Punaisen Myllyn taru (6. osa)
Ossi Elstelä rekisteröi Punainen Mylly-teatterin syyskuussa. Se aloitti toimintansa Hämälais-Osakunnan näyttämöllä Kampissa entisin voimin. Syntiset Enkelit oli uuden teatterin ensiesitys 11.9.1946 ja sisäministeriö ei rajoittanut uuden teatterin toimintaa millään tavoin. Uuden teatterin nimi perustui Pariisin Moulin Rouge-revyyteatterin nimeen. Reino Palmroth myöhemmin antoi ymmärtää, että tämä nimi oli hänen keksintöään ja nimenä se viittasi samalla aikakauden vasemmistolaisiin poliitikkoihin. Ossi Elstelä allekirjoitti sopimuksen Sotaleski-yhdistyksen toimihenkilöiden, Rauni Rantasalon ja Rolf Ginmanin, kanssa revyiden järjestämisestä 15.9.1946.
Sopimuksen sisältöön kuului, että taiteilija Ossi Elstelä ohjasi Sotaleskien ja kaatuneiden omaisten huolto ry:n toimeksiannosta vähintään neljä näytelmä- tai revyy-esitystä viikossa ja esitysten lipputulot menivät yhdistykselle. Taiteilija Ossi Elstelä sai kuitata jokaisesta esityksestä 26 000 markan palkkion. Sillä piti kattaa koko teatterihenkilökunnan palkkaus, tekijäpalkkiot, sovituspalkkiot, lavastukset, puvut, rekvisiitat, sähkötarvikkeet, näyttämöirtaimisto, harjoitusmaksut, vakuutusmaksut ja näyttämökuljetusmaksut, mutta ei teatteritilan vuokraa. Teatteritilan oli vuokrannut Sotaleskien yhdistys. Ossi Elstelällä oli sopimukseen perustuen lisäksi oikeus nostaa kolmen prosentin osuus itselleen lippujen myynnin verottomasta bruttotulosta. Sopimuksen rajoituksina olivat pykäkät, joiden mukaan Ossi Elstelällä ei ollut lupaa esitysten järjestämiseen muiden toimeksiannosta eikä teatterin ohjelma saanut sisältää ”mitään hallitusta eikä ulkovaltoja loukkaavaa eikä hyvien tapojen vastaisia kohtauksia tai numeroita.”
Punaisessa Myllyssä alkoi 1.10.1946 uusi Arijoutsin käsikirjoittama revyy, Pilkepippuria, jonka juoni kertoi kauppaneuvoksen testamentista ja sen käsittelystä perillisten kesken. Esityksen kapellimestariksi palasi jälleen Alvar Kosonen ja ohjaana toimi – kuten ennenkin – Ossi Elstelä. Vierailevat taiteilijat olivat näytöksessä The Harlem Dancers, 3 Caponia, Les Scandallis (Belgia) ja Okari Jewelo. Muissa rooleissa esiintyivät Ossi Elstelä, Matti Lehtelä, Pentti Viljanen, Sylvi Rossi, Vitaly Ketterer, Tapio Nurkka, Anna-Liisa Hämeensalo ja Teiju Haapaniemi. Joulu jälkeen esitykseen tuli (26.12.1946-2.3.1947) revyy, Salem Aleikum, joka oli jälleen Boris & Gustavin tuotantoa. Tähän esitykseen myös kutsuttiin tapaninpäivänä 1946 Suomen eduskunnan kansanedustajia ja edustajat varasivat esitykseen myös 280 lippua. Ensimmäinen eduskunnan vierailu ei sitten kylläkään jäänyt myöskään viimeiseksi teatterissa.
Ossi Elstelä teki Bure Litoniuksen kanssa ulkomaanopintomatkan joulukuussa 1946 ja matka tehtiin Tanskaan ja Ruotsiin. Vuonna 1936 Elstelä oli kiertänyt Euroopassa Porin Teatterin myöntämän stipendin turvin katsomassa esityksiä. Joulukuun 1946 matka kohdistui National Scalaan, China-varieteehen, Odeoniin, Casinoteaterniin ja Oscarsteaterniin.
Kolmen revyyn jälkeen revyyteatteri Punainen Mylly muutti äkisti ohjelmapolitiikkaansa keväällä 1947; esitykseen tuli nyt iskelmä- ja kuplettisanoittaja Taavetti ”Tatu” Pekkarisen (s. 6.12.1892 Kuopio ja k. 4.7.1951 Helsinki) laulunäytelmä nimellä Kaksi Vihtoria on saanut uudet kasvot. Pekkarisen sanoituksia ovat mm. Väliaikainen, Kaunis Veera, On lautalla pienoinen kahvila ja Nikkelimarkka sekä Soita Humu-Pekka. Alvar Kosonen oli Pekkarisen laulunäytelmän kapellimestarina ja näyttelijöinä olivat Pentti Viljanen, Aarne Salonen, Sylvi Rossi, Anna-Liisa Hämeensalo, Tapio Nurkka, Lulu Paasipuro, Matti Lehtelä, Teiju Haapaniemi, Vitaly Ketterer ja Ossi Elstelä. Tanssisolisteina toimivat Allan Rask, Anna-Liisa Hämeensalo ja Kauko Andersson.
Seura-lehden päätoimittajanakin toiminut Tauno Valto Karilas (vuoteen 1906 Karlsberg, s. 20.10.1900 Piippola ja k. 10.7.1980 Helsinki) käsikirjoitti seuraavan revyyn Punaiselle Myllylle. Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Karilas (1852-1911) ja Ida Maria Anstén. Ylioppilaaksi Karilas valmistui vuonna 1921 ja filosofian kandidaatiksi vuonna 1924 sekä filosofian maisteriksi vuonna 1927. Hän toimi Seura-lehden päätoimittajana vuonna 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana vuosina 1929-1930. Vuosina 1930-1944 hän oli Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä ja tämän jälkeen Valojuova-lehden toimitussihteerinä vuodet 1945-1946 ja saman lehden päätoimittajana vuodet 1949-1950 sekä Nuoli-lehden toimittajana. Karilas toimi Kustannuosakesyhtiö Valistuksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Tauno Karilaan palkintoa jaettiin vuosina 1969-1986 nuorisokirjailijoille. Tauno Karilas käytti salanimiä Antti Haukka, Laura Jenner ja Kaksi rakuunaa. Tauno Karilas oli avioliitossa vuodesta 1930 lähtien Aino Kyllikki Talvitien (s. 13.7.1905 Ravaninkylä, Junnila, Ulvila ja k. 18.10.1990) kanssa.
Tauno Karilaan käsikirjoittama revyy oli nimeltään Satu Sammosta ja se tuli ensi-iltaan 20.5.1947. Revyyn lavastuksesta vastasi Johan Rosberg ja kapellimestarina esityksissa toimi jälleen Alvar Kosonen. Ossi Elstelä ohjasi revyyn ja Bure Litinius huolehti puvustamisesta. Soolotanssijoina esiintyivät Anna-Liisa Hämeensalo, Kauko Andersson ja Erich Lootsalu ja vierailijoina esityksessä nähtiin Maxine Johnson ja Bob Jackson. Esityksen näyttelijöinä nähtiin Pentti Viljanen, Sylva Rossi, Aarne Salonen, Teijo Joutsela, Armas Jokio, Lulu Paasipuro, Matti Lehtelä ja Arvo Kuusla. Kesäviikkoisin esityksiä näytettiin arkipäivisin Helsingissä ja viikonloppuisin maakunnissa. Tampereelle ja Hämeenlinnaan suuntautuivat ensimmäiset maaseutukiertueet, joiden suhteen Ossi Elstelä oli kyllä hieman epäileväinen. Hän yllättyi kuitenkin positiivisesti esitysten suhteen; antaapa Ossi Elstelän itsen kuvailla: ”Tampereella pantiin meidät kerta kaikkiaan antamaan ylimääräinen yönäytöskin yöaikaan ja vielä sittenkin äkäilivät, että lähdimme sieltä pois liian aikaisin. Kaikesta päättäen Tampereella olisi pitänytkin viipyä koko viikon, niin olisivat oikein meistä tykänneet – ja sitten luopuneet mielisuosiolla.”
Vaihdoksen aiheuttivat taloudelliset riskit. Alkuvuodesta 1947 Sotaleskien ja kaatuneiden omaisten tuki ry laativat tuottolaskelmat ja huomasivat Punaisen Myllyn revyytoiminnan kannattamattomaksi. Sotaleskien toiminnanjohtaja Rauni Rantasalo tiedotti Ossi Elsteleälle, että heidän yhteistyösopimus sanotaan irti helmikuun alusta. Ossi Elstelän harteille jäi nyt yhteensä 689 674 markan henkilökohtainen velka. Ylimääräisessä yhtiökokouksessa 15.5.1947 tämä velka siirrettiin erillisellä sopimuksella teatterin kannettavaksi. Ossi Elstelä oli pakotettu huhtikuussa 1947 laittamaan pystyyn Punainen Mylly Oy:n Anna-Liisa Hämeensalon ja Bure Litoniuksen kanssa. Ossi Elstelä ja Anna-Liisa Hämeensalo muodostivat yhtiön hallituksen ja osakkeet olivat pääosin Ossi Elstelällä; Anna-Liisa Hämeensalolla oli yksi osake ja Bure Litoniuksella oli yksi osake. Punaisen Myllyn taustalla toimi edelleen kannatusyhdistys, mutta sen nimi vaihtui Ilosen Teatterin ystävistä Punaisen Myllyn kannatusyhdistykseksi.
Ossi Elstelä uudisti myös sopimukset esitysten järjestämisestä Fenniaan ja muihin yhdistyksen järjestämiin tilaisuuksiin. Uuden sopimuksen mukaan revyyteatteri sai iltaesityksestä 23 000 markkaa ja 39 000 markan ylittävältä tuotolta lisäksi 25 prosenttia. Ohjelman tuli kestää vähintään tunnin ja sen tuli siältää ”tanssi-, musiikki-, ja humoristisia numeroita”, mutta ohjelma ei saanut sisältää mitään hallitusta, vieraita valtioita tai hyviä tapoja loukkaavaa. Valtava ongelma uudelle ja varattomalle teatterille oli esitysvaatteiden hankinta ostokorttiaikana. Toinen suuri ongelma olivat teatterin palkkamenot, jotka edustivat 60-70 prosenttia kaikista menoista teatterissa. Ulkomaiset vierailijat vaativat yleensä vielä kovempia palkkioita suorituksistaan kuin kotimaiset artistit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti