Hugo Standertskjöld
Suomalaiseen aatelisperheeseen – suku aateloitiin 13.9.1772 - syntyi Janakkalassa lähellä Kiipulan kylää sijaitsevaan Vanantaan kartanoon (Vånå gård) Hugo Robert Standertskjöld (s. 24.9.1844 Janakkala ja k. 9.5.1931 Helsinki), joka oli eläessään suurlahjoittaja, eversti, asetehtailija, teollisuusmies ja Aulangon kansallispuiston rakennuttaja. Hänestä tuli tykistöupseeri vain 20-vuotiaana ja hyvin pian sen jälkeen – vuonna 1966 - hänet määrättiin Tulan kivääritehtaaseen Venäjälle, jossa hän vastasi kivääritehtaan teknisestä valmistuksesta. Hugon setä, Carl August Standertskjöld toimi sekä Iževskin että Tulan – 165 km Moskovasta etelään - asetehtaiden vuokraajana ja päällikkönä.
Vanantaan kartanon historiaa on mahdollista seurata aina 1500-luvulta ja ensimmäiset kartanon omistajat mainitaan kirjoissa jo vuodelta 1539. Vanantaa merkitsee ”Vanajan takaista”. Vuonna 1582 Alastalon ja Simolan tilat muutettiin säterikartanoksi. Maunu Heikinpoika Spåre sai tuolloin tiloihin oikeuden. Kuningas Kustaa III:n vallankumouksessa vuonna 1772 aateloitu vänrikki Henrik Justander sai aatelisarvon kuninkaalle tekemien palvelusten vuoksi 13.9.1772. Henrik otti sukunimekseen tuolloin Standertskjöld. Hänen aikanaan muodostettiin Vanantaan fideikomissi eli sääntöperintötila; sen mukaan tila periytyisi kokonaisuudessaan suvun vanhimmalle miespuoliselle perilliselle. Aatelismies Henrik Standertskjöld hankki ensin Kernaalan kylässä sijainneen Sikalan talon vuonna 1786 ja heti seuraavana vuonna Alastalon tilan. Varsin systemaattisesti hän laajensi säteriään ja osti seuraavat tilat: Vanantaan kylästä Sipilän tilasta puolikkaan sekä puolet Pukurin taloa, jonka nimi muutettiin Santalaksi. Kernaalan kylästä hän osti Isotalon, Sikalan, Sipilän, Hofslagarsin, Nikkilän, Eskolan, Mattilan sekä Hajalan. Melkkolan kylästä hän hankki vielä Uotilan talon omistukseensa. Vanantaan kartanon pinta-ala oli suurimmillaan 4 745 hehtaaria. Vanantaan kartanon nykyinen päärakennus on rakennettu vuosina 1900-1901 ja sen arkkitehtuuri muistuttaa ranskalaista barokkia. Päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin (s. 26.9.1854 Kosken rautatehdas, Perniö ja k. 10.11.1923 Helsinki) ja rakennuksessa on 30 huonetta. Vuosina 1911-1912 päärakennukseen tehtiin sivurakennus, joka taas muistuttaa hieman jugendtyyliä. Sivurakennusta muuteltiin jonkin verran vuonna 1934. Muut kartanon ulkorakennukset ovat 1900-luvun alkupuolelta Vanantaan kartanoa ympäröi 1840-luvulla laajennettu vanha puisto.
Ruotsalais-venäläisen insinöörin ja teollisuusmies Ludvig Nobelin (s. 27.7.1831 Tukholma ja k.12.4.1888 Cannes, Ranska) suosituksesta Hugo Standertskjöld siirtyi vuonna 1872 Iževskin kivääritehtaaseen, jonka johtajana Hugo Standertskjöld toimi venäläis-turkkilaisen sodan aikana, jolloin Venäjällä kiväärien kysyntä oli huipussaan. Johtaja Hugo Standertskjöld vuokrasi kivääritehtaan itselleen Venäjän valtiolta vuonna 1880. Hän sijoitti kivääritehtaan tuotannon parantamiseen merkittäviä summia. Samoin hän myi kivääreitä hyvin edulliseen hintaan Suomen vakinaiselle armeijalle. Paitsi, että hankki itselleen valtavan omaisuuden, hän loi kiväärikaupoilla hyvät suhteet merkittäviin päätöksentekijöihin. Näillä Iževskin kivääritehtaan kivääreillä sodittiin meillä vielä kansalaissodassa sekä talvi- ja jatkosodassa.
Vuonna 1884 Hugo Standertskjöld erosi armeijan palveluksesta sekä lopetti toimintansa asetehtailijana. Aseiden parissa hän joutui vielä työskentelemään hyvän aikaa, koska hän oli sijoittanut osan varallisuudestaan Tulan ammustehtaaseen, joka oli vielä huonosti hoidettu. Siksi Hugo Standertskjöld otti tehtaan omaan hoitoonsa. Tehtaan tuotannon tehostamiseen ja uudistamiseen hän sai apua Suomen Pankin ja Nobel-yhtymän myöntämillä edullisilla lainoilla. Yrittämättä hyötyä jyrkästi nousevista suhdanteista ja kohtuullisella voitontavoittelullaan Hugo Standertskjöld pääsi ase- ja ammushankinnoista päättävien viranomaisten suosioon.
Vähin erin eversti Hugo Standertskjöld lopetti kuitenkin liiketoimintansa Venäjällä ja siirsi valtavan omaisuutensa Suomeen. Kaupunkiasunnokseen hän rakennutti Helsinkiin yksityispalatsin Pohjois-Esplanadi 3:een; tässä kolmekerroksisessa talossa toimii nykyisin korkein oikeus. Hugo Standertskjöld omisti Suomessa merkittäviä osuuksia teollisuusyrityksissä sekä suuria tilakokonaisuuksia (kuten Ryttylä) ja kiinteistöjä Helsingissä, kuten Kaivokatu 8. Hämeenlinnasta Hugo Standertskjöld osti Karlbergin kartanon, jonka hän rakennutti itselleen kesäasunnoksi. Tänne Hämeenlinnan mailleen hän perusti Aulangon kansallispuiston kaikkien ihmisten mielihyväksi.
Luhtialan kylässä Aulangonniemellä sijaitsevalla Mäkelän tilalla oli 1800-luvun aikana ollut useita omistajia. Vuosisadan puolivälissä Mäkelän tilan omisti Carl Rennerfelt, joka nimesi tilan uudelleen itsensä ja tilaan kuuluvan korkean vuoren mukaan Karlbergiksi. Eversti Hugo Standertskjöld osti tilan kadettitoveriltaan, kenraalimajuri E. Galindolta vuonna 1883. Kauppaan kuuluivat Metsänkylän ja siihen kuuluvat tilukset. Eversti Hugo Standertskjöld hankki lisäksi vielä omistukseensa näiden välissä sijaitsevan Katajiston kartanon (Luhtiala) vuonna 1886. Karlbergin isäntänä eversti Hugo Standertskjöldiä arvostettiin oikeamielisenä, hyväsydämisenä ja avokätisenä ihmisenä, joka omistautui valistusaatteille. Hän rakasti taiteita, tuki taiteilijoita ja tieteenharjoittajia suurin lahjoituksin. Hän piti hyvää huolta palveluskunnastaan ja rakennutti näiden lapsia varten koulun, kustansi lapsille joka vuosi uudet kengät sekä tarjosi lääkärinhoidon.
Hämeenlinnan ensimmäisten puistojen syntymisen aikana Euroopan vallitseva puutarhatyyli oli jo kauan sitten vaihtunut nk. ranskalaisesta, akselisommitelmia ja geometrisia muotoja korostavasta muotopuutarhasta englantilaiseksi maisemapuutarhaksi. Luonnonmuotoja myötäilevän maisemapuutarhan elementtejä olivat kumpuilevat ruohokentät, vapaat puu- ja pensasryhmät ja kaartuvat puistokäytävät. Luontoa jäljitellen rakennettiin myös saaret, lammet ja purot. Tavoiteltiin ei-arkkitehtonista, vapaata luontoa jäljittelevää puistoa, joka oli pittoreski ja romanttinen, kuten maisemamaalauksessa. Katselupaikoilla, jotka oli huolella valittuja, sijaitsi siltoja, huvimajoja, temppeleitä, luolia ja veistoksia. Romantiikan vaikutuksesta puistoon tuotiin myös menneistä ajoista kieliviä symbolisia muistomerkkejä, kuvapatsaita, tekorauniota ja eksoottisia kiinalaisia paviljonkeja.
Karlbergin kartanon päärakennus oli satulakattoinen alkujaan ja Hugo Standertskjöld rakennutti vuonna 1890 uuden rakennuksen sen runkoon, jonka tyyli oli koristeellinen, ranskalaista barokkia jäljittelevä. Entisen tilarakennuksen kaksikerroksinen keskiosa säilytettiin, mutta sen ristipäädyn tilalle rakennettiin neljään suuntaan kalteva ja kaareva katto. Kahdeksankulmainen torni ilmestyi rakennuksen länsipäätyyn ja tornin ylin kerros oli avovilpola. Kartanon päärakennuksessa oli 15 huonetta sekä keittiöosasto. Hugo Standertskjöld rakennutti kartanon päärakennuksen viereen vielä 1890-luvulla yksikerroksisen, puisen huvilan, jonka suunnitteli myös arkkitehti Waldemar Aspelin. Tässä huvilassa oli kahdeksan vierashuonetta. Huvila tunnetaan Kavaljeerirakennuksena ja päärakennuksen ja huvilarakennuksen edustalle istutettiin mm. palmuja.
Hugo Standertskjöld oli tiettävästi rakastunut puolalaiseen ruhtinattareen ja koska eversti oli romantikko, hän rakennutti Karlbergin kartanon alueesta ihastuttavan puiston rauniolinnoineen, tekolampineen, huvimajoineen ja onnentemppeleineen. Onnentemppelissä kartanon isäntä istui keinutuolissa katsellen työväkensä tanssia ulkopuolella sijaitsevalla aukiolla; kaikki, jotka suostuivat tanssimaan, saivat ylimääräisen vapaapäivän. Everstin kannalta murheellista oli, että puolalainen ruhtinatar piti Suomea liian kylmänä maana, siksi Hugo Standertskjöld vietti loppuelämänsä yksin kartanoissaan. Hugo Standertskjöld oli vieraitaan kohtaan sangen vieraanvarainen ja hän järjesti maineikkaita juhlia, joissa tarjoilusta ei koskaan tingitty; vieraita saattoi olla tilaisuudessa jopa sata henkeä ja näillä kutsuilla maisteltiin ensimmäistä kertaa Suomessa appelsiineja. Kartanon isäntä söi myös itse suruunsa. Hugo Standertskjöld tilasi itselleen Hämeenlinnan ensimmäisen auton Italiasta, erikoisvalmisteisen suuren Isotta Franscinin.
Eversti Hugo Standertskjöld alkoi toteuttaa yli 70 hehtaarin laajuista puistosuunnitelmaa, jolle ei löytynyt vertaista Viipurin Monrepos’n puistoa lähempänä. Karlbergin puiston rakennustyöt veivät useita vuosia; puistoa rakennettiin pääasiassa vuosina 1883-1910. Karlbergin maisemapuisto erilaisine osineen oli uudenlainen verrattuna sadan vuoden takaisiin esikuviinsa. Puisto oli myös ilman maksua avoimena kaikille kansalaisille. Koska Hugo Standertskjöldillä ei ollut lapsi eikä hän myöskään halunnut rasittaa omia sukulaisiaan luonnonpuiston hoidolla, hän päätti myydä koko puiston tiloineen edullisesti Hämeenlinnan kaupungille vuonna 1926. Kauppa tehtiin sillä ehdolla, että puisto säilyisi ennallaan ja olisi aina kaupungin asukkaiden vapaassa käytössä. Aulangon puisto rauhoitettiin vuonna 1930. Valtion omistukseen Aulangon maisemapuisto siirtyi vuonna 1963.
Suomeen asettauduttuaan Hugo Standertskjöld osti Kaukaan tehtaan Lappeenrannan läheltä – tehdas oli aikaisemmin toiminut lankarullatehtaana - ja muutti tehtaat selluloosaa tuottavaksi suuryritykseksi, joka on nykyisin osa UPM-konsernia. Tämän lisäksi Hugo Standertskjöld sijoitti varojaan ostamalla suuret metsäalueet tehtaan puunsaannin varmistamiseksi, hankki omistukseensa höyrysahan ja puuhiomon. Kaukas-yhtiöön liitettiin vuonna 1920 Cederbergin yhtiön sahalaitokset ja maatilat sekä vuonna 1926 lisättiin vielä vaneritehdas. Metsämailleen hän koetti saada myös pienviljelijäväestöä tarjoten heille hyvin edullisia asumisehtoja. Hugo Standertskjöld osallistui valtiopäiville vuonna 1885 aatelissäädyssä edustaen Palmfelt-sukua.
Eversti Hugo Standertskjöld eli elämänsä poikamiehenä, mutta hän oli hyvin avokätinen ihmisten auttaja ja lahjoittaja. Monet lahjoituskohteet hän löysi oman elämänpiirin läheltä. Yksi lahjoitusten saaja oli Suomen kadettikoulu, Haminassa. Kadettikoulun lakkauttamisen jälkeen lahjoitusvarat jaettiin nuorille, joiden oli pakko vaihtaa elämänuraansa koulun lakkauttamisen vuoksi. Toinen hänen suuri lahjoituksensa kohdistui sisällissodan valkoiselle armeijalle, ja sen kaatuneiden omaisille ja jälkeläisille. Samoin sotaan osallistuneet saksalaiset ja ruotsalaiset sotilaat saivat Hugo Standertskjöldiltä huomattavat avustussummat. Eversti Hugo Standertskjöld teki lahjoitukset myös vuonna 1835 perustetulle Finska Läkaresällskapet rf:lle ja Johan Ludvig Runebergin (s. 5.2.1804 Pietarsaari ja k. 6.5.1877 Porvoo) muistoksi vuonna 1885 perustetun Svenska litteratursällskapet i Finlandille suomenruotsalaisen kulttuuriperinnön vaalimiseen. Eversti Hugo Standertskjöld kuoli 9.5.1931 ja hänet on haudattu Janakkalan kirkon hautausmaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti