edustajana myös Ruotsin valtiopäivillä. Hän vaikutti taustalla Venäjän ja Ruotsin välistä sotaa seuranneissa rauhanneuvotteluissa ja sai siksi palkkioksi läänityksen Kangasalan Frantsilan virkatalosta, jonne hän sitten muuttikin asumaan vuonna 1748. Hans Boije osti 1750-luvulla Tammerkosken ja Hatanpään ratsutilojen lisäksi myös monia maatiloja Tammerkosken lähistöltä, Vesilahdelta ja Lempäälästä. Itse Hans Boije asettui asumaan Hatanpään tilalle, jossa hän kokeili pelto- ja puutarhaviljelyä. Hatanpään puutarhassa Hans Boije teetti suuria maansiirtotöitä, jotta saisi pengerrettyä ja tasoitettua Pyhäjärven rantaan viettävää rinnettä puutarhaistutuksille soveltuvaksi. Kartanon rakennuksille – jotka muodostivat symmetrisen kunniapihan – johti aivan suora, viljelysten reunustama koivukuja. Hatanpään kartanon päärakennuksen ja rannan väliin pengerretylle alueelle istutettiin suorakaiteen muotoinen muotopuutarha, joita reunoilla varjostivat muotoon leikattujen lehmusten rivit. Hatanpään kartanon kasvitarhassa viljeltiin vihanneksia ja maustekasveja; näiden joukossa oli mm. parsaa ja melonia sekä uutena ravintokasvina tuolloin vielä perunaa.
Kaarilan kartanossa Pyhäjärven rannalla koeviljelmiään hoitanut Turun Akatemian professori, Pehr Adrian Gadd (s. 12.4.1727 Pirkkala ja k. 11.8.1797 Turku), oli todennäköisesti henkilö, joka sai Hans Boijen innostumaan valkomulperipuiden kasvatusta kokeilemaan silkkiperhosten toukkien ravintokasviksi Hatanpään kartanolla. Gadd oli Turun Akatemian ja samalla Suomen ensimmäinen kemian professori vuodesta 1761 lähtien. Pehr Gadd tutki mm. kemian soveltamista metallurgiaan ja maanviljelyyn sekä salpietarin ja potaskan (kaliumkarbonaatin K2CO3) valmistukseen.
Vapaaherra Hans Boije myi Hatanpään kartanon kruununvouti Gabriel Ahlmanille (s. 8.9.1737 Perniö ja k. 5.10.1799 Messukylä) vuonna 1778, jolloin Boije sai nimityksen Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherraksi. Sen jälkeen hän muutti Helsinkiin asumaan. Kuningas Kustaa III vieraili Suomessa vuonna 1775 ja hän tällä matkalla poikkesi myös Hatanpään kartanossa. Tuon matkansa aikana Kustaa III antoi määräyksen perustaa kaupunki Tammerkosken rannalle. Vapaaherra Boije oli jo tehnyt tätä ennen määrätietoista työtä kaupungin perustamisen eteen kaupungin perustamista valmistelleessa komiteassa. Kaupungin tarvitsemat maa-alueet Boije myöhemmin myi valtiolle. Sekä Boije että kuningas Kustaa III olivat vapaamuurareita. Hatanpään puistossa sijaitsee muistomerkkinä luonnonkivi, jonka laatassa lukee kreikankielinen raamatunlause: ”Egno Kyrios tous ontas antou” – Herra tuntee omansa. Kivi tunnetaan ”Vapaamuurarin hautana”, mutta paikkaan ei ole haudattu ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti